Mies lähti eilen ja haluaa erota

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vielä palaa ja päätätte yrittää yhdessä,  niin sun pitää hankkia elämä. Nyt sulla ei ole töitä, ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksiakaan. Vain mies, mies, mies, mies. Vaikka miten toista rakastaisikin, on hirveän raskasta olla toisen koko elämä ja elämän ainoa sisältö. Erityisen raskasta se on, jos on itsekin masentunut tai muulla tavalla sairas. On ihan normaalia, että pinna palaa, kun toinen muuttuu riippakiveksi, jota ei jaksaisi raahata perässä. Ja pinna palaa ihan mitättömistä asioista. Sun pitää opetella elämään myös omaa elämääsi eikä vain yhteistä elämäänne tai miehen elämää. Näin otat vastuun omasta onnellisuudestasi.

Olet oikeassa, minun oma elämän tilanteeni vain pahentaa asiaa. Olen sanonut miehelle etsiväni päivittäin töitä ja opiskelevani myös vapaa - ajalla. Näin olen tehnyt myös hänen ollessaan nyt poissa. Miten ihmeessä saisin helpotettua miehenkin olotilaa. Tiedän olevani kauhea taakka harteilla kun tosiaan ei ole ketään muuta ihmistä elämässä. Liian riippuvainen en halua olla ja mielestäni olen antanut hänelle ihan tarpeeksi myös omaa aikaa. -AP

Onneton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vielä palaa ja päätätte yrittää yhdessä,  niin sun pitää hankkia elämä. Nyt sulla ei ole töitä, ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksiakaan. Vain mies, mies, mies, mies. Vaikka miten toista rakastaisikin, on hirveän raskasta olla toisen koko elämä ja elämän ainoa sisältö. Erityisen raskasta se on, jos on itsekin masentunut tai muulla tavalla sairas. On ihan normaalia, että pinna palaa, kun toinen muuttuu riippakiveksi, jota ei jaksaisi raahata perässä. Ja pinna palaa ihan mitättömistä asioista. Sun pitää opetella elämään myös omaa elämääsi eikä vain yhteistä elämäänne tai miehen elämää. Näin otat vastuun omasta onnellisuudestasi.

Olet oikeassa, minun oma elämän tilanteeni vain pahentaa asiaa. Olen sanonut miehelle etsiväni päivittäin töitä ja opiskelevani myös vapaa - ajalla. Näin olen tehnyt myös hänen ollessaan nyt poissa. Miten ihmeessä saisin helpotettua miehenkin olotilaa. Tiedän olevani kauhea taakka harteilla kun tosiaan ei ole ketään muuta ihmistä elämässä. Liian riippuvainen en halua olla ja mielestäni olen antanut hänelle ihan tarpeeksi myös omaa aikaa. -AP

Hanki jokin kodin ulkopuolinen harrastus. Tai parikin harrastusta. Kuitenkin jotain tekemistä, jolloin olet säännöllisesti muutamana iltana viikossa pois kotoa ja näin miehesikin saa olla kotona yksin eikä tarvitse aina hänen lähteä pois, kun haluaa omaa aikaa. 

Ap muista myös se että miehelläsi on iso ongelma jos hän saa hermoromahduksen siitä että kaikki ei ole tiptop, se ei ole normaalia. Jos tänne voisi laittaa kuvia voisin näyttää miltä meillä näyttää eikä kukaan saa siitä hermoromahdusta. Emme elä läävässä mutta täällä on sohvalla värityskirja, jotain vaatteita, rasvapurnukka, pari tussia... Lattialla muutama lelu, keittiössä tiskialtaassa astioita. Kuivat pyykit telineessä, sängyt petaamatta. Ehkä siivoan jos jaksan, iltavuoro alkaa klo 14. Lapsi hoidossa ja mies töissä. Vietän nyt omaa aikaa katson sarjoja jne.. Ei elämässä ole mitään järkeä jos koko ajan on pelkoperseessä että joku räjähtää jos en nyt kiillota tätä asuntoa.

Onneton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vielä palaa ja päätätte yrittää yhdessä,  niin sun pitää hankkia elämä. Nyt sulla ei ole töitä, ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksiakaan. Vain mies, mies, mies, mies. Vaikka miten toista rakastaisikin, on hirveän raskasta olla toisen koko elämä ja elämän ainoa sisältö. Erityisen raskasta se on, jos on itsekin masentunut tai muulla tavalla sairas. On ihan normaalia, että pinna palaa, kun toinen muuttuu riippakiveksi, jota ei jaksaisi raahata perässä. Ja pinna palaa ihan mitättömistä asioista. Sun pitää opetella elämään myös omaa elämääsi eikä vain yhteistä elämäänne tai miehen elämää. Näin otat vastuun omasta onnellisuudestasi.

Olet oikeassa, minun oma elämän tilanteeni vain pahentaa asiaa. Olen sanonut miehelle etsiväni päivittäin töitä ja opiskelevani myös vapaa - ajalla. Näin olen tehnyt myös hänen ollessaan nyt poissa. Miten ihmeessä saisin helpotettua miehenkin olotilaa. Tiedän olevani kauhea taakka harteilla kun tosiaan ei ole ketään muuta ihmistä elämässä. Liian riippuvainen en halua olla ja mielestäni olen antanut hänelle ihan tarpeeksi myös omaa aikaa. -AP

Olet SANONUT että etsit töitä/että opiskelet myös vapaa-ajalla. Oletko tosiaan myös tehnyt niin vai oletko huijannut miestäsi - ja samalla myös itseäsi. Jotenkin tuntuu, että minä-kuvasi on kovin, kovin vääristynyt. Hae apua itsellesi!

Vierailija kirjoitti:

Onneton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vielä palaa ja päätätte yrittää yhdessä,  niin sun pitää hankkia elämä. Nyt sulla ei ole töitä, ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksiakaan. Vain mies, mies, mies, mies. Vaikka miten toista rakastaisikin, on hirveän raskasta olla toisen koko elämä ja elämän ainoa sisältö. Erityisen raskasta se on, jos on itsekin masentunut tai muulla tavalla sairas. On ihan normaalia, että pinna palaa, kun toinen muuttuu riippakiveksi, jota ei jaksaisi raahata perässä. Ja pinna palaa ihan mitättömistä asioista. Sun pitää opetella elämään myös omaa elämääsi eikä vain yhteistä elämäänne tai miehen elämää. Näin otat vastuun omasta onnellisuudestasi.

Olet oikeassa, minun oma elämän tilanteeni vain pahentaa asiaa. Olen sanonut miehelle etsiväni päivittäin töitä ja opiskelevani myös vapaa - ajalla. Näin olen tehnyt myös hänen ollessaan nyt poissa. Miten ihmeessä saisin helpotettua miehenkin olotilaa. Tiedän olevani kauhea taakka harteilla kun tosiaan ei ole ketään muuta ihmistä elämässä. Liian riippuvainen en halua olla ja mielestäni olen antanut hänelle ihan tarpeeksi myös omaa aikaa. -AP

Olet SANONUT että etsit töitä/että opiskelet myös vapaa-ajalla. Oletko tosiaan myös tehnyt niin vai oletko huijannut miestäsi - ja samalla myös itseäsi. Jotenkin tuntuu, että minä-kuvasi on kovin, kovin vääristynyt. Hae apua itsellesi!

Kyllä, olen ihan oikeasti tehnyt niin saadakseni myös miehen päähän itsestäni sellaisen kuvan että minullakin olisi edes jokin elämä. Tämä kaikki vain ahdistaa ihan kauheasti, kun toinen on poissa ja ei ole tietoa siitä että milloin palaa. Sain ajan huomiselle terveyskeskukseen, aikaisempia aikoja ei ollut tarjolla. En tosin saanut psykologi aikaa, en usko että mikään hoitaja oikeasti osaa neuvoa miten pystyisin vaikuttamaan omalta osalta käytökseeni ja parantamaan suhdettamme. Onkohan tuo ihan yleinen käytäntö että sieltä saa sitten vasta lähetteen psykologille? Nukuin viime yönä 8 tuntia, mutta heräsin varmaan 10 kertaa yön aikana mikä ei ole yhtään normaalia minulle. Nyt ajattelin lähteä käymään ruokakaupassa ja haukkaamassa hieman happea. - AP

Ap, täällä on moni jo yrittänyt neuvoa että ero olisi tilanteessanne paras ratkaisu. Jos sinulla olisi läheisiä ystäviä ja perhettä saisit saman neuvon sieltäkin.

Sinä olet miehestä ja tämän perheestä täysin riippuvainen, suostut miehen piiaksi ja kynnysmatoksi ja annat kohdella itseäsi kuinka huonosti vain. Rakkautta teidän suhteessanne ei ulkopuolisen silmään vaikuta olevan, enemmänkin voimakas riippuvuussuhde. Sinä olet valmis mihin vain miestä miellyttääksesi ja mies on tottunut viiden tähden palveluun kotona eikä haluaisi siitä luopua. Mies halveksii sinua koska suostut kaikkeen eikä sinulla ole omaa elämää tai omaa tahtoa. Olette ikävässä tilanteessa koska sinä et pysty eropäätöstä tekemään kun pelkäät yksinäisyyttä ja mies tietää ettei löydä samanlaista kynnysmattoa itselleen helpolla. Kaikki miehen puheet toisista naisista voit unohtaa, ei yksikään terveellä itsetunnolla varustettu nainen katselisi tuollaista kotityrannia hetkeäkään.

Hyvässä parisuhteessa toiselta ei vaadita kaikkien kotitöidenntekemistä, jatkuvaa miellyttämistä ja omien tunteiden piilottamista. Tee itsellesi palvelus ja ala kulkea kohti omaa elämääsi. Miksi ihmeessä jäisit asumaan keskelle metsää niin pienelle paikkakunnalle missä sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada omia kavereita ja sosiaalista elämää?Unohda mies ja hänen vanhempansa, ala järjestellä omia asioitasi ja itsellesi työpaikkaa, omia tuloja ja omaa asuntoa.

Muuta kaupunkiin ja täytä kalenteri erilaisilla harrastuksilla niin kuin muut ikäisesi sinkkunaiset. Työpaikalla saat työkavereita joista parhaimmassa tapauksessa tulee ystäviä, harrastuksien kautta tutustut uusiin ihmisiin. Olet parikymppisenä jumahtanut huonoon suhteeseen elämään keski-ikäisten elämää keskelle korpea.

Suuntaa katse eteenpäin, ajatukset oman käytöksesi muuttamisesta ja suhteenne parantamisesta ovat epätoivoisia ja epärealistisia. Mies muhii vanhemmillaan ja saa voimaa siitä että tietää sinun olevan yksinäinen ja epätoivoinen. Ja tällaiseennsuhteeseen sinä haluaisit jäädä?

Kirjoittaja 268, kuka ikinä oletkaan, olet aivan loistava ihminen. Hienoja, perusteltuja neuvoja.

Tällaisten helmi-vastausten takia tällä palstalla kannattaa käydä. Sain aikanaan yhtä pohditun, empaattisen neuvon omassa tilanteessani (exä valehteli sairastuneensa syöpään) joltakulta, ja voi että se helpotti.

Nyt ap - neuvoista vaari, ja kohti omaa elämää.

Hienoa ap että olet soittanut terveyskeskukseen. Kerro sitten rehellisesti kaikesta huomenna! Älä häpeile sitten ollenkaan, et saa apua jos et ole rehellinen.

Ja hyvä että lähdet kauppaan, ulos asunnosta raitis ilma tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä on moni jo yrittänyt neuvoa että ero olisi tilanteessanne paras ratkaisu. Jos sinulla olisi läheisiä ystäviä ja perhettä saisit saman neuvon sieltäkin.

Sinä olet miehestä ja tämän perheestä täysin riippuvainen, suostut miehen piiaksi ja kynnysmatoksi ja annat kohdella itseäsi kuinka huonosti vain. Rakkautta teidän suhteessanne ei ulkopuolisen silmään vaikuta olevan, enemmänkin voimakas riippuvuussuhde. Sinä olet valmis mihin vain miestä miellyttääksesi ja mies on tottunut viiden tähden palveluun kotona eikä haluaisi siitä luopua. Mies halveksii sinua koska suostut kaikkeen eikä sinulla ole omaa elämää tai omaa tahtoa. Olette ikävässä tilanteessa koska sinä et pysty eropäätöstä tekemään kun pelkäät yksinäisyyttä ja mies tietää ettei löydä samanlaista kynnysmattoa itselleen helpolla. Kaikki miehen puheet toisista naisista voit unohtaa, ei yksikään terveellä itsetunnolla varustettu nainen katselisi tuollaista kotityrannia hetkeäkään.

Hyvässä parisuhteessa toiselta ei vaadita kaikkien kotitöidenntekemistä, jatkuvaa miellyttämistä ja omien tunteiden piilottamista. Tee itsellesi palvelus ja ala kulkea kohti omaa elämääsi. Miksi ihmeessä jäisit asumaan keskelle metsää niin pienelle paikkakunnalle missä sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada omia kavereita ja sosiaalista elämää?Unohda mies ja hänen vanhempansa, ala järjestellä omia asioitasi ja itsellesi työpaikkaa, omia tuloja ja omaa asuntoa.

Muuta kaupunkiin ja täytä kalenteri erilaisilla harrastuksilla niin kuin muut ikäisesi sinkkunaiset. Työpaikalla saat työkavereita joista parhaimmassa tapauksessa tulee ystäviä, harrastuksien kautta tutustut uusiin ihmisiin. Olet parikymppisenä jumahtanut huonoon suhteeseen elämään keski-ikäisten elämää keskelle korpea.

Suuntaa katse eteenpäin, ajatukset oman käytöksesi muuttamisesta ja suhteenne parantamisesta ovat epätoivoisia ja epärealistisia. Mies muhii vanhemmillaan ja saa voimaa siitä että tietää sinun olevan yksinäinen ja epätoivoinen. Ja tällaiseennsuhteeseen sinä haluaisit jäädä?

Haluaisin miehen tajuavan oman käytöksensä ja voisimme hakea siihen apua. Uskon, että ihminen pystyy muuttumaan, kun tiedostaa omat virheensä. Aion edelleen jatkaa opiskelua avoimessa yliopistossa ja yrittää löytää itselleni työpaikan. Mies on ollut kaikinpuolin ihana ja rakastava ennen tätä, mutta en ymmärrä miksi on alkanut tekemään näin. Haluaisin vain keskustella hänen kanssaan miksi viimeaikoina on mennyt huonosti. Kynnysmatto en aio olla, enkä pelkää yksinäisyyttä, mutta on naurettavaa että riidat koostuvat aina samoista asioista ja erota pitäisi kun niihin ei saada muutosta. - AP

Voi ei mihin tilanteeseen olet joutunut. Olet aloittanut kirjoittamaan lauantaina, nyt on jo maanantai . Onpa pitkä vihainen mies... kyllä meilläkin räiskintää mutta ei pystytä olemaan pitkään riidoissa. Räiskytään ja sitten halataan ja sanotaan että olipas taas tyhmä riita.

Miksi teillä on listoja koti töistä vaikka asutte kahden? Kotityöt ei pitäisi kahden asuessa vielä kuormittaa.lasten kanssa tehdään kotitöistä listoja että huomataan että kaikki osallistuu. Siitä lapsi näkee mitä häneltä odotetaan jos on viikon hoitanut esim. Roskien viennin saa palkinnon. Mutta että lista olisi aikuisille pelkästään. En tiedä toimiiko? Mikä siinä on se tarkoitus? Aikuisilla työkin vaihtelee jos toinen on 10 h töissä en todellakaan vaadi kun listassa lukee niin imuroit.

Moni on sanonut kun että tarvitset keskustelu apua. Olen samaa mieltä. Toivon että saatte asiat ratkaistua. Tsemppiä sinulle!!

Kyllä tämä Ap on nyt ero, ei siitä mihinkään pääse. Sattuu, mutta myöhemmin huomaat olleen oikea päätös. Sanoit, että vanhempasi ovat eronneet. Miten se tähän liittyy? Kai heilläkin oli suhteita aikaisemmin ennen toisiaan? Se on ihan normaalia. Olet elämäsi toisessa suhteessa, miksi jämähtäisit siihen kun se ei toimi missään muualla kuin kuvitelmissasi? Haaveilet tukevaisuudesta miehen kanssa, jota ei ole tällä hetkellä olemassa. Sellaisen voit löytää, mutta et tästä nykyisestä, sillä hän ei halua muuttua eikä siihen pysty.  

Vierailija kirjoitti:

Voi ei mihin tilanteeseen olet joutunut. Olet aloittanut kirjoittamaan lauantaina, nyt on jo maanantai . Onpa pitkä vihainen mies... kyllä meilläkin räiskintää mutta ei pystytä olemaan pitkään riidoissa. Räiskytään ja sitten halataan ja sanotaan että olipas taas tyhmä riita.

Miksi teillä on listoja koti töistä vaikka asutte kahden? Kotityöt ei pitäisi kahden asuessa vielä kuormittaa.lasten kanssa tehdään kotitöistä listoja että huomataan että kaikki osallistuu. Siitä lapsi näkee mitä häneltä odotetaan jos on viikon hoitanut esim. Roskien viennin saa palkinnon. Mutta että lista olisi aikuisille pelkästään. En tiedä toimiiko? Mikä siinä on se tarkoitus? Aikuisilla työkin vaihtelee jos toinen on 10 h töissä en todellakaan vaadi kun listassa lukee niin imuroit.

Moni on sanonut kun että tarvitset keskustelu apua. Olen samaa mieltä. Toivon että saatte asiat ratkaistua. Tsemppiä sinulle!!

En itsekään uskonut listojen toimivan. Olin aikaisemmin hoitanut kaikki kotityöt itse ja mies ei ollut tyytyväinen mihinkään. No päätti sitten että auttaa minua ja tehtiin sopimus siitä. Olen yrittänyt työttömänä hoitaa aina kaiken ja mies ei ole silti ollut tyytyväinen. Sitten olen pyytänyt häntä auttamaan ja tekemään paremmin kun ei ole tyytyväinen minun jälkeen. Riidat ovat alkaneet aina näistä kotitöistä, joista mies saa ihan hirveät kilarit. Lopulta en ole vain kestänyt ja alkanut sitten huutamaan miehelle, jonka seurauksena mies on paennut paikalta 1 - 2 yöksi. Tullut lopulta takaisin kun olen paniikissa laittanut viestejä. Tämä on ollut nyt pahin riitamme ja mies on vieläkin ties missä. Sanoi jo viikonlopun aikana hakevansa tavarat, nyt en enää tiedä mitä mies tahtoo. Loputtomiin en haluaisi odottaa, mutta tilanne varmasti vain pahentuu jos yritän ottaa mieheen yhteyttä. -AP

Ap hyvä,

Tarinasi muuttuu koko ajan. Harva ihminen pystyy katsomaan tilannettaan puolueettomasti ulkopuolelta, mutta jos luet kaiken mitä olet tänne kirjoittanut niin toivottavasti sinussa herää ajatus että parikymppisen naisen elämän ei kuulu olla tällaista. Jostain syystä olet suostunut ukkosenjohdattimeksi ja vastaanottamaan surkeaa kohtelua mieheltäsi, ensimmäisessä viestissäsi sanoit että asianne olivat huonosti jo silloin kun muutitte nykyiselle paikkakunnalle.

Miehelläsi ei ole mitään tarvetta muuttaa tilannetta tai käytöstään, miksi olisi. Hänellä on ylisuojelevat vanhemmat jotka antavat aikuisen miehen loisia lapsuudenkodissaan päiväkaupalla sen sijaan että lähettäisivät pojan omaan kotiinsa sanoen selvittäkää aikuiset ihmiset asianne. (Jos kuvittelet että miehen vanhemmat uskovat selityksiinne miksi mies on päiväkaupalla pois kotoa huijaat itseäsi pahemman kerran) Hänellä on tyttöystävä joka suostuu kaiken maailman listoihin ja kohtuuttomiin vaatimuksiin siivoamisesta, kävelemään munankuorilla ettei mies vaan suutu, työttömyystuesta maksamaan puolet yhteisistä menoista sen sijaan että työssäkäyvä maksaisi suhteessa tuloihin enemmän, niin kuin yleensä tapana on. Mies tietää ettet ole lähdössä mihinkään, vaan tyydyy niihin murusiin mitä hän sinulle suo silloin kun asiat menevät mielensä mukaan.

Jos olisin äitisi, sanoisin että lähde tyttö rakas tuollaisesta parisuhteen irvikuvasta. Elämällä on tarjota sinulle paljon enemmän ja paljon parempaa. Kaikki parisuhteet eivät toimi ja onnistu, ja niitä on turha yrittää tekohengittää. Mitä pidemmäksi aikaa jäät tuollaiseen kuvioon, sitä vaikeampaa lähtemisestä tulee. Onnellisia teistä ei tule, vaikka kuinka sitä toivoisit ja yrittäisit. Joskus lähteminen on viisautta.

268

Suhteessa pitäisi kummallakin hyvä olla ja teillä kummallakaan ei näytä olevan näin ja pelkkä rakkaus ei aina riitä suhdetta pitämäään yllä.Jos miehen käytös noin paljon muuttunu niin hän ei rakasta sua enään niin kuin ennen, herää todellisuuteen ja anna miehen mennä.

Jos lähtee niin ole onnelinen. Katso seuraavaksi aikuinen mies joka ei roiku mammassa

kiinni ja joka tekee kotityöt. Oma mieheni näkee vanhempiaan 1-2 kertaa vuodessa.

Ihan normaalia on kuule ettei psykologille aikaa heti saa voi mennä viikkojakin. Olisit onnellinen että JO huomiseksi sait. Enpä tiedä paljon siitä sinulle on apua kun et täällä ketään näytä kuuntelevan jos ei neuvo ole itsellesi mieluinen.

Vaikutat juurikin ovimatolta. Sanot miehen harrastavan henkistä väkivaltaa ja silti annat hänen tehdä päätöksen siitä eroatteko vai ette. Sanoit hakevasi apua parisuhteeseesi ja miten sinä voit tehdä jotain.. et siis vieläkään ymmärrä mikä se ongelma on. Sinulla ei näytä olevan yhtään realistinen kuva tilanteestasi ja tarinasi muuttuu jatkuvasti.

Sinulla on ongelmia joihin tarvitset apua eikä parisuhteesi ole sinulle millään tavalla hyvä. Tuuduttaudut siihen, että aikaisemmin on ollut paremmin ja ei hän sinua lyö. Ei kaikki pahoinpitelijät lyö. Sinä itse sallit tämän kohtelun itsellesi, mutta ymmärrän että sinun on vaikea lähteä. Se kuitenkin on ainut oikea päätös. Ihmiset eivät kovin helposti muutu, varsinkaan olennaisissa asioissa, eikä miehesi tule muuttumaan vaikka kuinka miellyttäisit. Miksi muuttuisi? Hänelle tulee kaikki valmiiks eteen.

Tuhlaat vain nuoruutesi ja mielenterveytesi tässä. Lakkaa syyttämästä ulkoisia tekijöitä. Joo joo vanhempasi erosivat ja et saanut sitä idyllistä perhe elämää. Käsi ylös ne, jonka sen sai! Et sinä tule sitä saamaan vaikka kuinka yrität. Se nyt on vaan ikävä tosi asia. Et ole mitenkään valmis olemaan parisuhteessa. Epäilen, että et ole kovinkaan hyvä kaveri vaan roikut heissäkin.

En enään tämän jälkeen jaksa neuvoa. Pelkkää energian tuhlausta. Nyt menet sinne ajalle huomenna ja otat psykologille ajan ETKÄ JÄTÄ HOITOA KESKEN. On myös ammattilaisia, jotka auttavat raha-asioissa sun muissa. Työkyvytön et ole ilman lääkärin todistusta.

Jos päätät miehen kanssa yhteen jäädä ja/tai et hae apua ja tee työtä itsesi kehittämisen ja paranemisen eteen niin turha on sitten valitella ja esittää marttyyriä. Sinä itse jäät tilanteesi.

Ja muuten... ihmiset voi ihan hyvin tehdä yhtenä hetkenä tulevaisuuden suunnitelmia ja silti haluta erota toisena hetkenä.

Moi,

Olen lukenut ketjua ja täällä puhutaan siitä kuinka kusipää mies ja ovimatto sinä. Tuon esille omien kokemuksien kautta eri näkökannan. Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa, tosin minä olin se joka lähti. Meillä ei exäni kanssa ollut mitään isoa riitaa, minkä seurauksena lähdin, mutta ongelmia kuitenkin. Muutin kaverini luokse pariksi viikoksi, koska olin hyvin epävarma haluanko jatkaa suhteessa vai en. Olen huono puhumaan asioista ja halusin tilaa miettiä. Kysymys ei ollut siitä ettenkö rakastaisi miestäni, vaan siitä, että haluanko parikymppisenä jäädä suhteeseen joka on huono ja selkeästi menossa passiiviseen suuntaan. Päätös oli vaikea ja kaduin eroa vähän väliä vuosien ajan. Silti tiesin, että loppujen lopuksi ero oli oikea päätös, sillä olen tehnyt elämässäni vaikka mitä hienoa mitä en ikinä olisi edellisessä parisuhteessa tehnyt. Useita vuosia kaduin eropäätöstä koska uuden rakkauden löytäminen oli vaikeaa, sillä rakastin exääni edelleen. Summa summaarum, ehkä miehesikään ei tiedä haluaako hän oikeasti erota vai ei ja siksi käyttäytyy noin. En missään nimessä puolustele häntä, mielestäni oma tekoni ja miehesi välinpitämättömyys on väärin! Hävettää, että itse sellaiseen sorruin, mutta jos ei osaa jutella niin tuollainen itsellekin tuntematon tilanne voi olla hyvin vaikea.

Toivoisin, että koittaisit asettua myös miehesi asemaan ja sitä kautta ymmärtää häntä. Oma neuvoni sinulle on, että vaikka kuinka kipeää tekee mieti haluatko olla samassa tilanteessa 10 vuoden päästä? Jos et niin vaikka ero tekee hyvin kipeää se luo uusia mahdollisuuksia, jotka voivat johtaa uusiin mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin ja avartaa elämääsi, mistä olet loppu elämäsi kiitollinen ja tyytyväinen :)

Tilanteenne ei kuullosta kovin hyvältä! Itse olen nuorempana elänyt parisuhteissa, jotka eivät olleet niin hyviä. Paljon turhia riitoja, joita ei pitäisi tulla kahden järkevän ihmisen kesken, tai ainkin ne täytyisi pystyä sopimaan pikimmiten , ja nauraa jälkeenpäin että miten hölmöjä kumpikin olimme.  En saanut olla oma itseni, mutta kun olen yli kiltti ihminen niin halusin vaan miellyttää toista ihmistä, vaikka itse kärsin välillä. Muutin myös vieraalle paikkakunnalle miehen perässä, pois kotikaupunbistani ja perheen / ystävien luota. Olin niin rakastunut nuori tyttö, enkä voinut uskoa että olin saanut niin ihanan miehen. Ajan kuluessa tajusin etten voinut hyvin, oma elämäni oli todella kurjaa, ja kova ikävä kotiin ja ystävien luo. Heidän luokse en voinut edes matkustaa, kun poikaystäväni epäili että olisin uskoton sillä reissulla! Uskomatonta! Olin sitten menemättä koska en halunnut pahoittaa toisen mieltä. Kaikki muuttui vihdoin, kun päätimme onneksi yhdessä muuttaa taas uuteen kaupunkiin, sillä kertaa Helsinkiin. Helsinki tuntui todella isolta ja pelottavaltakin paikalta, ja oli vielä kauempana ystäviä ja perhettä, mutta Helsinki antoi mahdollisuuden työllistyä heti, jolloin pääsin hyvään työpaikkaan ja sain paljon uusia ystäviä. Minusta oli ihanaa olla oma sosiaalinen humoristinen itseni, ja oli mahtava tunne kun sai taas ystäviä joille puhua kun oli vaikeaa. Kotona vaan alkoi mennä huonommin, koska aloin sanomaan vastaan poikaystävälleni, enkä antanut kaikkea enää periksi. Silloin tajusin olleeni kovin hukassa itseni kanssa kauan, ja eläneeni vain toiselle! Vihdoin tuli päivä jolloin poikaystäväni sanoi minulle että hän haluaa erota, sitä en itse uskaltanut ääneen sanoa vaikka oisin halunnut. Kaksi päivää itkin ja olin surullinen, hän oli kuitenkin ensi rakkauteni. Ystävät auttoivat minua jaksamaan, ja töitä tein paljon. Ei mennyt kauaa kun tajusin että olen onnellisempi kuin koskaan! Sain mennä ystävien kanssa minne halusin, ja elää normaalia nuoren naisen elämää :) Hetken nautin sinkkuudesta, mutta pohjimmiltani kuitenkin olen parisuhde ihminen, joten minulla oli muutamien vuosien aikana n. 2 vuoden suhteita, jotka eivät kuitenkaan sitten kestäneet erilaisista syistä. SE mitä yritän sinulle sanoa, on että muuta pois sieltä vieraasta paikasta , tai koita ainakin hommata ystäviä, koska se että saa puhua toiselle ihmiselle joka ymmärtää ja on tukena, niin auttaa valtavasti. Ero on varmasti teille kummallekkin paras vaihtoehto vaikka se tuntuu pahalta sinusta. Uskon ja lupaan että tulet voimaan paremmin, kun lähdet ahdistavasta tilanteesta rohkeasti pois, ja rupeat ajattelemaan että sinulle on jotain parempaa tulossa jossain vaiheessa elämää. MInä selvisin ja suurin apu oli ihanat ystävät, jotka ovat edelleen elämässäni <3 Olen reilusti jo yli 30.v, ja arvostan elämää ja nykyistä miestäni aivan valtavasti, joka antaa minun olla täysin oma itseni aina joka tilanteessa. Eli ole rohkea ja anna miehesi mennä jos hän niin haluaa. Jos hän ei kykene edes puhumaan järkevästi, niin miksi sinun täytyisi yrittää kaikin keinoin pitää suhdetta kasassa?  Ehkä häntäkin pelottaa, ja sen takia lähtee riita tilanteista karkuun, hänellä ei ole hyvä olla. Kovasti tsemppiä sinulle, ja toivottavasti saisit ystävän pian jolta saisit tukea ja ymmärrystä! 

Ei ap halua mitään kunnollisia neuvoja, hän ei NÄE omaa tilannettaan vaan elää harhaansa kuten kunnon läheisriippuvainen. Psykologille hän on menossa ainoastaan kysymään neuvoa kuinka saisi riidat lopetettua, ei suinkaan siihen että kuinka saisi oman päänsä ja elämänsä kuntoon. Pelkkää resurssintuhlausta siis. Kukapa tietää millainen karmanvelka hänellä ja poikaystävällä on välillään, kun ihminen on noin sokea. Ei voi neuvoa enempää, ei ole meidän asiamme, aikuisen ihmisen on annettava mennä vaikka junan alle jos se on hänen tahtonsa. 

Tämän palstan avulla en mitään päätöksiä aio tehdä vaan kuunnella mielenkiinnolla, mitä muilla on sanottavaa tästä. Asiat selvitän tietenkin miehen kanssa itse kun ja jos tulee kotiin. Psykologille menen itseni takia ja mikäli mies on vielä valmis jatkamaan suhdetta niin käsittelen myös siellä riitoihinme johtaneita tekijöitä. Joka tapauksessa ymmärrän ettei tilanne ole paras mahdollinen, mutta aikuinen ihminen joka asuu toisen kanssa ei voi noin vain häipyä jättäen omaisuutensa peräänsä ja avopuolisonsa paniikkiin. -AP