Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää mieheni lasta
24.10.2016 |
Tiedän että tämä aloitus kerää alapeukkuja ja haukkuja. Tosiasia on kuitenkin, että inhoan mieheni lasta. Olemme siis uusperhe ja alan tässä vasta käsittää, miten ongelmallinen perhemuoto se on.
Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat. Eniten minua häiritsee lapsessa jokin vaikeasti määriteltävä epänormaalius, hän vaikuttaa jollain tasolla hieman vammaiselta. En nyt kuvaile tähän tarkemmin, jottei tunnisteta, mutta hänellä on pari piirrettä, jotka eivät ole aivan normaaleja, siis mielestäni (ei muiden mielestä) lievää älyllistä jälkeenjääneisyyttä ja pakkoliikkeen kaltaisia juttuja (jotka on miehen mielestä vaan hellyyttäviä).
Tämä ongelmani pahenee koko ajan ajan kanssa. Mitä pidempään hän on tullut oikeasti asumaan kotiini, sitä vaikeammaksi koen tunteeni. Asuu täällä viikonloppuisin.
Ehkei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, vaikka mies taas on Se Oikea. Asumusero ei taida tulla kuuloon, olemme keskustelleet ja mies kokisi sen oikeaan eroon johtavana vaihtoehtona.
T. Paha äitipuoli, kivittäkää vaan
Kommentit (179)
Homoparien ei varsinkaan tulisi lisääntyä. Jos ei se perinteinen menetelmä kelpaa, olkoot ilman. Niin miehet kuin naisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä isiäkin muuten, jotka pistävät omat lapsensa mäkeen, kun on uusi vaimo kuvioissa.
Ei äiditkää sen parempia ole. Lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä, kun kummatkaan vanhemmista ei heitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen näkökulmasta tilannehan on siis seuraava: vanhempien riitaisan liiton ja eron takia tapahtunut niin syvä traumatisoituminen, että se on aiheuttanut kehityksellistä viivästymää ja pakkoliikkeitä. Nyt kuvioissa äitipuoli, joka vihaa lasta ko "kehitysvammaisuuden" takia.
*Poistuu oksentamaan*Näin uskon, että on käynyt. Lapsi oli kyllä syntyessään ollut erilainen, ei mm ole koskaan itkenyt. Mutta varmasti on trauatisoitunut ehkä sitten jo vauvasta lähtien, voihan sellainenkin johtua kasvuympäristöstä eikä olla välttämättä biologista tms perää.
Tiedän, että tässä vaiheessa moni poistuu oksentamaan ja ymmärrän. Jos joku kirjoittaisi niin omasta lapsesta, jota varmaan palvoisin minkälaisena tahansa, niin reagoisin samoin tuomitsevasti.
ApAp, näet mahdollisen tulevan oman lapsesi ruusunpunaisten lasien läpi, sillä tässä asenteessasi miehen lasta kohtaan on iso riski, että et rakastaisi omaa lastasikaan, jos hänessä ilmenisi piirteitä, jotka ovat sinulle vaikeita, mietipä esim. v:tuilevaa ja sinulle naama punaisena raivoavaa teini-ikäistä. Rakkautta voi opetella ja sitä joutuu opettelemaan myös oman lapsen kanssa, ei se ole aina automaattista pelkästään biologisista syistä. Ymmärtäisin, jos sanoisit, että "sinun on vaikea rakastaa" miehesi lasta, mutta kun käytät ilmaisua "en voi sietää", niin olisi asenneopettelun paikka.
Päinvastoin kommentit tässäkin ketjussa todistavat, että omia lapsia jokaikinen rakastaa ehdoitta, vaikka hän olisi millainen. Ja jos ikinä sinä joudut uusperhetilanteeseen, niin pidä mielessäsi nuo sanat, jos et satukaan pitämään miehesi lapsesta.
Tuolle vikalle kommentoijalle - yhtä paljon on miehiä, joilla on lapsia eri naisten kanssa. Mutta minä nyt en ole eronnut koskaan, joten ihmettelen miksi tulit sellaisen kommentin tähän kirjoittamaan. Jos monesti eronneissa on vikaa, niin sitten mieheni lapsen piirteistä pitää toki syyttää miestäni ja lapsen äitiä eikä haukkua minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
"Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa." Sekä jo aiemmin lainaamani.
Sori, ei ollut minun puhetta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.
Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäähän sen ettei noin vain pysty rakastamaan "vierasta" lasta. Mutta että suoranaisesti vihaat ja inhoat häntä kehityspoikkeaman takia (et kertonut muutakaan syytä) on pöyristyttävää. Eiköhän lapsi kuitenkin aisti ettei hänestä välitetä. En edes ymmärrä miten lasta voi inhota. Tee palvelus kaikille ja eroa miehestä tai ainakin muuttakaa erilleen.
Miksi lapsi olisi yhtään erikoisasemassa vain siksi, että hän on lapsi? Kaikille lapsille ei ole suotu edes tunne-elämään kykeviä vanhempia.
Onko se mielestäsi erikoisasema, jos toista ei vihaa? Mieletäni se on ainakin normaalia. Kukaan ei pakota ap:ta rakastamaan lasta kuin omaansa mutta vihantunteet syytöntä lasta kohtaan ovat aika kaameita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma että jos pidät miestä sinä oikeana niin et sitten näe yhtään häntä lapsessa. Vai kohdistuuko lapseen sitä vahvemmin mustasukkaisuus miehen exää kohtaan? Vaikka lapsi olisikin henkisesti jälkeen jäänyt niin nyllä häntä silti voi rakastaa. Mitäs jos itse saat joskus lapsen jolla on jonkinlaisia puutteita ja rajoituksia? Etkö sitten rakasta tätä? Jotenkin minusta tuntuu että tässä tapauksessa vain yrität löytää lapsesta vikoja oikeuttamaan omia tuntemuksiasi. Hänessä on varmaati paljon potentiaalia ja hienoja asioita jotka muut näkevät mutta sinä et.
En todellakaan ole yhtään mustasukkainen exää kohtaan. Hassua, että sellaista selitystä joku edes tulee ajatelleeksi.
Omaa lasta rakastaisin vaikka kuinka vammaisena, mutta en saa sellaista tunnetta aikaan väkisin vierasta ihmistä kohtasn. Lähimmäisenrakkaus on hieno ajatus, mutta kuka siihen oikeasti kykenee. Kaukaa on kyllä helppo rakastaa. Tunnen esim stäyvää myötätuntoa Aleppon lapsia kohtaan ja on vaikea edes katsoa niitä surkeita kuvia, mutta tämä uusperhehomma on eri asia, kun se tunkee omaan elinpiiriin pysyvästi.
Itse siis näen lapsessa sellaisia piirteitä, joita pidän epänormaaleina. Mies esim ei näe. Osa on varmaan ihan traumatisoituneisuutta, kun vanhemmillaan oli kai vaikea suhde ja sitten vielä ero. Vaikka oli kuulemma jo syntyessään sellainen, että ei ole koko elämänsä aikana, oli vain hiljaa paikoillaan siis vauvana eikä koskaan, itkenyt kertaakaan. Nyt jotain keskittymisongelmaa lisäksi. Eihän se ole ihan normaalia.
Yllättävän asiallista keskustelua, kiitos!
Ap
Sääliksi vaan käy se lapsi. Ei se ole valinnut sitä, millainen on, ei perheettään eikä ainakaan sinua inhoamaan itseään. Ja kun sanot ettet voi pitää ventovieraasta random-ihmisestä - olethan nyt kiehnäämässä lapsen isän kanssa, joka alun perin on ollut myös vieras henkilö. Sulla on vaan asennevamma. Ja aina näitä samantyyppisiä juttuja lukiessa miettii, että mitä ihmeen ihmeellistä sinussa mahtaa olla, kun sinun pitämisilläsi tai ei pitämisilläsi on niin hirveän iso painoarvo?
Olen seurannut tällaista kuviota läheltä ja se on todella surullinen paikka miehen lapselle, kun naisystävä "inhoaa" eikä hyväksy. Eikä parane ajan myötä. Toivoisi tosiaan, että miehet olisivat vähän tarkempia sen suhteen, millaisia naikkosia esittelevät omille lapsille uusina "perheenjäseninä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
"Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa." Sekä jo aiemmin lainaamani.
Sori, ei ollut minun puhetta...
Jaa, joku toinen idari asialla.
Vierailija kirjoitti:
On niitä isiäkin muuten, jotka pistävät omat lapsensa mäkeen, kun on uusi vaimo kuvioissa.
Osa uusperheiden vanhemmista on valmiita luopumaan aiemmasta liitosta syntyneistä lapsistaan vapaaehtoisesti keskittyäkseen uuteen perheeseen. Lastensuojeluviranomaisten mukaan yksi syy huostaanottojen lisääntymiseen on se, että osa uusperheiden vanhemmista tarjoaa itse omaa lastaan huostaanotettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI olet alkanut äitipuoleksi? Oletko varma että et vain inhoa ajatusta lapsesta ja nuo kuvailemasi ongelmat ovat vain tekosyy inhollesi.
Menehän itseesi. Jatkamalla nykyisellä tavalla vahingoitat kaikkia osapuolia. Eikä vähiten sitä lasta.
En yhtäkkiä päättänyt ryhtyä äitipuoleksi. Ainoalla miehellä, johon olen koko elämäni aikana rakastunut, sattui olemaan lapsi. Sitäpaitsi yleensä pidän lapsista. En minä pidä kaikista miehistäkään enkä voi valita, keneen rakastun ja keneen en. Jos sinä voit, niin kadehdin parinvalintasi helppoutta.
Olen se, joka busseissa ja kaduilla hymyilee ja vilkuttelee tuntemattomille söpöille vauvoille ja pikkulapsille. Kaduilla on varmasti myös sellaisia lapsia, joista en pidä, en vain huomaa niitä eikä kukaan pakota hymyilemään niille. Osa lapsista ihan pintapuolisesti siis tuntuu jollain tavalla "oikeilta" ja osa taas alitajuisesti vääränlaisilta.
On eri asia, että sitä lasta ei voi itse valita, mistä pitää, jos se tulee jonkin muun elämänpäätöksen seurauksena.
Ap
Sinä ajattelet kuin 5-vuotias: tosta en tykkää, tosta tykkään... mun ei oo pakko sitä eikä tätä, yhyy. Olet todella vastenmielinen ihminen, vaikka rehellinen oletkin tunteillesi. Jos tietäisin kuka olet, niin kärväisin sinun todelliset tunteesi miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Karhutkin tappavat toisen uroksen pennut päästäkseen parittelemaan. Perusbiologiaa hyljeksiä toisen lapsia.
av-mamma on siis yhtä kehittynut otus kuin kontio. Ulkonäkökin mätsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
"Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa." Sekä jo aiemmin lainaamani.
Sori, ei ollut minun puhetta...
Jaa, joku toinen idari asialla.
Tavattoman moni varmaan ajattelee asioista eritavalla kuin sinä. Ee ei auttamatta tee heistä idareita.
Vielä salakavalampia ovat ne uudet puolisot, jotka muka hyväksyvät edellisen suhteen lapset. Lapset tietävät, että ovat riesa, mutta esitetään kumppanille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI olet alkanut äitipuoleksi? Oletko varma että et vain inhoa ajatusta lapsesta ja nuo kuvailemasi ongelmat ovat vain tekosyy inhollesi.
Menehän itseesi. Jatkamalla nykyisellä tavalla vahingoitat kaikkia osapuolia. Eikä vähiten sitä lasta.
En yhtäkkiä päättänyt ryhtyä äitipuoleksi. Ainoalla miehellä, johon olen koko elämäni aikana rakastunut, sattui olemaan lapsi. Sitäpaitsi yleensä pidän lapsista. En minä pidä kaikista miehistäkään enkä voi valita, keneen rakastun ja keneen en. Jos sinä voit, niin kadehdin parinvalintasi helppoutta.
Olen se, joka busseissa ja kaduilla hymyilee ja vilkuttelee tuntemattomille söpöille vauvoille ja pikkulapsille. Kaduilla on varmasti myös sellaisia lapsia, joista en pidä, en vain huomaa niitä eikä kukaan pakota hymyilemään niille. Osa lapsista ihan pintapuolisesti siis tuntuu jollain tavalla "oikeilta" ja osa taas alitajuisesti vääränlaisilta.
On eri asia, että sitä lasta ei voi itse valita, mistä pitää, jos se tulee jonkin muun elämänpäätöksen seurauksena.
Ap
Sinä ajattelet kuin 5-vuotias: tosta en tykkää, tosta tykkään... mun ei oo pakko sitä eikä tätä, yhyy. Olet todella vastenmielinen ihminen, vaikka rehellinen oletkin tunteillesi. Jos tietäisin kuka olet, niin kärväisin sinun todelliset tunteesi miehellesi.
Mitä ne lapset siellä päiväkodin pihalla lällättälee...kantelupukki kaakattaa...
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.
Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.
Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.
M40
Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.
Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.
Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.
Toisen ketjuihin :D Ei täällä kukaan voi mitenkään korvamerkitä ketjua itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän.
Minäkin äitinä inhoan sitä ämmää joka asuu lasteni isän kanssa ja lapseni joutuvat häntä sietämään jokatoinen viikonloppu kun ovat isällään
Lapsettomat älkää vaivautuko suhteeseen isien ja äitien kanssa. Se kun ei vaan toimi!!!!
Lällää lälläää. Siinäpä siedätte ja inhoatte . Minä en ole menossa mihinkään. Homma toimii ihan pirun hyvin kahden aikuisen suhteessa kahden aikuisen ihmisen kodissa, jossa jokatoinen viikonloppu pari häiriötekijään. Ei ole raskas ponnistus esitää mukavaa paripäivä. Pari kolme vuotta enää. Kyllä ne lapset kohta kyllästyy.
Miksi kuvittelet että yhteydenpito isään päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta? Vihaan 7-kymppistä äitipuoltani edelleen kuin ruttoa ja tapaan vain isääni. Jos se ämmä vahingossakin näyttäytyy, on osteoporoosin raiskaamat kasvot murusina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.
Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.
Toisen ketjuihin :D Ei täällä kukaan voi mitenkään korvamerkitä ketjua itselleen.
Sitten ei sovi ihmetellä, jos sekoitetaan johonkin toiseen.
Hei, itse ajattelen niin, että on aika harvinaista, siis ihan rehellisesti, että äiti- tai isäpuolella olisi samanlaista tunnesidettä lapseen kuin lapsen biologisilla vanhemmilla. Eri asia tietysti adoptiolapset, joista adoptoijalla on täysi kasvatus-, elatus- ja huolehtimisvastuu ja jotka ovat laillisesti myös omia. Mielestäni äiti- tai isäpuolelta ei voi edellyttää samanlaista kasvatus- ja elatusvastuuta kuin biologisilta vanhemmilta (tai laillisilta huoltajilta) eikä myöskään samanlaista tunnesidettä toisten lapsiin. En itse lähtisi koskaan uusperhekuvioihin mukaan, sillä en haluaisi olla äitipuoli enkä myöskään haluaisi ottaa kasvatus- tai elatusvastuuta toisten lapsista. On varmasti olemassa uusperheitä, joissa asiat toimii. On olemassa myös ydinperheitä, joissa asiat ei toimi. On varmasti olemassa kasvattivanhempia, jotka rakastavat kasvattilapsia kuin biologisia lapsiaan (, etenkin niissä tapauksissa, kun niitä biologisia ei ole). Kysymys on kuitenkin siitä, mihin haluaa lähteä mukaan ja mihin ei. Tällaisia asioita kannattaisi miettiä etukäteen ennen yhteenmuuttamista ja naimisiin menoa. Ymmärrän myös, että tämä aihepiiri herättää ihmisissä syviä tuntemuksia puolesta tai vastaan, koska jokainen peilaa tätä oman tilanteensa kautta.
"Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa." Sekä jo aiemmin lainaamani.