Minkä ikäisenä tapahtui sinun pahin "rupsahdus"? Onnistuitko myöhemmin palauttamaan ulkonäkösi lähemmäs aiempaa tasoa?

Tässä ihan viime vuosina olen huomannut, että olen alkanut näyttämään vanhalta ja väsyneeltä, olen nyt 38-vuotias. Olen aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen, joten aika tottuminen on peilikuvaan.

Normaalipainoinen olen, ja kaiken kiireen keskellä liikun kyllä aktiivisesti, se on ainoa, mikä pitää mun pääni kasassa, mutta ilmeisesti raskas elämä, monet menetykset ja nykyinen stressaava elämäntilanne ja vähäiset unet alkavat nyt vasta kunnolla näkyä.

En ole rupsahtanut, enkä rupsahda koskaan. :)

21-24-vuotiaana. Lihoin hiljalleen 21-vuotiaaksi mennessä reilusti, jonka jälkeen pudotin painoa reilusti, ja keräsin ne kaikki takaisin alle parissa vuodessa. Tähän ei liity sairauksia tai mitään taikuutta, ihan kirjaimellisesti ruoka vain maistui liikaa enkä laiskuuttani seurannut paljon söin. Sittemmin onnistuin pudottamaan painoa taas, mutta jäljet jäivät. Rinnat ovat tyhjentyneet nahkapussit ja vatsanahka retkottaa hurjasta lihaskunnosta huolimatta. Nyt 28-vuotiaana mulla on mummelin kroppa. Ilmeisesti ihan genetiikkaakin, kun iho ei vaan palautunut. Omalla äidilläni on kolmen lapsen jälkeen jäänyt aivan jäätävät jäljet.

V*tuttaa kun en ole osannut pitää huolta itsestäni. 

Rupsahtaminen kuuluu elämään ja jo 25 ikävuoden jälkeen kropan muutokset alkavat näkyä. Se on lääketiett.fakta.

Joillakin muutokset ovat isommat kuin toisella, johtuen pitkälti elämäntilanteesta ja elintavoista. Ja usein juuri tuossa +25v. monet elävät kiireisiä ja stressaavia vuosi, jotka kuluttavat ihmistä, eikä riittävää lepoon ja yöuneen ole mahdollista.

Ja kyllä rupsahtamisesta voi palautua ja paljon jo auttaa riittävät yöunet ja lepo, stressin hallinta, liikunta jne.

Kauneus ei mielestäni ole edes ikäsidonnainen tai kehonkieli, vaan eniten siihen vaikuttaa ihmisen onnellisuus, tasapainoisuus ja tyytyväisyys elämäänsä, iästä riippumatta, jos perusasiat ja elintavat ovat kunnossa.

28-vuotiaana yhtäkkiä huomasin otsaryppyjä itselläni, en käyttänyt kasvovoidetta. Ostin sitten hyviä voiteita ja sain ryppyjä vähentymään. Nyt nelikymppisenä näytän nuoremmalta kuin olen ja saan miehiltä ihailevaa huomiota päivittäin, myös omalta mieheltäni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä rupsahdus? Ihminen vanhenee. Eilen katselin töissä vessanpytyllä istuvan 93v naisen alastonta vartaloa. Miten kaunis se oli kuoppineen, poimuineen, ryppyineen. Mietin et nuo roikkuvat tyhjät rinnat ovat ruokkineet kahdeksan vauvaa, nuo ryppyiset kädet lypsäneet lukemattomat lehmät, kutoneet monet sadat villasukat ja leiponeet vielä useammat leivät.

Miten kaunis oli nainen siinä istuessaan, työnsä tehneenä, väsyneenä, onnellisena, että toinen auttoi levolle. Rupsahdusta en nähnyt.

Joo kiva. Vanhat ihmiset ovat kauniita. Niin kuin nuoretkin. 

Näkisitkö tällaisen naisen yhtä kauniina, jos kyse olisi lapsettomasta mummelista, joka ei ole ruokkinut tyhjillä rinnoillaan yhtään lasta, ei lypsänyt lehmiä, vaan naputellut tietokonetta, ei kutonut villasukkia eikä tehnyt ylipäätään mitään käsitöitä, koska ei ole niistä kiinnostunut eikä siksi viitsinyt opetellakaan. Leipominen ja ruuanlaitto ei ole kuulunut harrastuksiin, enemmänkin aika on mennyt joogasalilla, kirjojen parissa ja Keski-Euroopassa lomaillen. Herättäisikö sellainen mummo runoilemaan yhtä nätisti?

36-vuotiaana.

Vielä 35-vuotiaanakin kysyttiin papereita alkossa tai kioskilla lottoa tehdessä. Iho oli heleä, ei ryppyjä, ja olin hoikka vaikka söin mitä huvitti. Yhtäkkä 36 vuotta täytettyäni alkoi kiloja kertymään, kasvojen juonteet ja rypyt syvenivät, kasvoihin tuli maksaläiskiä, hiukset harvenivat, kilot kertyivät, rinnat alkoivat roikkumaan yms. En oikein tiedä mitä tapahtui, omalla kohdallani rupsahtaminen kävi kirjaimellisesti ihan parissa kuukaudessa.

Olen nyt 35 eli tästä eteenpäin on varmaan tasaista rupsahdusta, mutta tätä ennen rupsahdin varmaan pahiten joskus 31-32-vuotiaana.

Se oli monen asian summa, mutta silloin mm. työmatka muuttui pyöräilystä autoiluksi ja samoihin aikoihin sairastelin monella tavalla (ei mitään vakavaa, mutta liikunta siis väheni radikaalisti täysin olemattomiin mistä syystä lihosin ja totta kai se vaikutti myös mielialaani), muutin yksin uuteen kaupunkiin, valvoin ja stressasin monia eri asioita, olin huonossa suhteessa josta syystä jatkuvasti alakuloinen ja itkin ja muistan kuinka jatkuva itkeminenkin vaikutti ulkonäköön, koko ajan oli silmät turvonneet, samoihin aikoihin mulla oli joku mysteerinen kroonistunut silmätulehduskin. Mieliala oli huono ja taloudellinen tilannekin hankala, eli ulkonäöstä ei muutenkaan tullut pidettyä huolta, kampaajalla en jaksanut käydä jne. Nämä oli tällaisia juttuja, jotka osaltaan vähitellen vaikutti rupsahtamiseen. Yksi yksittäinen asia joka konkreettisesti vaikutti oli se, kun kerran kesällä jouduin olemaan koko päivän ulkona ilman aurinkorasvaa ja tietysti paloin. Tuntui, että sen yhden palamisen jälkeen mulle yhtäkkiä tuli sellaisia uurteita kaulaan ja kasvoihin, joita ei siinä aiemmin ollut, ja niitä ei ole sen jälkeenkään saanut millään ryppyvoiteella häivytettyä.

Nyt onneksi menee jo paremmin, yritän olla stressaamatta, liikun ja pidän ulkonäöstäni huolta, joten kai tämä tästä :) Kaikki vanhenee ja "rupsahtaa" kuitenkin, tärkeintä varmaan että oma olo ja mieliala olisi hyvä.

Naisen rupsahdus tapahtuu usein syklisesti

42-vuotiaana päätin aloittaa säännöllisen kuntoilun, koska alkoi tuntua että muuten alkaa arkielämä olla fyysisesti liian raskasta. Samalla jumppasin lantionpohjalihakset kuntoon.

43v alkoi ilmestyä silmien ympärille pieniä ryppyjä, joita en kyllä itseäni niskasta kiinni ottamalla ole saanut pois.

Viime vuonna huomasin, että nuoret naiset enää harvoin katselevat minua. Se on johtanut kriisiin, koska olen syrjäytynyt ja nuorten naisten katseet olivat ainoa lohtuni. Mitään kehon rupsahtamista ei ole tapahtunut, olen normaalipainoinen ollut aina. Nyt olen sitten kai virallisesti kenen tahansa aikuisen näköinen kasvoista, en enää kiinnostava, komea mies.

M37

26-27-vuotiaana huomasin kasvojen huokosten suurentuneen, ihon kuivuneen ja punaisten verisuonien näkymisen naamassa. Nyt olen 30, ei ole tullut sen enempää rupsahdusta vielä. Hyväksyn tuon ihon epätasaisen värin nyt. Käytän säännöllisesti happokuorintaa, C-vitamiinikasvoöljyä ja joskus hyaluronihappoa, joten ryppyjä ei ole pahemmin tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsen 32-vuotiaana ja vuoden valvominen teki tehtävänsä. Kai olen edelleen ikäisekseni ihan hyvässä kunnossa, mutta en itse totu "äitipeilikuvaani" millään. Muutos oli liian nopea ja suuri. En tästä enää nuorene, joten nyt pitää vain hyväksyä se että en ole enää kuuma kissa vaan haalea puuma.

Vai olisiko kyseessä raskauden aiheuttama fyysinen stressi keholle ja ikääntyminen? Itse olen ikäistäni nuoremman näköinen, vaikka olen kärsinyt unettomuudesta yli 15 vuotta.

Noin 45-46 ikäisenä tuli nopeasti huulirypyt ja ihmiset alkoivat huomautella että mulla on harmaita hiuksia. Olin lopettanut tupakoinnin pari vuotta aiemmin joten siinäpä kiitos paremmista elintavoista. Sitä ennen minua pidettiin nuorekkaana, ehkä koska olin ollut aina hoikka.

30-vuotiaana. Kamala stressi, yhtäkkiä tapahtunut nousu uralla ja parin vuoden verran about max. 4-5 tunntin yöunia joka yö. Deadlinea deadlinen peraa ja ilman lomia. Ei mitään liikuntaa ja pelkässä työsumussa elämistä.

Havahduin kuukausi sitten kuinka järkyttävältä näytän. Lihomista, naama harmaa, hiukset litassa ja yli kasvavaneet koska "ei aikaa" kampaajalle. Aloitin uuden duunin etsimisen, downshiftaan ihan urakalla ja alan elää itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä rupsahdus? Ihminen vanhenee. Eilen katselin töissä vessanpytyllä istuvan 93v naisen alastonta vartaloa. Miten kaunis se oli kuoppineen, poimuineen, ryppyineen. Mietin et nuo roikkuvat tyhjät rinnat ovat ruokkineet kahdeksan vauvaa, nuo ryppyiset kädet lypsäneet lukemattomat lehmät, kutoneet monet sadat villasukat ja leiponeet vielä useammat leivät.

Miten kaunis oli nainen siinä istuessaan, työnsä tehneenä, väsyneenä, onnellisena, että toinen auttoi levolle. Rupsahdusta en nähnyt.

Kuinka kauniisti sanottu! Olen samaa mieltä.

Pahin "rupsahdus" tapahtuu kiireisen tai vaikean elämäntilanteen takia, ei niinkään iän. Ja monet palautuvat, kun elämä rahouttuu.

Lääketiett. vanheneminen alkaa jo 25v iässä ja geeneillä ja elämäntilanteella suuri vaikutus.

Syynä stressi, lyhyet yöunet, huolet, sairaudet jne.

Ja usein, moniin asioihin ei itse pysty vaikuttamaan ja tuntee voimattomuutta.

Rupsahtaminen jos mikä on katsojan silmässä ja kuinka pitkän elämän on saanut elää.

Jis esittää kysymyksen 16v teinille 35v on jo ikäloppu ja pahasti rupsahtanut.

Ja taas 30v mielestä 50-60v on jo vanha.

Jos sama kysymys esitetään 80-95v, niin alle 50v ovat nuoria, eikä heissä juuri rupsahduksen merkkejä löydy.

Joskus 47-vuotiaana aloin muuttua.

Laihdutin rajusti ja parin vuoden sisällä lihoin takaisin entisiin mittoihin ja ylikin  34-36-vuotiaana. Tuohon päälle stressi, niin rupsahdin vauhdilla. Posket valahtivat alas, nenästä suupieliin ilmestyivät juonteet, järkyttävät silmäpussit. En ole saanut tilannetta korjattua, tarvittaisiin jotain vahvempaa kuin meikkivoide ja ripsari  :/