Minkä ikäisenä tapahtui sinun pahin "rupsahdus"? Onnistuitko myöhemmin palauttamaan ulkonäkösi lähemmäs aiempaa tasoa?

Mitään kertaromahdusta ei ole tullut.

N48

35 vuotiaana

M41

60 v, kun sairastuin rintasyöpään ja antiestrogeenilääkitys tappoi kaiken hormonitoiminnan.

Olen yrittänyt kuntouttaa itseäni, mutta ei aina motivaatio riitä.

Olen jo 70 ja minua kyllä luullaan nuoremmaksi, mutta silti...

Tasan siellä 40 kun tuli täyteen.

Nyt 32v. huomaan muuttuneeni vanhaksi ja kulahtaneeksi. Takana on 3v stressiä, epävarmaa elämäntilannetta, yksinäisyyttä, melkeinpä asunnottomuuttakin ja diagnosoitua masennusta. En ole jaksanut huolehtia itsestäni, en ole ehtinyt huolehtiä itsestäni (jopa kasvojen kunnollinen ja säännöllinen puhdistus on ollut vaikeaa) ja nyt huomaan, kun on ollut hetki aikaa pysähtyä, että se näkyy. Ekat harmaat hiuksetkin olen bongannut. Olen viimeisen kuukauden aikana ostanut tolkuttomasti kosmetiikkaa, jos tämän kehityksen voi vielä pysäyttää. En halua muuttua vanhaksi vielä. 

Nyt 42-vuotiaana olen havahtunut ensimmäisiin oikeisiin ryppyihin otsalla ja silmänurkissa.

Olen lihonnut stressin takia 20 kiloa ja laihduttaminen on todella paljon vaikeampaa kuin vielä 5 vuotta sitten. Kasvoissa on lihomisen vuoksi alkavaa löysyyttä leukapielissä.

Herättyäni todellisuuteen olen alkanut hoitamaan kasvojen ihoa, jotta ikääntymismuutokset hidastuisivat edes vähän. Aurinkoon en aio mennä enää ilman suojakertoimia koskaan.

Aina tällä palstalla jaksetaan jauhaa naisten "rupsahtamisesta". Huoh. Hyvää naistenpäivää!

Jossain ikävuosien 42  ja 43 välillä tapahtui jotain peruuttamatonta, naama valahti ja leukaperiin tuli hamsterinpussit. Huonot yöunet ja lasillinen viiniä näkyvät naamassa vähintään koko seuraavan päivän. Silmäpussit kohtaavat kaulaheltan ja välissä on alaspäin venyviä juonteita. 

Muualla vartalossa ei huomaa niin isoja muutoksia, vaikka 5-kymppiin mennessä vyötärön ympärille on tullut 10 cm ylimääräistä ja vaaka näyttää 5 kg enemmän kuin 10 vuotta sitten.  

Vierailija kirjoitti:

Aina tällä palstalla jaksetaan jauhaa naisten "rupsahtamisesta". Huoh. Hyvää naistenpäivää!

Se on naiselle iso kriisi

Ihan kaikki vanhenee ja se näkyy ihan jokaisella myös kropassa. Sillä pakkelilla ei saa peitettyä sitä ikääntymistä vaan varsinkin vanhemmilla se liika maali vain korostaa sitä.

Kevyesti ehostettu ja kauniisti pukeutunut on aina kaunis iästä riippumatta. Vahvoissa meikeissä ja tyrkkytopeissa liikkuvat keski-ikäiset varsinkin näyttävät vain huvittavilta.

Nyt tässä 55v jälkeen. Osittain varmaan kipusairauden aiheuttamaa, väsymys ja tuska näkyy kasvoista ja ihosta. Ensimmäiset rypytkin tuli silloin. Ei niitä montaa ole mutta kuitenkin iho alkaa pehmenemään. Kuitenkin mielestäni hillitysti ja kauniisti ikääntynyt. 

Hiukset on vielä upeat ja kasvoista saa kivat kun vähän korostaa kulmia ja laittaa ripsiväriä. Huulet on täyteläiset ja rypyttömät mutta värin kanssa saa olla tarkkana, monet keski-ikäiset käyttää ihan väärää väriä - joko liian tummaa tai kylmää sävyä. Tosin mun huulet on punaiset ilman huulipunaakin, usein laitan vain vaseliinia tms väritöntä. 

Kroppakin on aika hyvässä kuosissa, treenaan 1-2 x viikossa ja tietty hyötyliikunta lisäksi. Juuri nauroin eilen että nyt on tytöllä taas habaa kun paita kiristi hihoista. Raksahommia tehty kuukauden päivät. Jostain kyllä tulee löysää nahkaa kylkiin ja alleihin vaikka olen normaalipainoinen eikä paino heittelehdi. 

Kauneimmillani kaikin tavoin olen ollut 40v jälkeen. 

40+ rupsahdin muutamassa vuodessa.

Nyt 44-vuotiaana kasvot,silmäkulmat ym roikkuu ja hiuksista hävisi puolet.

Auttaako estrogeeni, pitäisi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tällä palstalla jaksetaan jauhaa naisten "rupsahtamisesta". Huoh. Hyvää naistenpäivää!

Se on naiselle iso kriisi

Ministerinaisissa näkyy hyvin miten tytöille liian vaikea työ stressaa ja vanhenevat silmissä

Olen 43-vuotias ja viimeisen vuoden aikana olen vanhentunut silmissä. Kasvot ovat valahtaneet, nasolabiaalit on ihan järkyttävät. Johtunee siitä, että oon treenannut kropan ehdoilla. Olen tiukemmassa ja paremmassa kunnossa kuin koskaan, mutta naama siitä kyllä on kärsinyt. En tiedä voiko tästä nousta enää. Saattaa olla aika kokeilla täyteaineita. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä rupsahdus? Ihminen vanhenee. Eilen katselin töissä vessanpytyllä istuvan 93v naisen alastonta vartaloa. Miten kaunis se oli kuoppineen, poimuineen, ryppyineen. Mietin et nuo roikkuvat tyhjät rinnat ovat ruokkineet kahdeksan vauvaa, nuo ryppyiset kädet lypsäneet lukemattomat lehmät, kutoneet monet sadat villasukat ja leiponeet vielä useammat leivät.

Miten kaunis oli nainen siinä istuessaan, työnsä tehneenä, väsyneenä, onnellisena, että toinen auttoi levolle. Rupsahdusta en nähnyt.

Muuten hyvä, mutta olisit jättänyt sen vessanpytyn pois.

Nyt 50+ iässä.

Vielä viisikymppisenä olin ihan ok mutta sen jälkeen rupsahtaminen alkoi.

Ja tämä tauti-aika on stressannut niin, että yhtenä aamuna huomasin hiusteni harmaantuneen tosi paljon yön aikana.

Ja joko ajan tulee jotakin lisää. Ei ole vielä mitenkään tasaantunut.

Mulle ei ole tapahtunut mitään äkillistä rupsahdusta, ei myöskään äidille, joten lienee geneettistä. Ei tullut ihoon raskausarpia raskaudesta, rinnat eivät alkaneet roikkua imetyksestä, sekin on geeneissä ja kiinni ihotyypistä. Myöhäiset vaihdevuodetkin ovat osallisia, ei ole vieläkään ollut oireita, vaikka olen 54. 

Äkillinen rupsahtaminen varmaan liittyy johonkin elämänmuutokseen kuten sairauteen, laihtumisen ja lihomisen vuorotteluun, univaikeuksiin ja stressaavaan työhön. Tai sitten päihdeongelmaan. Joskus ihminen voi muuttua lähes tunnistamattomaksi vuodessa jonkun sairauden seurauksena. Jos esimerkiksi ylipainoinen laihtuu nopeasti, jää nahka jäljelle, mutta näissä tilanteissa ollaan iloisia siitä, että tuli sentään jatkoaikaa.

Olen aina ollut tyytyväinen peilikuvaani ja olen edelleen. En arvioi itseäni kriittisesti, pidän itseäni aika kauniina jopa. Huolehdin itsestäni hyvin, mutta rakastan varmasti itseäni sittenkin, jos rupsahdan pahasti enkä enää näytä nuoremmalta itseltäni. Ihoa olen hoitanut varhaisesta teini-iästä hyvin, en ole tupakoinut enkä onneksi ole koskaan pitänyt auringossa lojumisesta. On minulla juonteita, mutta ryppyjä ei ole, ei suun ympärillä eikä silmien ympärilläkään, poskipielet eivät roiku yhtään. Jos katson kuvia  10-15 vuotta sitten, niin en ole muuttunut yhtään.

Näytän kai iättömältä tädiltä, siis sellaiselta, josta on aika vaikea sano minkä ikäinen on. Äidilläni ihan sama juttu, että keski-iässä toinen luuli nelikymppiseksi ja toinen lähemmäs viisikymppiseksi. Emme siis näytä ikäistämme nuoremmilta, vaan sellaisilta, joista keski-ikäisenä on hyvin vaikea arvioida ikää. Äiti on jo melkein 80, mutta voisi olla kuusikymppinenkin. Hänen ystävänsä näyttää hyvin hauraalta vanhukselta, vaikka on vasta alle 70, koska on sairas. Ihmisen ikää ei ole aina helppo arvioida. 

Huomaan nyt ollessani 43 että iho ei enää ole yhtä kiinteä. En ole lihonut, mutta kroppa muuttuu silti eri muotoiseksi pikkuhiljaa, esim vaatteet jotka sopi vielä hyvin 10 vuotta sitten eivät enää istu (joo siivosin kaapista pois).

Nyt vähän alle 30v huomaan, että ikää alkaa kertyä. Kroppa on yhä kuosissa mutta juonteet syvenee ja silmänympärykset painuu kuopalle. Ihokin on muuttunut oudon laikukkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä rupsahdus? Ihminen vanhenee. Eilen katselin töissä vessanpytyllä istuvan 93v naisen alastonta vartaloa. Miten kaunis se oli kuoppineen, poimuineen, ryppyineen. Mietin et nuo roikkuvat tyhjät rinnat ovat ruokkineet kahdeksan vauvaa, nuo ryppyiset kädet lypsäneet lukemattomat lehmät, kutoneet monet sadat villasukat ja leiponeet vielä useammat leivät.

Miten kaunis oli nainen siinä istuessaan, työnsä tehneenä, väsyneenä, onnellisena, että toinen auttoi levolle. Rupsahdusta en nähnyt.

Sinunlaisiasi tarvitaan enemmän tähän maailmaan. Ja tänne palstalle.