Eivätkö miehet tajua yhtään milloin on kipinää ja milloin ei
Olen käynyt viidet treffit syksyn mittaan, ja yksikään mies ei ole sykähdyttänyt siinä mielessä yhtään. Heistä jokainen olisi halunnut jatkaa tapailua, pari ei meinannut millään ymmärtää pakkeja, vaan jankkasi vain että "kyllähän tästä voisi syntyä jotain, kylläpäs voisi." Eivätkö miehet mieti yhtään vetovoimaa ja kemiaa, vaan kaikki oikeastaan käy? Olen ällistynyt.
Kommentit (460)
"myönnän olevani ulkonäöltäni alemman tason mies" -- antamasi kuvalinkin perusteella - jos siis ajattelisin, että ulkonäkö määrittelee ihmisen "tason" - saat kyllä täydet pisteet. Mutta mitä varsinaisesti teet keskustelussa, jos olet kuvan miestä nuorempi? Eihän toki 12-vuotiaiden tarvitse tähän hömelöön tasokeskusteluun osallistua? :)
Hitaasti hyvä tulee. Mietippä nyt oikeesti vaikka lähipiiriä tai näin ainakin itselläni on. Pisimmät suhteet eli ns. jatkuvat on lähteneet jostain kaveriporukoista ja sitten on näitä jatkuvasti treffeillä käyviä tyyppejä, jotka eroavat viidesti vuodessa ja viikon päästä uusi kierrossa. Sit sä ootat jotain kipinää 10 tinderviestin ja 1h treffien jälkeen? Onnee ja menestystä valitsemallasi tiellä.
Ihastuin työkaveriini. Pidin häntä jo ensinäkemältä hyvännäköisenä, mutta en edes ajatellut, että mitään kipinää voi syttyä tiettyjen realiteettejen vuoksi. Kun oltiin oltu työkavereita noin vuosi tajusin pitäväni hänestä tosi paljon, mutta kielsin asian. Vähitellen tunne meni niin vahvaksi, että tunsin aivan järjetöntä ihastusta. Väitän siis että kipinä voi syttyä kun sitä ei pysty enää itseltään kieltämään.
Toisaalta en itsekään tiedä oliko tämä molemminpuolista. Tunsiko mies samoin kuin minä. Ikävä.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse "etsin" nuorena aina komeita, hyväkroppaisia urheilijamiehiä hauskanpitoon! En ikinä halunnutkaan heistä mitään pysyvää kumppania. Syy oli se, että yleensä he tietävät oman vetovoimansa ja haluttavuutensa naisten keskuudessa. En jaksaisi elää sellaisen itseriittoisen ihmisen kanssa. Nyt olen ollut yli 10 vuotta onnellisesti yhdessä upean ja luotettavan,melko tavallisen näköisen miehen kanssa. Ei ole tylsää, vaan lempi leiskuu ja kemiaa riittää! Voin luottaa häneen täysin ja samoin hän minuun. Meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten sisustus ja puutarhanhoito sekä remppailu. Ihanaa yhdessä tekemistä ja olemista! Pintaliitoa en todellakaan kaipaa, enkä niitä ns. hottismiehiä! Naiset, antakaa tilaisuus ns. tavallisillekin miehille! Ulkonäkö on vain pintaa ja muut arvot lopulta ratkaisevat!
Toivottavasti tämä kirjoitus oli trolli :D Koko juttu oli kuin suoraan jostain alfamies/betamies-vitseistä.
Jos ei ollut:
Hottismiehet saavat pitää hauskaa nuorten ja kauniiden naisten kanssa.
Betamiehet saavat rempata taloa vanhempien ja vähemmän kauniiden naisten kanssa.
Ei kiitos. Minä haluan kumppanini kanssa koko paketin. Hauskanpidon, vakiintumisen ja olemisen.
Syytä on kyllä miehissäkin jotka hyväksyvät naisten tavan pyrkiä syömään ja säästämään kakku samaan aikaan. Alpha Fux, Beta Bux.
Oletpas naiivi noine alfamies ja betamies-juttuinesi! Eihän tuossa edellä ole suhteesta sanottu puuttuvan hauskanpitoa! Pintaliito ei ole sama asia! Ja totuus on se, että joskus ne mainitsemasi nuoret ja kauniit naisetkin ovat vanhempia ja ehkä aavistuksen ulkoisesti muuttuneita. Samoin myös nuo hottismiehet! Tärkeintä on, että siellä pään sisällä tapahtuu suurin muutos, eli kasvaa ja kypsyy fiksummaksi ja suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi! Sitä toivon myös kirjoittajalle!
Nuoret miehet tuntevat kyllä kipinää vähän vanhempien naisten seurassa. Pikkubimbot tekohiuksineen, tekoripsineen ja tyhmine juttuineen eivät iske. Seksi on vanhempien naisten kanssa paljon parempaa. He tietävät, miten homma hoidetaan, toisin kuin nuo itsestään liikoja luulevat parikymppiset.
Mulla on aina kipinä valmiina. Se on sitten naisesta kiinni leimahtaako se liekkeihin. ;)
...Niin kuin joku viisas nainen tuolla aiemmin kirjoitti, tärkeintä on kunhan on mukava ja älyää riisua pikkarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Niin, ymmärrän että MAT ärsyttää ihmisiä.
Mutta selvennän naisille mikä tässä oikeasti aiheuttaa ongelmia. Ei se ettei kaikki miehet kelpaa naisille, vaan se _milloin_.
Nainen on parhaimmillaan 17-22v tienoilla, jolloin miehet halut saada nainen ovat todella kovat. Nainenomasta mielestään on parhaimmillaan kolmekymppisenä. Jos nainen haluaa pariutua betamiehen kanssa 28v tienoilla, eli silloin kun talo ja lapset alkavat pyöriä mielessä, mitä betamies tekee siihen asti?
Koko sukupuolten välinen sota liittyy tähän. Ennen yhteiskunta painosti naisia pariutumaan nuorina ja miehiä pysymään pariutuneina vanhempina. Naiset eivät juosseet juoksujaan eivätkä miehet vaihtaneet vaimojaan nuorempiin.
Nyt naiset eivät halua kompromisseja, vaan kaiken. Erilaiset miehet eri elämänvaiheissa. Diili on hyvä naisille ja alfamiehille, surkea muille.
On miehissäkin vikaa, olemmeliian kilttejä. Itse teen niin etten ota juoksunsa juossutta naista. Ehkä pitäisi tehdä niinkin että jos nainen menettää nuoruuden hehkunsa, vaimoke ulos ja nuorempaa tilalle. Tämä olisi naisen tapa ajatella, jos naisilla olisi sama mieltymys nuoriin miehiin kuin miehillä on nuoriin naisiin.
Minäpä kerron sinulle jotain. Olin tuollainen "ihanneikäinen" nainen 1980-luvun alussa. Vaikka maailmalla seksuaalinen vapautuminen oli tapahtunut jo paljon aikaisemmin, Suomessa elettiin 1970-luvun loppuun asti varsin konservatiivista aikaa. Omassa nuoruudessani moni parikymppinen nainen nimenomaan etsi vakavaa seurustelusuhdetta tai parisuhdetta. Ihan kuten äitinsäkin aikoinaan. Mutta luuletko, että ikäisiämme miehiä kiinnosti seurustelu, parisuhteesta puhumattakaan? EI KIINNOSTANUT, EI PALANEEN PUUPENNIN VERTAA!!!!! . Miehiä kiinnosti lentää kukasta kukkaan. Lupaillen ja valehdellen milloin mitäkin, jotta pääsi tavoitteeseensa. Miehet suorastaan euforisoituivat seksuaalisen vapautumisen heille tarjoamista mahdollisuuksista. Sitoutuminen yhteen naiseen oli nuorille miehille kuin kastrointi. Joten me naiset jouduimme hyväksymään sen, että saadaksemme seksiä, kosketusta ja läheisyyttä myös meidän piti suostua lentämään kukasta kukkaan.
Nyt me 1980-luvun "ihanneikäiset" naiset olemme tämän päivän "ihanneikäisten" naisten äitejä. Olemme neuvoneet omia tyttäriämme elämään omaa nuoruuttaan ihan itse ja pariutumaan vasta siinä iässä, kun miehiäkin alkaa parisuhde kiinnostaa. Ja näin tyttäremme tekevätkin. Teidän nuorten miesten on ihan turha vinkua, että naisella ei saisi olla seksisuhteita ennen teitä. Isänne olivat siinä mielessä teitä fiksumpia, että he eivät olettaneetkaan naisten olevan yhtään sen kokemattomampia kuin mitä he itsekään olivat. Ja jos te haluatte syyttää naisia siitä, että he eivät vuonna 2016 halua parikymppisenä vakiintua ja perustaa perhettä, vaikka te miehet olisittekin nyt jo parikymppisinä siihen halukkaita, voitte syyttää nuorten naisten sijasta isiänne. [/quote]
Ja nyt päästäänkin Rationalisointihamsterin tuotokseen: "miehet".
Suuri suomalainen seksitutkimuskertoo seuraavaa:
- keskivertonaisella on tuplasti enemmän seksikumppaneita kuin keskivertomiehellä
- ero selittyy sillä että on enemmän yli 50 ja 100 kumppanin miehiä kuin vastaavia naisia
- ja sillä että 21v miehistä neitsyitä on yli 20%, kun taas naisista vain 6%
Toisin sanottuna, jutut alfapanijoista ovat täysin totta. NE miehet, eli juurikin menevät playerit joita nuoret naiset himoitsevat, jyystävät läpi suuren osan ikäluokkansa naisista. Sitoutumishaluiset miehet odottelevat vuoroaan, he kun eivät nuoria naisia kiinnosta.
Niinpä betamies ei vain jää ilman naista nuorena, vaan hän joutuu vastaamaan pelimiesten puolesta naisen epäilyihin "miesten" petollisuudesta, turhaan selitellen kuinka ei HÄN juossut kukasta kukkaan vaan NE miehet joita nainen nuorena valitsi :D :D :D
Ja sitten joku ihmettelee miksi miehet karsastavat juoksunsa juosseita naisia?
Tähän tuli jo halveksuvia vastauksia neitsyttä etsivistä miehistä jne. Elämään ja parisuhteeseen vakavasti asennoitunut mies ymmärtää kyllä, että naisella on oma historiansa. Sen sijaan hän ei ymmärrä vaatimusta, että nuorena kuuluu juhlia holtittomasti ja paneskella ympäriinsä ja sitten yhtäkkiä muututaan muka kunnollisiksi. Juoksuvuosillaan ylpeilevien naisten ajatusmaailma on liian ufo miehelle, joka on käyttänyt sen ajan opiskeluun ja asuntosäästämiseen. Mies, jolla on takana enintään muutama seurustelu, ei edes pidä itseään riittävänä kesyyntynyttä alfakarjua hakevalle entiselle juoksijanaiselle. Onneksi suuri osa naisista ei ole tuollaisia vaan vähintään ymmärtää jättää osan kertomatta.
Suurin osa nuorista naisistakaan ei halua jatkuvasti vaihtaa miehestä toiseen. Sellaista kun eivät arvosta sen paremmin miehet kuin naisetkaan. Yleensä tavallisilla naisilla on noin 28 -vuotiaina ollut vain muutama seurustelusuhde, koska heilläkin on aika mennyt opiskeluun, työntekoon, harrastuksiin, matkusteluun sekä ystävien ja läheisten kanssa vietettyyn aikaan. [/quote]
Allekirjoitan teidän molempien kommentit. Olin ihastunut teini-ikäisenä erääseen tyttöön ja hänkin jonkin verran piti minusta, kuitenkin sain seurata 3 vuoden ajan kun hän seurusteli kuitenkin 6 eri pojan kanssa ja täysi-ikäiseksi tultuaan alkoi miehiä olla lähes joka viikonloppu. Pysyimme kuitenkin kaikestahuolimatta ystävinä ja kun hän 21 vuotiaana halusikin vähän puun takaa yllättäen alkaa seurustelemaan kanssani käivikin niin että minä olin tällä kertaa se joka torjui lähentymisyritykset - huolimatta että hän on ollut todella pitkä-aikainen naispuolinen kaverini ja hyvä tyyppi. Kävin läpi todella ristiriitaisia tuntemuksia, pidin hänestä yhä jollakin tasolla mutten enää ollut ihastunut kuten teini-iässä. Hänen arvonsa oli seksuaalisessa mielessä kulunut nolliin omissa silmissäni kun miehiä oli ollut todella paljon ennen minua joista olin tietoinen, puhumattakaan kuinka monet kerrat olin aikaisemmin friend zonella särkenyt sydämmeni kun hän torjui minut ja aina löysi jonkun uuden jätkän minun sijaan. Olemme yhä ystäviä kaikesta huolimatta.
Tragikoomiset kokemukseni eivät kuitenkaan ole rajoittuneet pelkästään tähän ystävääni. Muutin opiskelemaan täysin vieraalle paikkakunnalle ja koulussa tapasin erään todella hotin ja mukavan tytön. Tämä oli kuin toisinto tuosta aikaisemmasta kaveristani alusta loppuun. Kun 3 opiskelukuvioista tutuksi tullutta uutta kaverianikin oli jo "korkannut" tämän tytön hautasin viimeistään kaikki tunteeni häntä kohtaan. Tarina kulki taas samaa reittiä loppua kohti, tämä tyttö lopulta ihastuikin minuun kunnolla ja sanoi sen aivan suoraan minulle - mutta en vain pystynyt aloittamaan enään tässä vaiheessa seurustelua kun olin todistanut hänen viettäneen aikaa jo ainakin 10 jätkän kanssa joista tiesin ennen minua (ties kuinka paljon ollut myös tätä ennen muitakin) baareissakin huomasi monesti, että joku yksittäinen random jätkä monesti häntä lähestyi tervehtimään tuttavallisesti kuten halaamaan tms jota nyt tutun kanssa tehdään. Tuntui että koko kylä on häntä polkenut. Vaikka hänestäkin kyllä pidin todella paljon niin ajatus siitä, että seurustelisin koko kylän polkupyörän kanssa ei vain kaikonnut mielestäni vaikka miten asiaa koitin ajatella.
Ainakin oman mielenterveyteni kannalta en haluaisi enään ikinä tavata ja tutustua saati ihastua tyttöön samoissa merkeissä, kolmas vastaava kokemus musertaisi minut luultavasti lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina kipinä valmiina. Se on sitten naisesta kiinni leimahtaako se liekkeihin. ;)
...Niin kuin joku viisas nainen tuolla aiemmin kirjoitti, tärkeintä on kunhan on mukava ja älyää riisua pikkarit.
Jos tuo pitäisi paikkaansa, olisin jo suhteessa mutta niinpä on, etten kelpaa edes niille rumille miehille.
Mitä vitun kemiaa ? Mua säälittää ja huvittaa tuollaiset ihmiset jotka puhuu jostain kemiasta :D
Mitä se sellainen on ei sellaista ole olemassakaan.
Hei haloo, Joko sitä tykkää toisen ulkonäöstä ja luonteesta tai sitten ei, mutta lopeta nyt tuo naurettava lapsellinen puhuminen kemioista, nuo kaverit on just niitä mille kukaan ei koskaan kelpaa, vaikka vika löytyy peiliin katsomalla.
Löytyykö sieltä 100kg rekkalesbon näköinen kynitty poikatukka , vai ylimeikattu 40kg laihaläski teinipissis ?
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien miesten itsetunnolle ei sovi nainen, joka on "juossut" (maratonin, Cooperin testin, puolimaratonin, naisten kympin). Yksi syy on kateus toisen elettyä elämää kohtaan ja toinen syy on pelko joutua vertailun kohteeksi. Sitten kun miehen luonne on arka niin kehitellään eritasonojapuuteorioita.
Eihän se tosta johdu. Kyse on siitä, että mies kokee olevansa vähempiarvoinen (mikä toki onkin totta, ainakin beta-miehen tapaukseessa), koska kelpaa naiselle vasta kun nainen on saanut tyydyttää seksuaaliset halunsa lukuisissa kulleissa. Ehkä tuosta sitten seuraa määrättyä kunnioituksen puutetta. Ymmärrän hyvin, että miehet ei halua pariutua enää.
Jos mies taas ei arvosta naista yleensäkään (kuten eräs kaverini), voi hän käytännössä panna ja olla minkälaisen naisen kanssa vain. Koko soidinmeno on vain teatteria, koska puheet miesten keskuudessa naisista ovat täysin halveksuvia. No naisia riittää ja heitä kohtaan hän on hyväkäytöksinen, mutta ei se todellista ole.
Toisinsanoen betamies vastaa tasoltaan juoksunsa juosseen naisen tasoa. Mikä on ongelma? Betamies voi ihan vapaasti valita, huoliiko tasoisensa naisen vai ei. MGTOW on ihan hyvä vaihtoehto.
Mutta koska naisen taso laskee roimasti ikääntyessä (kuten itse myönsit), silloinhan miehen taso on jatkossa korkeampi. Tasot kohtaavat vain pariutumishetkellä. Siitähän perinteisessä mallissa on kyse; nainen tekee kompromissin nuorena, mies vanhempana.
Toinen kysymys on yhteensopivuus. 45v tavallisen näköinen yritysjohtajanainen saattaa vastata tasoltaan 22v elämäntapaluuserimiestä. Naisella ei ole kauneutta, eikä miehellä rahaa tai statusta. Mutta sopivatko he yhteen?
Sitäkin voi kysyä suostuisivatko naiset siihen jos _miehet_ toimisivat kuin naiset?
"Ei, haluan juosta ensin juoksuni sinua nuorempien ja kauniimpien naisten kanssa. Perustetaan sitten perhe kun olen nelikymppinen".Todellisuudessa tasoteorialla on merkitystä vain silloin, kun haetaan seksiseuraa. Pariutumisvaiheessa pitäisi olla kyseessä jo tunteitakin. Ja vaikka tasot olisivatkin kohdallaan pariutuessa. niin tilanne voi muuttua. Nainen ikääntyy - kuten muuten mieskin - , mutta nainen voi edetä urallaan ja mennä vaikka kauneusleikkauksiin ja vastaavasti mies voi sairastua tai jäädä työttömäksi. Tasoteorian mukaan nainen heivaa miehen, koska mies on siinä vaiheessa niin paljon alemmalla tasolla kuin nainen. Ja jos näin ei käykään, tasoteoreetikko mies jättää joka tapauksessa vaimonsa, kun tälle tulee ensimmäinen raskausarpi vatsaan.
Miehet ovat kautta aikojen juosseet juoksunsa ensin ennenkuin ovat halunneet sitoutua. Senkus juoksevat edelleenkin, ei kukaan pakota vakiintumaan nuorena. Miesten ei kuitenkaan pidä valittaa, jos myös naiset haluavat tehdä samoin. Mutta yhtälailla naisten ei pidä valittaa, jos miestä ei sitten myöhemmin enää löydykään. Elämäänsä voi kuitenkin keksiä muutakin sisältöä kuin parisuhde.
Tasoteorialla on vähintään yhtä paljon merkitystä pariutuessa.
"Pariutumisvaiheessa pitäisi olla kyseessä jo tunteitakin"
TunteitaKIN.
Tuosta löytyy tilastoja. Miehen työttömyys ja naisen tulojen nousu miehen yläpuolelle nostavat eron todennäköisyyttä todella paljon.
Eikä tasoteoria sano että tasoeron syntyminen suhteen aikana johtaisi aina eroon, muutenhan enemmistö miehistä heivaisi naisen ulos tämän ikääntyessä, kun tosiasiassa naiset pistävät aluille 80% eroista.
Mitä tulee juoksuihin, tuo onkin edessä. Järjestely jossa pieni joukko miehiä höylää Pareton jakauman mukaisesti läpi valtavan joukon nuoria naisia ei toimi loputtomiin. MGTOW-, PUA-, ym liikkeiden kasvu on osoitus tästä. Miehet alkavat hitaasti tajuta että ellet ole alfa tai playeri, vedät lyhyemmän tikun.
No jo on aikakin. Me naiset olemme tajunneet jo satoja vuosia sitten, että vedämme lyhyemmän tikun, mikäli emme vastaa miesten senhetkistä ihannenaiskuvaa.
Jos nyt unohdetaan ääripäät niin...
Tavisnaiselle "lyhyempi tikku" = joutuu tyytymään liittoon tavallisen miehen kanssa ja/tai pelkkiin panoihin tasokkaiden alfojen kanssa
Tavismiehelle "lyhyempi tikku" = joutuu katselemaan sivusta 10-15 vuotta kun naiset paneskelevat alfojen kanssa, sitten raatajaksi juoksunsa juosseelle naiselle, lopulta kaljabaariin ihmettelemään miksi vaimo jätti
Kertoo jotain nykyajasta kun tavismiehen UNELMA olisi nuorena aloitettu suhde naapurin tytön ja tulevan vaimon kanssa, kun taas naiselle tismalleen sama skenaario on painajainen.
Miksei sille tavismiehelle sitten kelpaa se tavallinen naapurin tyttö? Se, joka ei todellakaan kelpaisi axlsmithien hhaaremeihin mutta josta saisi uskollisen ja mukavan puolison?
Siksi koska se "tavismies" on aina kärkikaartiin kuuluva mies jonka nainen kuvittelee tavismieheksi.
http://blogs.sas.com/content/sastraining/files/2014/10/okc_rating_curve…
http://blogs.sas.com/content/sastraining/files/2014/10/okc_rating_curve…7/10 miehelle kelpaa 7/10 nainen, mutta 6/10 nainen ei välttämättä saa 8/10 miestä.
No miksi minä, 6:n naisena, en ole koskaan saanut parisuhteeseen tasoistani miestä? Olen siis oikeasti lähestynyt niitä vaatimattoman näköisiä, en mitään 9:n miehiä, jotka olisin arvioinut rumemmiksi kuin mitä he ovatkaan.
Oletetaan että arvioit oman tasosi oikein.
Minkä näköisiä nämä kutosen miehet ovat olleet?Linkkaahan netistä vastaavan näköisestä kuva. Mukaan tieto pituudesta, hartioiden leveydestä/mallista ja äänestä (matala/korkea). Kiitos :)
Sitten katsotaan tarkemmin mikä syy voisi olla. Tunnen parikin sellaista kutosen tosi kivaa nörttinaista joten osaan ehkä vähäsen auttaakin.
Tavalliset, mitäänsanomattomat ja värittömät kasvot, möhömaha, silmälasit, junttityyli. Ei millään tasolla hyvännäköinen vaan ihan just eikä melkein tavis. Sama omalla kohdalla, en ole ruma mutta en nätti enkä kauniskaan vaan ei-minkään näköinen. Toinen mies, jolta sain pakit oli laiha, hintelä ja koukkunenäinen luihunaama. Ei todellakaan mikään komistus, lähinnä persoonallisen näköinen.
Voin rehellisesti myöntää miehenä, etten aina havaitse kipinän olemista tai olemattomuutta, enkä osaa lukea ajatuksiakaan. Erään naisen kiinnostus olisi pitänyt huomata pelkästään siitä kun olin ulkotöissä, hän värjötteli kylmissään sisävaatteissa minulle juttelemassa. Ilmeisesti se oli ilmiselvä vihje naisten mielestä, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Voin rehellisesti myöntää miehenä, etten aina havaitse kipinän olemista tai olemattomuutta, enkä osaa lukea ajatuksiakaan. Erään naisen kiinnostus olisi pitänyt huomata pelkästään siitä kun olin ulkotöissä, hän värjötteli kylmissään sisävaatteissa minulle juttelemassa. Ilmeisesti se oli ilmiselvä vihje naisten mielestä, mutta...
Tuo on kyllä juuri niin näköistä touhua, pelkäävätkö naiset jotain "kasvojen menetystä" jos suorasti ilmaisisi kiinnostuksensa, miksi se pitää piilottaa kaikenmaailman hippasleikkeihin? Ei se miehellekkään maailmanloppu ole kun perinteisten sukupuoliroolien mukaan miehen odotetaan olevan se aloitteellinen osapuoli ja jos naista ei kiinnostakkaan vaan torjuu lähestymiset niin so what sitten jatketaan matkaa nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä - lopulta jotakuta kyllä kiinnostaa.
Samoiten nuo klassiset tiuskimiset ja kyräilyt ilman selvää syytä parisuhteessa ovat typerintä ikinä, jos joku asia vaivaa ja siitä haluaisi puhua niin se pitäisi vain rohkeasti se kissa nostaa pöydälle. Epämääräisten "ei mitään", "no kyllä sun pitäis tietää", "ihan sama - tee mitä haluat", "päätä sä" jne ovat suorastaan raivostuttavia.
Vaikka olisi kuinka läheinen ystävä tai kumppani niin ei kukaan oikeasti voi toisen ajatuksia lukea "selvistä vihjeistä". Selvä vihje ei ole vaikka tuijotus jolla koitat muka telepaattisesti siirtää ajatusta toisen päähän - selvä vihje on esimerkiksi että riisut päällipaidan pois ja sanot "aika kuuma täällä" ja kosketat vaikka sirosti rintaa toisella kädellä vetäen ja silmää vinkaten. Tuollaisesta vihjeestä ei edes se penaalin tylsinkään kynä voi olla tajuamatta, että nyt minusta ollaan kiinnostuneita.
Aha, ensi tapaamisessa kahvilassa pitäisi heittää paita pois tai mahdollisesti riisua miehen paita, viedä käsi huom. sirosti rinnalle (kumman, miehen vai naisen?) ja sanoa "aika kuuma täällä", ai niin, rinnasta piti vetää (vai kädestä/käteen) ja vinkata silmää. Selevä.
Seuraava miekkonen tulee lievästi sanoen yllättymään kahvilatreffeillä, palataan. Raportoin löytyikö kipinää.
Telepaattinen profilointiyksikkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin rehellisesti myöntää miehenä, etten aina havaitse kipinän olemista tai olemattomuutta, enkä osaa lukea ajatuksiakaan. Erään naisen kiinnostus olisi pitänyt huomata pelkästään siitä kun olin ulkotöissä, hän värjötteli kylmissään sisävaatteissa minulle juttelemassa. Ilmeisesti se oli ilmiselvä vihje naisten mielestä, mutta...
Tuo on kyllä juuri niin näköistä touhua, pelkäävätkö naiset jotain "kasvojen menetystä" jos suorasti ilmaisisi kiinnostuksensa, miksi se pitää piilottaa kaikenmaailman hippasleikkeihin? Ei se miehellekkään maailmanloppu ole kun perinteisten sukupuoliroolien mukaan miehen odotetaan olevan se aloitteellinen osapuoli ja jos naista ei kiinnostakkaan vaan torjuu lähestymiset niin so what sitten jatketaan matkaa nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä - lopulta jotakuta kyllä kiinnostaa.
Samoiten nuo klassiset tiuskimiset ja kyräilyt ilman selvää syytä parisuhteessa ovat typerintä ikinä, jos joku asia vaivaa ja siitä haluaisi puhua niin se pitäisi vain rohkeasti se kissa nostaa pöydälle. Epämääräisten "ei mitään", "no kyllä sun pitäis tietää", "ihan sama - tee mitä haluat", "päätä sä" jne ovat suorastaan raivostuttavia.
Vaikka olisi kuinka läheinen ystävä tai kumppani niin ei kukaan oikeasti voi toisen ajatuksia lukea "selvistä vihjeistä". Selvä vihje ei ole vaikka tuijotus jolla koitat muka telepaattisesti siirtää ajatusta toisen päähän - selvä vihje on esimerkiksi että riisut päällipaidan pois ja sanot "aika kuuma täällä" ja kosketat vaikka sirosti rintaa toisella kädellä vetäen ja silmää vinkaten. Tuollaisesta vihjeestä ei edes se penaalin tylsinkään kynä voi olla tajuamatta, että nyt minusta ollaan kiinnostuneita.
Itsellä sattui 6 vuotta sitten Mallorcalla kun istuin yksin pubissa aamupäivällä katsomassa futista ja join olutta, että joku brittimuija yht'äkkiä loikkasi viereeni tuolille ja alkoi pirteästi jutella - varsin pian kyllä kävi selväksi että she have the hots for me ja jäi kyllä loppu pelin katsominen väliin. Tuollaista suoraa lähestymistä kaipaisin Suomessakin jos oikeasti kiinnostaa joku tuntematon mieshenkilö, jonka näkee jossakin - tuo lähestyminen päättyi kummankin kannalta mukavasti :)
Onni tulee ajan myötä kirjoitti:
Ollessani nuorehko nainen, ajattelin aina, että tiedän HETI, onko mies mieluinen ja sellainen, johon haluaisin tutustua. VÄÄRIN!!!! Myöhemmin ihastuin usein aivan hurjasti mieheen, joka ensi alkuun ärsytti jossain mielessä kovasti.
Antakaa joskus aikaa toiselle ja itselle tutustua rauhassa!
No tuo ärsyyntyminenhän oli jo sitä ihastumista, et vain ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää sitä heti. Mies pääsi ihosi alle jostain syystä. Yksi esimerkki "kipinästä".
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/suhteet/sinkkunainen-piti-deittail…
Onko mikään ihme, jos tuollaisessa pyörityksessä ei synny kipinää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä kokee suurimman osan naisien kohdalla "kipinää", tarkoittaen että he mielellään harrastaisivat seksiä naisen kanssa. Miehet eivät kaipaa seksikipinän syttymiselle mitään erityistä persoonien kohtaamista ja tunnekuohuja, riittää että naisella on vulva.
Aloittaja taisi kyllä puhua parisuhteen etsinnästä eikä pelkästä seksistä.
Miehille nämä ovat yksi ja sama asia. Seksi = seksiä, parisuhde = seksiä. Kiimoissaan mies nyt on valmis lirkuttelemaan vaikka mitkä kuut taivaalta, mutta mielihän voi usein muuttua kun pussit ovat tyhjennetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille joista kipinä ei ole oleellista: onko oikeasti niin että jotkut suhteet alkavat ilman että on aivan hullaantunut toisesta, haluaa imeytyä hänen ihonsa alle ja tuijottaa silmiin 24/7? Tiedän kyllä että kyseessä on poikkeustila, mutta se on silti oleellinen portti oikeaan seksuaaliseen parisuhteeseen. Voisiko joku vähän avata tuollaista kipinättömän suhteen olemusta kun en oikein ymmärrä. Ap
Täällä on kipinätön suhde. Johtui ehkä siitä, että olimme vuosia läheisiä ystäviä ennen kuin aloitimme seurustelun. Ennikinä kokenut sitä ihastumisen ja rakastumisen tunnetta tämän miehen kanssa. Eräänä päivänä vaan tajusin rakastavani häntä. Tuo rakkaus on säilynyt muuttumattomana viimeiset 15 vuotta. En tosin ole koskaan ollut romanttinen, kaikki silmiin tuijottaminen ja kynttiläillalliset tuntuu jo ajatuksena huvittavalta. Minä haluan sujuvan arjen, ihmisen kehen luottaa ja kehen nojata kun on vaikeaa. Ihmisen joka luottaa minuun ja nojaa minuun tarvittaessa. Tämä rakkaus on tasainen liekki joka ei "roihua" tai "kipinöi", vaan palaa tasaisena ja lämmittävänä vuodesta toiseen.
Miksi asetit kipinän ja sujuvan arjen vastakkain? Se arkihan on ihan perusvaatimus, kipinä tulee vielä siihen päälle ja tekee kaikesta sen pikkuriikkisen verran elämää suurempaa. Kipinä ei todellakaan tarkoita jotain häilyvää ja epävarmaa, tuulella käyvää suhdetta, niin kuin täällä moni näyttää luulevan. Se on vain se maaginen lisämauste suhteeseen. Se, mistä 95% lauluistakin kertoo.
Ikä tuo, ikä vie kirjoitti:
"myönnän olevani ulkonäöltäni alemman tason mies" -- antamasi kuvalinkin perusteella - jos siis ajattelisin, että ulkonäkö määrittelee ihmisen "tason" - saat kyllä täydet pisteet. Mutta mitä varsinaisesti teet keskustelussa, jos olet kuvan miestä nuorempi? Eihän toki 12-vuotiaiden tarvitse tähän hömelöön tasokeskusteluun osallistua? :)
Kuvan mies on 32v, minä olen 29v.
Tuossa on kaksi aivan ääripään esimerkkiä. Ensimmäisen ymmärrän, mutta itse en ensitapaamisella pohdiskele miehen suudeltavuutta, vaan yritän tutustua ihmiseen. Karvanaamaakin suutelee, jos sen kantaja on helmi.
Tuo toinen esimerkki taas, voi sentään. Minua ei pidä saada järjiltäni. Jos sellaista asitillista hullaantumista tarkoitat, mieluummin hurmostelen puolin ja toisin jo muutoin koetellussa ja vakaaksi havaitussa suhteessa. Jos polvet tutisevat jo ensimmäisen kahvin ääressä, tiedän olevani väärässä seurassa.