Mies lähti eilen ja haluaa erota
Eli olemme alle 30 - vuotias pariskunta ja asuneet saman katon alla nyt muutaman vuoden ajan, josta yhdessä olemme olleet melkein saman verran. Hiljattain muutimme vieraalle paikkakunnalle lähemmäs miehen vanhempia ja tiesin jo silloin, ettei meillä mene kovin hyvin. Suhde oli kuitenkin jo paranemaan päin, kunnes mies päätti eilen lähteä riidan jälkeen ja erota estämällä minut kaikin mahdollisin tavoin elämästään. Riita alkoi kotitöistä ja paisui niin isoksi, että mies puki vaatteet päälle ja lähti autollaan pois yöksi vanhemmilleen. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä kesken selvittämätöntä riitaa ja yritinkin soittaa miehelle perään, sekä laittaa lukuisia viestejä. Tänään aamulla mies ilmoitti, ettei yhä halua tehdä sovintoa, vaan ero on hänen mielestään ainoa vaihtoehto. Olimme tehneet riitaa edeltävänä päivänä yhteiset pelisäännöt perustuen aikaisempiin riitoihin, jotta samaa ei enää toistuisi. Mies kuitenkin päätti rikkoa sääntöjä ensin, jonka seurauksena menin pettämään aiemmat lupaukseni. Mielestäni,jos yhteiset säännöt sovitaan, niin molempien osapuolten tulee noudattaa niitä. Yksityiskohtiin en pysty menemään tätä tarkemmin, jotta minua ei tunnisteta. Sama on toistunut aiemminkin ja mies on oleillut silloin useita päiviä vanhempiensa luona, kunnes olen lopulta saanut hänet tulemaan takaisin. Tällä kertaa riita sai alkunsa samoin, kuin viime kerralla eli huusin hänelle, jonka seurauksena hän otti tavaransa ja lähti. Rakastan miestäni eikä ero ole mielestäni ratkaisu. Olen yrittänyt kertoa miehelleni, kuinka paljon ajattelen yhteistä tulevaisuuttamme ja hän myös itse suunnitteli tulevaisuuden suunnitelmia kanssani vielä samana päivänä ennen riitaa. Tänään hän lähti yhdessä suunnitellulle päivämatkalle toiseen kaupunkiin, jonne ei ottanut minua mukaan aamulla. Olen henkisesti aivan rikki ja en tiedä mitä pystyn enää tekemään pelastaakseni suhteeni. Mieheni ei ole koskaan halunnut tuoda asioitamme muille julki ja sen takia terapia ei ole ollut ratkaisu. Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, ettei lähteminen ja ero ole ratkaisu. Koen olevani tässä maailmassa niin yksin ja mieheni on ollut aina tukeni, sekä turvani. Minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua tästä ja pelkään miehen perheen myös hylkäävän minut täysin tämän myötä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä yhteistä asuntolainaa, mutta olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin hyviä ennen miehen pois lähtemistä. Tätä kirjoittaessa yritän pidätellä itkua ja toivoa vain parasta, että mies tajuaisi kuinka paljon oikeasti välitän hänestä ja tulisi takaisin kotiin.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä laita yhtään viestiä, äläkä soita yhtään puhelua.
Ajan antamisella tarkoitetaan sitä, että annat aikaa miehelle ottaa sinuun yhteyttä. Jos hän haluaa palata, se tapahtuu kyllä kun on saanut tarpeekseen. Ja jos ei palaa, ei hän palaisi vaikka kuinka soittaisit ja anelisit.
Et voi odottaa että toinen ihminen on sinulle kaikki maailmassa. Kukaan ei kestä sellaista painetta. Miehesi on muutenkin selkeästi täysin väärä kumppani sinulle.
Päästä mies vapaaksi. Olette molemmat onnettomia, suhteenne ei perustu rakkauteen.
Mies on ollut koko viikonlopun nyt poissa. Ihmettelen miten pärjää edes yksillä vaatteilla niin pitkään. Pitääkö minun oikeasti vain odottaa viikkoja täällä kotona häntä katsoen samalla tavaroita, jotka muistuttavat hänestä. Haluan miehen kuitenkin miettivänsä rauhassa ja en halua pilata hänen päätöstään ottamalla liian aikaisin kontaktia häneen. Asunnon kohtalon kannalta olisi kuitenkin hyvä tietää jokin aika kauanko vielä odotan. Jos mies haluaa olla vapaa niin en voi sitä estää tietenkään mutta tulisi edes hakemaan tavaransa pois. -AP
Ehkäpä mies käynyt ostamassa uusia vaatteita? Pakkaa ukon kamppeet muovisäkkeihin ja jos ei kuulu mitään muutamaan päivään, niin pistä viesti että kamat on pakattu, ole hyvä ja hae. Älä ulkoista enää päätöksiä muille.
Tässä koko ketjun paras neuvo. Lakkaa istumasta ja odottamasta. Toi on miehen osalta puhdasta manipulointia tai täyttä välinpitämättömyyttä.Miten voit antaa kenenkään kohdella sua noin huonosti! Ei se halua olla sun kanssa ja on liian pelkuri sanomaan päin naama. Sä et saa koskaan sitä keskustelua mitä kaipaat, kaiken sun kertoman perusteella miehestäsi ei ole aikuiseen parisuhteeseen.
Helpommin sanottu kuin tehty. Varmaa manipulointia tämä on mutta kyllä miehenkin pitää se tietää etten ikuisesti häntä odota ja jos sanoo lähtevänsä ja seisovansa sanojensa kanssa niin saisi ottaa samantien kaikki tavarat mukaansa. - AP
Hyvä, nyt sulla alkaa olla oikea asenne.
Äijäsi on velvollinen maksamaan joko sopimussakon tai loppuajasta vuokraa ellei hanki uutta asukasta sun seuraksi tilalle, joka maksaa oman osan vuokrasta. Tuossa hieman lakijuttuja.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12037992/avopari-ja-maaraaikainen-vuokra…
Kannattaa miettiä myös muita työvaihtoehtoja kuin oman alan duunia. Sulle tärkeintä on nyt raha ja toimeentulo. Työ saattaa auttaa sua paskoinakin hetkinä, jolloin tarvitset muuta ajateltavaa. Sen työn aikana voit aina etsiä oman alan duunia.
Käyttäjä1506 kirjoitti:
Äijäsi on velvollinen maksamaan joko sopimussakon tai loppuajasta vuokraa ellei hanki uutta asukasta sun seuraksi tilalle, joka maksaa oman osan vuokrasta. Tuossa hieman lakijuttuja.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12037992/avopari-ja-maaraaikainen-vuokra…
Kannattaa miettiä myös muita työvaihtoehtoja kuin oman alan duunia. Sulle tärkeintä on nyt raha ja toimeentulo. Työ saattaa auttaa sua paskoinakin hetkinä, jolloin tarvitset muuta ajateltavaa. Sen työn aikana voit aina etsiä oman alan duunia.
Mutta eikai mies voi vain ketä tahansa tänne pyytää muuttamaan hänen tilalleen? Eli jos en suostu kämppikseen niin jatkuvatko miehen velvollisuudet yhä? Hänestä ei ole kuulunut nyt vieläkään mitään ja mietin kauanko minun oikeasti pitää vielä odottaa. - AP
Kyllä minä nyt hieman ihmettelen tuon miehen vanhempiakin, että eikö he sano kolmekymppiselle pojalleen että mene selvittämään asias? Vaikka minä rakastan lapsiani, niin en ikinä antaisi heidän käyttäytyä noin avopuolisoaan kohtaan. Minä kyllä sanoisin, että mietit nyt mitä haluat ja menet kertomaan sen myös avopuolisollesi, käskisin kasvaa aikuiseksi. Ei jeesus, mitä vanhempia, ei ihme että mies on tuollainen lapsellinen oikuttelija joka ei kestä edes riitoja! Jos minun mieheni tekisi edes yhden kerran tuollaista, niin se olisi heti ero. Minä en jaksaisi olla ikuisen uhmaikäisen kanssa!
Selkeästi fiksu päätös mieheltä. Jos pitää alkaa laatia "pelisääntöjä aiempien riitojen pohjalta" ja jankataan pelisääntöjen noudattamisesta, peli on aikakin viheltää poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi hämmästyy, kun palaa asuntoon ja oletkin poissa. Huonekaluja, et välttämättä tarvitse niitä saa ilmaiseksi joka fb:n palstalla. Kun saat töitä, alat pikku hiljaa tekemään asunnostasi itsesi näköisen.
Lähes kaikki huonekaluista ovat minun eli mies ei niitä itselleen saa eron tullessa. En halua tämän kaiken keskellä nyt etsiä uutta asuntoa vaan vasta sitten kun olen saanut oman elämän kuntoon eron sattuessa. - AP
"Eron sattuessa" Ero on kuule nyt jo tullut. Ja jotta pääset tuolta kynnysmaton asemasta elämään omaa, ainokaista, ainutkertaista elämääsi, lähde nyt pois kämäseltä paikkakunnalta ja muuta jonnekin, mistä voit saada työtä. Elämässä ei ole harjoituskierroksia. Nyt on ainoa elämäsi. Lakkaa jankkaamasta ja lähde tekemään omaa elämää - ilman tätä nyt vanhempiensa luona piileskelevää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä nyt hieman ihmettelen tuon miehen vanhempiakin, että eikö he sano kolmekymppiselle pojalleen että mene selvittämään asias? Vaikka minä rakastan lapsiani, niin en ikinä antaisi heidän käyttäytyä noin avopuolisoaan kohtaan. Minä kyllä sanoisin, että mietit nyt mitä haluat ja menet kertomaan sen myös avopuolisollesi, käskisin kasvaa aikuiseksi. Ei jeesus, mitä vanhempia, ei ihme että mies on tuollainen lapsellinen oikuttelija joka ei kestä edes riitoja! Jos minun mieheni tekisi edes yhden kerran tuollaista, niin se olisi heti ero. Minä en jaksaisi olla ikuisen uhmaikäisen kanssa!
Niin. Ymmärrän että vanhemmat eivät tietenkään halua sotkeutua meidän asioihin mutta eivätkö he oikeasti tiedosta sitä että miehen on joko päätettävä suhde ihan oikeasti hakemalla koko omaisuus pois heti. En pääse ikinä jatkamaan omaa elämääni jos miehen tavarat ovat täällä näkyvillä. Tämä luo vain miehestä sellaisen kuvan että ei ole varma tunteistaan ja yhä miettii asioitaan siellä vanhemmillaan. Vanhempien tulisi kysyä mieheltä että eikö nyt olisi jo aika mennä sinne joko selvittämään asiat tai hakea tavarat pois. -AP
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä nyt hieman ihmettelen tuon miehen vanhempiakin, että eikö he sano kolmekymppiselle pojalleen että mene selvittämään asias? Vaikka minä rakastan lapsiani, niin en ikinä antaisi heidän käyttäytyä noin avopuolisoaan kohtaan. Minä kyllä sanoisin, että mietit nyt mitä haluat ja menet kertomaan sen myös avopuolisollesi, käskisin kasvaa aikuiseksi. Ei jeesus, mitä vanhempia, ei ihme että mies on tuollainen lapsellinen oikuttelija joka ei kestä edes riitoja! Jos minun mieheni tekisi edes yhden kerran tuollaista, niin se olisi heti ero. Minä en jaksaisi olla ikuisen uhmaikäisen kanssa!
Tämä. Kun minä ja vaimoni erosimme vaimon aloitteesta niin vaimon vanhemmat hyysäsivät ja majoittivat eksän ja lapset omistamaansa asuntoon ilman mitään painostusta asioiden sopimiseen tai avioliiton korjausyrityksiin. Kyllä minä olisin ja tulenkin patistamaan omat lapseni selvittämään asiat kunnolla enkä piileskelemään lapsuudenkodissa jos parisuhde menee karille.
Minä hölmö olin vielä niin sovitteleva, että annoin monessa asiassa periksi lasten vuoksi vaikka lain mukaan olisin voinut vaatia paljon enemmän. No teki eksäkin joitakin myönnytyksiä, mutta ne olivat todella pieniä. Eksä ei varmaan koskaan ole tajunnut millaista olisi ollut erota kumppanista joka olisi lyönyt kovat tiskiin. Toivottavasti pääsee vielä tuon asian kokemaan.
En ole lukenut koko ketjua, joten tämäkin voi olla jo käsitelty. On ihmisiä, joiden kanssa ei voi keskustella. Minulla tulee sinusta, AP, sellainen kuva, että ahdistat toisen "keskustelemalla" nurkkaan siten, että ainut lopputulos on se mitä sinä haluat kuulla. Mikään muu ei kelpaa, ja keskustelu jatkuu loputtomasti siihen asti, että toinen myöntyy täysin tai tulee joku ulkopuolinen ratkaisu (ero). Kokemusta on siitä, kun mikään perustelu ei riitä, kaikki sanomiset käännetään ihmellisesti sellaiseksi mitä ei ole sanottu tai tarkoitettu, ja lopulta yritetään saada toinen vain myöntämään "tekemänsä vääryydet". Sellainen tyyli keskustella on hirvittävän ahdistava ja painostava.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, joten tämäkin voi olla jo käsitelty. On ihmisiä, joiden kanssa ei voi keskustella. Minulla tulee sinusta, AP, sellainen kuva, että ahdistat toisen "keskustelemalla" nurkkaan siten, että ainut lopputulos on se mitä sinä haluat kuulla. Mikään muu ei kelpaa, ja keskustelu jatkuu loputtomasti siihen asti, että toinen myöntyy täysin tai tulee joku ulkopuolinen ratkaisu (ero). Kokemusta on siitä, kun mikään perustelu ei riitä, kaikki sanomiset käännetään ihmellisesti sellaiseksi mitä ei ole sanottu tai tarkoitettu, ja lopulta yritetään saada toinen vain myöntämään "tekemänsä vääryydet". Sellainen tyyli keskustella on hirvittävän ahdistava ja painostava.
On hyvin mahdollista että mieheni on saanut tällaisen kuvan ja sen vuoksi paennut paikalta. Usein riidat kuitenkin alkavat aina miehen aloitteesta hänen valittamalla ja syyttämällä minua ihan joka asiasta. Mies suuttuu kun väitän vastaan, sillä en todellakaan ole velvollinen tekemään kaikkea miehen tahdon mukaisesti. Enhän minä tahallani hänelle vastaan sanoisi, jos asiassa ei olisi mitään epäselvää. En halua saada itseäni miellyttävää vastausta vaan kysyä mieheltä miksi riidat alkavat aina samoista asioista ja eikö siihen voisi tulla muutos että kaikesta turhasta ei tarvitsisi tehdä niin isoa numeroa. En saa kuitenkaan tähän mahdollisuutta ja mieshän ei koskaan myönny mihinkään. Kaiken pitäisi mennä aina hänen tahdon läpi ja jos tämä ei käy niin hän pakenee. Jollain palstalla joskus neuvottiin kirjoittamaan omia miettimyksiä paperille sinä aikana kun toinen on riidan takia poissa. Voisin hyvin alkaa kirjoittamaan hieman ylös tänään asioita mitä olen tehnyt omalta osaltani väärin miestäni kohtaan (esim. turha syyttely ja väittäminen vastaan). Kun mies palaa päätöksen tehtyään en mene lukkoon siitä mitä minä olen tehnyt väärin. -AP
Tilanne näyttäisi olevan totaalisen lukossa.
Ap:llä ei sanojensa mukaan ole paikkaa minne mennä eikä yhtään ystävää eikä läheisiä sukulaisia eikä työtä. Asuu vieraassa pikkukylässä, jossa ei ole edes kahvilaa. Autoa ei ole.
Täällä on annettu sulle 23 sivun verran neuvoja ja koitettu auttaa ja puhua järkeä.
Jostain syystä olen todella huolissani ja jäänyt miettimään ap:n asiaa, vaikka anonyymillä nettipalstalla ollaankin.
Ja olen itse myös käynyt läpi vaikeita eroja. Silti en millään osaa sanoa mitään neuvoa. Muuta kuin täällä jo sanotut: ota yhteyttä ammattiapuun, hae keskusteluapua. Ja senhän olet jo tehnytkin kun sait terveyskeskuksesta ajan.
Mitä ap sanoisit itse ja miten tukisit, jos ystäväsi olisi samassa tilanteessa kuin sinä nyt? Mitä asioita neuvoisit toimimaan ja tekemään ensimmäiseksi (pieniäkin askeleita)?
Auta meitä auttamaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Hän se erosta uhkailee/suunnittelee, en minä. -AP
Ei se missään vanhempiensa hoivissa pyöri, joku hoito sillä on.
Tulee takaisin sitten kun hoito nakkaa ulos.
Otatko tämänkin vastaan, ap? Saako sinua pettääkin? Oletko niin surkea kynnysmatto?
Vierailija kirjoitti:
Ei se missään vanhempiensa hoivissa pyöri, joku hoito sillä on.
Tulee takaisin sitten kun hoito nakkaa ulos.
Otatko tämänkin vastaan, ap? Saako sinua pettääkin? Oletko niin surkea kynnysmatto?
Mies on niin avuton sosiaalisten suhteidensa suhteen että en usko mutta ainahan kaikki on mahdollista. Ei en ole ovimatto, jos pettäminen paljastuu niin voin luvata heittäväni hänen tavarat kaaressa pihalle. Tulisi suoraan mieli kysyä hänen vanhemmiltaan että onkos miestä näkynyt siellä. Jos ei ole niin tietäisi sitten miehen olevan jossain muualla ja tämä selittää sen miksi kukaan ei ole patistanut miestä tulemaan tänne. -AP
Tää ketju on niin ahdistava. Päätän että en palaa lukemaan, mutta jotenkin päädyn takaisin kun toivon että ap tulisi järkiinsä. Turhaan täällä ihmiset sivusta toiseen yrittää saada häntä tajuamaan oman tilanteensa älyttömyyttä. Toivon oikeasti että tämä on provo, että kenenkään maailma ei oikeasti olisi noin suppea.
Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ap on niin raskas ettei kenenkään mielenterveys vaan voi kestää tuollaisen ihmisen rinnalla. Tiedät varmasti itsekin, että olet sairas. Tarvitset terapiaa, pitkää intensiivistä hoitosuhdetta. Olet vienyt läheisriippuvaisuuden aivan uudelle tasolle.
Kuulostaa ihan minun exältäni. Pakene kun voit, voin sanoa. Tuollaiset ihmistyypit vaan eivät muutu, koska eivät ole kykeneväisiä kohtaamaan saati myöntmään omia virheitään. Pakeneminen on helppoa, tällöin ei tarvitse kohdata toista aidosti, saati olla läsnä tai kestää kuulla itsestäänkin negtiivisia asioita.
Tuon kaltaiset miehet yleensä saavat elämän tuntumaan upealta kun kaikki menee hyvin,mutta myös alamäet ovat ihan kamalia. Lähtemällä hän kontrolloi tilannetta, jolloin sinä jäät paniikinomaiseen tilaan kotiin ja alat syyttelemään itseäsi. Pommitat viestein ja soitoin ja olet kuin taivaassa, kun hän armollisesti suostuu tulemaan kotiin anelun jälkeen. Pienen aikalisän ottaminen riidan jälkeen (esim. tunnin lenkki / happihyppely) on ihan normaalia ja ok, mutta jos toinen lähtee useammaksi päiväksi pois eikä sen jälkeenkään ole kykeneväinen kohtaamaan sinua, voit oikeasti hyvillä mielin nostaa kytkintä.
Nyt olen itse ihanan miehen kanssa, joka ei suostu menemään vihaisena nukkumaan ja haluaa itse selvittää erimielisyydet. Eroa on kuin yö ja päivä olooni exäni kassa. Usko pois, parempaa on saatavilla :)
LauraN1 kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun exältäni. Pakene kun voit, voin sanoa. Tuollaiset ihmistyypit vaan eivät muutu, koska eivät ole kykeneväisiä kohtaamaan saati myöntmään omia virheitään. Pakeneminen on helppoa, tällöin ei tarvitse kohdata toista aidosti, saati olla läsnä tai kestää kuulla itsestäänkin negtiivisia asioita.
Tuon kaltaiset miehet yleensä saavat elämän tuntumaan upealta kun kaikki menee hyvin,mutta myös alamäet ovat ihan kamalia. Lähtemällä hän kontrolloi tilannetta, jolloin sinä jäät paniikinomaiseen tilaan kotiin ja alat syyttelemään itseäsi. Pommitat viestein ja soitoin ja olet kuin taivaassa, kun hän armollisesti suostuu tulemaan kotiin anelun jälkeen. Pienen aikalisän ottaminen riidan jälkeen (esim. tunnin lenkki / happihyppely) on ihan normaalia ja ok, mutta jos toinen lähtee useammaksi päiväksi pois eikä sen jälkeenkään ole kykeneväinen kohtaamaan sinua, voit oikeasti hyvillä mielin nostaa kytkintä.
Nyt olen itse ihanan miehen kanssa, joka ei suostu menemään vihaisena nukkumaan ja haluaa itse selvittää erimielisyydet. Eroa on kuin yö ja päivä olooni exäni kassa. Usko pois, parempaa on saatavilla :)
Ymmärtäisin itsekin sen että menee hetkeksi ulos ajelulle, käymään kaupassa tai lenkille muutamaksi tunniksi. Mies tietää että menen paniikkiin kun hän lähtee ja selvästi manipuloi sillä mieltäni. En tiedä kauanko aikoo tätä tehdä, mutta minä en ikinä pystyisi tekemään niin ihmiselle ketä rakastan. Vaikeuksia ja alamäkiä tietenkin on kaikilla, mutta kyllä se raja pitäisi olla että erolla ei uhkailla ja yhteydenpitoa ei vain katkaista häipymällä moneksi päiväksi. Ihan kauheaa odottaa toista paniikissa kotiin ja tarkkailla jokaista liikettä mitä naapurista näkyy/kuuluu. -AP
Mitäs ne siellä terveyskeskuksessa sulle sanoi?
Lähes kaikki huonekaluista ovat minun eli mies ei niitä itselleen saa eron tullessa. En halua tämän kaiken keskellä nyt etsiä uutta asuntoa vaan vasta sitten kun olen saanut oman elämän kuntoon eron sattuessa. - AP