vanhoillislestadiolaiset: aletaan yksissä tuumin käyttämään ripsiväriä!

Vierailija kirjoitti:

Mahtava aivopesu-uskonto! Aivopestään kakarasta lähtien eikä ikinä rohkaista omaan ajatteluun, niin tuo on sitten lopputulos...

Onneksi viihdeteollisuus, media, koululaitos ja muu yhteiskunta ei aivopese ketään ja näin ihan jokainen on muodostanut oman maailmankuvansa ja arvomaailmansa täysin riippumattomasti ja itsenäisesti. 

Että olen iloinen kun en kuulu mihinkään kulttiin, ei tarvi pähkäillä tällaista vaan saan meikata niin paljon kuin lystään :)

Ja nää harhaiset lahkolaiset on Suomen ev.lut. kirkon jäseniä...

Miksei tuo liike voi irtautua omaksi kultikseen kun kerta sillä ei ole mitään tekemistä normaalien seurakuntien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saa olla kaunis ja naisellinen? Jos laittaa hiukset nätisti, vaatteet on tyylikkäät ja pitää korkkareista, kevyt ehostus kuuluu siistiin kokonaisuuteen. Olen kuullut, että vl-naiset haluaa kivoja silmälaseja ja huiveja, koska ne tuovat vähän ryhtiä ja väriä kasvoille. 

Nyt sitten lyttäät sekä meikittömät naiset että vahvemmin meikkaavat naiset, koska kevyt ehostus on ainut oikea tapa toteuttaa kaunista naisellisuutta? 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, etten halua meikata, laittaa hiuksiani, pukeutua maailman muodin mukaan. En halua myöskään tavoitella hienoa autoa, taloa, töitä, jotka voivat aiheuttaa kateutta muissa ja ovat vain maallista. Kiusaus olisi sisustaa koti kauniiksi ja tavoitella hyvää työtä, mutten halua kuitenkaan niin tehdä, koska se olisi omaa kunniaa ja omatunto tulisi siitä kipeäksi. Myöskään Jumala ei pidä siitä, että tavoittelen mitä minä haluan.

Siis ethän ole tosissasi!!! Olet valmis hukkaamaan oman kallisarvoisen elämäsi täysin.

Usko on jokaisen ihmisen yksityinen asia, raamattu on täysin tulkinnanvaraista tekstiä alusta loppuun. Edelleen kannattaa miettiä myös sitä, että elät sääntöjen mukaan (ei jumalan, vaan oman kirkkosi jäsenten kauan sitten säätämien). Nuo säännöt on mielivaltaisesti päätetty rajoittamaan ihmisten elämää (miesten jotka haluavat pitää naiset mahdollisimman vaatimattoman näköisinä, ettei muodostuisi kilpailua). Maailma muuttuu, ihmiset muuttuva. Tämä teidän nykyinen järjestely sopii uskontonne miehille, he pääsevät helpommalla. Tämä on kirkon keino kontrolloida ihmisiä, ei jumalan.

Ei jumala tuomitse mistään ripsiväreistä, työpaikoista tai asioista jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. Jos jumala jostain tuomitsee, niin siitä että tekee tosia kohtaan vääryyttä tai pahaa. Uskon pitäisi tuoda sisäistä rauhaa, kunnioitusta ja hyväksyntää muita ihmisiä ja erilaisuutta kohtaan. Sen ei kuulu rajoittaa tai estää elämistä. Jumalakin haluaa että jokainen elää elämäänsä onnellisena, itse itselleen valitsemalla polulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, etten halua meikata, laittaa hiuksiani, pukeutua maailman muodin mukaan. En halua myöskään tavoitella hienoa autoa, taloa, töitä, jotka voivat aiheuttaa kateutta muissa ja ovat vain maallista. Kiusaus olisi sisustaa koti kauniiksi ja tavoitella hyvää työtä, mutten halua kuitenkaan niin tehdä, koska se olisi omaa kunniaa ja omatunto tulisi siitä kipeäksi. Myöskään Jumala ei pidä siitä, että tavoittelen mitä minä haluan.

Siis ethän ole tosissasi!!! Olet valmis hukkaamaan oman kallisarvoisen elämäsi täysin.

Usko on jokaisen ihmisen yksityinen asia, raamattu on täysin tulkinnanvaraista tekstiä alusta loppuun. Edelleen kannattaa miettiä myös sitä, että elät sääntöjen mukaan (ei jumalan, vaan oman kirkkosi jäsenten kauan sitten säätämien). Nuo säännöt on mielivaltaisesti päätetty rajoittamaan ihmisten elämää (miesten jotka haluavat pitää naiset mahdollisimman vaatimattoman näköisinä, ettei muodostuisi kilpailua). Maailma muuttuu, ihmiset muuttuva. Tämä teidän nykyinen järjestely sopii uskontonne miehille, he pääsevät helpommalla. Tämä on kirkon keino kontrolloida ihmisiä, ei jumalan.

Ei jumala tuomitse mistään ripsiväreistä, työpaikoista tai asioista jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. Jos jumala jostain tuomitsee, niin siitä että tekee tosia kohtaan vääryyttä tai pahaa. Uskon pitäisi tuoda sisäistä rauhaa, kunnioitusta ja hyväksyntää muita ihmisiä ja erilaisuutta kohtaan. Sen ei kuulu rajoittaa tai estää elämistä. Jumalakin haluaa että jokainen elää elämäänsä onnellisena, itse itselleen valitsemalla polulla.

Minusta tuntuu, että tuo lainaamasi teksti oli sarkasmia, jossa oli vedetty vl-ajattelu ikään kuin mahdollisimman pitkälle äärilaitaansa. Kuitenkaan vl ei ajattele uskonsa perustan olevan asketismissa tai itsensä kieltämisessä vaan siinä, että hänellä on ilo, rauha ja vapaus, syntien anteeksianto omalle itselleen omistettuna. Koska se on kallis ja maailmassa vaikeasti vaalittava asia, tekee ihminen ja jättää tekemättä asioita sen säilyttääkseen. Voisi ajatella, että olet löytänyt maailman ihanimman miehen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin. Et halua harrastaa tyhjänpäiväistä flirttiä vieraiden miesten kanssa, koska voisit loukata tätä omaa miestäsi, jota rakastat kovasti. 

Naurettavaa kun lestatytöt käyttää sellaisia räikeitä Babylips huulirasvoja tmv, jotka käytännössä näyttävät ihan huulipunilta ja sitten kuuluttavat ylemmyydentuntoisina ja hyveellisinä kuinka eivät meikkaa.

Hauhau

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa kun lestatytöt käyttää sellaisia räikeitä Babylips huulirasvoja tmv, jotka käytännössä näyttävät ihan huulipunilta ja sitten kuuluttavat ylemmyydentuntoisina ja hyveellisinä kuinka eivät meikkaa.

Nytkö se sitten onkin naurettavaa, kun aikuistuva (aivopestyksi sanottu)  muodostaa omaa maailmankuvaansa ja etsii omia rajojaan ja tapaa, jolla haluaa toimia ja elää ja uskoa. 

Jos kirkko tuomitsee esimerkiksi television käytön, syy ei ole siinä että halutaan suojella saastalta, vaan että halutaan rajoittaa seurakunnan jäsenten maailmankatsomusta. Yhteiskunnalliset aiheet ovat hyvin mieltä avartavia. Sen sijaan ihmiset kasvatetaan tuomitsemaan kaikki vääräuskoisten ajatukset. Maailma ja ihmisyys on upea ja kaunis kokemus kaikkine erilaisuuksineen... uskon että jokaisella aikuisella ihmisellä ole kyky rakentaa elämänsä itse, sitä ei pitäisi minkään instanssien estää. Ei kaikkea ole pakko tehdä tai kokeilla, valitsee vain ne asiat jotka tekevät onnelliseksi ja sopivat omaan persoonaan.

Onko Facebook sallittu vl-uskossa? Facebookin välityksellä tulee paljon epäsopivaa sisältöä epäuskovien syntisestä elämästä.  mm. Avioeroja, päihteidenkäyttöä ja meikkaamista, samaa mitä sontalaatikko televisiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, etten halua meikata, laittaa hiuksiani, pukeutua maailman muodin mukaan. En halua myöskään tavoitella hienoa autoa, taloa, töitä, jotka voivat aiheuttaa kateutta muissa ja ovat vain maallista. Kiusaus olisi sisustaa koti kauniiksi ja tavoitella hyvää työtä, mutten halua kuitenkaan niin tehdä, koska se olisi omaa kunniaa ja omatunto tulisi siitä kipeäksi. Myöskään Jumala ei pidä siitä, että tavoittelen mitä minä haluan.

Siis ethän ole tosissasi!!! Olet valmis hukkaamaan oman kallisarvoisen elämäsi täysin.

Usko on jokaisen ihmisen yksityinen asia, raamattu on täysin tulkinnanvaraista tekstiä alusta loppuun. Edelleen kannattaa miettiä myös sitä, että elät sääntöjen mukaan (ei jumalan, vaan oman kirkkosi jäsenten kauan sitten säätämien). Nuo säännöt on mielivaltaisesti päätetty rajoittamaan ihmisten elämää (miesten jotka haluavat pitää naiset mahdollisimman vaatimattoman näköisinä, ettei muodostuisi kilpailua). Maailma muuttuu, ihmiset muuttuva. Tämä teidän nykyinen järjestely sopii uskontonne miehille, he pääsevät helpommalla. Tämä on kirkon keino kontrolloida ihmisiä, ei jumalan.

Ei jumala tuomitse mistään ripsiväreistä, työpaikoista tai asioista jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. Jos jumala jostain tuomitsee, niin siitä että tekee tosia kohtaan vääryyttä tai pahaa. Uskon pitäisi tuoda sisäistä rauhaa, kunnioitusta ja hyväksyntää muita ihmisiä ja erilaisuutta kohtaan. Sen ei kuulu rajoittaa tai estää elämistä. Jumalakin haluaa että jokainen elää elämäänsä onnellisena, itse itselleen valitsemalla polulla.

Minusta tuntuu, että tuo lainaamasi teksti oli sarkasmia, jossa oli vedetty vl-ajattelu ikään kuin mahdollisimman pitkälle äärilaitaansa. Kuitenkaan vl ei ajattele uskonsa perustan olevan asketismissa tai itsensä kieltämisessä vaan siinä, että hänellä on ilo, rauha ja vapaus, syntien anteeksianto omalle itselleen omistettuna. Koska se on kallis ja maailmassa vaikeasti vaalittava asia, tekee ihminen ja jättää tekemättä asioita sen säilyttääkseen. Voisi ajatella, että olet löytänyt maailman ihanimman miehen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin. Et halua harrastaa tyhjänpäiväistä flirttiä vieraiden miesten kanssa, koska voisit loukata tätä omaa miestäsi, jota rakastat kovasti. 

Sillä että rakastat syvästi puolisoasi, etkä halua flirttailla tai tehdä muuten sopimattomia tekoja, ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Myös ateistit elävät monogamisissa suhteissa, kunnioittava toisia ja elävät kaikin puolin rehtiä elämää yhteiskunnallisten normien mukaan. Ei ihmisen uskoa näe päällepäin. Voivat jopa omistaa elämänsä toisen auttamiseen.

Joku toinen voi meikata ja pukeutua räikeästi, sekä käyttäytyä rohkeasti. Nämä ovat piirteitä ihmisen persoonassa. Se on sitä yksilöllisyyttä, joka ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita että eläisi jossain haureudessa ja olisi matkalla kadotukseen.

Pettäminen on oma lukunsa, sekään ei ole uskonnosta riippuvaista. Myös uskovaiset pettävät ja todellakin tekevät ties mitä haureudeksi luokiteltavaa, saati laittomaksi luokiteltavaa.... ja vaikka kuinka seurakunnissa tästä aiheesta vaietaan, se ei poista sitä tosiasiaa että sitä tapahtuu.

Minulla on ollut suhde erään oululaisen vl-miehen kanssa. Hän on erittäin konservatiivisesta suvusta ja perheensä käy seuroissa yhtenä arki-iltana ja sunnuntaisin. Hän ei halunnut missään nimessä hylätä perhettään ja luopua isän vastuustaan, mutta ei kokenut elämäänsä perhemallia tyydyttäväksi. Mies oli avioitunut 18-vuotiaana ja lapsia heillä on luonnollisesti monta. Hän kertoi rehellisesti pitävänsä meikattua naista kauniimpana kuin vl-naisia. Toisaalta hän koki hirveää syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ajatuksistaan ja teoistaan, joten kävi tunnollisesti seuroissa pyytämässä syntejään anteeksi. Hän nautti siitä, ettei voinut ohjailla minua ja tein kuten itse halusin, mikä kääntyi lopulta siihen, etten halunnut jatkaa suhdetta. Hän kaipaa minua kovasti viestiensä perusteella ja voisi jopa jättää perheensä takiani, mutta kaikki ymmärrämme, ettei parisuhde voisi onnistua ulkoisten paineiden takia. Lisäksi olen alkanut tuntea sääliä miestä kohtaan, mikä ei mielestäni kuulu parisuhteeseen.

Mitä haluan tällä sanoa? Kyllä, miehet ovat visuaalisesti vietävissä ja usein se ajaa inhimillisenä ominaisuutena uskon edelle. Huoliteltu ulkonäkö alkaa olla itsestäänselvää median luoman kuvan takia ja vl-naiset poikkeavat tästä massasta näyttäen väsyneiltä, värittömiltä ja vähemmän haluttavilta. Tiukkojen sääntöjen maailmassa eläminen on epäseksikästä. Seksi on iloinen ja hyvä asia kahden siihen halukkaan ihmisen välillä, joten en tunne syyllisyyttä. Mies teki valinnan pettämisestä.

Jotenkin epäilen, ettei arkimeikki ole se ulkonäköpanostus, jolla saadaan nykypäivän mies pidettyä aloillaan median tarjoaman visuaalisen tykityksen alla. Tämä sama ajatus koskee myös vl-liikkeen ulkopuolisia. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut suhde erään oululaisen vl-miehen kanssa. Hän on erittäin konservatiivisesta suvusta ja perheensä käy seuroissa yhtenä arki-iltana ja sunnuntaisin. Hän ei halunnut missään nimessä hylätä perhettään ja luopua isän vastuustaan, mutta ei kokenut elämäänsä perhemallia tyydyttäväksi. Mies oli avioitunut 18-vuotiaana ja lapsia heillä on luonnollisesti monta. Hän kertoi rehellisesti pitävänsä meikattua naista kauniimpana kuin vl-naisia. Toisaalta hän koki hirveää syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ajatuksistaan ja teoistaan, joten kävi tunnollisesti seuroissa pyytämässä syntejään anteeksi. Hän nautti siitä, ettei voinut ohjailla minua ja tein kuten itse halusin, mikä kääntyi lopulta siihen, etten halunnut jatkaa suhdetta. Hän kaipaa minua kovasti viestiensä perusteella ja voisi jopa jättää perheensä takiani, mutta kaikki ymmärrämme, ettei parisuhde voisi onnistua ulkoisten paineiden takia. Lisäksi olen alkanut tuntea sääliä miestä kohtaan, mikä ei mielestäni kuulu parisuhteeseen.

Mitä haluan tällä sanoa? Kyllä, miehet ovat visuaalisesti vietävissä ja usein se ajaa inhimillisenä ominaisuutena uskon edelle. Huoliteltu ulkonäkö alkaa olla itsestäänselvää median luoman kuvan takia ja vl-naiset poikkeavat tästä massasta näyttäen väsyneiltä, värittömiltä ja vähemmän haluttavilta. Tiukkojen sääntöjen maailmassa eläminen on epäseksikästä. Seksi on iloinen ja hyvä asia kahden siihen halukkaan ihmisen välillä, joten en tunne syyllisyyttä. Mies teki valinnan pettämisestä.

Ei ole mitään syytä, miksei suhde voisi miehen puolesta toimia. Sinun puolestasi ilmeisesti ei, koska pidät miestä säälittävänä. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen mies, joka jättää perheensä ja uskonsa naisen vuoksi. Sen sijaan suhde ei voi pidemmän päälle toimia niin, että mies elää sekä uskovaisen perheenisän elämää haluten itsekin uskoa ja samalla ylläpitää suhdetta sinuun. 

Ei varmaan kukaan niin ajattelekaan, että mies pysyy hihnassa meikkaamalla. Mutta kyllähän meikki kaunistaa ja saa kasvot virkeämmän näköiseksi. Ja minä uskon, että Jumala hyväksyy millaisen ulkokuoren tahansa, koska hän katsoo ihmisen sisältöä ulkonäön sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut suhde erään oululaisen vl-miehen kanssa. Hän on erittäin konservatiivisesta suvusta ja perheensä käy seuroissa yhtenä arki-iltana ja sunnuntaisin. Hän ei halunnut missään nimessä hylätä perhettään ja luopua isän vastuustaan, mutta ei kokenut elämäänsä perhemallia tyydyttäväksi. Mies oli avioitunut 18-vuotiaana ja lapsia heillä on luonnollisesti monta. Hän kertoi rehellisesti pitävänsä meikattua naista kauniimpana kuin vl-naisia. Toisaalta hän koki hirveää syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ajatuksistaan ja teoistaan, joten kävi tunnollisesti seuroissa pyytämässä syntejään anteeksi. Hän nautti siitä, ettei voinut ohjailla minua ja tein kuten itse halusin, mikä kääntyi lopulta siihen, etten halunnut jatkaa suhdetta. Hän kaipaa minua kovasti viestiensä perusteella ja voisi jopa jättää perheensä takiani, mutta kaikki ymmärrämme, ettei parisuhde voisi onnistua ulkoisten paineiden takia. Lisäksi olen alkanut tuntea sääliä miestä kohtaan, mikä ei mielestäni kuulu parisuhteeseen.

Mitä haluan tällä sanoa? Kyllä, miehet ovat visuaalisesti vietävissä ja usein se ajaa inhimillisenä ominaisuutena uskon edelle. Huoliteltu ulkonäkö alkaa olla itsestäänselvää median luoman kuvan takia ja vl-naiset poikkeavat tästä massasta näyttäen väsyneiltä, värittömiltä ja vähemmän haluttavilta. Tiukkojen sääntöjen maailmassa eläminen on epäseksikästä. Seksi on iloinen ja hyvä asia kahden siihen halukkaan ihmisen välillä, joten en tunne syyllisyyttä. Mies teki valinnan pettämisestä.

Ei ole mitään syytä, miksei suhde voisi miehen puolesta toimia. Sinun puolestasi ilmeisesti ei, koska pidät miestä säälittävänä. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen mies, joka jättää perheensä ja uskonsa naisen vuoksi. Sen sijaan suhde ei voi pidemmän päälle toimia niin, että mies elää sekä uskovaisen perheenisän elämää haluten itsekin uskoa ja samalla ylläpitää suhdetta sinuun. 

En pidä miestä säälittävänä, vaan säälin häntä. Siinä on merkitysero. En halua, että hänen sukunsa, perheensä ja ystävänsä karttaisivat tai hylkäisivät hänet, mikäli hän valitsisi minut. Lisäksi hän uskoisi vaimonsa kääntävän yhteiset lapset miestä vastaan ja kertovan tämän joutuvan tulimereen. En usko, että hyväkään parisuhde olisi miehen ja lasten kiusaamisen arvoinen. Miehiä tässä maailmassa riittää. Ja jos joku väittää, ettei vl:sten keskuudessa ole hylkäämistä, karttamista tai hoitokokouksia niin on väärässä ainakin tämän perheen kohdalla. Niitä on jo tapahtunut. Miehen mukaan useat ikäisensä elävät kaksoiselämää, mutta en ole tavannut hänen uskovaiskavereitaan niin en voi ottaa tuohon kantaa eli onko totta vai miehen tapa rauhoitella omaa mieltään. Ihana ihminen, mutta tapasimme "väärässä elämässä".

T. Se toinen nainen Oulusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut suhde erään oululaisen vl-miehen kanssa. Hän on erittäin konservatiivisesta suvusta ja perheensä käy seuroissa yhtenä arki-iltana ja sunnuntaisin. Hän ei halunnut missään nimessä hylätä perhettään ja luopua isän vastuustaan, mutta ei kokenut elämäänsä perhemallia tyydyttäväksi. Mies oli avioitunut 18-vuotiaana ja lapsia heillä on luonnollisesti monta. Hän kertoi rehellisesti pitävänsä meikattua naista kauniimpana kuin vl-naisia. Toisaalta hän koki hirveää syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ajatuksistaan ja teoistaan, joten kävi tunnollisesti seuroissa pyytämässä syntejään anteeksi. Hän nautti siitä, ettei voinut ohjailla minua ja tein kuten itse halusin, mikä kääntyi lopulta siihen, etten halunnut jatkaa suhdetta. Hän kaipaa minua kovasti viestiensä perusteella ja voisi jopa jättää perheensä takiani, mutta kaikki ymmärrämme, ettei parisuhde voisi onnistua ulkoisten paineiden takia. Lisäksi olen alkanut tuntea sääliä miestä kohtaan, mikä ei mielestäni kuulu parisuhteeseen.

Mitä haluan tällä sanoa? Kyllä, miehet ovat visuaalisesti vietävissä ja usein se ajaa inhimillisenä ominaisuutena uskon edelle. Huoliteltu ulkonäkö alkaa olla itsestäänselvää median luoman kuvan takia ja vl-naiset poikkeavat tästä massasta näyttäen väsyneiltä, värittömiltä ja vähemmän haluttavilta. Tiukkojen sääntöjen maailmassa eläminen on epäseksikästä. Seksi on iloinen ja hyvä asia kahden siihen halukkaan ihmisen välillä, joten en tunne syyllisyyttä. Mies teki valinnan pettämisestä.

Ei ole mitään syytä, miksei suhde voisi miehen puolesta toimia. Sinun puolestasi ilmeisesti ei, koska pidät miestä säälittävänä. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen mies, joka jättää perheensä ja uskonsa naisen vuoksi. Sen sijaan suhde ei voi pidemmän päälle toimia niin, että mies elää sekä uskovaisen perheenisän elämää haluten itsekin uskoa ja samalla ylläpitää suhdetta sinuun. 

En pidä miestä säälittävänä, vaan säälin häntä. Siinä on merkitysero. En halua, että hänen sukunsa, perheensä ja ystävänsä karttaisivat tai hylkäisivät hänet, mikäli hän valitsisi minut. Lisäksi hän uskoisi vaimonsa kääntävän yhteiset lapset miestä vastaan ja kertovan tämän joutuvan tulimereen. En usko, että hyväkään parisuhde olisi miehen ja lasten kiusaamisen arvoinen. Miehiä tässä maailmassa riittää. Ja jos joku väittää, ettei vl:sten keskuudessa ole hylkäämistä, karttamista tai hoitokokouksia niin on väärässä ainakin tämän perheen kohdalla. Niitä on jo tapahtunut. Miehen mukaan useat ikäisensä elävät kaksoiselämää, mutta en ole tavannut hänen uskovaiskavereitaan niin en voi ottaa tuohon kantaa eli onko totta vai miehen tapa rauhoitella omaa mieltään. Ihana ihminen, mutta tapasimme "väärässä elämässä".

T. Se toinen nainen Oulusta

Kyllä se mies kuulostaa oikeasti vähän säälittävältä. Yrittää syödä ja säästää kakun eikä uskalla elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Otetaan hypoteesi, että suku toimisi juuri noin niin noita puolipsykopaatteja miellyttääkseenkö hän elää elämäänsä vastoin omaa tahtoaan? Vai onko niin, että joku osa hänestä ihan oikeasti haluaa edelleen uskoa tai yrittää jaksaa uskoa. 

Onko se syntiä mikä pesemällä pois lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut suhde erään oululaisen vl-miehen kanssa. Hän on erittäin konservatiivisesta suvusta ja perheensä käy seuroissa yhtenä arki-iltana ja sunnuntaisin. Hän ei halunnut missään nimessä hylätä perhettään ja luopua isän vastuustaan, mutta ei kokenut elämäänsä perhemallia tyydyttäväksi. Mies oli avioitunut 18-vuotiaana ja lapsia heillä on luonnollisesti monta. Hän kertoi rehellisesti pitävänsä meikattua naista kauniimpana kuin vl-naisia. Toisaalta hän koki hirveää syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ajatuksistaan ja teoistaan, joten kävi tunnollisesti seuroissa pyytämässä syntejään anteeksi. Hän nautti siitä, ettei voinut ohjailla minua ja tein kuten itse halusin, mikä kääntyi lopulta siihen, etten halunnut jatkaa suhdetta. Hän kaipaa minua kovasti viestiensä perusteella ja voisi jopa jättää perheensä takiani, mutta kaikki ymmärrämme, ettei parisuhde voisi onnistua ulkoisten paineiden takia. Lisäksi olen alkanut tuntea sääliä miestä kohtaan, mikä ei mielestäni kuulu parisuhteeseen.

Mitä haluan tällä sanoa? Kyllä, miehet ovat visuaalisesti vietävissä ja usein se ajaa inhimillisenä ominaisuutena uskon edelle. Huoliteltu ulkonäkö alkaa olla itsestäänselvää median luoman kuvan takia ja vl-naiset poikkeavat tästä massasta näyttäen väsyneiltä, värittömiltä ja vähemmän haluttavilta. Tiukkojen sääntöjen maailmassa eläminen on epäseksikästä. Seksi on iloinen ja hyvä asia kahden siihen halukkaan ihmisen välillä, joten en tunne syyllisyyttä. Mies teki valinnan pettämisestä.

Ei ole mitään syytä, miksei suhde voisi miehen puolesta toimia. Sinun puolestasi ilmeisesti ei, koska pidät miestä säälittävänä. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen mies, joka jättää perheensä ja uskonsa naisen vuoksi. Sen sijaan suhde ei voi pidemmän päälle toimia niin, että mies elää sekä uskovaisen perheenisän elämää haluten itsekin uskoa ja samalla ylläpitää suhdetta sinuun. 

En pidä miestä säälittävänä, vaan säälin häntä. Siinä on merkitysero. En halua, että hänen sukunsa, perheensä ja ystävänsä karttaisivat tai hylkäisivät hänet, mikäli hän valitsisi minut. Lisäksi hän uskoisi vaimonsa kääntävän yhteiset lapset miestä vastaan ja kertovan tämän joutuvan tulimereen. En usko, että hyväkään parisuhde olisi miehen ja lasten kiusaamisen arvoinen. Miehiä tässä maailmassa riittää. Ja jos joku väittää, ettei vl:sten keskuudessa ole hylkäämistä, karttamista tai hoitokokouksia niin on väärässä ainakin tämän perheen kohdalla. Niitä on jo tapahtunut. Miehen mukaan useat ikäisensä elävät kaksoiselämää, mutta en ole tavannut hänen uskovaiskavereitaan niin en voi ottaa tuohon kantaa eli onko totta vai miehen tapa rauhoitella omaa mieltään. Ihana ihminen, mutta tapasimme "väärässä elämässä".

T. Se toinen nainen Oulusta

Kyllä se mies kuulostaa oikeasti vähän säälittävältä. Yrittää syödä ja säästää kakun eikä uskalla elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Otetaan hypoteesi, että suku toimisi juuri noin niin noita puolipsykopaatteja miellyttääkseenkö hän elää elämäänsä vastoin omaa tahtoaan? Vai onko niin, että joku osa hänestä ihan oikeasti haluaa edelleen uskoa tai yrittää jaksaa uskoa. 

Kaipa hän jollakin tasolla uskonnon oppeihin uskoo, kun käy pyytämässä syntejään anteeksi. Toisaalta tulee vähän yksinkertainen fiilis tuosta, että synnit annetaan aina pyydettäessä anteeksi ja sillä perusteella voi duunailla mitä tahansa.

Kysyessäni mieheltä sitä, kokeeko hän suhteen minun kanssani olevan syntiä ja minun joutuvan helvettiin vääräuskoisena, hän suuttui ja vastasi, ettei ajattele todellakaan niin. Taivaaseenkaan minä tuskin pääsen näillä meriiteillä heidän oppiensa mukaan. Kai minä päädyn sitten johonkin välitilaan?! :D

T. Se toinen nainen