Nainen, uhkaako lyhyt mies sinun naiseuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaako pattiin kun olet lyhyt?

Mä en pidä pitkistä miehistä. Riittää kun on mua pidempi.

163cm nainen

Eli lyhyt mies on sinulle uhka.

Ei helvetti. :D

Pisin mitä on ollut oli 172cm. Nykyinen mies ei ole sitäkään.

Ei, mutta mä uhkaan pitkänä naisena lyhyiden miesten miehuutta.

Ei uhkaa mikään mun naiseutta. Mutta näyttäishän se naurettavalta jos mun 172cm/130kg naisen rinnalla olis joku 160cm/65kg mies, joka näyttäis lähinnä mun pojalta tai jotain, eiköhän se söis enemmän sen miehen mieheyttä. Ihmiset luulis mua jättiläiseksi, ja mun pitäis suojella sitä miestä jos jotkut ilkimykset tulis aukoon päätä.

Olis se paljon kivempi olla joku sellanen pikkunen nainen jonka mies vois nostaa vahvoille käsivarsilleen ja kantaa vaikka sänkyyn tai jotain. Olen miettinyt sitäkin että mitä jos joudutaan onnettomuuteen, ja mies vois pelastaa mut, mutta ei pysty ku oon niin iso, ja toisaalta, mulla kun ei ole hyvät lihakset, niin en saisi isosta koostani huolimatta miestä pelatettua.

Minä olen feministi, mutta mun mielestä mies on perheen pää, eli huolehtii perheen turvallisuudesta ym. Mies kerran marmatti kun minä en ollut laittanut ulko-ovea lukkoon illalla, että hän joutuu kaikki tekemään tässä huushollissa, minä sanoin että sinä olet meistä se joka on koko ikänsä ollut turvallisuusalalla töissä, ja vieläpä perheen pää, niin eiköhän se ovien lukitseminen ole juuri sun tehtävä. Siitä lähtien mies on lukinnut ovet ja jos on vaikka töissä yövuorossa, niin muistuttaa ovien lukitsemisesta, varsinkin jos joku vaarallinen tyyppi on liikkeellä. Mies huolehtii myös lasten turvallisuudesta jopa enemmän kuin minä.

Se että mies on isompi kuin nainen, liittyy varmasti juuri siihen perheen suojelemiseen, eikä se taas liity siihen etteikö myös vaimo suojelisi lapsia, tai tarvittaessa miestäkin.

Ei uhkaa. Sängyssä vasta taidot punnitaan.

Ei uhkaa.

Kerran tapasin miehen, joka oli niin lyhyt (ei ollut mielestäni lyhytkasvuinen, vaan ilmeisesti joku muu), että hänen silmänsä olivat suoraan rintojeni korkeudella. Mies oli aivan mahtava ja fiksu, mutta minusta tuntui koko ajan, että hän tuijotti rintojani. En ole varma tuijottiko, jos ei, niin sori. Se tuntui ikävältä, mutta voi tosiaan olla että kyseessä oli ihan omat traumani. 

Olen aikanani ihastunut itseäni useamman sentin lyhyempään (olisiko hän ollut joku 160cm?), pyöreään, kaljuuntuvaan mieheen. Hän oli aivan käsittämätön persoona ja hänen kanssaan oli ihana olla. Ikävä kyllä hän oli naimisissa ja minua reilusti vanhempikin.

Ymmärrän kyllä mistä se johtuu, että pidemmät miehet koetaan yleensä viehättävämmiksi, onhan oma miehenikin yli 190. Se ei kuitenkaan ole mielestäni mikään vaatimus, vaan ehkä bonus. Tunnen oloni turvalliseksi mieheni kanssa, mutta niin tunsin tuon ihastuksenikin kanssa. Hän ei olisi antanut mitään pahaa tapahtua minulle sen enempää, kuin miehenikään.  

Mun ex-mies oli mua 7 senttiä lyhyempi. En muista että montaa kertaa olisi hänen lyhyytensä käynyt edes mielessä, saati että olisi päässyt naiseuttani uhkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt mies yrittämässä pitkää naista on kuin koirapuistossa joku lyhytjalkainen mulkosilmäinen mopsiuros yrittämässä astua eleganttia ja pitkäjalkaista salukinarttua. Pitäisi ymmärtää hakea omanlaista seuraa. Vaivaannuttavaa ja huvittaa molempia yhtäaikaa.

Jos lyhyt mies tarkoittaa oikeasti lyhyttä, eli jotain 160-165cm pätkää niin joo onhan se huvittavan näköistä jos nainen on sitten lähempänä 180cm. Asia on vähän eri jos kummatkin ovat vaikka reilut 170cm ja siis suunnilleen samanpituisia.