Lue keskustelun säännöt.
Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
25.10.2016 |
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
SURUNAAMOJA!?! Oletteko tosissanne? Tuohan on ihan hirveän osoittelevaa ja tuomitsevaa. Miksei vain tosiaan jotain neutraalia pistesysteemiä?
Eikö OPS uudistettu juuri siksi, että vanhempien ja joidenkin opettajien mielestä taitoaineita ei saa arvioida pistein ja numeroin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollutkaan edes kuullut tällaisesta testistä, vaikka kaikki kolme omaa lastakin ovat vielä peruskoulussa. Katsoin tuota Moven sivua. Huhhuijaa. Mittausta ja mittausta mittauksen perään... arviointia ja tilastointia ja seurantaa, tuloskortit ja tason arviointi. Tälläkö sitä kannustetaan lapsia liikkumaan?!
Ainoa tapa saada lapset liikkumaan, on tehdä liikunnasta kivaa ja se ei onnistu sillä että kaikkea mitataan ja arvioidaan. Totta kai lapset tietävät kuka sai hymynaaman ja kuka sen surullisen ja siinäpä sitä heti annetaan valmiita lyömäaseita koulukiusaajille. Puhumattakaan siitä miltä tuntuu siitä lapsesta joka sai tuon surunaaman. Millähän tavalla sellainen lyttääminen kannustaa liikkumaan? Ei tarvitse edes olla vammaa, kuten ap:n lapsella, kun tuollainen nitistää vähäisenkin innon liikuntaan.
Olkoonkin vain että uuden opsin mukaan ei muka enää mitata mitään, se on ihan yhdentekevää jos tuollainen Moven kaltainen systeemi on tullut lisäksi. Jo omana kouluaikanani koululiikunta pilattiin jatkuvalla mittaamisella, vertailulla ja arvioinnilla eikä se näköjään miksikään ole muuttunut.
Miksi oletat, että koulukiusaajat eivät itse saisi niitä surunaamoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne lapset, jotka saavat huonon numeron äidinkielessä tai biologiassa yms? Miten heidän pahaaoloaan voisi helpottaa?
Oppimisongelmaisille on jo omat järjestelmänsä esim. HOJKS. On helpotettuja kirjoja, erityisopetusta jne. Sulle ihan vieras/uusi asia?
Tästä tuli mieleeni, että miksi ap:n lapsella ei ole HOJKS:a liikunnanopetukseen liittyen? Jos olisi, niin hänellehän olisi järjestetty testi sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi se hymynaama on ihan pirun vaikea saavuttaa! Mun vitosluokkalainen poikani on kilpaurheilija, silti ei saanut läheskään kaikista osa-alueista hymynaamoja. Yritä tsempata tyttöäsi sillä että testi ei vaikuta mihinkään, ja saaavuttaakseen hymynaaman pitää olla sillä osa-alueella huippu. Yhdellä osa-alueella luokan pojista vain yksi sai hymynaaman, ja nyt on kyseessä luokka jolla lähes kaikki harrastaa liikuntaa! Surunaama tarkoittaa vain että tästä voi vielä parantaa.
Mutta olet aivan oikeassa, testi on tosiaan kuin joku Hitlerin ihmiskoe. Sopisi arvosteluasteikoltaan paremmin armeijan kuntotestiksi.
Meillä taas tyttö sai kaikista hymynaaman vatsalihaksia lukuunottamatta. Esim. vatsalihaksissa tekniikka vaikuttaa paljon. Täytti 11v ja on luokkansa pienimpiä kaikin puolin eikä ole kilpaurheilija, mutta harrastaa hyötyliikuntaa esim. polkee koulumatkat 3,5 km suuntaansa pyörällä. On aina ollut lahjakas liikunnallisesti ja omaa pallosilmää, mutta ei ole kuintekaan niitä notkeimpia. Voittaa vuotta vanhemmat koulun maastojuoksukisoissa. Hyvä että pärjää jossakin kun lukuaineet tökkii. Tiesin kyllä ennen testiä, että korkeintaan parista kohtaa voi saada muuta kuin hymynaaman.
Testihän kertoo lapsen OMASTA kunnosta ja motorisista taidoista, mutta niihän kertovat myös muutkin koulun kokeet.
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi sekä mittaaminen että harrastaminen lähtee aina kilpaurheilun normeista ja tarpeista? Silti systeemiä perustellaan arjella: "...oppilaalla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arkipäivän toiminnoista..." tai "...fyysinen toimintakyky edistää/ylläpitää hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan..."
Tässähän se ongelma on. On tehty testi, jonka arvosteluperusteissa parhaat tulokset asteikon yläpäässä antavat suositeltavan tuloksen. Eli olemalla äärettömän lahjakas, hyväkuntoinen ja liikunnallinen, "tulet toimeen arjessa". Todellisuudessa arkipäivästä selviää huomattavasti vähemmällä kuin huippu-urheilua vastaavalla liikuntamäärällä.
Parempi asteikko olisi se, että hyvä tulos tulisi keskivertosuoritteilla, ja kehittämisen varaa sitten molemmista ääripäistä. Ei se tuntikausien liikkuminen päivässäkään välttämättä tervettä ole. "Olisiko aihetta vähentää liikuntaa, tunnetko itsesi jatkuvasti rasittuneeksi ja väsyneeksi. Ehkä olisi syytä tarkastella liikkumiseen käytettyä aikaa suhteessa lepoon ja muuhun vapaa-aikaan" jne.
Ei lasten ja nuorten (tulevien aikuisten) liikunnallisuus, kunto ja terveys sillä parane, että vertailu tehdään parhaimman prosentin tuloksiin. Ihan kuin se olisi joku ihanne. Ei ole. Elämässä on hyvin paljon muutakin kuin liikunta ja usein siihen liittyvä kaloreiden laskeminen.
Ja minä käytän sentään päivässä 1-4h rankkaan liikuntaan. Omasta tahdostani, eikä kukaan sitä todellakaan tule testaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ymmärsin oikein, niin tuo testi tehdään kahdesti koko peruskoulun aikana ja testin tulos ei vaikuta liikunnan numeroon/arviointiin. En siis aivan ymmärrä, miksi moni olettaa, että tuo testi - kahdesti yhdeksän vuoden aikana - tappaisi lasten innon liikuntaan? Eikö siihen vaikuta kuitenkin paljon voimakkaammin ne normaalit liikuntatunnit ja kotona vanhemmilta saatu kannustus liikuntaan? Luulisi, että se todistuksen arvosana liikunnasta vaikuttaisi enemmän innostukseen ja motivaatioon (niillä, kenelle palautteen saaminen ylipäänsä vaikuttaa), sen saa kuitenkin kahdesti vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas tyttö sai kaikista hymynaaman vatsalihaksia lukuunottamatta. Esim. vatsalihaksissa tekniikka vaikuttaa paljon. Täytti 11v ja on luokkansa pienimpiä kaikin puolin eikä ole kilpaurheilija, mutta harrastaa hyötyliikuntaa esim. polkee koulumatkat 3,5 km suuntaansa pyörällä. On aina ollut lahjakas liikunnallisesti ja omaa pallosilmää, mutta ei ole kuintekaan niitä notkeimpia. Voittaa vuotta vanhemmat koulun maastojuoksukisoissa. Hyvä että pärjää jossakin kun lukuaineet tökkii. Tiesin kyllä ennen testiä, että korkeintaan parista kohtaa voi saada muuta kuin hymynaaman.
Testihän kertoo lapsen OMASTA kunnosta ja motorisista taidoista, mutta niihän kertovat myös muutkin koulun kokeet.
Ohhoh, katsoin tuon move-vatsalihastestin youtubesta. Minulla on keskimäärin pidempi selkä kuin monella muulla ihmisellä, ja tuolla tavalla vatsalihasliikkeitä tehtynä saan ainoastaan alaselkäni kipeäksi. Eli saisin luultavasti surunaaman testistä sen takia, että PERINNÖLLISET OMINAISUUTENI eivät sovellu testiin.
Toisaalta pystyn pitämään staattista lankutusasentoa kyynärpäiden ja varpaiden varassa useita minuutteja, koska siinä ei kohdistu kipua alaselkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko move-hömpötys pitää saada julkisuuteen, että saadaan kunnollista keskustelua aiheesta ja lopulta tarkoituksensa vastaisesti vahingossa käyttöön otettu emämunaus vedetään pois kouluista.
Lähettäkää toimittajille viestiä. Todella outo ja kyseenalainen menetelmä ja sotii uutta opsia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi sekä mittaaminen että harrastaminen lähtee aina kilpaurheilun normeista ja tarpeista? Silti systeemiä perustellaan arjella: "...oppilaalla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arkipäivän toiminnoista..." tai "...fyysinen toimintakyky edistää/ylläpitää hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan..."
Tässähän se ongelma on. On tehty testi, jonka arvosteluperusteissa parhaat tulokset asteikon yläpäässä antavat suositeltavan tuloksen. Eli olemalla äärettömän lahjakas, hyväkuntoinen ja liikunnallinen, "tulet toimeen arjessa". Todellisuudessa arkipäivästä selviää huomattavasti vähemmällä kuin huippu-urheilua vastaavalla liikuntamäärällä.
Parempi asteikko olisi se, että hyvä tulos tulisi keskivertosuoritteilla, ja kehittämisen varaa sitten molemmista ääripäistä. Ei se tuntikausien liikkuminen päivässäkään välttämättä tervettä ole. "Olisiko aihetta vähentää liikuntaa, tunnetko itsesi jatkuvasti rasittuneeksi ja väsyneeksi. Ehkä olisi syytä tarkastella liikkumiseen käytettyä aikaa suhteessa lepoon ja muuhun vapaa-aikaan" jne.
Ei lasten ja nuorten (tulevien aikuisten) liikunnallisuus, kunto ja terveys sillä parane, että vertailu tehdään parhaimman prosentin tuloksiin. Ihan kuin se olisi joku ihanne. Ei ole. Elämässä on hyvin paljon muutakin kuin liikunta ja usein siihen liittyvä kaloreiden laskeminen.
Ja minä käytän sentään päivässä 1-4h rankkaan liikuntaan. Omasta tahdostani, eikä kukaan sitä todellakaan tule testaamaan.
Nimenomaan pitäisi huomioida myös se toinen ääripää! Kilpaurheilevilla lapsilla treenimäärät on nykypäivänä älyttömiä ja rasitusvammoja on jo alakoululaisilla. Mun 9 v lopetti kilpalajinsa kun treenimäärä nousi 8 tuntiin per viikko. Halusi ehtiä harrastamaan muutakin kuin tuota yhtä ja ainoaa, sekä väsyi siihen että paikat oli jatkuvasti kipeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua pelottaa nää aina, koska oon kauhee läski... :( En uskalla varmaan osallistua, oon luokan ainoo ylipainonen ja mua kiusataan ihan tarpeeks ilman näitä testejäki.
On minusta tuossa testissä hyviäkin puolia. Jos ei jaksa sitä viivajuoksua juosta edes tyydyttävälle tasolle 11v , niin on kyllä aika huonossa kunnossa. Motooristen taitojen mittaminen pituushypyllä ja pallon seinään heittämisellä ovat ok.
Esim. vatsalihakset ja punnerrukset taas vaativat paljon tekniikkaa ja jos tekee väärällä tekniikalla, niin ei varmasti niitä jaksa tehdä vaadittua määrää.
Joitakin testejä pitäisi saada myös harjoitella parikin kertaa, jotta kokemattomuus ei pilaisi testitulosta. Nythän valtaosa lienee tehnyt ne kylmiltään. Itse kyllä selvitin kokeen sisällön lapselle ennen sen tekemistä ja vähän neuvoin miten esim. viivajuoksua kannattaa juosta.
Tuloksia ei pitäisi vertailla muiden kanssa vaan ne pitäisi olla henkilökohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minusta tuossa testissä hyviäkin puolia. Jos ei jaksa sitä viivajuoksua juosta edes tyydyttävälle tasolle 11v , niin on kyllä aika huonossa kunnossa. Motooristen taitojen mittaminen pituushypyllä ja pallon seinään heittämisellä ovat ok.
Esim. vatsalihakset ja punnerrukset taas vaativat paljon tekniikkaa ja jos tekee väärällä tekniikalla, niin ei varmasti niitä jaksa tehdä vaadittua määrää.
Joitakin testejä pitäisi saada myös harjoitella parikin kertaa, jotta kokemattomuus ei pilaisi testitulosta. Nythän valtaosa lienee tehnyt ne kylmiltään. Itse kyllä selvitin kokeen sisällön lapselle ennen sen tekemistä ja vähän neuvoin miten esim. viivajuoksua kannattaa juosta.
Tuloksia ei pitäisi vertailla muiden kanssa vaan ne pitäisi olla henkilökohtaisia.
Niin samaa mieltä sun kanssasi tästä. Se vaan tarkoittaisi, että jokainen lapsi pitäisi testata yksinään. Ja sitten palautteena ei mitään hymy/surunaamoja van neuvoja miten sitä suoritusta voisi parantaa ja omaa kuntoaan kehittää.
Jäi epäselväksi missä se kannustus on? Siis lasketaanko surunaaman lätkäisy kannustukseksi? "Olet surkea liikunnassa, et pärjää arjessa." Tuossa pitäisi olla jonkinlainen jatkosuunnitelma, kuinka oppilas voisi parantaa suoritustaan eikä jättää musertavan arvostelun kanssa tyhjän päälle.
Ihmetten myös mistä nuo eri tasot on keksitty. Kai nuo eri naamojen määrittelyt perustuvat johonkin eikä niitä ole vain hatusta vedetty..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MOVE-testiä EI ole tarkoitus käyttää oppilaiden arviointiin ja mittaamiseen. Sen on tarkoitus olla omatoimiseen liikkumiseen kannustava juttu ja antaa vinkkejä siitä millaista liikuntaa kannattaisi harrastaa. Ihan vitun perseestä että koulu on käyttänyt sitä "vanhaan tyyliin" kilpajuoksuna ja rääkkinä, josta on siis tarkoitus päästä eroon koululiikunnassa.
Tämä ei yllätä yhtään, kun tietää millaisia suurin osa liikunnanopettajista on. Koululiikunta on harvoin tavallisille oppilaille mikään iloinen asia, ainakaan siinä vaiheessa kun tunnit pitää liikunnanopettaja eikä oma luokanopettaja.
Yhden urheilulajin harrastaminen tukee monesti vain lajille ominaisia yksipuoleisia taitoja. Esim. taitoluisteluissa ei harjoitella vatsa- tai käsilihaksia saati että se kasvattaisi kestävyyttä tai pallosilmää ja muutenkin kaikki hypyt ja temput tehdän aina vain yhteen suuntaan. Tasapaino kyllä kehittyy varmasti samoin ponnistusvoima sekä notkeus. Jääkiekossa ja jalkapallossa taas tarvitaan kestävyyttä, nopeutta ja pallosilmää, mutta ei todellakaan esim. notkeutta.
Monesti lasten urheilussa venytteilyihin ja lihaskuntoon ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tehdään sinne päin, kevyesti ja monesti vielä aivan väärin. Kukaan ei tunnu neuvovan miten tehdään oikeaoppisesti että ne vaikuttavatkin, saati vaativan että ne oikeasti tuntuvatkin. Harjoitusten päätteksi ne jätetään monesti kotitehtäviksi ja harva taitaa niitä edes tehdä.
Vanhemmat sitten luulevat, että lapsilla on "hyvä" kunto, venyvyys jne. kun käyvät harrastamassa liikuntaa monta kertaa viikossa. Näin ei todellakaan ole. Edes kilpaurheilutaso ei tätä takaa.
Kuka sen testin pani toimeksi? Kouluko / opettajatko, vai joku ulkopuolinen taho? Jos koulu, niin eikö siellä muka tiedetä, että lapsellasi on toiminnallisia rajoitteita? Miksi hänellä siis teetettiin sama testi kuin vammattomilla oppilailla? Eikö näille erityislapsille ole omaa, erilaiset diagnoosit huomioon ottavaa testiä, jonka tulokset olisivat kannustavia. Vai ajatellaanko koulussa, että kun kerran on normaalissa koulussa vammattomien joukossa, niin ei muuta kuin samat vaatimukset kehiin? Julmaa on.
Vierailija kirjoitti:
On minusta tuossa testissä hyviäkin puolia. Jos ei jaksa sitä viivajuoksua juosta edes tyydyttävälle tasolle 11v , niin on kyllä aika huonossa kunnossa. Motooristen taitojen mittaminen pituushypyllä ja pallon seinään heittämisellä ovat ok.
Esim. vatsalihakset ja punnerrukset taas vaativat paljon tekniikkaa ja jos tekee väärällä tekniikalla, niin ei varmasti niitä jaksa tehdä vaadittua määrää.
Joitakin testejä pitäisi saada myös harjoitella parikin kertaa, jotta kokemattomuus ei pilaisi testitulosta. Nythän valtaosa lienee tehnyt ne kylmiltään. Itse kyllä selvitin kokeen sisällön lapselle ennen sen tekemistä ja vähän neuvoin miten esim. viivajuoksua kannattaa juosta.
Tuloksia ei pitäisi vertailla muiden kanssa vaan ne pitäisi olla henkilökohtaisia.
Pointti onkin siinä, mikä on riittävä taso? Jos lapsi tuntee onnistuneensa testissä ja tehneensä kaikkensa, ja siltikin tuloksena on mutrunaama, ei se motivoi tekemään yhtään enempää. Ei voi olla tavoitteena se, että jokainen saa hymynaaman (eli hävyttömän kovan tuloksen), joka ei kerro arjesta selviytymisestä kerrastaan mitään.
Nuo hymynaamat on luultavasti jonkin 60v. pedagogian ammattilaisen keksimä "kannustin". Kun ei saa numeroilla arvostella: "hei, laitetaan sellaiset naamat kuvaamaan eri tasoja, vähän kuin emojit. Nehän on niin muotia nuorilla!".
Muuten olen kyllä viestistäsi samaa mieltä. Testeissä pärjää testejä harjoittelemalla.
Nämä vammaisethan pudottavat kyllä keskiarvotuloksia roimasti. Ajatellaan, että lasten kunto on kehno, kun testissä mukana on liikuntarajoitteisia ihmisiä. Ei millään pahalla siis vammaisille mutta turha mainostaa Iltalehdille sieltä sitten lasten olevan rapakunnossa.
Jos otat lehdistöön yhteyttä ei ole pakko esiintyä omalla nimellä ja kasvoilla. Toimittaja voi silti tehdä jutun.
Olisiko ajatuksena se, että surunaama motivoisi oppilasta tsemppaamaan ja kehittämään itseeän kyseisellä osa-alueella, jotta seuraavassa testissä saisi iloisemman naaman?