Ärsyttää nuo konmari-"uskoon" hurahtaneet tutut, jotka moralisoivat sitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin iloinen, että löysin konmarin! Nyt on ihana katsoa omaa kotia. Muiden tavarat ei kiinnosta yhtään, tehkööt kuten haluavat.

Minunkin on ihana katsoa omaa kotia! Ei ole ikinä ollut ongelmia hamstraamisen tai tavarapaljouden kanssa. Ja ihan ilman konmaria, hui! Taidan olla nero.

Miksi sua harmittaa se, että minä "tarvitsin" konmaria?

Minua vain huvittaa ja välillä toisaalta vituttaa tyhmät ihmiset, jotka eivät oivalla tällaisia simppeleitä asioita ihan omilla aivoillaan. Mihin ajattelukyky on kadonnut? Miten kadoksissa nykyihminen on? Missä on kosketus luontoon? Millainen arvopohja ihmisellä on, ellei se ohjaa muutenkin rauhalliseen, tasapainoiseen, ei tavaran ja kuluttamisen määrittämään elämään?

Pinnalliselle ja typerälle ihmiselle pintaraapaisu asioihin, jotka voisivat kummuta ihan omasta arvopohjasta, kasvatuksesta, ajattelusta jne. Ja tämä ei ole edes koulutustason kanssa tekemisissä. Kyse on jostain syvemmästä sivistyksestä ja arvoista. Ihmeen moni korkeastikin koulutettu on ihan eksyksissä elämässään, joka rakentuu kuluttamisen ja pikaohjekirjojen ympärille, joissa kerrotaan rautalankaohjeet "hyvään elämään".

Minusta on mukavaa, että ihmiset saavat oivalluksia ja iloa elämäänsä. Kuulostat katkeroituneelta ja kyyniseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin iloinen, että löysin konmarin! Nyt on ihana katsoa omaa kotia. Muiden tavarat ei kiinnosta yhtään, tehkööt kuten haluavat.

Minunkin on ihana katsoa omaa kotia! Ei ole ikinä ollut ongelmia hamstraamisen tai tavarapaljouden kanssa. Ja ihan ilman konmaria, hui! Taidan olla nero.

Miksi sua harmittaa se, että minä "tarvitsin" konmaria?

Minua vain huvittaa ja välillä toisaalta vituttaa tyhmät ihmiset, jotka eivät oivalla tällaisia simppeleitä asioita ihan omilla aivoillaan. Mihin ajattelukyky on kadonnut? Miten kadoksissa nykyihminen on? Missä on kosketus luontoon? Millainen arvopohja ihmisellä on, ellei se ohjaa muutenkin rauhalliseen, tasapainoiseen, ei tavaran ja kuluttamisen määrittämään elämään?

Pinnalliselle ja typerälle ihmiselle pintaraapaisu asioihin, jotka voisivat kummuta ihan omasta arvopohjasta, kasvatuksesta, ajattelusta jne. Ja tämä ei ole edes koulutustason kanssa tekemisissä. Kyse on jostain syvemmästä sivistyksestä ja arvoista. Ihmeen moni korkeastikin koulutettu on ihan eksyksissä elämässään, joka rakentuu kuluttamisen ja pikaohjekirjojen ympärille, joissa kerrotaan rautalankaohjeet "hyvään elämään".

Minusta on mukavaa, että ihmiset saavat oivalluksia ja iloa elämäänsä. Kuulostat katkeroituneelta ja kyyniseltä.

Kovasti sitä tulee paskaa ja syytöksiä niskaan ("olet kyyninen paska"), jos kyseenalaistaa muoti-ilmiöt, joiden johdosta kaikkien pitäisi sopuleina mennä ja ostaa kirja - eli kuluttaa lisää :)

Välillä on kyllä vaikeaa olla kriittinen ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen. Välillä ympärillä vellova tyhmyys ja jenkkityylinen elämänasenne ("saan iloa elämään, kun olen ensin kuluttanut ihan helvetisti ja sitten hankkiudun roinasta erooon") masentaa, mutta yleisesti ottaen pystyn kyllä olemaan iloinen ja optimistinen.

Konmarin sijasta edesauttaisin mieluummin sellaista ilmiötä, että naiset sivistävät ja kehittävät itseään ja ajatteluaan. Ajattelevat asioita pintaa syvemmältä ja miettivät tosissaan, mitkä arvot elämää ohjaavat, ja voisiko olla toisin.

Iloa voisi hankkia elämään ihan jostain muualta kuin kuluttamisesta ja siitä, miten turhasta tavarasta pääsee eroon kirjan ohjeiden avulla. 

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Niin sen kautta, että ensin on jo kuluttanut ihan älyttömästi ja turhaa ja vasta Sitten oivaltaa kirjan avulla kriittistä kulutuskäyttäytymistä. Kunhan ensin on Ostanut sen kirjan ja kuluttanut vähän lisää. Kyllä kirjan kohdeyleisö on nimenomaan länsimaalaiset ihmiset, jotka elävät kuluttamisesta ja elämä pyörii tavaran ympärillä. Lukijakunta on nimenomaan niitä, jotka ovat tuhonneet eniten tätä maapalloa ja ylikuluttaneet sen resursseja. No, hyvähän se on, jos tuo kirja herättelee kerskakuluttajia heille sopivalla ja kiinnostavalla tavalla. Suunta on kuitenkin oikea.

Voisi seuraavaa sukupolvea kasvattaa niinkin, ettei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Muistan konmari-ketjuissa kerrotun, että esimerkiksi iloa tuottamattoman jakkupuvun (tai minkä tahansa muun) tilalle voi ostaa uuden iloa tuottavan. Uuden ostaminenko on kriittistä kulutuskäyttäytymistä ja kulutuksen vähentämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Muistan konmari-ketjuissa kerrotun, että esimerkiksi iloa tuottamattoman jakkupuvun (tai minkä tahansa muun) tilalle voi ostaa uuden iloa tuottavan. Uuden ostaminenko on kriittistä kulutuskäyttäytymistä ja kulutuksen vähentämistä?

Kyllä, jos se jakkupuku on sitten todella hyvä ja kestävä (jollaisia ne iloa tuottavat yleensä ovat!). Vaihtoehtona voi olla kulkea huonosti istumassa, kulahtaneessa puvussa tai olla käyttämättä jakkupukua lainkaan, vaikka se kaapissa olisikin (koska se on huono).

Musta tää KonMari-ostamisen moralisointi on aina yhtä hassua, koska suurin osa ihmisistä vaan ostaa tavaran sen kummemmin sitä miettimättä. Pahimmillaan niin, että he eivätkä edes muista, että heillä on jo sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Muistan konmari-ketjuissa kerrotun, että esimerkiksi iloa tuottamattoman jakkupuvun (tai minkä tahansa muun) tilalle voi ostaa uuden iloa tuottavan. Uuden ostaminenko on kriittistä kulutuskäyttäytymistä ja kulutuksen vähentämistä?

Kyllä, jos se jakkupuku on sitten todella hyvä ja kestävä (jollaisia ne iloa tuottavat yleensä ovat!). Vaihtoehtona voi olla kulkea huonosti istumassa, kulahtaneessa puvussa tai olla käyttämättä jakkupukua lainkaan, vaikka se kaapissa olisikin (koska se on huono).

Musta tää KonMari-ostamisen moralisointi on aina yhtä hassua, koska suurin osa ihmisistä vaan ostaa tavaran sen kummemmin sitä miettimättä. Pahimmillaan niin, että he eivätkä edes muista, että heillä on jo sellainen.

Mielestäni on ihan aiheellista moralisoida, jos hoetaan että nyt ollaan kulutuskriittisiä ja sitten kumminkin ostellaan uutta vain siksi että vanha ei ole tarpeeksi kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Minusta Konmari tähtää roinan pois heivaamiseen omantunnontuskitta. Jos jonkun kohdalla tämä johtaa kulutuskriittiseen heräämiseen, niin hienoa. Mutta se kyllä tapahtuu pikemminkin Konmarista huolimatta kuin sen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Niin sen kautta, että ensin on jo kuluttanut ihan älyttömästi ja turhaa ja vasta Sitten oivaltaa kirjan avulla kriittistä kulutuskäyttäytymistä. Kunhan ensin on Ostanut sen kirjan ja kuluttanut vähän lisää. Kyllä kirjan kohdeyleisö on nimenomaan länsimaalaiset ihmiset, jotka elävät kuluttamisesta ja elämä pyörii tavaran ympärillä. Lukijakunta on nimenomaan niitä, jotka ovat tuhonneet eniten tätä maapalloa ja ylikuluttaneet sen resursseja. No, hyvähän se on, jos tuo kirja herättelee kerskakuluttajia heille sopivalla ja kiinnostavalla tavalla. Suunta on kuitenkin oikea.

Voisi seuraavaa sukupolvea kasvattaa niinkin, ettei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta.

Pitäisikö kirjan kohdeyleisön olla nimenomaan kehitysmaiden ihmiset? Niinpä. Eiköhän se juurikin kannata kohdistaa länkkäreille *silmienpyörittelyhymiö*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Muistan konmari-ketjuissa kerrotun, että esimerkiksi iloa tuottamattoman jakkupuvun (tai minkä tahansa muun) tilalle voi ostaa uuden iloa tuottavan. Uuden ostaminenko on kriittistä kulutuskäyttäytymistä ja kulutuksen vähentämistä?

Niin, mietipäs vähän. Mitä järkeä ihmisen on säilöä vaatteita kaapeissaan, jos niitä ei koskaan käytä? Ei mitään. Sellaiset vaatteet voi antaa pois/myydä/laittaa roskiin kunnosta riippuen.

Totuus nyt kuitenkin on se että noin 90 prosentilla kotitalouksista on asunto täynnä turhaa roinaa ja suurella osalla koti on tästä syystä aina sotkuinen.

Ainakin minut KonMari-kirja opetti tajuamaan sen että koti ei tule siistiksi ennen kuin tyhjennän sen tarpeettomasta roinasta. Hyvä esimerkki kirjan opeista on se että lahjaksi saaman tavarankin voi kierrättää tai heittää pois mikäli se on tarpeeton eikä tuota iloa. Lahja on jo tehnyt tehtävänsä tuomalla sekä lahjoittajalle että saajalle iloa lahjoitushetkellä.

Toinen esimerkki on se kun tavaraa on paljon, niin tulee ostettua sellaistakin jonka jo omistaa, kun ei löydä tuota jo omistamaansa. Minä esimerkiksi löysin järjestäessäni 6 rullamittaa, joista heitin neljä metallikeräykseen (säilytin kaksi, koska toinen on pitkä 30-metrinen). Jatkossa näille kahdelle mitalle on oma paikkansa josta tiedän ne löytäväni, eikä lisää tarvitse ostaa.

Kannattaa miettiä sitäkin pärjäisikö pienemmällä asunnolla, mikä omistaisi vain tarpeellisen. Asunto on kallista varastotilaa ja tänä päivänä monet jopa vuokraavat kalliin pienvaraston turhan roinan säilytykseen.

Ikääntyvän, jollainen itsekin olen, kannattaa myös miettiä tavarapaljoutta jonka jättää jälkeensä. Minä tiedän sen että asunnossani ei ole kuin korkeintaan kourallinen sellaisia esineitä jotka lapseni haluaisivat pitää kuoltuani.

m62

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta KonMari nimenomaan tähtää kriittiseen kulutuskäyttäytymiseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Muistan konmari-ketjuissa kerrotun, että esimerkiksi iloa tuottamattoman jakkupuvun (tai minkä tahansa muun) tilalle voi ostaa uuden iloa tuottavan. Uuden ostaminenko on kriittistä kulutuskäyttäytymistä ja kulutuksen vähentämistä?

Kyllä, jos se jakkupuku on sitten todella hyvä ja kestävä (jollaisia ne iloa tuottavat yleensä ovat!). Vaihtoehtona voi olla kulkea huonosti istumassa, kulahtaneessa puvussa tai olla käyttämättä jakkupukua lainkaan, vaikka se kaapissa olisikin (koska se on huono).

Musta tää KonMari-ostamisen moralisointi on aina yhtä hassua, koska suurin osa ihmisistä vaan ostaa tavaran sen kummemmin sitä miettimättä. Pahimmillaan niin, että he eivätkä edes muista, että heillä on jo sellainen.

Tämä on aina yhtä mystistä. Ensiksi ihmisellä on ongelma. Hänellä on niin paljon vaatetta ja mitä lie roinaa, että kaapit pursuavat ja mielenterveys romahtaa.

Sitten kun ne vaatteet on kerätty KonMarin oppien mukaan yhteen läjään lattialle, havaitaan ettei koko tavarapaljoudessa olekaan yhtään käyttökelpoista jakkupukua.

Tässä vaiheessa KonMartta alkaisi miettiä, mikä meni pieleen. Auttaisiko nyppyleikkuri? Entä parin kilon painonpudotus? Ompelijan korjaukset? Asennemuutos? Ja minkä mielenhäiriön vallassa käy ostoksilla, jos on ajanut itsensä tuohon tilanteeseen?

KonMarilla on nopeampi ratkaisu. Osta uusi, joka tuottaa iloa. Ihan oikeasti ilo on maailman huonoin syy ostella, ja sillä just päädytään noihin ryönäkasoihin.

Minä aloitin KonMarin joskus kesällä. En ole ostanut yhtä ainutta tavaraa sen jälkeen, lukuunottamatta yhtä reikäkoria, mihin järjestin urheilutoppini menetelmän ohjeiden mukaisesti. Minun kohdallani ainakaan ei ole tullut mitään uuden ostamisen tarvetta.

...ja niin länsimainen kerskakuluttaja sai taas hetkeksi viherpestyn "puhtaan" omatunnon ja kontrollia sekavaan roinapaljouden kyllästämään elämäänsä... kunnes seuraava muotihitti imaisee taas mukaansa ja saa kokea iloa kuluttamisesta ja antaa tavaran tuoda iloa elämäänsä... 

On tossa paljon tekopyhyyttä mukana. Juuri sellaista mikä sopii nykyajan ihmiselle, joka ei halua luopua kuluttamisesta, mutta haluaa olla muka-tiedostava ja vähän putsata vihreää omatuntoaan. On tuo niin paljon helpompaa ja kivempaa kuin se, että oikeasti pyrkisi minimoimaan kulutuksensa. Halutaan helppoa, kivaa, hauskaa ja silti muka olla myös ympäristöyställisiä. Mutta se yhtälö kun ei valitettavasti useinkaan onnistu, jos halutaan kestävää elintapaa ajaa. Viihteestä tuo kyllä menee ja siitä, että ihmiset "kokevat iloa" eikä kukaan kyyninen paska tule sanomaan, ettei se maailma taida ihan tuolla pelastua. Ne konmarin harrastajat kun ovat alun alkenkin olleet niitä pahimpia luonnonvarojen riistäjiä ja tuhlaajia.

Ei ole vielä mainittu sitä, mikä musta on konmarissa se kova ydin: Opettele arvostamaan sitä mitä sinulla on.

Käsitän konmarin niin, että tämä puhe iloa tuottavista tavaroista tarkoittaa juuri sitä, että kun niitä juomalaseja ja villahuiveja on vain se tietty, hallittavissa oleva määrä, niitä jäljelle jääviä arvostaa ihan uudella tavalla. Ne alkavat tuottaa iloa, kun ne aiemmin ovat olleet vain epämääräinen kasa puolitarpeetonta rojua, josta ei tiedä mihin sen oikein tunkisi.

Kyse on materialismista siinä hyvässä merkityksessä, että materiaa aletaan arvostaa, toisin kuin nyt: Jos me rakastaisimme tavaroitamme, pitäisimme niistä hyvää huolta, korjaisimme kun menevät rikki ja käyttäisimme ne  loppuun. Eli samaa mitä ketjussa tämä "konmartta" esitti.

Tämä on nimenomaan vastakohta kulutushysterialle, jossa tavarasta ei piitata, sitä vain haalitaan sokeasti ja heitetään huoletta pois.

ww

Joo, jos kirjan on oikeasti lukenut, ei ole mitään tarvetta paasata asiasta muille.

Vierailija kirjoitti:

On tossa paljon tekopyhyyttä mukana. Juuri sellaista mikä sopii nykyajan ihmiselle, joka ei halua luopua kuluttamisesta, mutta haluaa olla muka-tiedostava ja vähän putsata vihreää omatuntoaan. On tuo niin paljon helpompaa ja kivempaa kuin se, että oikeasti pyrkisi minimoimaan kulutuksensa. Halutaan helppoa, kivaa, hauskaa ja silti muka olla myös ympäristöyställisiä. Mutta se yhtälö kun ei valitettavasti useinkaan onnistu, jos halutaan kestävää elintapaa ajaa. Viihteestä tuo kyllä menee ja siitä, että ihmiset "kokevat iloa" eikä kukaan kyyninen paska tule sanomaan, ettei se maailma taida ihan tuolla pelastua. Ne konmarin harrastajat kun ovat alun alkenkin olleet niitä pahimpia luonnonvarojen riistäjiä ja tuhlaajia.

Eihän kirjassa puhuta maailman pelastamisesta, vaan lähinnä oman kodin kaaoksen selättämisestä. Joskus koti on ihan kaatopaikkakunnossa, mutta auttaako se jotenkin maailmaa, että se roska on kotona eikä jätteenlajittelupisteellä?

Kirjassa ei myöskään kannusteta mitenkään kuluttamiseen, on suositus ettei mitään säilytyslaatikoita tms osteta ja käsitys, että kaikki löytyy kotoa.

Minulla on omille muutettuani ollut aina minimalistisesti tavaraa. Syitä siihen lähinnä se, että en halua käyttää rahaa eikä ole tarvetta huonekauluihin, sisustuskrääsästä puhumattakaan. Lisäksi kämppä on niin helppo siivota, kun ei ole tavaroita tiellä liikuteltavana. Toki nykyinen kulutushysteriakin hieman kuvottaa minua.

Kaikki ovat aina vähän naureskelleet ja ihmetelleet minun "askeettista" kotiani ja tuputtaneet milloin mitäkin tavaroitaan ja peräkärryä Ikea-reissua varten. Ihmiset luulevat, että olen niin köyhä, että en saa täytettyä pikku yksiötäni täyteen roinaa. Olen siis iloinen tästä uudesta sisustususkonnosta, koska nyt varmaan jengi vittuilee vähemmän minulle!