Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna nyt olla. Ainakin tiedät, että se on hengissä. Ja kun tulee takaisin, niin naulaat sen miehes vaikka seinään kiinni keskustelujen ajaksi. Noin ei vaan hoideta asioita.
Jatkaisin sitä iltiksen lukemista, missä se aviomies katosi mukamas sairaalareissullaan...
No jaa, onhan tuo nyt aika lailla selvä juttu sun tarinan perusteella, että tuo liitto on ollut ohi jo kauan sitten. Mitä sinä aikuisen ihmisen perään huolehdit, tiedät että on hengissä, huolehtii itsestään. Ole sinä se aikuinen joka huolehtii myös niistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mainitsikin psykoosin. Tarkkaile nyt miehen käyttäytymistä, onko rationaalista vai ei. Tuollainen häviäminen noilla spekseillä (ilman ulkovaatteita, keskelle metsää) ei ole normaalia, en nyt sano, että välttämättä psykoottistakaan. Jos mies on tehnyt tekonsa ns. täydessä ymmärryksessä, tuo on äärimmäistä henkistä pahoinpitelyä sua kohtaan. Järkevä aikuinen ihminen ei tee noin. Jos miehellä ei ole normaalisti tapaan käyttäytyä törkeästi ja piittaamattomasti sua kohtaan, miettisin kyllä jonkinlaisen mielenterveysongelman tai mielen järkkymisen mahdollisuutta.
Pieni kin? Avaapas vähän sitä, niin voisi arvioida miehen liikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tutun mies katosi kotoaan keskellä yötä ilman lompakkoa tai puhelinta. Mies löytyi järvestä kun jäät sulivat.
Vierailija kirjoitti:
Yhden tutun mies katosi kotoaan keskellä yötä ilman lompakkoa tai puhelinta. Mies löytyi järvestä kun jäät sulivat.
Hyi. Tän ap varmaan haluskin kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Vierailija kirjoitti:
Mies on sairastanut masennusta jo vuosia. Haukkuu minua säännöllisesti jos tulee erimielisyys, ei kestä kun juttelemme jostain tai reagoin miehen typerään käytökseen. Itse yritän aina hoitaa asiat puhumalla, en huuda, hauku yms... mutta mies pitää pidemmän kun kahden lauseen puhumista henkisenä väkivaltana itseään kohtaan. Helppohan siinä on sitten sanoa mitään. Niin kuin eilenkin illalla, tunteja ennen kun lähti, kysyin lapseen liittyvää asiaa niin suuttui ja reagoi niin kuin olisin hänen kiusaksi tullut puhumaan. Vähätteli asiaa vaikka yritin sitä perustella, käyttäytyi niin kuin olisin tullut tappelemaan...sit alkoi murjotus ja palasin omiin oloihini. Mut kukaan tervepäinen ei häivy, eikä edes suutu, kun toinen yrittää jutella lapsen asiasta.. mies yleensäkin stressaantuu juttelusta, sellaisesta mistä normaalisti ihmiselle tulee hyvä olo kun saa avautua ja sopia... ja erimielisyyksienkin lisäksi mies ottaa kaikki juttelut hyökkäyksenä häntä kohtaan, aiheella ei ole väliä...
Onko mies missään hoidossa? Masennus on sairaus, totta kai, mutta ei sekään oikeuta häntä kohtelemaan sinua noin. Minust sinä voit antaa kaksi vaihtoehtoa: masennusta pitää hoitaa tai sitten tienne eroavat. Tuo sairastuttaa sinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä lapseen liittyvässä asiassa voi olla sellaista, ettei vanhemmat pysty keskustelemaan? Tai sopimaan? Onko teillä ongelmia lapsen suhteen, kasvatuksessa tms.?
Just eilen juteltiin miehen kanssa tuosta hänen reaktiostaan minua kohtaan ja ymmärtää ettei saa haukkua jos menee hermot, menee täällä riidan aikana muillakin mut mä vaan puhun. Ja miehen mielestä se puhuminen on pahempaa kuin että häntä haukuttaisi tai uhkailtaisi... löydettiin yhteinen sävel miten on hyvä olla toista kohtaan ja pyysin että antaa minunkin olla jotain mieltä tai vaikka kokea huonon hetken ilman että pitää miettiä hermostuuko mies... sanoin että tottakai saa ilmaista itseään mutta toista ei saa haukkua, uhkailla tai olla ilkeä. Miehelläkin voi turvallisesti olla kotona huono hetki, mutta mulle suuttuu jo siitä kun itken... Ymmärsi sen ja paljon muuta. Tämä tuli siihen aikaisempaan aivan puuntakaa. On meillä ollut erimielisyyksiä viimeaikoina ja hankalammaksi ne tekee kun mies kärsii juttelusta... haluaisi vain olla hiljaa ja lakaista kaiken maton alle. Mä en pidä sellaista järkevänä vaan koen että me lähennytään ja ymmärretään toisiamme paremmin kun jutellaan rauhassa hankalista asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saisit miehen jotenkin ymmärtämään, miten hirveältä tuo katoaminen tuntui sinusta. Jos hän pysytisi vaikka omalle kohdalle ajattelemaan, miltä tuntuisi, jos sinä yhtäkkiä ottaisit ja häipyisit.
Ei normaalista, hyvästä parisuhteesta noin lähdetäkään. Mutta, huonosta kyllä, oman mielenterveyden säilyttämisenkin vuoksi. Seuraus on häipyminen, syy on mikä? Vai pitäisikö miettiä vain seurauksia, että mitäs nyt, no erotkaa.
Vierailija kirjoitti:
Just eilen juteltiin miehen kanssa tuosta hänen reaktiostaan minua kohtaan ja ymmärtää ettei saa haukkua jos menee hermot, menee täällä riidan aikana muillakin mut mä vaan puhun. Ja miehen mielestä se puhuminen on pahempaa kuin että häntä haukuttaisi tai uhkailtaisi... löydettiin yhteinen sävel miten on hyvä olla toista kohtaan ja pyysin että antaa minunkin olla jotain mieltä tai vaikka kokea huonon hetken ilman että pitää miettiä hermostuuko mies... sanoin että tottakai saa ilmaista itseään mutta toista ei saa haukkua, uhkailla tai olla ilkeä. Miehelläkin voi turvallisesti olla kotona huono hetki, mutta mulle suuttuu jo siitä kun itken... Ymmärsi sen ja paljon muuta. Tämä tuli siihen aikaisempaan aivan puuntakaa. On meillä ollut erimielisyyksiä viimeaikoina ja hankalammaksi ne tekee kun mies kärsii juttelusta... haluaisi vain olla hiljaa ja lakaista kaiken maton alle. Mä en pidä sellaista järkevänä vaan koen että me lähennytään ja ymmärretään toisiamme paremmin kun jutellaan rauhassa hankalista asioista...
On niin ympäripyöreästi selitetty, että todellisuuden voi kuvitella olevan mitä vaan.
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Näitä lukiessani olen kyllä ihan tajuttoman onnellinen omasta parisuhteestani.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Ottaisin eron noin epäluotettavasta tyypistä.