Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihuus/hoikkuus on yksi avaimista onneen!
09.03.2006 |
Minä sen tiedän, koska olen ollut myös lihava. Lihoin 18-vuotta täytettyäni muodottomaksi palloksi. Aloin laihduttamaan.
Kamppailimme miehen kanssa lapsettomuudesta. Kun hoikistuin, tulin paljon itsevarmemmaksi ja kas kas, se lapsikin sitten alkoi ilmoittelemaan itsestään.
En tarkoita, että pelkkä hoikkuus tuo onnea, mutta kyllä se auttaa asiaa...
Kommentit (32)
Minun juhlissani 10 lihavaa ihmistä kieltäytyy syömästä, voi ei kaikki lihavat kieltäytyy!
Kaksi lihavaa huoraa kauppaa itseään kadulla, apua kaikki huorat on lihavia! :0
Pari laihaa juoksee vessaan oksentamaan syötyään, kamalaa kaikilla hoikilla on sillon pakko olla bulimia.
100 hoikkaa on onnellisia elämäänsä, kaikki hoikat on tietenkin sillon onnellisia. :)
50 lihavaa tekee itsarin kun on huono itseluottamut, aaaarg kaikki lihavat tappaa itsensä!
Kuullostaako järkevältä!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsista jäänyt +12 kiloa ja silti sain juuri erittäin hyvän työpaikan. Minusta tulee keskisuuren yrityksen varatoimitusjohtaja. Olen kauniskasvoinen nainen ja miehetkin huomaa, vaikka vartaloni ei olekaan enää nuoruusvuosien kunnossa...
Vierailija:
Terveisin: 120kiloinen 3lapsen äiti joka omaa korvaamattoman hyvän itsetunnon! ;)
t:paino sama, lapsien lkm sama, onnellinen avioliitto ja elämä mallillaan.
Mutta olisitteko kuitenkin mielummin 60 kg hoikempia?
Uskoin olevani ihan onnellinen aiemmin, kun olin ylipainoinen. Nyt kuitenkin huomaan, että kun olen hoikka, uskallan luottaa itseeni ja kykyihini paljon aiempaa enemmän. Toimin esiintymistä vaativassa työssä, joten itseeni luottaminen on erityisen tärkeää.
En jaksa tähän edes eritellä mitä kaikkea myönteistä elämääni on hoikistumisen myötä tullut, mutta sitä on paljon, ketjureaktion luonteisesti.
En kyllä uskalla liittyä yleistäjiin, varmasti monen kohdalla on toisinkin, mutta näin minulla.
En haluisi olla 60kiloa hoikempi. Jos haluisin niin laihduttaisin tietenkin. Pidän vartalostani, minusta siinä ei ole mitään vikaa! :)
Se on varmaan vaikea jonkun uskoa että joku tosiaan pitää itsestään lihavana. Ehkä minä pidän siksi että olen kumminkin lihavaksi aika " hyvä kroppainen" .. Siis omistan vyötärön ja olen ryhdikäs. Pukeudun hyvin jne. Jos maha kasvaisi tosta ja se näyttäisi kamalalta niin laihduttaisin sen pois. Nyt olen masuuni ja peppuun tosi tyytyväinen. :) Liikkumisessä jne. ei ole ongelmia ja terveyskin hyvä tällä hetkellä. T. 120kiloinen, 3lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisin: 120kiloinen 3lapsen äiti joka omaa korvaamattoman hyvän itsetunnon! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto luodaan jo taapero iässä ja siihen vaikuttaa tausta ja kasvatus ei ulkoiset seikat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samalla työnantajalla 7 vuotta ja 4 ensimmäistä vuotta olin lihava. Laihduttamisen jälkeen minut vasta huomatiin ja pääsin koulutukseen, sain ylennyksen, lisää palkkaa. Siihen asti olin " se Pirkko siellä henkilöstöosastolla" . Monet työkaverini ovat sanoneet nyt minua energisemmän oloiseksi, mukavemmaksi. Eihän sillä ole läskien kanssa mitään tekemistä, mutta läski ihminen vaan antaa sellaisen vaikutelman valitettavasti...
Siis tuohan on täysin sinun persoonallisuudesta kiinni eikä siitä että olit lihava.. Siis tuo että sinut huomattiin vasta sitten kun hoikistuit! Oma vikasihan se oli jos et raivannut sitä tietä " huipulle" jo sillon kun olit lihava. Lihavakin voi olla edustava, mukava, energinen ja tulla huomatuksi. Sehän on täysin siitä kiinni millaiseksi itsensä esittää.. Oletko vaan se Pirkko vai oletko SE Pirkko!
Minun lihavuuteni ei ainakaan ole estänyt minua missään, samalailla nousen urallani kuin hoikemmat kolleeganikin. Miksen nousisi? Ei se ura painoindeksia katso, eikä työnantajakaan jos et itse siitä tee numeroa ja jää muitten varjoon!
Vierailija:
Olen ollut samalla työnantajalla 7 vuotta ja 4 ensimmäistä vuotta olin lihava. Laihduttamisen jälkeen minut vasta huomatiin ja pääsin koulutukseen, sain ylennyksen, lisää palkkaa. Siihen asti olin " se Pirkko siellä henkilöstöosastolla" . Monet työkaverini ovat sanoneet nyt minua energisemmän oloiseksi, mukavemmaksi. Eihän sillä ole läskien kanssa mitään tekemistä, mutta läski ihminen vaan antaa sellaisen vaikutelman valitettavasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen painanut 100kg ja tiedän mitä on olla lihava. Painan nyt 55kg ja elämä on ihanaa. Laihavuus on rumaa,sanokaa mitä sanotte!
hoikkuus onnea tuo.. Kummasti noita hoikkia ja onnettomia on maapallo täynnä. Jos kaikki lihavat olisi onnettomia ja hoikat onnellisia niin miksi niin moni hoikka ja kaunis ihminen sit itsensä tappaa? Eikös sen pitäis olla onnellinen kun se on hoikka..? Eikö kuullostakin naurettavalta!?? Niin baurettavalta kuullostaa tuo sinunkin yleistyksesi. Minun lihava ystäväni on varmasti paljon onnellisempi kun minä, ei siihen paino liity. Hän on tyytyväinen itseensä ja se näkyy ulospäin. Kadehdin paljon hänen itsetuntoaan! :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sekä hoikka että ylipainoinen. Nyt ylipainoa n. 10kg.
Itsetuntoni on aina ollut hyvä! Painosta riippumatta. Olin pahimmillani 110kg, hoikimillani 65kg.
Itsetunto voi joillakin olla painosta kiinni, mutta typerää yleistää sitä koskemaan kaikkiin.
ylipainoisella ihmisellä on muitakin ongelmia: joko terveydellisiä tai itsetunto-ongelmia. Harva lihava on mielellään lihava, kuvittelisin että suurin osa heistä haluaisi olla ainakin normaalipainon rajojen sisällä, ellei sitten hoikka.
Nykyajan kauneusihanteet nyt vaan suosivat hoikkuutta, ja lihavuus yhdistetään laiskuuteen/saamattomuuteen/alempaan sosiaaliluokkaan. Itsetunto voi lihavalla tietysti olla yhtä hyvä kuin hoikallakin, mutta ei se merkitse sitä että hän olisi liikakiloistaan onnellinen!
Eli itselläni itsetunto on kiinni kiloista ja liikunta tuo myös suuren hyvänolontunteen.
Kukin tietenkin tavallaan, mutta anteeksi vain, useat todella lihavat ihmiset ovat todella uhmakkaita ja korostavat koko ajan kuinka he ovat onnellisia ja eivät varmasti laihduta vain muiden painostuksesta!!!
Hoikkana oma mielenterveys voi paremmin ja siitä hyötyy koko perhe, niin mies kuin lapsetkin, kun äiti ei hiljaa mielessään inhoa makkaroitaan.
Mutta typerää on se yleistys, että hoikkuus olisi automaattinen avain onneen.
17: Tottakai lihava on uhmakas. Kun sinulle jatkuvasti toitotetaan mitä sinun pitäisi tehdä jotta olisit onnellinen (kun kukaan ei usko että olet jo nyt onnellinen), niin tottahan sinäkin sanoisit vastaan?
Jos minä tulen sanomaan sinulle joka käänteensä että sinun pitäisi pukeutua kirkkaan keltaisiin hiihtareihin, koska olisit onnellinen ja elämänlaatusi paranisi, niin jaksaisitko kuunnella vain nyökkäillen tuota samaa virttä vuositolkulla?
Onko se niin vaikea uskoa että joillakin muutakin elämää kun paino? Minä en ole koskaan kiinnittänyt huomiota painooni, elämässäni on niin paljon kaikkea muutakin. Aina olen sopeutunut.. Jos housut kiristää ostan isomman koon, no big deal! Jos housut taas löpöttää ostan istuvammat. Syön normaalisti ja liikun ja olen sellainen kun olen. En ala elämään elämääni muitten mittapuiden mukaan! minulla on ammatti, mies, lapset, ystävät, harrastukset jne. muuta en kaipaa. Ei minulle tuo onnellisuutta se että sulauden massaan, jos joku ei pidä minusta sen takia että olen lihava niin eihän se herranjestas ole minun ongelmani.. Miksi siitä stressiä ottaisin? Miksi minun pitäisi olla sellainen kun muut haluaa kun olen onnellinen tälläisenä.
Joten ei, minulle ei hoikkuus toisi mitään lisää minun elämääni. Mitä minulla olisi enemmän sit jos olisin hoikka?? Ihmisten hyväksyntää? Ihailevia katseita? Niitä en kaipaa, minulle riittää kun lapset rakastaa minua ja olen itseeni tyytyväinen. :)
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
t:paino sama, lapsien lkm sama, onnellinen avioliitto ja elämä mallillaan.