Kertokaas minulle miksi liian innokkaasti ihastunut saa pakit?
Minä kun en nyt oikein osaa samaistua tilanteeseen, kun ei muistu mieleen ketään, joka olisi liian innokkaasti ollut minun perääni.
Niin mikä siinä on huonoa, jos ihastunut innostuu toisesta kovasti, viestittelee ahkerasti (ei nyt mitään vainoamista, mutta vaikka kerran päivässä), on innokas järjestämään yhteistä aikaa? Mikä tuossa innokkuudessa tökkii? Millä tavalla se innokas osapuoli voisi toimia fiksummin? Vai muuttuisiko tilanne, vaikka ihastunut toimisi miten?
Onko kyse siitä, että innokkuudella saattaa itsensä huonoon valoon? Vai eikö siinä loppujen lopuksi ole kyse lainkaan siitä yli-innokkuudesta, vaan tarpeet ja tavoitteet eivät vain kohtaa?
Kommentit (88)
En tiedä. Tänään juuri skippasin naisen deittipalstalla kun oli aivan liian innokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti moni palstamamma olisi yli-innokkaana kun joku bräd pitti tulisi kauppareissulla morjestamaan henkilökohtaisesti
Miksi ajattelet, että näin olisi?
Nytkö on mammat yhtä kollektiivista massaa taas kun teikäläinen ei satu tykkäämään brädistä, niinpä tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se tuppaa olemaan niin että sen yli-innokkuuden aiheuttaa se että nähdään olevan saumaa itseä paljon tasokkaampaan tyyppiin. Ymmärrettävistä syistä se tasokkaampi voi olla vähän hiymnnghh kun joku tavis puskee veturina päälle.
Get over IT!Tapahtui 35 vuotta sitten!
No miksi joku olisi aivan yli-innokkaasti ihastunut ellei se ihastuksen kohde olisi A) hyvännäköinen ja B) jollain tapaa aiheuttanut ihastuneessa tunteen että nyt olisi saumaa. Olen itsekin ollut joskus innokkaasti ihastunut kun kiikarissa oli hyvännäköinen ihminen johon ei koskaan olisi voinut kuvitella olevan mahkuja ja tämä vielä osoitti vastakiinnostusta. Sitten mentiin ja kovaa.
Kaikki tai ei mitään mikään muu ei käy!Osaan olla yksinkin ja erakkona,paljon onnellisempi ilman teitä miehiä!
En kyllä edes halua miestä joka ei ole selvästi enemmän innoissani minusta kuin minä hänestä. Tämä tuo naiselle aina etua ja tällaisesta kombosta syntyy parhaat sekä pisimmät suhteet. Mikä on sitten liikaa, sitä kannattaa tietysti miettiä, ei kannata liikaa tykittää vaikka innokas olisikin. Ehtii sitä myöhemminkin kun ollaan vakiintuneemmassa suhteessa.
Naisen ei pidä olla innokas, vaan enemmänkin vetäytyvä ja mies taas saa olla innokas. Näin tämäkin on biologiaa.
Siihen liittyy yleensä muutakin, miten lähestyy, mitä kysyy, mitä kertoo itsestään, millainen on ollut tavatessa, mikä fiilis jää koko ihmisestä, onko sitä kuuluisaa kemiaa. Muistan deittailuvuosilta yli-innokkaita, jotka eivät vedonnee syystä tai toisesta ja oistain tuli jopa vähän pelottav fiilisi, toisaalta puolisoni kanssa käytännössä muutimme yhteen parin viikon seurustelun jälkeen, koska kaikki tuntui molemmista niin selvältä. Nyt ollaan oltu 24 vuotta yhdessä.
Sitten olen mieluummin yksin kun osaan olla yksin en tule miesten kanssa toimeen enkä haluakaan tulla!