Sukupolvi joka osasi tehdä asioita itse, nyt yli 60 vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siis oletetaan, että katastrofi iskisi ihan kylmiltään ja Matti Meikäläisen pitäisi itse rakentaa itselle suoja ja hankittava ruoka pellosta tai metsästä, sekä itse tehtävä vaatteet päällensä, niin olet oikeassa. Monetkaan eivät enää selviytyisi.

No hätätilassa ihminen kyllä yleensä ihan luonnostaan keksii tapoja selviytyä. Niin ne meidän esi-isätkin ovat oppineet, kokeilun ja erehdyksen kautta. Toki se vie enemmän aikaa kuin jo opittu asia.

Hahmotatkihan ihan oikein sen ajan, joka ihmisellä on *hätä*tilanteessa aikaa käyttää oppimiseen? Nuo eivät olleet entisajan ihmisille uusia taitoja jotka hetkessä tarpeen tullen handlattiin, vaan yhteisöissä kulkevaa perimätietoa.

Se on ihan oikea copingkeino, defenssi, joka täällä rehottaa. Minä suojelee itseään ottamalla arvon pois sellaiselta, jota ei voi saavuttaa.

Sellaista aikaa ei voikaan tulla, että katastrofista selvinneiden ihmisten pitäisi täällä selvitäkseen tehdä vaatteensa kankaan valmistuksesta lähtien uudelleen. Itse asiassa sehän muuten tarkoittaisi, että ensin pitää itse keritä lampaat tai kasvattaa pellava, sitten tehdä raaka-aineesta lankaa ja sitten vasta kutoa kangas.

Nimittäin, jos ydinsota tms. tuhoaisi kaiken infrastrukstuurin, jäljelle jäisi kuitenkin niin paljon vaatteita jo tavallisen ihmisen vaatekaappiin, että niillä yksi ihminen pystyy suojaamaan itsensä kymmeniä vuosia.

Neulaa ja lankaa oppii jokainen käyttämään, ja valmiista tekstiileistä tehtäisiin vaatteita kunnes maailma on uudelleen saatu johonkin järjestykseen. Kangaspuilla ei vaatteita alettaisi täällä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Me itkemme sitä, että nurkat täyttyvät risasta ja turhasta tavarasta ja konmaritamme innolla tajuamatta lainkaan, että ne 40-luvulla syntyneet ei hankkineet meidän iässämme kaikenlaista turhaa vain ostamisen ilosta. Silloin tehtiin paljon itse ja mietittiin aika tarkasti, mihin aika riitti. Vielä 70-luvulla oli aika lailla tavallista, että ostettiin pakka lakanakangasta ja ommeltiin lakanat itse tai neulottiin itse kaikki perheen neulevaatteet. Ompeleminen oli kansalaistaito, käytännössä jokainen sai aikaan vauvanvaatteita (jos viitsi).

Nyt ostetaan perjantaipuseroita yhtä käyttökertaa varten tai tyynynpäällisiä eri sävyissä eri kuukausia varten ja itketään, kun kaapit täyttyvät ja on hankala hengittää.

Juuri näin. Vaatteet vaihtuvat, kun ne menevät muodista. Sisustamme samasta syystä uudestaan jopa parin vuoden välein. Elämme kertakulutuskulttuurissa. Ja harva pysähtyy sitä edes miettimään.

Osaapa olla mustavalkoinen ajattelutapa. Sinänsä hienoa, että arvostetaan käsityötaitoa, mutta kun se tulee ilmi tällaisessa muodossa, niin... 30-, 40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat jokainen syntyneet erilaiseen maailmaan. Osa muistaa vielä sotia edeltävän ajan, osa on elänyt lapsuudesta asti ostotavarakulttuurissa. Ap tuntuu nyt ajattelevan enemmän jotain sadan vuoden takaista tai vanhempaa aikaa, ei meidän vanhempien ja isovanhempien aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista nuoren sukupolven vähättelyä ap:lta. Kyllä edelleen valmistuu nuoria ompelijoita, puuseppiä, rakennusmiehiä, maanviljelijöitä, puutarhureita yms. käsityö- ja perinteisten ammattien edustajia, jotka kyllä taatusti osaavat ap:n mainitsemia taitoja. Ei ennenkään jokaikinen kylän mies ja nainen osannut tehdä kaikkea itse. Yksi osasi muurata ja kävi sitten muuraamassa kaikkien muidenkin uunit, yksi osasi tehdä kenkiä ja teki kengät kaikille muillekin ja niin edelleen.

Kerro missä kohdassa vähättelin nuorempaa sukupolvea?

Ap

Siinä kun sanot että ei nuoret pärjäisi hätätilanteessa kun eivät osaa noita kankaan kudonta ym. taitoja. Eikä noiden taitojen osaamisessa mikään ole niin valtavasti muuttunut: joku osasi jonkun taidon, toinen toisen ja vaihdannalla sitten hyötyivät kumpikin toistensa taidoista. Näin on sekä nykään että ennen.

Enkä tosiaan ymmärrä että miten joku kankaankudonta olisi jotenkin kunnioitettava tai hädän hetkellä pelastava taito? Jos Suomeen tulisi vaikka sota- tai hätätila, niin kyllä varmaan esim. sähköinsinööreistä olisi enemmän hyötyä kuin jostain kangaspaloja kutovasta mummelista.

Luitko avausviestin? Onko vika ymmärryksessä vai luonteessa?

Onko tämä mielestäsi asiallinen kommentti? Arvostella toisen luonnetta vialliseksi?

Onko vika siis ymmärryksessä?

En ollut siis se aikaisempi, mutta tällaiset "onko vikaa ymmärräyksessä/ luonteessa vikaa" -kommentit ovat mielestäni todella kurjia ja ilkeä. Miksi tällaista täytyy kirjoitella? Edellinen perusteli näkökulmansa ja osoitti ap:n tekstistä kohtia joiden perusteella oli tulkintansa tehnyt. Jos hänen tulkintana oli mielestäsi väärä, niin voi myös pohtia että onko osannut itse tuoda sen näkökulmansa esiin riittävän selkeästi, ei aina syyttää vain sitä toista osapuolta viallisesta luonteesta tai ymmärryksen puuutteesta.

-ohis

Etpä tietenkään.

-ohis

100 vuotta sitten kaikki osasivat kästyötaitoja, 50 vuotta sitten 50% enää osasi, nykyään 1%osaa. Tämä 1% selviytyisi vaikeasta ajasta yli pullamössöjä paremmin. Ei kukaan tarvitse standuppia kun leipä loppuu.

Ai että 60-vuotiaat osaa tehdä itse kenkänsä, rakentaa talot, kutoa kankaat, viljellä ruokansa itse... Ei minun 90-vuotiast mummokaan osaa noita kaikkia. Tekee kyllä käsitöitä mutta niin teen minäkin, 25-vuotias "koodarisukupolven" edustaja (koodata en siis osaa).

Vierailija kirjoitti:

Osaavat aivan uskomattoman paljon asioita. Aina vaan verrataan nuoriin, kuinka vanhat kalkkikset eivät hallitse tietotekniikkaa ja ovat avuttomia, mutta minä luulen, että jos oikea hätä tulisi, olisi sellaisista taidoista kuin: kankaan luonti, kenkien teko, talon rakennus, kylvö,kyntö ja sadonkorjuu, enemmän hyötyä kuin koodauksesta. En halua mollata uutta sukupolvea sillä tottakai, jokainen sukupolvi on oman aikansa näköinen, mutta aloin pohtimaan toisesta ketjusta johtuen noita 30-50- luvulla syntyneitä, että kyllä heillä taitoa on paljon hyppysissään joka on nyt vaarassa jäädä siirtymättä uudelle sukupolvelle. Tunnetko sinä tuon ajan ihmisiä? Osaavatko he jotaikin arvokasta?

Jaapa jaa, mun tuttavapiiriin kuuluu aika paljon yli 60-v ja heistä ei kyllä yksikään osaa tehdä kenkiä! Appeni on 90v, anoppi 87 v, äitini 86 v, mieheni veli 64 v, oma veljeni 63 v, siskoni 61 v, paras ystäväni 63 v, tätini ja hänen miehensä lähes 80 v, kummitätini 78 v jnejne. Tunnen kolme ihmistä, jotka osaavat luoda kankaan: minä 47 v, äitini ja ystäväni, 51 v. Mieheni, 48 v, osasi rakentaa talomme, hän osaa myös metsästää ja kalastaa. Itseltäni sujuu kasvimaanteko, sienestys, osaan kokata, säilöä, leipoa, ommella, kutoa. Poikamme 19 ja 17 v ovat hakoja korjaamaan kaikenlaisia koneita. Tytär 14 v, osaa myös monenlaisia käsityötaitoja. Kaikki perheessämme osaavat monenlaisia asioita.

Mutta totta on, että nuoremmissa sukupolvissa on paljon sellaisia, jotka eivät osaa oikein mitään käytännöntaitoja; eivät edes osaa laittaa ruokaa, eivät tunnista syötäviä sieniä, eivät osaa kuivata, hapattaa tai umpioida ruokatarvikkeita. Ei onnistu sukan kutominen eikä perunanistutus. Mutta paljon on niitäkin, jotka osaavat ja joita kiinnostaa kaikenlainen itsetekeminen ja luulen, että se on nousussakin. Minusta tuntuu usein jopa siltä, että n. 60-70 v ovat juuri niitä, jotka eivät osaa oikein  mitään, ovat sellainen ensimmäinen moderni sukupolvi, joka arvostaa kaikkea "uutta ja kiiltävää ja halpaa", näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Olen ihan eri aaltopituudella esim. vanhempien sisarusteni kanssa. Heille on tärkeää jokatalviset aurinkomatkat, hieno, uusi auto, se, että joka paikka on pullollaan tavaraa, telkkari on paras viihdyke, kirjoja ei tarvita...mulla taas kaikki on vähän päinvastoin: mieluummin kotimaanmatkailua, kierrätystä, luomua, ilmaisia nautintoja esim. luonnosta, uusien asioiden opettelua, kädentaitoja..

Meissä nykyajan nuorissa aikuisissa, +-kolmekymppisissä, on valtavan paljon sellaisia joiden elintaso ei ikinä tule olemaan yhtä korkea kuin kuusikymppisillä vanhemmillamme. Meidän pitää tyytyä vähempään, osata tehdä enemmän itse jne. Minulla ja monilla kavereillani on kädentaitoihin ja käytännön osaamiseen perustuva ammatti, joissa luonnollisesti tarvitaan myös enemmän tai vähemmän tietoteknistä osaamista. Moni harrastaa erilaisia käsitöitä, nykyään ehkä painotus on enemmän vanhan tuunaamisessa kuin alusta asti tekemisessä, mutta perusta siihenkin on olemassa.

Minä kyllä nostaisin ikärajaa 15 vuodella, eli yli 75 vuotiaisiin. Ennen sotia syntyneet ovat viimeisin sukupolvi, jotka mm ovat pääasiassa itse omin kätösin talonsa rakentaneet. Suuret ikäluokat ovat jo niitä, jotka ovat lähteneet pääosin talopaketeilla liikkeelle. Itse olen seuraavaa sukupolvea, eli +50 vuotiaita ja meidän sukupolvi on jo sen verran hyvään elitasoon syntyneitä ja kulutusyteiskunnan kasvatteja, että kaikki on ostettu valmiina ja moniosaajat jo melko vähissä.

Juuri tällaisen itse pitää osata asenteen takia suomalainen palvelusektori ei koskaan pääse lentoon eikä talouden sakkaaminen lopu ikinä. On se kumma kun lääkärinkin oletetaan itse kutovan kankaansa ja hoitavan kodin remontit ja välitöinään rakentavan vielä itse talonsa ja viljelevän perunansa. Tiedättekö, modernissa yhteiskunnassa jokainen keskittyy siihen missä on hyvä ja käyttää vaihdantataloutta ostaakseen palvelut toisilta. Näin syntyy sitä työllisyyttä eikä kukaan menneille vuosisadoille unohtunut nyrpistele nokkaansa. Siksi toisekseen ap muistelee nyt sitä aikaa kun maaseudulla asui 90% kansasta ja sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Se maailma katosi viimeistään 1960 -luvulla ja nykyajan maatalouskin on aivan huipputeknistä verrattuna muinaisiin aikoihin. Osaisikohan ap käyttä vaikka modernia lypsykonetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansa on tarkoituksella riisuttu taidoista. Kun meille uskotellaan, että emme itse osaa tehdä mitään, meistä tulee riippuvaisia valtiosta.

Ei valtiosta vaan kapitalistista.

Meille uskotellaan, että äidit eivät osaa hoitaa lapsiaan, siksi lasten paikka on päiväkoti. Subjektiivisen päivähoidon keksivät vasemmiston edustajat, joiden mielestä on kätevää, että kaikki lapset saavat samanlaiset arvot.

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu.

Voi, kuinka hienosti sanottu.

En nyt tiedä noista vuosiluvuista tai minkä ikäisiä ovat he jotka osasivat, mutta kyllä minä kunnioitan terveitä elämäntaitoja. Käsityöläisyys on mielestäni hyve edelleen. Se kertoo elämänhallinnasta, juurtumisesta yhteiskuntaan ja terveestä luonnon kunnioituksesta.

Ap:lla on aika hupsun romanttinen kuva entisajoista ja katastrofitilanteista. Katsopa vaikka tällä hetkellä katastrofin käsissä sinnittelevää Haitia: kutooko ne siellä kangasta, rakentaa vaan talojaan uusiksi ja raivaa peltoa kun entiset meni alta? No ei. Ei hätä- tai katastrofitilanteessa olla ikinä toimittu noin että tästä vaan aloitetaan uudelleen alusta ja pykätään tyhjästä uudet talot, pellot ja ruoka. Ei tuollaisista taidoista ole oikeissa hätätilanteissa mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on aika hupsun romanttinen kuva entisajoista ja katastrofitilanteista. Katsopa vaikka tällä hetkellä katastrofin käsissä sinnittelevää Haitia: kutooko ne siellä kangasta, rakentaa vaan talojaan uusiksi ja raivaa peltoa kun entiset meni alta? No ei. Ei hätä- tai katastrofitilanteessa olla ikinä toimittu noin että tästä vaan aloitetaan uudelleen alusta ja pykätään tyhjästä uudet talot, pellot ja ruoka. Ei tuollaisista taidoista ole oikeissa hätätilanteissa mitään hyötyä.

Ei ne kudo kangasta, mutta ne ompelee miehen paidasta pikkutytölle mekon siinä vaiheessa, kun paita on liian rikkinäinen kelvatakseen enää miehelle, mutta takakappale ja hihat on vielä käyttökelpoiset. Ebaysta sinne on turha tilaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siis oletetaan, että katastrofi iskisi ihan kylmiltään ja Matti Meikäläisen pitäisi itse rakentaa itselle suoja ja hankittava ruoka pellosta tai metsästä, sekä itse tehtävä vaatteet päällensä, niin olet oikeassa. Monetkaan eivät enää selviytyisi.

No hätätilassa ihminen kyllä yleensä ihan luonnostaan keksii tapoja selviytyä. Niin ne meidän esi-isätkin ovat oppineet, kokeilun ja erehdyksen kautta. Toki se vie enemmän aikaa kuin jo opittu asia.

Hahmotatkihan ihan oikein sen ajan, joka ihmisellä on *hätä*tilanteessa aikaa käyttää oppimiseen? Nuo eivät olleet entisajan ihmisille uusia taitoja jotka hetkessä tarpeen tullen handlattiin, vaan yhteisöissä kulkevaa perimätietoa.

Mitä itse hahmotat "hätätilanteella" ? Jos mietitään vaikka niitä pirun kenkiä. Jos tänne iskee pommi, et ehdi edes kenkiä ajatella.

Jos joudut evakkoon pitkäksi aikaa, esim jossain tuolla kehitysmaassa ihmisiltä mennyt kotia myöten kaikki alta ja eletään jossain hökkelikylässä, silloin kehittelet ne kengät kyllä vaikka muovipurkeista, tai mistä tahansa mitä on saatavilla, kun rakot alkaa jaloissa käymään liian kipeeksi. Hätätilassa harvoin on suutarin materiaaleja ja työkaluja käytettävissä, vaikka taitoa niiden käyttämiseen olisikin. Tätä tarkoitin kun sanoin, että hätätilanteessa ihmisellä on kyllä luontainen taito ja kyky selviytyä yllättävistäkin tilanteista ja ratkaista ongelmia.

Jos sitten se hätätila jatkuu esim kodittomuudesta muodossa (mietitään vaikka nyt sitten sotien jälkeistä aikaa) niin sitten on ihmisillä jo ollut aikaa opetella ja fundeerata asioita ja oppia uutta. Katsoin esim dokkarin Syyrian pakolaisista ja siellä leireillä kun on vähän materiaa mutta paljon aikaa, on ihmiset alkaneet itse rakentaa esim leluja tai opettamaan käsitöitä toisille. Näin se on myös mennyt täällä Suomessa silloin sotien aikaan ja sen jälkeen, toiset osaa toista ja toiset toista, voidaan opettaa toinen toisiaan tai käydä taidoista kauppaa (sää saat multa perunaa ja mä saan sulta villasukat).

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan kyllä kyntää, kylvää, kerätä sadon niin nykyaikaisilla kuin vanhoillakin menetelmillä. Osaan tehdä vanhanaikaisia nykyään kiellettyjä ansoja riistalle ja tehdä sen syötäväksi. Osaan tehdä kengät ja talon mutten kangasta.

Miten selviäisitte, jos kaikkea ei voisi ostaa kaupasta tai yhdellä puhelinsoitolla ei löytyisi tarvittaessa työlle tekijää? Ei kaikkea tarvitse tehdä ja osata itse, mutta olisiko vaihtotalouteen perustuvassa yhteiskunnassa nuoremmilla sukupolvilla jotain annettavaa vastineeksi vanhojen taitojen osaajille?

Kuusikymppiset ovat oikeastaan juuri se ikäluokka, joka osaa niin tietokoneenkäyttöä kuin koodausta, koska heidän nuoruudessaan ei vielä ollut valmiita ohjelmia - vaikka ei tietenkään kaikki. He osaavat myös valmistaa itse niin talon kun vaatteet, ja saavat ruuan lautasella metsästä, vedestä ja pellolta omin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n taidoista olisi hyötyä? Ap, sulla kai toinen jalka jo haudassa, mene koko nariseva akka perässä. Mihin minä tai tuhannet kaltaiseni nuoret, korkeakoulutetut kaupunkilaiset voisivat tarvita jtn vitun kyntöä tai tehdä ansoja?

Miten sinä hankkisit ruokaa, jos jostakin syystä en voisi ostaa sitä rahalla kaupasta? Mitä sinä korkeakoulutettu kaupunkilainen tarjoaisit vastineeksi sille kalastajalle, viljelijälle tai metsästäjälle, joka kykenisi hankkimaan ruokaa yli oman tarpeen, sinullekin?

Ei siitä vielä ole kovin pitkä aika, kun Suomessa oli yhtä hankala tilanne kuin nyt Haitissa. Maanjäristykset ja muut luonnonkatastrofit tosin puuttuivat, mutta varsinkin pohjoisin Suomi oli poltettu maantasalle ja miinoitettu, ja piti saada asutetuksi niin oma väki kuin luovutettujen alueiden evakot.

Silloin otettiin asuinkäyttöön jäljelle jääneitä eläinsuojiakin, ja asuntojen rakentaminen aloitettin tekemällä ensin sauna, ja vasta sen jälkeen saatiin tyyppipiirustuksia rintamamiestaloihin.