Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti eilen ja haluaa erota
Onneton
22.10.2016 |
Eli olemme alle 30 - vuotias pariskunta ja asuneet saman katon alla nyt muutaman vuoden ajan, josta yhdessä olemme olleet melkein saman verran. Hiljattain muutimme vieraalle paikkakunnalle lähemmäs miehen vanhempia ja tiesin jo silloin, ettei meillä mene kovin hyvin. Suhde oli kuitenkin jo paranemaan päin, kunnes mies päätti eilen lähteä riidan jälkeen ja erota estämällä minut kaikin mahdollisin tavoin elämästään. Riita alkoi kotitöistä ja paisui niin isoksi, että mies puki vaatteet päälle ja lähti autollaan pois yöksi vanhemmilleen. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä kesken selvittämätöntä riitaa ja yritinkin soittaa miehelle perään, sekä laittaa lukuisia viestejä. Tänään aamulla mies ilmoitti, ettei yhä halua tehdä sovintoa, vaan ero on hänen mielestään ainoa vaihtoehto. Olimme tehneet riitaa edeltävänä päivänä yhteiset pelisäännöt perustuen aikaisempiin riitoihin, jotta samaa ei enää toistuisi. Mies kuitenkin päätti rikkoa sääntöjä ensin, jonka seurauksena menin pettämään aiemmat lupaukseni. Mielestäni,jos yhteiset säännöt sovitaan, niin molempien osapuolten tulee noudattaa niitä. Yksityiskohtiin en pysty menemään tätä tarkemmin, jotta minua ei tunnisteta. Sama on toistunut aiemminkin ja mies on oleillut silloin useita päiviä vanhempiensa luona, kunnes olen lopulta saanut hänet tulemaan takaisin. Tällä kertaa riita sai alkunsa samoin, kuin viime kerralla eli huusin hänelle, jonka seurauksena hän otti tavaransa ja lähti. Rakastan miestäni eikä ero ole mielestäni ratkaisu. Olen yrittänyt kertoa miehelleni, kuinka paljon ajattelen yhteistä tulevaisuuttamme ja hän myös itse suunnitteli tulevaisuuden suunnitelmia kanssani vielä samana päivänä ennen riitaa. Tänään hän lähti yhdessä suunnitellulle päivämatkalle toiseen kaupunkiin, jonne ei ottanut minua mukaan aamulla. Olen henkisesti aivan rikki ja en tiedä mitä pystyn enää tekemään pelastaakseni suhteeni. Mieheni ei ole koskaan halunnut tuoda asioitamme muille julki ja sen takia terapia ei ole ollut ratkaisu. Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, ettei lähteminen ja ero ole ratkaisu. Koen olevani tässä maailmassa niin yksin ja mieheni on ollut aina tukeni, sekä turvani. Minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua tästä ja pelkään miehen perheen myös hylkäävän minut täysin tämän myötä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä yhteistä asuntolainaa, mutta olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin hyviä ennen miehen pois lähtemistä. Tätä kirjoittaessa yritän pidätellä itkua ja toivoa vain parasta, että mies tajuaisi kuinka paljon oikeasti välitän hänestä ja tulisi takaisin kotiin.
Kommentit (405)
voi ap.. sä oot niin TYHMÄ! oon lukenu nää kaikki kommentit ja voi voi...
suurin osa täällä koittaa sulle puhua järkeä mut ei vissii mee sinne sun aivoon?
keksit ihme syitä että voisitte jatkaa tota sälittävää suhdettanne, ja Sinä roikut siinä miehessä Väkisin?
aika säälittävää... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vielä palaa ja päätätte yrittää yhdessä, niin sun pitää hankkia elämä. Nyt sulla ei ole töitä, ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksiakaan. Vain mies, mies, mies, mies. Vaikka miten toista rakastaisikin, on hirveän raskasta olla toisen koko elämä ja elämän ainoa sisältö. Erityisen raskasta se on, jos on itsekin masentunut tai muulla tavalla sairas. On ihan normaalia, että pinna palaa, kun toinen muuttuu riippakiveksi, jota ei jaksaisi raahata perässä. Ja pinna palaa ihan mitättömistä asioista. Sun pitää opetella elämään myös omaa elämääsi eikä vain yhteistä elämäänne tai miehen elämää. Näin otat vastuun omasta onnellisuudestasi.
Olet oikeassa, minun oma elämän tilanteeni vain pahentaa asiaa. Olen sanonut miehelle etsiväni päivittäin töitä ja opiskelevani myös vapaa - ajalla. Näin olen tehnyt myös hänen ollessaan nyt poissa. Miten ihmeessä saisin helpotettua miehenkin olotilaa. Tiedän olevani kauhea taakka harteilla kun tosiaan ei ole ketään muuta ihmistä elämässä. Liian riippuvainen en halua olla ja mielestäni olen antanut hänelle ihan tarpeeksi myös omaa aikaa. -AP
Asut käpykylässä sanojesi mukaan ja edelleen sanojesi mukaan sinulla on hyväpalkkainen ammatti.
Mistä niitä töitä etsit ja oletko siis valmis muuttamaan töiden perässä?
Ei kai siellä käpykylässä töitä niin vaan löydy?
Vierailija kirjoitti:
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vielä palaa ja päätätte yrittää yhdessä, niin sun pitää hankkia elämä. Nyt sulla ei ole töitä, ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksiakaan. Vain mies, mies, mies, mies. Vaikka miten toista rakastaisikin, on hirveän raskasta olla toisen koko elämä ja elämän ainoa sisältö. Erityisen raskasta se on, jos on itsekin masentunut tai muulla tavalla sairas. On ihan normaalia, että pinna palaa, kun toinen muuttuu riippakiveksi, jota ei jaksaisi raahata perässä. Ja pinna palaa ihan mitättömistä asioista. Sun pitää opetella elämään myös omaa elämääsi eikä vain yhteistä elämäänne tai miehen elämää. Näin otat vastuun omasta onnellisuudestasi.
Olet oikeassa, minun oma elämän tilanteeni vain pahentaa asiaa. Olen sanonut miehelle etsiväni päivittäin töitä ja opiskelevani myös vapaa - ajalla. Näin olen tehnyt myös hänen ollessaan nyt poissa. Miten ihmeessä saisin helpotettua miehenkin olotilaa. Tiedän olevani kauhea taakka harteilla kun tosiaan ei ole ketään muuta ihmistä elämässä. Liian riippuvainen en halua olla ja mielestäni olen antanut hänelle ihan tarpeeksi myös omaa aikaa. -AP
Asut käpykylässä sanojesi mukaan ja edelleen sanojesi mukaan sinulla on hyväpalkkainen ammatti.
Mistä niitä töitä etsit ja oletko siis valmis muuttamaan töiden perässä?
Ei kai siellä käpykylässä töitä niin vaan löydy?
On täällä suurempi kaupunki johon pääsee bussilla tarvittaessa. Lähikaupungeista olen töitä etsinyt. Koulutuksen olen saanut hyväpalkkaiseen ammattiin kyllä, mutta töitä ei ole löytynyt vielä. - AP
Ja aikasmin sanoit ettet oo työkuntonen, taidat kirjottaa mitä sattuu.
Aiemmin tais sanoa ettei ole työkuntoinen nyt,, kun miettii vaan tota lapsenkengissä olevaa ukkoaan. Soita, ap, sinne miehes vanhemmille ja sano, että aiot erota ja voisko ne sanoo pojalleen että tulee selvittämään asuntokuviot ja muut taikka nakkaat sen tavarat ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja aikasmin sanoit ettet oo työkuntonen, taidat kirjottaa mitä sattuu.
Kuka vaikean parisuhde kriisin/henkistä väkivaltaa sisältävän eron aikana pystyy oikeasti tekemään töitä? Jos olisin töissä niin hakisin sairauslomaa. -AP
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tais sanoa ettei ole työkuntoinen nyt,, kun miettii vaan tota lapsenkengissä olevaa ukkoaan. Soita, ap, sinne miehes vanhemmille ja sano, että aiot erota ja voisko ne sanoo pojalleen että tulee selvittämään asuntokuviot ja muut taikka nakkaat sen tavarat ulos.
Olen pyytänyt vanhempia aikaisemmillakin kerroilla miehen selvittelemään asioita. Ovat lukeneet viestit mutta jättäneet vastaamatta. Puheluihini eivät ole koskaan vastanneet minulle silloin kun mies on mennyt sinne viettämään hotellilomaansa. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aikasmin sanoit ettet oo työkuntonen, taidat kirjottaa mitä sattuu.
Kuka vaikean parisuhde kriisin/henkistä väkivaltaa sisältävän eron aikana pystyy oikeasti tekemään töitä? Jos olisin töissä niin hakisin sairauslomaa. -AP
No itse asiassa siellä töissä saa ajatukset edes hetkeksi pois kotikriiseistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aikasmin sanoit ettet oo työkuntonen, taidat kirjottaa mitä sattuu.
Kuka vaikean parisuhde kriisin/henkistä väkivaltaa sisältävän eron aikana pystyy oikeasti tekemään töitä? Jos olisin töissä niin hakisin sairauslomaa. -AP
No itse asiassa siellä töissä saa ajatukset edes hetkeksi pois kotikriiseistä.
Riippuen ihan henkilöstä. Itse voin sanoa että en pysty oikeasti keskittymään edes itseeni tällä hetkellä niin miten ihmeessä pystyisin vielä tekemään töitä tässä ohella. Ennen tätä riitaa hain tietenkin päivittäin töitä. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tais sanoa ettei ole työkuntoinen nyt,, kun miettii vaan tota lapsenkengissä olevaa ukkoaan. Soita, ap, sinne miehes vanhemmille ja sano, että aiot erota ja voisko ne sanoo pojalleen että tulee selvittämään asuntokuviot ja muut taikka nakkaat sen tavarat ulos.
Olen pyytänyt vanhempia aikaisemmillakin kerroilla miehen selvittelemään asioita. Ovat lukeneet viestit mutta jättäneet vastaamatta. Puheluihini eivät ole koskaan vastanneet minulle silloin kun mies on mennyt sinne viettämään hotellilomaansa. -AP
Laita sitten niille vanhemmille viesti, että olet kyllästynyt miehen lapsellisiin oikkuihin ja haet käräjäoikeudelta vuokrasuhteen purkua. Ja mikäli mies ei tule selvittämään asioita, niin toimitat hänen tavaransa löytötavaratoimistoon. Et kai nyt oikeesti ole noin tossu, ap? Sano että et, jooko?
Onneton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä on moni jo yrittänyt neuvoa että ero olisi tilanteessanne paras ratkaisu. Jos sinulla olisi läheisiä ystäviä ja perhettä saisit saman neuvon sieltäkin.
Sinä olet miehestä ja tämän perheestä täysin riippuvainen, suostut miehen piiaksi ja kynnysmatoksi ja annat kohdella itseäsi kuinka huonosti vain. Rakkautta teidän suhteessanne ei ulkopuolisen silmään vaikuta olevan, enemmänkin voimakas riippuvuussuhde. Sinä olet valmis mihin vain miestä miellyttääksesi ja mies on tottunut viiden tähden palveluun kotona eikä haluaisi siitä luopua. Mies halveksii sinua koska suostut kaikkeen eikä sinulla ole omaa elämää tai omaa tahtoa. Olette ikävässä tilanteessa koska sinä et pysty eropäätöstä tekemään kun pelkäät yksinäisyyttä ja mies tietää ettei löydä samanlaista kynnysmattoa itselleen helpolla. Kaikki miehen puheet toisista naisista voit unohtaa, ei yksikään terveellä itsetunnolla varustettu nainen katselisi tuollaista kotityrannia hetkeäkään.
Hyvässä parisuhteessa toiselta ei vaadita kaikkien kotitöidenntekemistä, jatkuvaa miellyttämistä ja omien tunteiden piilottamista. Tee itsellesi palvelus ja ala kulkea kohti omaa elämääsi. Miksi ihmeessä jäisit asumaan keskelle metsää niin pienelle paikkakunnalle missä sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada omia kavereita ja sosiaalista elämää?Unohda mies ja hänen vanhempansa, ala järjestellä omia asioitasi ja itsellesi työpaikkaa, omia tuloja ja omaa asuntoa.
Muuta kaupunkiin ja täytä kalenteri erilaisilla harrastuksilla niin kuin muut ikäisesi sinkkunaiset. Työpaikalla saat työkavereita joista parhaimmassa tapauksessa tulee ystäviä, harrastuksien kautta tutustut uusiin ihmisiin. Olet parikymppisenä jumahtanut huonoon suhteeseen elämään keski-ikäisten elämää keskelle korpea.
Suuntaa katse eteenpäin, ajatukset oman käytöksesi muuttamisesta ja suhteenne parantamisesta ovat epätoivoisia ja epärealistisia. Mies muhii vanhemmillaan ja saa voimaa siitä että tietää sinun olevan yksinäinen ja epätoivoinen. Ja tällaiseennsuhteeseen sinä haluaisit jäädä?
Haluaisin miehen tajuavan oman käytöksensä ja voisimme hakea siihen apua. Uskon, että ihminen pystyy muuttumaan, kun tiedostaa omat virheensä. Aion edelleen jatkaa opiskelua avoimessa yliopistossa ja yrittää löytää itselleni työpaikan. Mies on ollut kaikinpuolin ihana ja rakastava ennen tätä, mutta en ymmärrä miksi on alkanut tekemään näin. Haluaisin vain keskustella hänen kanssaan miksi viimeaikoina on mennyt huonosti. Kynnysmatto en aio olla, enkä pelkää yksinäisyyttä, mutta on naurettavaa että riidat koostuvat aina samoista asioista ja erota pitäisi kun niihin ei saada muutosta. - AP
Tiedostatko itse, minkä virheen sinä teet jäädessäsi suhteeseen? Pystyisitkö sinä muuttumaan niin, että sinulla ei enää olisi tarvetta jäädä suhteeseen?
Käsi ylös ne mammat, joiden kotona riidan aiheet muuttuvat useinkin! Aina ne on samasta aiheesta. Niitä voi olla 1 tai useampia, mutta takaan, että samat aiheet pyörivät samoissa suhteissa.
Niin ja kyllä erota olisi hyvä, jos riitoihin ei saada muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet tekee töitä eron keskellä, ero ei ole maailmanloppu se on elämää ja eroja tapahtuu.Mä olin töissä koko ajan kun ero oli meneillään, sairaslomalla ja pitkällä sellaisella olin kun poikani kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aikasmin sanoit ettet oo työkuntonen, taidat kirjottaa mitä sattuu.
Kuka vaikean parisuhde kriisin/henkistä väkivaltaa sisältävän eron aikana pystyy oikeasti tekemään töitä? Jos olisin töissä niin hakisin sairauslomaa. -AP
Jaa.
T. Työnantaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan AP - tsemppiä sulle!
Tuli muuten vastaan tämmönen ihan "kiva" testi... En tiiä, jotain varmasti pitäisi tehdä jos aikoisi itse tuota erokohtaloa vältellä. Sain nimittäin arvosanan välttävä. Tai saimme. Ilmeisesti.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/24/huutoa-mykkakoulua-nalkutusta-t…
Jos teille tulee ero, niin määräaikainen vuokrasopimus voidaan purkaa. Joko sovittuna suoraan vuokranantajan kanssa tai viemällä asia käräjille (jolloin vuokranantaja joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulut, koska tuossa ei ole lain mukaan mitään epäselvää ja laki on erotapauksissa vuokralaisen puolella). Tosin myös sinun on silloin muutettava asunnosta pois eikä ole merkitystä, kumpi teistä hakee vuokrasopimuksen purkua. Jos kummankin nimi on vuokrasopimuksessa, olette molemmat vastuussa vuokranmaksusta. Mikäli toinen teistä jättää vuokran maksamatta, vuokranantajalla on oikeus periä vuokra toiselta.
Mä oon jotenkin ihan sanaton. Tekee tosi paljon mieli auttaa sua, koska näen sussa ja tuossa suhteessa jonkinverran samaa kun omassani ja itsessäni. Ihan näin aluksi, mä en ala neuvomaan sinua siinä, että eroa/älä eroa. Mulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mitä täällä ei olisi jo sanottu. Ensinnäkin, haet apua läheisriippuvuuteesi. Hyvä että soitit jo terveyskeskukseen. Kuulostaa ettei sinulla ole minkäänsortin itsekunnioitusta, eikä itseluottamusta. Haet siihenkin apua, jos et sitä osaa lähteä itseksesi rakentamaan uudelleen. Sun pitää rakentaa sun itseluottamus itsesi varaan, ei toisen ihmisen. Sun on tiedostettava ongelmat itsesi kanssa.
Ja sitten siihen miksi näen tilanteessanne paljon samaa, on se, että mieheni toimii suuremmissa riitatilanteissa miltei samalla tavalla, hän eristäytyy. Ei tosin lähde muualle yöksi, mutta asunnossa minua karkuun. Ei kestä keskustella asioista kanssani vihaisena. Mulla on ollut iso opettelu sen suhteen, että annan hänelle aikaa rauhoittua. Samanlaista panikointia ja perässä juoksemista mitä sulla, mutta sen olen viimein ymmärtänyt että toiselle on annettava omaa tilaa. Sun elämäsi ei voi pyöriä vaan sen miehen ympärillä, tämäkin sanotaan ääneen täällä sadannen kerran. Sä et voi analysoida sen jokaista liikettä ja hengenvetoa, se on kuluttavaa hänelle ja sinulle. Oletteko te ennen saaneet sovittua? Pyydettyä anteeksi? Pyytääkö hän sinulta anteeksi rauhoituttuaan? Milloin miehesi masennusoireet ensikertaa ilmenivät?
Nainen25 kirjoitti:
Mä oon jotenkin ihan sanaton. Tekee tosi paljon mieli auttaa sua, koska näen sussa ja tuossa suhteessa jonkinverran samaa kun omassani ja itsessäni. Ihan näin aluksi, mä en ala neuvomaan sinua siinä, että eroa/älä eroa. Mulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mitä täällä ei olisi jo sanottu. Ensinnäkin, haet apua läheisriippuvuuteesi. Hyvä että soitit jo terveyskeskukseen. Kuulostaa ettei sinulla ole minkäänsortin itsekunnioitusta, eikä itseluottamusta. Haet siihenkin apua, jos et sitä osaa lähteä itseksesi rakentamaan uudelleen. Sun pitää rakentaa sun itseluottamus itsesi varaan, ei toisen ihmisen. Sun on tiedostettava ongelmat itsesi kanssa.
Ja sitten siihen miksi näen tilanteessanne paljon samaa, on se, että mieheni toimii suuremmissa riitatilanteissa miltei samalla tavalla, hän eristäytyy. Ei tosin lähde muualle yöksi, mutta asunnossa minua karkuun. Ei kestä keskustella asioista kanssani vihaisena. Mulla on ollut iso opettelu sen suhteen, että annan hänelle aikaa rauhoittua. Samanlaista panikointia ja perässä juoksemista mitä sulla, mutta sen olen viimein ymmärtänyt että toiselle on annettava omaa tilaa. Sun elämäsi ei voi pyöriä vaan sen miehen ympärillä, tämäkin sanotaan ääneen täällä sadannen kerran. Sä et voi analysoida sen jokaista liikettä ja hengenvetoa, se on kuluttavaa hänelle ja sinulle. Oletteko te ennen saaneet sovittua? Pyydettyä anteeksi? Pyytääkö hän sinulta anteeksi rauhoituttuaan? Milloin miehesi masennusoireet ensikertaa ilmenivät?
Tämä on ihan kauheaa kun miehen tavarat pyörii täällä nurkissa ja lupasi jo viikonloppuna ne noutaa. Tulee vain mieleen että epäröikö mies nyt päätöstään vai mistä kiikastaa että ei edes tärkeimpiä ja arvokkaimpia tavaroitaan tule hakemaan kun on sanonut. Mies ei koskaan myönnä tehneensä väärin eikä pyydä minulta anteeksi. Itse pyydän aina anteeksi ja yritän sillä lepyytellä miestä. No ei hyväksy koskaan anteeksipyyntöä ja riita unohdetaan hänen toimestaan eikä siitä enää koskaan saa puhua. Häiritsee ihan kauheasti tällainen. Itse jos eroaisin menisin samantien vuokraamaan auton kuljettajineen ja hakisin saman päivän aikana tavarani pois. Toivon miehen ottavani minuun yhteyttä, minun yhteydenottoihin tuskin kukaan vastaisi. Masennusoireet salasi aluksi minulta pitkään kun kuulemma eivät liittyneet mitenkään suhteeseemme niin ei halunnut tuoda sitä julki. Tuli lopulta ilmi kun hakeutui itse lääkäriin 4 kk sitten. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aikasmin sanoit ettet oo työkuntonen, taidat kirjottaa mitä sattuu.
Kuka vaikean parisuhde kriisin/henkistä väkivaltaa sisältävän eron aikana pystyy oikeasti tekemään töitä? Jos olisin töissä niin hakisin sairauslomaa. -AP
No itse asiassa siellä töissä saa ajatukset edes hetkeksi pois kotikriiseistä.
Riippuen ihan henkilöstä. Itse voin sanoa että en pysty oikeasti keskittymään edes itseeni tällä hetkellä niin miten ihmeessä pystyisin vielä tekemään töitä tässä ohella. Ennen tätä riitaa hain tietenkin päivittäin töitä. - AP
Mitä nyt useamman päivän olet jauhanut täällä itsestäsi ja jo sitä ennen olet ulkoistanut vastuun omasta hyvinvoinnistasi miehelle ja tämän perheelle. Olet työtön, ystävätön, perheetön ja suoraan sanoen elämätön. Roikut miehessä, koska mitään muuta elämää et vaivaudu tai pysty hankkimaan.
Vaikutat äärimmäisen itsekeskeiseltä ja kypsymättömältä. Miehesi ei tee oikein myöskään häipyessään. Ainoa oikea ratkaisu on ero ja se, että opettelet olemaan yksin, hankit oman asunnon, asut siinä yksin, hankit työpaikan ja yleisesti ottaen opettelet elämään itsenäisesti. Sen jälkeen voit harkita parisuhdetta. Onnelliseksi voi tehdä vain itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen25 kirjoitti:
Mä oon jotenkin ihan sanaton. Tekee tosi paljon mieli auttaa sua, koska näen sussa ja tuossa suhteessa jonkinverran samaa kun omassani ja itsessäni. Ihan näin aluksi, mä en ala neuvomaan sinua siinä, että eroa/älä eroa. Mulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mitä täällä ei olisi jo sanottu. Ensinnäkin, haet apua läheisriippuvuuteesi. Hyvä että soitit jo terveyskeskukseen. Kuulostaa ettei sinulla ole minkäänsortin itsekunnioitusta, eikä itseluottamusta. Haet siihenkin apua, jos et sitä osaa lähteä itseksesi rakentamaan uudelleen. Sun pitää rakentaa sun itseluottamus itsesi varaan, ei toisen ihmisen. Sun on tiedostettava ongelmat itsesi kanssa.
Ja sitten siihen miksi näen tilanteessanne paljon samaa, on se, että mieheni toimii suuremmissa riitatilanteissa miltei samalla tavalla, hän eristäytyy. Ei tosin lähde muualle yöksi, mutta asunnossa minua karkuun. Ei kestä keskustella asioista kanssani vihaisena. Mulla on ollut iso opettelu sen suhteen, että annan hänelle aikaa rauhoittua. Samanlaista panikointia ja perässä juoksemista mitä sulla, mutta sen olen viimein ymmärtänyt että toiselle on annettava omaa tilaa. Sun elämäsi ei voi pyöriä vaan sen miehen ympärillä, tämäkin sanotaan ääneen täällä sadannen kerran. Sä et voi analysoida sen jokaista liikettä ja hengenvetoa, se on kuluttavaa hänelle ja sinulle. Oletteko te ennen saaneet sovittua? Pyydettyä anteeksi? Pyytääkö hän sinulta anteeksi rauhoituttuaan? Milloin miehesi masennusoireet ensikertaa ilmenivät?
Tämä on ihan kauheaa kun miehen tavarat pyörii täällä nurkissa ja lupasi jo viikonloppuna ne noutaa. Tulee vain mieleen että epäröikö mies nyt päätöstään vai mistä kiikastaa että ei edes tärkeimpiä ja arvokkaimpia tavaroitaan tule hakemaan kun on sanonut. Mies ei koskaan myönnä tehneensä väärin eikä pyydä minulta anteeksi. Itse pyydän aina anteeksi ja yritän sillä lepyytellä miestä. No ei hyväksy koskaan anteeksipyyntöä ja riita unohdetaan hänen toimestaan eikä siitä enää koskaan saa puhua. Häiritsee ihan kauheasti tällainen. Itse jos eroaisin menisin samantien vuokraamaan auton kuljettajineen ja hakisin saman päivän aikana tavarani pois. Toivon miehen ottavani minuun yhteyttä, minun yhteydenottoihin tuskin kukaan vastaisi. Masennusoireet salasi aluksi minulta pitkään kun kuulemma eivät liittyneet mitenkään suhteeseemme niin ei halunnut tuoda sitä julki. Tuli lopulta ilmi kun hakeutui itse lääkäriin 4 kk sitten. -AP
Onko hän ollut aina teidän suhteenne aikana samanlainen riitojen "sopimisen" tai tässätilanteessa sopimattomuuden osalta, vai onko asia vaan nyt lähiaikoina riitojen ja asioiden kärjistyttyä mennyt siihen, ettei häntä kiinosta puida tai sopia enää laisinkaan? Mitenkä menet yleensä pyytämään anteeksi? Ihan sanomalla, että anteeksi kun huusin, tai olen pahoillani kun käyttäydyin näin. Vaiko hieman hyökkäävään sävyyn "voitaisiinko keskustella ja sopia nyt heti" tms. Yritän nyt saada kiinni, että kuka tässä rikkoo ja ketä vastaan kaikista räikeimmin..
Tuo on raskasta, että joudut odottamaan kotona yksin epätietoisuudessa. Meillä on ollut myös muutamia raskaita riitoja takana, missä mies on uhkaillut erolla, "ei tässä ole enää mitään muuta mahdollisuutta" ja sen jälkeen jättänyt minut yksin sanojensa kanssa. Se on henkistä väkivaltaa. (mieheni tietää sen, me kuitenkin olemme keskustelleet riitojen päätteeksi ja sovittu. Mutta ei mennä liikaa minun suhteeseeni kuitenkaan)
Eroa tuollaisesta alistavasta miehestä. Saat vielä paremman. Hyvä, ettei teillä ole lapsia. Uskomatonta, että menee äidin ja isän luokse pakoon/piiloon. Ei ole aikuisen käytöstä. Eikä kuulosta hyvältä, että suuttuu, jos ei ole siivottu kuten hän tahtoo yms. Vaikuttaa narsistilta.