Lue keskustelun säännöt.
En voi sietää mieheni lasta
24.10.2016 |
Tiedän että tämä aloitus kerää alapeukkuja ja haukkuja. Tosiasia on kuitenkin, että inhoan mieheni lasta. Olemme siis uusperhe ja alan tässä vasta käsittää, miten ongelmallinen perhemuoto se on.
Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat. Eniten minua häiritsee lapsessa jokin vaikeasti määriteltävä epänormaalius, hän vaikuttaa jollain tasolla hieman vammaiselta. En nyt kuvaile tähän tarkemmin, jottei tunnisteta, mutta hänellä on pari piirrettä, jotka eivät ole aivan normaaleja, siis mielestäni (ei muiden mielestä) lievää älyllistä jälkeenjääneisyyttä ja pakkoliikkeen kaltaisia juttuja (jotka on miehen mielestä vaan hellyyttäviä).
Tämä ongelmani pahenee koko ajan ajan kanssa. Mitä pidempään hän on tullut oikeasti asumaan kotiini, sitä vaikeammaksi koen tunteeni. Asuu täällä viikonloppuisin.
Ehkei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, vaikka mies taas on Se Oikea. Asumusero ei taida tulla kuuloon, olemme keskustelleet ja mies kokisi sen oikeaan eroon johtavana vaihtoehtona.
T. Paha äitipuoli, kivittäkää vaan
Kommentit (179)
Uusperhekuvioissa biologiset vanhemmat pääsevät AINA kukn koira veräjästä. Eivät suostu ottamaan vastuuta suhteesta saati lapsistaan. Jo perheen sisällä voi olla suuri ero lasten käytöksessä, parin yhteiset lapset ovat fiksuja ja kilttejä, mutta edellisen suheten lapset pompottavat kuviota ja oireilevat. Bg vanhemmat kieltävöt ongelmat ja syyttävät puolivanhempaa lapsen vihaamisesta. Aikansa kun tuota hokee niin kyllä se viha, dislike tms puskee läpi. Bg vanhempi siis toteaa että lapsi on täydellinen sellaisena kuin on vaikka lapsi oireilisi todella pahasti, kärsisi kehitysvammasta tai muusta ongelmasta johon voisi saada apua. Bg vanhempi ei halua myöntää virheitään, nähdä huonojen päätöstensä seurauksia tai kantaa vastuuta niistä. Ajaa lapsen ja puolivangemman vihaamaan toisiaan ja itse myhäilee tyytyväisenä. Perhe taas roskiin ja uusia lapsia tulille.
Toisaalta myöskään uudet puolisot eivät välttämättä tunnista sitä oikeaa ongelmaa eli biologiset vanhemmat. Alussa lapsesta on voinut olla kova huoli, mutta kun bg vanhempi väittää lapsen olevan kunnossa niin minkäs teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että et voi sietää lasta. Syynä maiskuttaminen syödessä sekä ulkona oleminen liian vähissä vaatteissa. Jos muut syyt ovat samankaltaisia, voisit ehkä miettiä mikä sinussa on vikana. Toki voi olla joskus vaikeaa rakastaa muiden lapsia varsinkin silloin kun he eivät ole perinteisellä tavalla suloisia, mutta kuvailet ettet voi sietää lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.
Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.
Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.
M40
Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.
Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.
ApKatsoppa itse sinne peiliin, haukut täällä miehesi viatonta lasta, joka joko on vammainen tai sitten hänellä on jotain ongelmia motoriikan kanssa.. ja kun itse saat siipeen, niin jo alat vinkua kun koiran vinkulelu. Oletko ihan oikeasti noin TYHMÄ?
Minun ei tarvitse katsella peiliin, minulle oma tyttäreni tulee olemaan aina ykkösasia elämässäni, ja sinun kaltaiset naikkoset heittäisin ensimmäisessä mutkassa mäelle. Tällä hetkellä tyttäreni viettää enemmän aikaa minun luonani, kuin äitinsä, koska tyttären äiti tekee reissutyötä. Enkä toisekseen ole mikään kylillä mouruava kolli. Minun ja ex vaimoni erosta on kulunut puolisen vuotta, joten eiköhän joku päivä sieltä joku hyvä nainen löydy, mutten kyllä ainakaan tyydy ap,n kaltaiseen roskaan.
Sinähän olet siis eronnut vaikka perheessä oli lapsia! Olet rikkonut lapsiperheen, hylännyt lapsesi ja muuttanut pois kotoa. Salli mun nauraa, varsinainen malliesimerkki mieheksi tosiaan...
Perheessä oli YKSI lapsi, ja se oli kyllä vaimo joka haluisi erota, kun oltiin teineistä asti yhdessä, ja tiedoksi vaan, meidän ero oli kyllä todella siisti. Ja minulla on tuo tytär suurimman osan ajasta, Joten missä kohtaa olen lapseni hyvännyt? Ottaako noin koville, ja meneekö todella noin tunteisiin? Sinä taas olet malliesimerkki siitä kuonasta, mihin ei kannata kenenkään sotkeutua.
Lapsi on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen ja menettänyt arjen jakamisen ja yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa ja sitä esität täällä jotain supersankakaria kuinka olet niin paljon parempi ihminen suhteessa ihmiseen joka haluaa puhua tunteistaan , jotka ei ole ote mistään ihanne maailma käsikirjasta?
Grow up!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.
Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.
Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.
M40
Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.
Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.
ApKatsoppa itse sinne peiliin, haukut täällä miehesi viatonta lasta, joka joko on vammainen tai sitten hänellä on jotain ongelmia motoriikan kanssa.. ja kun itse saat siipeen, niin jo alat vinkua kun koiran vinkulelu. Oletko ihan oikeasti noin TYHMÄ?
Minun ei tarvitse katsella peiliin, minulle oma tyttäreni tulee olemaan aina ykkösasia elämässäni, ja sinun kaltaiset naikkoset heittäisin ensimmäisessä mutkassa mäelle. Tällä hetkellä tyttäreni viettää enemmän aikaa minun luonani, kuin äitinsä, koska tyttären äiti tekee reissutyötä. Enkä toisekseen ole mikään kylillä mouruava kolli. Minun ja ex vaimoni erosta on kulunut puolisen vuotta, joten eiköhän joku päivä sieltä joku hyvä nainen löydy, mutten kyllä ainakaan tyydy ap,n kaltaiseen roskaan.
Opeta ihmeessä naisen arvo parisuhteessa. Ekassa mutkassa mäkeen, mielipidettä tai huolta ei saa ilmaista ja asioista ei voi keskustella. Tyttäresi oppii siihen et hän on maailman napa joka määrää. Jos päässäsi oikeasti liikkuisi jotain, saattaisit ehkä ymmärtää että siitä on lapselle paljon enempi haittaa kuin terveestä parisuhteesta jossa kuunnella toisia - ja ehkä jopa kyseenalaistetaan sen oman jälikasvun käytöstä. Tai jopa omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.
Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.
Toisen ketjuihin :D Ei täällä kukaan voi mitenkään korvamerkitä ketjua itselleen.
Sitten ei sovi ihmetellä, jos sekoitetaan johonkin toiseen.
Kuka tässä nyt rupesi haukkumaan ketäkin vain siksi, että olettaa ketjujen olevan jonkun omia. Eikä ymmärrä, että sivujuonipäivitykset on osa palstakulttuuria.
Niin, en olekaan palstaillut vasta kuin 15v ja tietoinen siitä, että toisen ketjuun ei vastailla kuten omaansa ilman että signeraa sen jotenkin. Mutta hienoa, että opit tänäänkin jotain uutta.
Siedätkö itse tulla opetetuksi? Osoitit ihan samalla tavalla oman tyhmyytesi lähtemällä mukaan tälläiseen hedelmättömään juupas leikkiin. Milloin ajattelit itse opetella pysymään aiheessa ja olematta menemättä henkilökohtaisuuksiin? Sekään ei ole kovin kypsää käytöstä.
Mikähän oli se henkilökohtaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äitipuoleni inhoama lapsi, ja kärsin äitipuoleni ja isäni suhteesta alaikäisenä todella paljon. Nyt olen jo aikuinen, mutta meillä on edelleen äitipuoleni kanssa jäätävät välit. Eroaisit, lapsi kärsii siitä, että inhoat häntä. Kokemusta on. N27
Äitipuolesi ilmaisi tunteensa sinua kohtaan suoraan? Lapsi ei tiedä minun inhosta mitään. Kärsin ihan yksinäni satuttamatta muita. Halaan, huolehdin, kerron välittäväni, kasvatan, mutta kaikki on silkkaa inhoa. Ei se äitpuolikaan tässä jää ilman kärsimystä, mutta mies ja meidän elämä on sen arvoista. Lapset onneksi kasvaa.
"Yritän olla näyttämättä asiaa lapselle tietenkin, mutta tottahan ihmiset sellaisen vaistoavat."
Tätä hoetaan...Miksi lapsi sitten tykkää minusta kun hullu polkupyörästä : D Aikuisena en enää vaistoa hänen inoaan?
Olet kyllä sekaisin, kuin seinäkello. Et edes tunnista omia puheitasi?
Minkä nyt oletat olevan minun puhetta?
Joku ei tunnu käsittävän, että ap ei ole ainoa joka vihaa miehensä lasta ja olettaa vain ap vastailevan.
Juu se on järkevää vastailla toisen ketjuun ilman allekirjoituksia.
Toisen ketjuihin :D Ei täällä kukaan voi mitenkään korvamerkitä ketjua itselleen.
Sitten ei sovi ihmetellä, jos sekoitetaan johonkin toiseen.
Kuka tässä nyt rupesi haukkumaan ketäkin vain siksi, että olettaa ketjujen olevan jonkun omia. Eikä ymmärrä, että sivujuonipäivitykset on osa palstakulttuuria.
Niin, en olekaan palstaillut vasta kuin 15v ja tietoinen siitä, että toisen ketjuun ei vastailla kuten omaansa ilman että signeraa sen jotenkin. Mutta hienoa, että opit tänäänkin jotain uutta.
15- vuotta ja lähdit helppoo provoon mukaan :D Luovutan, voitit.
Ja provon tästä tekee se, että se ei voi olla totta? Silloin on syytä luovuttaakin.
Ehkä tässä nyt kuitenkin provosoitiin sinut pätemään ja osoittamaan tyhmyytesi :D
Outs, johonkin taisin siis osua :D.
Kuka toisten penskoja katselee, jos siitä ei makseta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että et voi sietää lasta. Syynä maiskuttaminen syödessä sekä ulkona oleminen liian vähissä vaatteissa. Jos muut syyt ovat samankaltaisia, voisit ehkä miettiä mikä sinussa on vikana. Toki voi olla joskus vaikeaa rakastaa muiden lapsia varsinkin silloin kun he eivät ole perinteisellä tavalla suloisia, mutta kuvailet ettet voi sietää lasta.
Jos tämä ap:n kuvaama lapsi on jo koulussa, eikö kehitysvamma olisi jo todettu koulun puolesta? Onko lapsella kuitenkin enemmän kasvatukseen liittyviä ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Kuka toisten penskoja katselee, jos siitä ei makseta?
Aika useinhan näille äitipuolille kyllä maksetaan. Nyt me ollaankin oikeudessa sen takia, kun ei suostuttu enää jatkamaan sitä maksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, minä niin ymmärrän sinua. Minä otin nuorena hölmöyksissäni miehen jolla on lapsi. Itselläni on kaksi ja he ovat suunnilleen samanikäisiä. Lapset tulevat ok toimeen.
Mutta tämä lapsiparka! Ilmeisesti hoidoilla tekivät vuosikausia tätä yhtä raasua. Kumpikin toivoivat poikaa, saivat tytön. Tyttö ei muistuta kumpaakaan vanhempaansa ja on jokseenkin "hidas". Hän on nyt kolmosluokkalainen ja tarvitsee apua mm. lähikaupassa karkkipussin ostoon. Viimeksi meillä ollessaan lähti teepaidassa ulos pakkasyön jälkeen, poikani nappasi hänet leikkipaikalta kiinni ja toi takaisin sisälle pukemaan. Lapsi saattaa juosta sisällä alasti tuntikausia ellei joku pue suunnilleen väkisin häntä. Ruokatavat on ällöttävät. Kynsiä ei osaa leikata, ei käy suihkussa eikä pese hampaita ilman että pakotamme ja autamme. Jos laitan vaikkapa viisi pullaa lautaselle ja pöytään, ehtii lapsi räveltää ne kaikki läpi. Kaivaa nenäänsä, peffaansa, raapii päätään ja joka syksy saamme hoitaa häneltä täi-ongelmaa. Tuo perseen kaiveleminen on kaikista ällöintä, hinkkaa sitä jatkuvasti jos ei kaiva pimppaansa.
Tyttö olisi meille tyrkyllä joka viikonloppu ja kaikki lomat. Jos emme suostu ottamaan, vie äiti hänet isovanhemmille jotka olisi jo vanhainkotia vailla eikä halua tyttöä ottaa. Äitiä ei oman lapsensa hoito kiinnosta tuon taivaallista, on uusi ihku poikaystävä jonka kanssa huvittaisi kyllä olla. Lapsi kertoo ettei äiti ole ikinä kotona eikä kavereita ole.
Minua lohduttaa ainoastaan se että mieheni ja omat poikani ovat myös kurkkua myöten täynnä tätä tyttöä ja varsinkin tytön äitiä. Mies kertoo ettei koskaan ole tuntenut mitään tyttöä katsoessaan.
Viisi vuotta ollaan opetettu, älä kaiva nenää, pese kädet, niistä nenä, pyyhi pylly kakan jälkeen, ei auta ei. Sääli on suurin tunne ja harmi siitä etten pysty yhtään rakastamaan tyttöä. Jonakin päivänä lapsi ei enää tule meille ja se on iloinen päivä se.
Noin lapsi käyttäytyy kun häntä laiminlyödään :( Äiti ei välitä eikä kukaan muukaan häntä halua. Ei se ole lapsen vika vaan teidän aikuisten, jotka hänen elämäänsä kuulutte.
Vanhummuus edellyttää tietynlaista kypsyyttä ja henkistä kasvua. Koska vanhempi/ aikuinen on se tiennäyttäjä ja fiksumpi, sellainen joka pystyy lykkäämään omaa mielihyväänsä vähän tuonnemas eikä ainakaan ala johonkin lapselliseen kilpailuasetelmaan toisen aikuisen huomiosta pienen lapsen kanssa.
Tuntuu siltä, että jotkut ihmiset vähän liian köykäisin perustein muodostavat näitä uusiokuvioita - siis olemassaolevien lasten kustannuksella - eikä asioista keskustella järkevästi osapuolten (siis aikuisten) kesken vaan siinä mennään ikään kuin k*pä edellä.
Ihmiset menevät yhteen liian heppoisin perustein. Lapsia hankkitaan ilman mitään johtoajatusta tai suunnittelua. Erotaan samantien kun ei osata alkeellisimmallakaan tasolla laittaa omia tarpeita hetkeksi sivuun, tehdä kompromisseja. Tämä on jo tarpeeksi paha, mutta kun sitten sekä naiset että miehet etsivät hirveällä vimmalla uutta (lähinnä parantaakseen oman käsitystä itsestään hajonneen suhteen jälkeen- todistaakseen itselleen ja muille että vika ei ollut minussa ymv.) Sitten sen uuden kanssa pitää laittaa pullat uuniin mahdollisimman nopeasti ja sama sama paska jatkuu sitten potenssiin kaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä että ongelmat kumpuavat biologisista vanhemmista ja heidän kyvyttömyydestä. Kokevat lapsen ongelmista puhumisen lapsen arvosteluksi. Näissä tapauksissa valitettavasti ongelmat alkavat valjeta vasta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa niistä aikuisena puhua. Toki on myös näitä ihmisiä jotka syyttelevät puolivanhempia on kaikista vääryyksistä mitä ovat kokeneet eivätkä kykene näkemään asian todellista laitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.
Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.
Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.
M40
Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.
Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.
ApKatsoppa itse sinne peiliin, haukut täällä miehesi viatonta lasta, joka joko on vammainen tai sitten hänellä on jotain ongelmia motoriikan kanssa.. ja kun itse saat siipeen, niin jo alat vinkua kun koiran vinkulelu. Oletko ihan oikeasti noin TYHMÄ?
Minun ei tarvitse katsella peiliin, minulle oma tyttäreni tulee olemaan aina ykkösasia elämässäni, ja sinun kaltaiset naikkoset heittäisin ensimmäisessä mutkassa mäelle. Tällä hetkellä tyttäreni viettää enemmän aikaa minun luonani, kuin äitinsä, koska tyttären äiti tekee reissutyötä. Enkä toisekseen ole mikään kylillä mouruava kolli. Minun ja ex vaimoni erosta on kulunut puolisen vuotta, joten eiköhän joku päivä sieltä joku hyvä nainen löydy, mutten kyllä ainakaan tyydy ap,n kaltaiseen roskaan.
Opeta ihmeessä naisen arvo parisuhteessa. Ekassa mutkassa mäkeen, mielipidettä tai huolta ei saa ilmaista ja asioista ei voi keskustella. Tyttäresi oppii siihen et hän on maailman napa joka määrää. Jos päässäsi oikeasti liikkuisi jotain, saattaisit ehkä ymmärtää että siitä on lapselle paljon enempi haittaa kuin terveestä parisuhteesta jossa kuunnella toisia - ja ehkä jopa kyseenalaistetaan sen oman jälikasvun käytöstä. Tai jopa omaa.
Voit vääntää omassa päässäsi asian miten haluat. Mutta jos joku naikkonen puhuisi minun tyttärestäni tuolla tavoin, niin kyllä, mäkeen lentäisi. Miksi ihmeessä olisin sellaisen ihmisen kanssa joka halveksii tytärtä? jonka halveksunta on niin suurta että harkitsee asumuseroa. Enemmänhän tuossa haiskahtaa kiristäminen. Saas nähdä onko ap.n miehellä kiima kovempi, kuin oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua erota, ja lapsi on teillä vain 2 viikonloppua kuukaudessa, niin etkö voi lähteä jonnekin muualle noina viikonloppuina?
Sitten itse olen huomannut, että kun joku ihminen ärsyttää minua niin kyse on lähes aina jostain omasta epävarmuudestani tai ongelmastani, josta tämä henkilö muistuttaa. Toki jotkut ovat objektiivisesti ärsyttäviä, mutta harvemmin varmaan puolustuskyvyttömät lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.
Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.
Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.
M40
Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.
Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.
ApKatsoppa itse sinne peiliin, haukut täällä miehesi viatonta lasta, joka joko on vammainen tai sitten hänellä on jotain ongelmia motoriikan kanssa.. ja kun itse saat siipeen, niin jo alat vinkua kun koiran vinkulelu. Oletko ihan oikeasti noin TYHMÄ?
Minun ei tarvitse katsella peiliin, minulle oma tyttäreni tulee olemaan aina ykkösasia elämässäni, ja sinun kaltaiset naikkoset heittäisin ensimmäisessä mutkassa mäelle. Tällä hetkellä tyttäreni viettää enemmän aikaa minun luonani, kuin äitinsä, koska tyttären äiti tekee reissutyötä. Enkä toisekseen ole mikään kylillä mouruava kolli. Minun ja ex vaimoni erosta on kulunut puolisen vuotta, joten eiköhän joku päivä sieltä joku hyvä nainen löydy, mutten kyllä ainakaan tyydy ap,n kaltaiseen roskaan.
Sinähän olet siis eronnut vaikka perheessä oli lapsia! Olet rikkonut lapsiperheen, hylännyt lapsesi ja muuttanut pois kotoa. Salli mun nauraa, varsinainen malliesimerkki mieheksi tosiaan...
Perheessä oli YKSI lapsi, ja se oli kyllä vaimo joka haluisi erota, kun oltiin teineistä asti yhdessä, ja tiedoksi vaan, meidän ero oli kyllä todella siisti. Ja minulla on tuo tytär suurimman osan ajasta, Joten missä kohtaa olen lapseni hyvännyt? Ottaako noin koville, ja meneekö todella noin tunteisiin? Sinä taas olet malliesimerkki siitä kuonasta, mihin ei kannata kenenkään sotkeutua.
Hyvä perheenisä
:) :) :) :)
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä onko ap.n miehellä kiima kovempi, kuin oma lapsi.
No totta kai. Ainoastaan äidit on näitä, jotka ei luopuisi lapsistaan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että et voi sietää lasta. Syynä maiskuttaminen syödessä sekä ulkona oleminen liian vähissä vaatteissa. Jos muut syyt ovat samankaltaisia, voisit ehkä miettiä mikä sinussa on vikana. Toki voi olla joskus vaikeaa rakastaa muiden lapsia varsinkin silloin kun he eivät ole perinteisellä tavalla suloisia, mutta kuvailet ettet voi sietää lasta.
Jos tämä ap:n kuvaama lapsi on jo koulussa, eikö kehitysvamma olisi jo todettu koulun puolesta? Onko lapsella kuitenkin enemmän kasvatukseen liittyviä ongelmia?
Valitettavasti biologinen vanhempi kuin vaikeuttaa diagnoosin antamista ja hoidan saamista. Lapsi voi olla selkeästi kehitysvammainen, mutta vanhempi kieltää asian. Uusperheissä paine luoda kuva täydellisestä perheestä on normaalia suurempi. Lisäksi osa ongelmista voi todellakin juonta vanhempien kyvyttömyydestä toimia lapselle luotettavana aikuisena. Voidaan pyrkiä liiaksi kohti kaveruutta. Syitä on monia, mustasukkaisuus, tarve miellyttää, pyydellä anteeksi.. tiedän itse näitä tapauksia, tiedän miten lapset kärsivät, tiedän miten lapset rikkovat paikkoja hajottavat pyöriä tekevät muuta ilkivaltaa, käyttävät huumeita. Ja vanhempi edelleen ei suostu näkemään lapsen pahoinvointia.
Ei, vaikka lapsesta olisi tehty useita lastensuojeluilmoituksia
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua erota, ja lapsi on teillä vain 2 viikonloppua kuukaudessa, niin etkö voi lähteä jonnekin muualle noina viikonloppuina?
Sitten itse olen huomannut, että kun joku ihminen ärsyttää minua niin kyse on lähes aina jostain omasta epävarmuudestani tai ongelmastani, josta tämä henkilö muistuttaa. Toki jotkut ovat objektiivisesti ärsyttäviä, mutta harvemmin varmaan puolustuskyvyttömät lapset.
Se on 100% minun asuntoni eli miehen pitäisi lähteä kakkosasuntoon vkonlopuksi, mutta hänellä ei ole varaa. Yritän kyllä olla pois tieltä harrastuksissa mahd paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ikävä kyllä tule sympatiaa.
Ihmettelen niitä vanhempia jotka hylkäisivät omat lapsensa jonkun uuden kumppanin takia. Lapset pysyy läpi elämän ja kumppanit ovat ne jotka saattavat elämän aikana vaihtua.
Jos mulla olis ap,n kaltainen kumppani, niin pistäisin mäkeen vaan. Lastani en hylkäisi koskaan.
M40
Tarkalleen ottaen se on mieheni, joka on jo 'hylännyt' omat lapsensa kahteen otteeseen, kun on eronnut molempien lastensa äideistä, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Vanhempi vain asuu jo omillaan ja hänestä minä ihan tykkään, kun käy joskus kylässä.
Eli mielenkiintoista, että arvostelet minua siitä, että en voi rakastaa vierasta lasta vaikka olen hänet kotiini osittain asumaankin ottanut. Mutta kun oletus on, että kaikki naiset rakadtavat ja hoivaavat kaikkia lapsia ja miehet vaihtavat naista, jos yksi osoittautuu kelpaamattomaksi, niin M40 asenteesi on ymmärrettävä. Katsopa peiliin.
ApKatsoppa itse sinne peiliin, haukut täällä miehesi viatonta lasta, joka joko on vammainen tai sitten hänellä on jotain ongelmia motoriikan kanssa.. ja kun itse saat siipeen, niin jo alat vinkua kun koiran vinkulelu. Oletko ihan oikeasti noin TYHMÄ?
Minun ei tarvitse katsella peiliin, minulle oma tyttäreni tulee olemaan aina ykkösasia elämässäni, ja sinun kaltaiset naikkoset heittäisin ensimmäisessä mutkassa mäelle. Tällä hetkellä tyttäreni viettää enemmän aikaa minun luonani, kuin äitinsä, koska tyttären äiti tekee reissutyötä. Enkä toisekseen ole mikään kylillä mouruava kolli. Minun ja ex vaimoni erosta on kulunut puolisen vuotta, joten eiköhän joku päivä sieltä joku hyvä nainen löydy, mutten kyllä ainakaan tyydy ap,n kaltaiseen roskaan.
Opeta ihmeessä naisen arvo parisuhteessa. Ekassa mutkassa mäkeen, mielipidettä tai huolta ei saa ilmaista ja asioista ei voi keskustella. Tyttäresi oppii siihen et hän on maailman napa joka määrää. Jos päässäsi oikeasti liikkuisi jotain, saattaisit ehkä ymmärtää että siitä on lapselle paljon enempi haittaa kuin terveestä parisuhteesta jossa kuunnella toisia - ja ehkä jopa kyseenalaistetaan sen oman jälikasvun käytöstä. Tai jopa omaa.
Voit vääntää omassa päässäsi asian miten haluat. Mutta jos joku naikkonen puhuisi minun tyttärestäni tuolla tavoin, niin kyllä, mäkeen lentäisi. Miksi ihmeessä olisin sellaisen ihmisen kanssa joka halveksii tytärtä? jonka halveksunta on niin suurta että harkitsee asumuseroa. Enemmänhän tuossa haiskahtaa kiristäminen. Saas nähdä onko ap.n miehellä kiima kovempi, kuin oma lapsi.
Minä ihmettelen, millainen ihminen tai vanhempi antaa tilanteen mennä siihen että uusi puoliso alkaa halveksia sinulle tärkeää ihmistä. Vika ei välttämättä ole puolisosta, ja sitäkin pienemmällä todennäköisyydellä lapsessa. Vastaus löytyy todennäköisesti hyvin paljon lähempää.
Ehkä tässä nyt kuitenkin provosoitiin sinut pätemään ja osoittamaan tyhmyytesi :D