Sukupolvi joka osasi tehdä asioita itse, nyt yli 60 vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n taidoista olisi hyötyä? Ap, sulla kai toinen jalka jo haudassa, mene koko nariseva akka perässä. Mihin minä tai tuhannet kaltaiseni nuoret, korkeakoulutetut kaupunkilaiset voisivat tarvita jtn vitun kyntöä tai tehdä ansoja?

Miten sinä hankkisit ruokaa, jos jostakin syystä en voisi ostaa sitä rahalla kaupasta? Mitä sinä korkeakoulutettu kaupunkilainen tarjoaisit vastineeksi sille kalastajalle, viljelijälle tai metsästäjälle, joka kykenisi hankkimaan ruokaa yli oman tarpeen, sinullekin?

Ei siitä vielä ole kovin pitkä aika, kun Suomessa oli yhtä hankala tilanne kuin nyt Haitissa. Maanjäristykset ja muut luonnonkatastrofit tosin puuttuivat, mutta varsinkin pohjoisin Suomi oli poltettu maantasalle ja miinoitettu, ja piti saada asutetuksi niin oma väki kuin luovutettujen alueiden evakot.

Silloin otettiin asuinkäyttöön jäljelle jääneitä eläinsuojiakin, ja asuntojen rakentaminen aloitettin tekemällä ensin sauna, ja vasta sen jälkeen saatiin tyyppipiirustuksia rintamamiestaloihin.

Suomalaisessa maanviljelyssä pyörii tänä päivänä samankokoinen summa kuin taiteen tekijänosuusmaksuissa. Kalastuksessa tuskin näillä spekseillä laskettuna mitään merkittävää summaa. On tullut selväksi, että osaat mökkipläntilläsi viljellä pari perunaa, mutta eläisitköhän sillä itsekään. Täysin hedelmätön on kysymyksenasettelu. Siksi toisekseen mtä tulee siirtolaisten elatukseen sotien jälkeen, niin eipä se kauaa kestänyt kun oli pakko todeta tosiseikat ja porukkaa muutti Ruotsiin kuin pipoa. Ei eletty niillä rintamamiestiloilla silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijakkaa. Ei kyllä ole nämä suurten ikäluokkien pullamössöt tehneet omia kenkiään. Pikkusen sinulla on vääristynyt kuva tuosta ikäluokasta.

Niinpä. Heidän vanhempiensa sukupolvi taitaa olla se, mitä ap tarkoittaa.

Ei riitä sekän, pitää mennä vielä yksi sukupolvi enemmän taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on aika hupsun romanttinen kuva entisajoista ja katastrofitilanteista. Katsopa vaikka tällä hetkellä katastrofin käsissä sinnittelevää Haitia: kutooko ne siellä kangasta, rakentaa vaan talojaan uusiksi ja raivaa peltoa kun entiset meni alta? No ei. Ei hätä- tai katastrofitilanteessa olla ikinä toimittu noin että tästä vaan aloitetaan uudelleen alusta ja pykätään tyhjästä uudet talot, pellot ja ruoka. Ei tuollaisista taidoista ole oikeissa hätätilanteissa mitään hyötyä.

Ei ne kudo kangasta, mutta ne ompelee miehen paidasta pikkutytölle mekon siinä vaiheessa, kun paita on liian rikkinäinen kelvatakseen enää miehelle, mutta takakappale ja hihat on vielä käyttökelpoiset. Ebaysta sinne on turha tilaille.

Ja neulan, langan ja sakset he saavat tätä varten mistä...? Et taida sinäkään käsittää millainen se tilanne oikeasti silloin on kun ei ole kertakaikkiaan yhtikäs mitään ja puhtaan veden ja ruuan saanti on epävarmaa. Ei silloin kukaan ajattele jotain pikkutytön mekkoa saatika että iso mies ilmoittaisi ettei hänelle enää tällainen paita kelpaa.

Minun ensimmäiset kenkäni olivat isäni tekemät (s. 1924) tallessa vieläkin, paksusta huovasta, kippurakärkiset, pikilangalla ommellut ja villalangalla koristellut. Äiti ompeli kaikki vaatteemme, oli taitava. Minulla on myös pellavakangas, johon mummo on kasvattanut pellavan, loukuttanut , kehrännyt ja kutonut kankaan. Itse osaan ommella napin ja neuloa sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan kyllä kyntää, kylvää, kerätä sadon niin nykyaikaisilla kuin vanhoillakin menetelmillä. Osaan tehdä vanhanaikaisia nykyään kiellettyjä ansoja riistalle ja tehdä sen syötäväksi. Osaan tehdä kengät ja talon mutten kangasta.

Miten selviäisitte, jos kaikkea ei voisi ostaa kaupasta tai yhdellä puhelinsoitolla ei löytyisi tarvittaessa työlle tekijää? Ei kaikkea tarvitse tehdä ja osata itse, mutta olisiko vaihtotalouteen perustuvassa yhteiskunnassa nuoremmilla sukupolvilla jotain annettavaa vastineeksi vanhojen taitojen osaajille?

Kuusikymppiset ovat oikeastaan juuri se ikäluokka, joka osaa niin tietokoneenkäyttöä kuin koodausta, koska heidän nuoruudessaan ei vielä ollut valmiita ohjelmia - vaikka ei tietenkään kaikki. He osaavat myös valmistaa itse niin talon kun vaatteet, ja saavat ruuan lautasella metsästä, vedestä ja pellolta omin käsin.

Hupaisaa ajattelutapa ettei nuoret osaisi yhtään mitään tai heillä ei olisi mitään tarjottavaa :D Mikähän sukupolvi se on kouluttautumisellaan ja keksinnöillään nostanut tämänkin kansan elintason sellaiseksi, ettei enää tosiaan asuta noissa itse rakennetuissa taloissa, kasvata perunaa omaksi tarpeeksi ja käydä muuraamassa suutarille uunia ja saada vastineeksi kenkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaavat aivan uskomattoman paljon asioita. Aina vaan verrataan nuoriin, kuinka vanhat kalkkikset eivät hallitse tietotekniikkaa ja ovat avuttomia, mutta minä luulen, että jos oikea hätä tulisi, olisi sellaisista taidoista kuin: kankaan luonti, kenkien teko, talon rakennus, kylvö,kyntö ja sadonkorjuu, enemmän hyötyä kuin koodauksesta. En halua mollata uutta sukupolvea sillä tottakai, jokainen sukupolvi on oman aikansa näköinen, mutta aloin pohtimaan toisesta ketjusta johtuen noita 30-50- luvulla syntyneitä, että kyllä heillä taitoa on paljon hyppysissään joka on nyt vaarassa jäädä siirtymättä uudelle sukupolvelle. Tunnetko sinä tuon ajan ihmisiä? Osaavatko he jotaikin arvokasta?

Jaapa jaa, mun tuttavapiiriin kuuluu aika paljon yli 60-v ja heistä ei kyllä yksikään osaa tehdä kenkiä! Appeni on 90v, anoppi 87 v, äitini 86 v, mieheni veli 64 v, oma veljeni 63 v, siskoni 61 v, paras ystäväni 63 v, tätini ja hänen miehensä lähes 80 v, kummitätini 78 v jnejne. Tunnen kolme ihmistä, jotka osaavat luoda kankaan: minä 47 v, äitini ja ystäväni, 51 v. Mieheni, 48 v, osasi rakentaa talomme, hän osaa myös metsästää ja kalastaa. Itseltäni sujuu kasvimaanteko, sienestys, osaan kokata, säilöä, leipoa, ommella, kutoa. Poikamme 19 ja 17 v ovat hakoja korjaamaan kaikenlaisia koneita. Tytär 14 v, osaa myös monenlaisia käsityötaitoja. Kaikki perheessämme osaavat monenlaisia asioita.

Mutta totta on, että nuoremmissa sukupolvissa on paljon sellaisia, jotka eivät osaa oikein mitään käytännöntaitoja; eivät edes osaa laittaa ruokaa, eivät tunnista syötäviä sieniä, eivät osaa kuivata, hapattaa tai umpioida ruokatarvikkeita. Ei onnistu sukan kutominen eikä perunanistutus. Mutta paljon on niitäkin, jotka osaavat ja joita kiinnostaa kaikenlainen itsetekeminen ja luulen, että se on nousussakin. Minusta tuntuu usein jopa siltä, että n. 60-70 v ovat juuri niitä, jotka eivät osaa oikein  mitään, ovat sellainen ensimmäinen moderni sukupolvi, joka arvostaa kaikkea "uutta ja kiiltävää ja halpaa", näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Olen ihan eri aaltopituudella esim. vanhempien sisarusteni kanssa. Heille on tärkeää jokatalviset aurinkomatkat, hieno, uusi auto, se, että joka paikka on pullollaan tavaraa, telkkari on paras viihdyke, kirjoja ei tarvita...mulla taas kaikki on vähän päinvastoin: mieluummin kotimaanmatkailua, kierrätystä, luomua, ilmaisia nautintoja esim. luonnosta, uusien asioiden opettelua, kädentaitoja..

Nyt ollaan ytimessä. Juuri 60-70- vuotiaiden sukupolvi tuhosi vanhan rakennusperintömme ja korvasi sen modernilla homerakentamisella. Automaatiota, helppoutta ja halpaa bulkkia ihaillaan ja täyspuiset huonekalut korvattiin Sotkan kirsikanvärisellä melamiinilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n taidoista olisi hyötyä? Ap, sulla kai toinen jalka jo haudassa, mene koko nariseva akka perässä. Mihin minä tai tuhannet kaltaiseni nuoret, korkeakoulutetut kaupunkilaiset voisivat tarvita jtn vitun kyntöä tai tehdä ansoja?

Miten sinä hankkisit ruokaa, jos jostakin syystä en voisi ostaa sitä rahalla kaupasta? Mitä sinä korkeakoulutettu kaupunkilainen tarjoaisit vastineeksi sille kalastajalle, viljelijälle tai metsästäjälle, joka kykenisi hankkimaan ruokaa yli oman tarpeen, sinullekin?

Ei siitä vielä ole kovin pitkä aika, kun Suomessa oli yhtä hankala tilanne kuin nyt Haitissa. Maanjäristykset ja muut luonnonkatastrofit tosin puuttuivat, mutta varsinkin pohjoisin Suomi oli poltettu maantasalle ja miinoitettu, ja piti saada asutetuksi niin oma väki kuin luovutettujen alueiden evakot.

Silloin otettiin asuinkäyttöön jäljelle jääneitä eläinsuojiakin, ja asuntojen rakentaminen aloitettin tekemällä ensin sauna, ja vasta sen jälkeen saatiin tyyppipiirustuksia rintamamiestaloihin.

Mä todennäköisesti kuolisin jos järjestäytynyt yhteiskunta romahtaisi. Mutta en pidä todennäköisenä, että se romahtaa minun tai lasteni elinaikana (mahdollista toki, mutta en usko). Sitten on se puoli, että ihmisen on elettävä jollain, ja taitojen hankkimiseen menee aikaa ja resursseja. Itse olen tässä yhteiskunnassa katsonut parhaaksi satsata sellaisen korkean koulutuksen hankkimiseen, joka todennäköisesti tarjoaa töitä myös tulevaisuudessa. Olen katsonut sen järkevämmäksi kuin opetella survival-ihmiseksi (vaikka varmasti jotkut perusselviytymistaidot olisivat hyvä idea).

Sepä se kun nykyaikana mitään ei ole pakko osata tehdä itse ja nämä maailmanlopun ennustukset nyt vain ovat yhtä hölynpölyä. Monet AP:n luettelemista asioista ovat harrastuksia monelle ja niin tulee olemaan jatkossakin. On myös hienoa, jos jotkut saavat siitä ammatin itselleen.

Jos mietin tuon ajan ihmisiä kuten AP termin mainitsi niin voin sanoa ettei isoisäni siivonnut / laittanut ruokaa koskaan asuessaan isoäitini kanssa ja veikkaan, että aika yleistä tuossa ikäpolvessa. Kuinka moni nyky alle 50-vuotias nainen haluaa kumppanikseen kotitöitä tekemättömän miehen?

Yhtä kaikki, arvostan ihan jokaista ihmistä, jotka sen vain ansaitsevat taidoista riippumatta. Ihailen niitä, joilla on jotain erityisiä käden taitoja.