Mitä mieltä olette psykiatrisista sairaanhoitajista? Onko ollut teille avuksi?

Hyvä hoitaja auttaa todella paljon! Odotusten pitää silti olla realistiset. Jotkut tuntuu luulevan että hoitajan on oltava suunnilleen taikuri ollakseen hyvä. Ei ne vuosien saatossa kertyneet ongelmat ihan hetkessä lievity. Kestää aikansa oppia muokkaamaan omia ajatusmallejaan ja oppimaan näkemään asioita uusista näkökulmista.

On <3 -epävakaa

Off topic, mutta eräs psyk. sairaanhoitaja sanoi mulle kerran ne asiat joista ei saa puhua aiheuttaa pahimmat ongelmat. Viisasti sanottu.

Kai se aina riippuu henkilöstä, luulisi ainakin osan psyk. sairaanhoitajista olevan tosi avuliaita/ammattitaitoisia/jne.

Itse siirryin aikuisten psyk. polille muutama vuosi sitten ja sen kautta aloin käymään hoitajilla nuorten puolen psykologien sijaan eikä niistä kyllä ole ollut mitään erityistä apua. Muutaman kerran tässä välissä olen tavannut psykologeja ja kyllähän sen eron huomaa. Esim. bulimiani alkuvaiheilla yksi hoitaja reagoi siihen selittämällä, että pitäisi vain syödä terveellisesti ja liikkua jos haluaa laihtua, että oksentelu ei ole kovin aikuismaista käytöstä, että päivittäistä kalorimäärääni (1500) pitäisi laskea tai muuten en laihdu. Sen jälkeen emme paljon asiasta puhuneet ja nyt olenkin syömishäiriön kanssa aika pahassa pulassa.

Mutta psykoterapiaan ongelmani ovat kuulemma liian vaikeita, joten tällä mennään. Ihmettelen vaan, että ne kaikkein hulluimmat saavat usein sitä surkeinta hoitoa.

Yööööök

Jouduin käymään tällaisella kun oli vaikea masennus ja itsetuhoisia ajatuksia. Töykeä, lyhytpinnainen mies. Välillä sai suorastaan pelätä että se raivostuu ja käy päälle. Kun tälle meni sanomaan että itsetuhoiset ajatukset ovat voimistuneet, se suuttui. Kun puhui huonosta olostaan, se naureskeli angstaamisesta. Valehtelin että voin paremmin kuin oikeasti että se pysyi rauhallisena. Kun käynnit loppuivat, olokin parantui yllätys yllätys. Ei enää ikinä näitä amatöörejä akuuttihoitoja. Jos vointi romahtaa uudestaan, en suostu muuhun kuin lääkehoitoon. Ikinä.

Se on enemmän ihmisestä kiinni. Vuosia sitten kävin psykologin luona keskustelemassa säännöllisesti ja se oli ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sen jälkeen olen käynyt psyk.sairaanhoitajan luona ja ihan fiksuja oli keskustelut. Hän myös itse kertoi omista havainnoistaan miten olen mennyt eteenpäin parantumisessani, joita itse en ollut huomioinut. Et sinä keskusteluapuun psykiatria tai muuta lääkäriä tarvitse

Sairaanhoitajasta voi olla ehkä apua masennukseen tai elämänkriiseissä, mutta ei se auta jos on joku mielenterveyden häiriö johon tarvitaan erityisosaamista ja tietynlaista terapiaa.

Varmaan lievemmissä ongelmissa, saattaa auttaa psykiatrinen sairaanhoitajakin joidenkin tilannetta. Mutta jos ongelmat menevät yli sairaanhoitajan hilseen, niinkuin usein menevät, kun he nyt ei sattuneesta syystä ole ihan välkyimpiä. Eivätkä tiedä kuin perusfaktoja psykologiasta. Niin ei auta nämä tämmöiset tyypit. 

Inho kirjoitti:

Tuntemani psyk.sairaanhoitajat ovat itsekin moniongelmaisia ja jotenkin outoja. Sori vaan.

Joo, niin on.

Mielestäni se riippuu enemmän ihmisestä kuin koulutuksesta. Minulle, jos on ollut apua on voinut olla psyk.sh., psykologi tai lääkäri, mutta eniten riippunut henkilönä ja ehkä myös enemmän ammattitaidosta ja suhtautumisesta.

Sekopäitä enemmistö heistä onpi. Juoppojakin, sekakäyttäjiä myös.

Aloitin harjoittelun psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla. Olen siis viimeisen vuoden sh opiskelija. Olen huomannut valitettavasti, että tällä minun ohjaajallani ei ole minkään tasoista ymmärrystä perus psykologiasta, auttamismenetelmistä ja hänellä itsellään tuntuu olevan elämänhallinnallisia ongelmia. Olen todella surullinen, jos tilanne on se että tämän kaltaisia työntekijöitä on enemmänkin.😔 Itse psykologiaa ja auttamismenetelmiä intohimoisesti lukeneena, olen todella pöyristynyt miten tällainen henkilö voi tehdä tuollaista työtä? :(