Vaihto-oppilaan kauhut "sotkuisessa asunnossa".

Voihan sitä vaihtaa isäntäperheen. Kauhee läävähän tuo on. 

Tulipa paha mieli tytön puolesta.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ruokkikselta päivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on elämänhallinta hukassa, jos lapsiperheessä ei "jaksa" siivota eläinten jätöksiä lattialta. Yököttävää!

Ajan puutteesta se lienee kuitenkin. Joissain perheissä panostetaan enemmän liikuntaan kuin kotona joka päiväiseen siivoiluun. Siinäkin säästää tunnin päivässä liikuntaan kun ei tarvitse jatkuvasti järjestellä aivottomana asioita paikoilleen. Jotkut toki tykkää aivottomasta järjestelystä mutta minä mieluummin käyn salilla. Siinä virkistyy pääkoppa. Pääkoppa taas hajoaa siivoillessa.

Siivoojaan ei ole meidän taloudessa varaa.

Tuollainen siivoamattomuus on melko varma merkki mielenterveysongelmista. Ystävän supersiisti koti muuttui masennuksen myötä sikolätiksi.

Myös liiallinen joka päiväinen siivoilu kielii mt-ongelmista.

Ei kieli. Meillä pidetään siististä kodista, ja jokainen tekee oman osuutensa, että koti pysyy siistinä. Päävastuu siivouksesta on kuitenkin minulla, ja siivoan lähes joka päivä jotakin paikkaa. Keittiö on sellainen paikka, että ruuanlaittojen ja ateriointien jälkeen siivotaan heti jäljet eli kyllä se jokapäiväistä työtä on, ja usein monta kertaa päivässä silloin kun vietetään aikaa kotona.

Pidän myös siitä, että wc- ja kylpytilat ovat putipuhtaat, ja kun niitäkin siistitään päivittäin, niin pienellä vaivalla saa nauttia siististä kodista. Itselläni ei ole koskaan sellaista tunnetta, että pitäisi pakosta alkaa joku sotku ja kaaos siivoamaan. Ei ole, koska kotia ei koskaan päästetä sellaiseen tilaan. Jokapäiväisillä pienillä toimenpiteillä koti pysyy siistinä ja puhtaana.

Minusta on normaalia ja tervettä, että koti pidetään siistinä. Ainakin meille koti on hyvin tärkeä paikka, ja en usko kenenkään viihtyvän missään törkykasassa ja lian ja sotkun keskellä. Siivoton koti kertoo jo jonkinlaisesta elämänhallinnan häiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo tyttö ollut jotenkin nirso tarjotun ruoan suhteen kun molemmissa perheissä tuli sama ongelma että ruoka olisi pitänyt hankkia itse?

En usko, Yhdysvalloissa nimittäin on niin sanottuja "ruoka-aavikoita", eli kauppaan tai edes pikaruokapaikkaan ei pääse kuin autolla. Tuossahan tyttö itse kertoo:

"- Perhe saattoi hakea noutoruokaa, mutta minulle ei tuotu mitään. Olimme niin kaukana kaikista keskuksista, että elin riisillä koko kuukauden. Kotona ei ollut välttämättä edes leipää."

Lisäksi perhe valehteli jopa tytön omille vanhemmille:

"- Perhe väitti, että syön liikaa. Se oli peruste sille, että joudun maksamaan omat ruokani. Kuulin omilta vanhemmiltani, että perhe väitti heille, että minulla on keliakia. Se ei pidä paikkaansa."

Ruoka-aavikko eli food desert:

https://en.wikipedia.org/wiki/Food_desert

"A food desert is a geographic area where affordable and nutritious food is alleged to be hard to obtain, particularly for those without access to an automobile."

Asun Herttoniemessä ja tuo määritelmä sopii minunkin kotikulmille. Juu onhan tässä ruokaa lähellä vaikka kuinka mutta ravitseva ruoka on kalliimpaa kuin cittarissa tai prismassa joihin on turha lähteä täältä ilman autoa ruokaostoksille.

Jos tuolla meni ruokaan 300€/kk ja ainakin jonkin verran sai myös perheeltä ruokaa niin ei kyllä ole riisillä elänyt. Taitaa olla ihan klassinen suomalainen teinityttö joka kuvitteli pääsevänsä suoraan sinkkuelämän tai frendien kaltaiseen elämään kun lähti jenkkeihin.

Herttoniemen sijasta taidat asua Porvoossa, mutta selvennetään vielä, jos tätä lukevat myös sellaiset ihmiset, jotka eivät pysty lukemaan tuota Wikipedian artikkelia.

Ruoka-aavikko tarkoittaa siis asuinaluetta - Yhdysvalloissa monesti niitä kuuluisia "suburbioita", joissa ei ole esimerkiksi ollenkaan jalkakäytäviä/kevyen liikenteen kulkuväyliä/julkista liikennettä - joissa asuvilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia päästä ostoksille tavalliseen vähittäiskauppaan tai tämä mahdollisuus on erittäin rajallinen. Ruoka-aavikoita on myös kaupunkien sisällä, jopa New Yorkissa sillä joukkoliikenteestä huolimatta matka lähimpään kauppaan saattaa reuna-aluilta olla pitkä - tai lähimmät kaupat ovat niin kalliita, että pienituloisimmilla perheillä ei ole varaa ostaa niistä ruokaa.

Tämä siis ei tarkoita sitä, että kilometrin päässä olisi vain Alepa tai K-market (jos käytetään suomalaisille tuttuja vertauskuvia) eikä sitä jättiPrismaa, vaan sitä, että edes sellaista pikkuista ruokakauppaa ei ole josta saisi päivittäistuotteet kuten jotkin maidot, leivät, banaanit ja kahvit ostettua. Siis peruselintarvikkeita ylipäätään.

Joillakin ruoka-aavikoilla - etenkin kaupunkien ruoka-aavikoilla - on McDonalds tai vastaava pikaruokapaikka, mutta tämäkin saattaa olla pidemmän matkan päässä, eikä pikaruokaa voida pitää kovin monipuolisena tai terveellisenä. Tai vaihtelevana. Ruoka-aavikoille on tyypillistä myös se, että muitakaan palveluita (kuten lääkäri tai päivähoitopaikka) ei ole saavutettavissa esim. kävellen tai bussilla. Leffoista ja telkkarisarjoista tutut keltaiset koulubussit sentään kulkevat, mutta käsittääkseni niiden aikataulut ovat erittäin rajalliset.

Ruoka-aavikoilla elävät monesti vähätuloiset perheet, joilla ei ole varaa autoon. Jos olette katsoneet amerikkalaisia sosiaaliporno-tositeeveeohjelmia, olette ehkä nähneet pätkiä, joissa kovaotteiset repo menit (ulosottofirmojen fyysisen työn tekijät) käyvät hakemassa suburbioissa asuvilta ihmisiltä autoja pois kun osamaksuja ei ole suoritettu. Mikäli olette ihmetelleet, miksi köyhät ihmiset sitten ostavat autoja, jos heillä ei ole varaa pitää niitä, niin tässä on se syy: ruokakauppaan, töihin, lääkäriin tai muualle ei yksinkertaisesti pääse ilman autoa.

Käytän tässä termiä "suburbia", sillä suomalainen "lähiö" ei vastaa amerikkalaisia kauas keskustoista rakennettuja ihmisten säilytysalueita. Suomessa on nimenomaan pyritty siihen, että lähiöistäkin löytyisivät kaikki tarpeelliset palvelut kuten lähikaupat, pankkiautomaatit, terveyskeskukset, koulut, päiväkodit, kirjastot jne., ja että autottomatkin pääsisivät liikkumaan puuttuvien palvelujen luo tai töihin, yleensä bussilla tai junalla.

Tässä vielä Forbesin juttua amerikkalaisista ruoka-aavikoista (ehkä näistäkin pitäisi varoittaa suomalaisia vaihtareita, jotka ovat tottuneet siihen, että kodin tai koulun vieressä on vähintään se Siwa tai Sale, ja että bussilla pääsee aika lailla kaikkialle, ja jos bussi ei kulje voi kävellä tai pyöräillä).

"Twenty-nine million Americans live in urban and rural food deserts, according the U.S. Department of Agriculture (USDA). By this definition, Americans in low-income rural areas have to travel at least 10 miles to get to their nearest supermarket. While city dwellers from low-income neighborhoods have to travel a mile or more

In America, where the car is king, a 15-minute, one-mile drive doesn’t seem unreasonable. But if you live in a dense city like Washington D.C., that may mean having to take two hour-long bus rides in each direction to get to a supermarket, with shopping bags in tow."

"“There’s a struggle every day. Not only with finding food but with finding it at a decent price,” says Stephanie Ann Serrano, a local resident who’s been volunteering at POTS for two years. “In areas where they don’t have many supermarkets, they have bodegas, and bodegas usually raise their prices. They could be paying double the amount.”"

http://fortune.com/2013/08/15/how-access-to-fresh-food-divides-american…

(Bodega vastaa käsittääkseni lähinnä meidän elintarvikekioskejamme.)

Vierailija kirjoitti:

Muutama asia tuli mieleen:

- Vaihtarijärjestön valinta on tosi tärkeää. Explorius on toiminut vasta 2000-luvulta alkaen. Onko se kaupallinen? En valitsisi kaupallista toimijaa. 

- Virginia on USA:n peräreikä.  Vaikuttaa muutenkin siltä, että on kaavittu todella padanpohjia, kun on etsitty isäntäperheitä. Huono juttu, jos heille maksetaan rahaa isännöimisestä. Ei isäntäperheiden löytäminen Suomestakaan toisaalta helppoa ole. 

- Jos terveydentila on sellainen, että tarvitsee erityiset olot ja lääkitystä, kannattaa miettiä muutamankin kerran, lähteäkö vaihtoon. Jos on allerginen, ei pitäisi todellakaan päätyä elukkaperheeseen.

- Perheen olisi luullut reklamoivan voimakkaammin järjestölle, jos lapsella on kauhean vaikeata.

Mikä vaihtarijärjestö toimii mielestäsi paremmin? Mikä kannattaisi valita?

No meillä päädyttiin Exploriukseen ja tytär on juuri viettämässä vaihtarivuotta Virginiassa. Tähän asti asiat ovat sujuneet perheessä loistavasti (3kk).

Vanhempi lapsi oli myös vaihdossa ja toisen järjestön kautta ja silloin asiat eivät sujuneet yhtä hyvin kuin nyt.

Mutta olen kyllä samaa mieltä että vaihto-oppilaiden kuluttajasuoja on surkea ja matka on kallis, maksut etukäteen ja itse joutuu tekemään ja selvittämään aivan helvetin paljon asioita.

Mutta on se nuorelle myös suuri kokemus ja reisussa hankkii loistavan kielitaidon ja katoaa kaikenlainen pelko kohdata uutta.

Kaikilla vaihtarijärjestöillä on näitä vaihto-oppilaita, joilla asiat eivät ole sujuneet kuten pitäisi. Vika voi olla nuoressa itsessään tai perheessä tai sitten kemiat ei vaan toimi yhteen ja silloin asumisesta tulee hankalaa.

Siivoamattomuus on helvetin hyvä merkki siitä että elämänhallinta on luisumassa käsistä. Kun ei jaksa eikä välitä, niin sillon on jo mieli prakaamassa. Toinen ääripää on neuroottinen siivoaminen, joka ei sekään ole terveen ihmisen merkki.

Hyi hemmetti mikä kämppä :( Miten toi voi ap olla sun mielestä mitään muuta kuin läävä?

Käsittääkseni homman nimi on se että tarkistuksen suorittaa "koordinaattori", joka ei ole ei ole virallisesti vaihtojärjestön palkkalistoilla. Hän saa kuitenkin palkkioita (esim. matkoja) noista rekrytoimistaan isäntäperheistä, jotka hän siis myös itse tarkistaa. Eli hänellä on oma lehmä ojassa ja voi hyväksyä vähän epäillyttävänkin perheen jos ei ole ihan rehellisimmästä päästä ja ahne. Samoin vaihtari joutuu sitten valittamaan oloista tälle samalle henkilölle niin ymmärrätte varmaan kuinka siinä käy.

Utahista vielä sen verran, että siellä mormonit pelaa kaikki yhteen pussiin. Ei ole yllätys että kaikki suuret pyramidimarkkinointijutut on sieltä kotoisin. Eli epäilen että tässä 2. perheen tapauksessa taas peiteltiin asioita puolin ja toisin että kaikki saivat vaihtarista sen hyödyn joka oli sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei lastensuojelu pelannut Yhdysvalloissa?

Voisiko viranomaisille tehdä tutkintapyynnön tuosta usan isäntäperheestä?

Jos perheen omat lapset käy koulua, eikä ole mitään väkivaltaa tms., fyysisen väkivallan vaaraa lapsille, lastensuojelu jättää rauhaan.

Mitä hittoa tarkoitti tuossa jutussa tämä kappale:

"- Meillä oli kotona kaksi kelloa, Suomen ja USAn aika. Kun Anuleena soitti ja kertoi tilanteesta, Amerikan aika pysähtyi. Henkiset vaikeudet alkoivat siitä."

Joku tässä jutussa mättää. Ei kukaan täysjärkinen jätä lastaan muiden armoille vuodeksi. Ymmärrän että ekan perheen jälkeen on kokeiltu toista perhettä mutta kun sekään ei toiminut niin miksi tyttö jäi sinne? Joku kommervenkki tässä on mikä on jätetty sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa tarkoitti tuossa jutussa tämä kappale:

"- Meillä oli kotona kaksi kelloa, Suomen ja USAn aika. Kun Anuleena soitti ja kertoi tilanteesta, Amerikan aika pysähtyi. Henkiset vaikeudet alkoivat siitä."

Villi veikkaus: tytön äidin kotona oli kaksi kelloa joista toinen käy suomen aikaa ja toinen amerikan aikaa. Joten kun täällä on päivä - amerikassa on yö jne. Tai/ja äiti viittaa kuvainnoillisesti siihen, että kun vaikeudet alkoivat hän alkoi huolestuneena miettimään jatkuvasti, miten tyttö pärjää siellä toisella aikavyöhykkeellä. Jotain tämäntapaista ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä jutussa mättää. Ei kukaan täysjärkinen jätä lastaan muiden armoille vuodeksi. Ymmärrän että ekan perheen jälkeen on kokeiltu toista perhettä mutta kun sekään ei toiminut niin miksi tyttö jäi sinne? Joku kommervenkki tässä on mikä on jätetty sanomatta.

Tyttöhän sanoi, että oli poikaystävä ja kavereita. Vietti perheen kanssa mahdollisimman vähän aikaa.

Olen ollut itse vaihdossa ja jouduin erittäin hankalaan perheeseen. Äidillä oli vakavia ongelmia itsehillinnän kanssa ja oli lievästi sanottuna "kontrollifriikki". Kun muutat uuteen perheeseen, tulet osaksi perhettä, ja meille lapsille huudettiin joka päivä-ties mistä äiti päätti kilahtaa. Ulkoisesti asiat näyttivät hyvältä ja esimerkiksi ruokailut olivat kunnossa, tosin jääkaapille omaehtoisesti ei ollut asiaa, ellet halunnut raivokohtausta tai haukkumista. Tietokonetta oli sovelias käyttää pari kertaa viikossa, mutta yhteyttä vanhempiin ei katsottu hyvällä. Äiti kommentoi myös ukonäköäni. Anelin apua aluekoordinaattorilta, joka pitkän suostuttelun jälkeen suvaitsi tulla paikan päälle kertomaan että kaikki näyttää hyvältä. Vanhemani olivat jatkuvasti yhteydessä Suomesta kääsin järjestöön, jossa sanottiin, että he eivät voi vaikuttaa asiaan. Vanhempani tietysti pyysivät minua takasin, mutta en halunnut luovuttaa, olin niin ylpeä päästessäni vaihtoon. Joululomalla aluekoordinaattori heltyi ja otti minut luokseen asumaan viikoksi. Kun kaikki meni hyvin hän sanoi että voin jäädä luokseen, mutta koulua pitäisi vaihtaa. Samaan aikaan High School ystäväni äiti etsi kuumeisesti minulle uutta kotia, ja Tammikuussa se löytyi. Pääsin muuttamaan heti, ja loppuvuosi oli kuin unelmaa. Vaihtarijärjestölle oli aivan sama missä asun ja mikä on tilanteeni. Onneksi sain uudesta maasta ystäviä jotka auttoivat pulasta. 

Exploriuksen ilmeisesti entinen maajohtaja on itse antanut yritykselle sen Facebook-sivuilla viisi tähteä. #classy

Vierailija kirjoitti:

- Virginia on USA:n peräreikä.  Vaikuttaa muutenkin siltä, että on kaavittu todella padanpohjia, kun on etsitty isäntäperheitä. Huono juttu, jos heille maksetaan rahaa isännöimisestä. Ei isäntäperheiden löytäminen Suomestakaan toisaalta helppoa ole.

Länsi-Virginiasta kuulee välillä kyseenalaista juttua, mutta itselläni on Virginian osavaltiosta oikeastaan pelkkää hyvää sanottavaa. Itse tapasin työssäni kaikenlaisia perheitä ja olivat pääosin todella mukavia. Virginiassa on myös monipuolisesti tekemistä ja nähtävää, on biitsiä, isoa huvipuistoa, vuoristoa, kaupunkielämää jne. jne... Esim. DC on myös suht lähellä eikä myöskään esim. NYC ole miljoonan kilometrin päässä. Toki kaikissa paikoissa on omat ongelmansa, mutta itse viihdyin ko. osavaltiossa hyvin.

Kaupallisesta näkökulmasta olen täysin samaa mieltä. En valitsisi kaupallista toimijaa. Itse olin maailmalla Allianssin kautta.

Miksi astmaatikko lähetetään eläinperheeseen? Ja tietysti kodit pitää tarkastaa etukäteen. Vaihtarin uskonnollista vakaumusta tulee myös kunnioittaa. Mielestäni vaihtari voidaan viedä kirkkoon, jos perhe siellä itse käy, mutta ketään ei voi veloittaa rukoilemaan.

Jos ei hakemukseen ole merkattu, ettei voi elää perheessä jossa on lemmikkieläimiä, niin silloin sellaiseen voi joutua. Monet astmaatikot pärjäävät ihan hyvin eläinten kanssa.

Itse olin vaihtarina 91-92 Amerikassa. Meidän koulussa oli yhtäaikaa useampi vaihtari eri maista (5 tyttöä ja 3 poikaa). Seitsemän oli saman järjestön kautta ja yksi jonkun muun. Yksi vaihtoi perhettä vuoden aikana (ei jotenkin sopeutunut ensimmäiseen perheeseen ja yksi lähti kotiin kesken kaiken (poti erittäin kovaa koti-ikävää jne.).

Varmasti jokaisella oli matkan varrella ylä- ja alamäkiä. Itselleni jäi vuodesta kuitenkin hyvä muisto ja voin suositella lähtöä muillekin. Mitä paremmin sopeudut paikallisten käytäntöihin, sitä helpompaa on.