Tekotaiteellisin artisti/bändi?

Jeesushevi. Melkoista teeskentelyä, että hihhulit yrittävät tuputtaa jeesusta hevareillekin väkisin. Ei sitä pysty nauramatta kuuntelemaan.

Kotimaisista tulee mieleen PMMP ja CMX. Viimeksimainittu lähinnä apinoi Ismo Alankoa huonolla menestyksellä. Teki aluksi mieli lisätä myös Ultra Bra ja Zen Café, mutta enpä lisääkään. Molemmat olivat aika jäljittelemättömiä aikanaan ja se, mikä varsinkin ensinmainitun kohdalla tuntuu tekotaiteelliselta, on oikeastaan intertekstuaalisuutta sävelten kielellä. Sitten ovat tietysti Tasavallan Presidentit, Wigwamit jne., mutta ne ovat kulttuurihistoriaa ja siten rauhoitettuja.

Ulkomaisista ensimmäisenä tulee mieleen Adele. Pohjimmiltaan äärimmäisen laskelmoitua massamusaa. Vähän kuin viiden euron juliste laitettuna jalopuujäljitelmäkehyksiin. Entä muistaako joku 90-luvulta Adiemuksen (Karl Jenkinsin projekti)? Se on synonyymi sanalle tekotaiteellisuus. Queen taitaa nauttia jo kulttuurihistorian suojaa, Procol Harumista ja muista progebändeistä puhumattakaan.

Olavi Uusvirta, näyttelemistä ja tekotaiteellista matkimista koko touhu!

Ultra Bra

Vierailija kirjoitti:

Kotimaisista tulee mieleen PMMP ja CMX. Viimeksimainittu lähinnä apinoi Ismo Alankoa huonolla menestyksellä. Teki aluksi mieli lisätä myös Ultra Bra ja Zen Café, mutta enpä lisääkään. Molemmat olivat aika jäljittelemättömiä aikanaan ja se, mikä varsinkin ensinmainitun kohdalla tuntuu tekotaiteelliselta, on oikeastaan intertekstuaalisuutta sävelten kielellä. Sitten ovat tietysti Tasavallan Presidentit, Wigwamit jne., mutta ne ovat kulttuurihistoriaa ja siten rauhoitettuja.

Ulkomaisista ensimmäisenä tulee mieleen Adele. Pohjimmiltaan äärimmäisen laskelmoitua massamusaa. Vähän kuin viiden euron juliste laitettuna jalopuujäljitelmäkehyksiin. Entä muistaako joku 90-luvulta Adiemuksen (Karl Jenkinsin projekti)? Se on synonyymi sanalle tekotaiteellisuus. Queen taitaa nauttia jo kulttuurihistorian suojaa, Procol Harumista ja muista progebändeistä puhumattakaan.

Jos olet vielä täällä, kerro miksi pidät Queenia tekotaiteena? Minusta se on helmi, aitoa progea ja jumalattoman lahjakkaita pop-sävellyksiä. Maailmaan mahtuu makuja, uteliaana. Ps. Putro on minusta tämän ajan yksi parhaista, liikuttavan ihana. Miten sekin nyt nk taidetta?

Zen cafe niin monotoonista länkytystä muutaman hyvän biisin lisäksi yhtä ja samaa kertosäettä. 

Mainitsen CMX. Pidän bändistä, mutta sanoitukset eivät aina aukea minulle, vaikka ovatkin kirjalliselta asultaan minun mieleeni. Tekotaiteellisuus on minulle sitä, että en välttämättä tavoita laulun sanomaa, vaikka kävisin lyriikoita suurennuslasin kanssa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää taidetta ja huonoa taidetta ei ole olemassakaan. Mona Lisa on niin ruma taulu, etten sitä ottaisi omaan asuntooni. En kuitenkaan kiistä, etteikö se olisi taidetta.

Heh, ei sinulla ole edes varaa oikeaan taiteeseen. Mona Lisan taulua et tule edes koskaan luonnossa näkemään.  Mona-Lisan suklaarasiasta leikattu kuva sinulla on varmaan sossukämppäsi seinällä muutaman oman surkean tekotaiteellisen töherryksen lisäksi.

Mahdat olla melkoinen sekopää. Mona Lisa on ruma taulu ja ranska sekä Louvre ei paljoa kiinnosta. Pitäkööt patonkinsa.

Hyvä näin, kaikki voittavat. Ei sinuakaan kaivata Ranskaan.

Irina Björklundin sahansoitto. Epätoivoinen yritys olla originelli taiteilija.

Metsolat-sarjan lääkäritytärtä esittänyt Katariina Honkanen. Julisti joka haastattelussa kuinka inhoaa julkisuutta ja kaupallisuutta ja levytti sitten jonkun levyn, jossa luetteli kaikki tietämänsä korkeakulttuuriset kirjailijat tms.

Ja kuitenkin ne mahdolliset levynostajat olisivat olleet Metsoloiden katsojia, joita näyttelijätär osoitti halveksivansa taviksina.

Ismo Alanko apinoi Tuomari Nurmiota huonolla menestyksellä.

Arto Kyrpä ja Milennium

Vierailija kirjoitti:

Zen cafe niin monotoonista länkytystä muutaman hyvän biisin lisäksi yhtä ja samaa kertosäettä. 

No melodisesti ei mikään wau-efekti, mutta antaa tilaa sanoille. Rakastan " huonot päiväsi" -biisiä esim. Makuja on. Se rauhoittaa minua, kun kuuntelen. Tekotaide ei ole yhtä kuin huono, siksi en nieli vieläkään;)!

Pariisin kevät

Herra Ylppö ja kaikki hänen bändinsä, paska on paskaa vaikka kuinka yrittäisi. Waltari, täyttä paskaa. Von Hertzen Brothers, ihan täyttä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi vastustan tuon "tekotaiteellinen" adjektiivinen käyttöä johtuu ihan siitä, että se on mielestäni pelkästään laiskaa. Jos pitää jotain taidetta huonona tai teennäisenä, niin se pitäisi osata sitten perustella miksi on näin, sen sijaan että vain lyö tuollaisen epämääräisen "tekotaide"-termin ilmoille ja se on muka sillä selvä.

Kyseessähän on subjektiivinen kokemus. Voi johtua siitä, ettei tunnu että artisti osaa eläytyä omaan taiteeseensa tai sitten se on tehty vain rahan ansainnan takia silmät kiiluen. Tosin rahan ansaintaa silmät kiiluen voi myös vahingossa tehdä taiteellista.

Yleensä itselläni siis se mitä artisti yrittää (usein yrittää liikaa) ja tuote eivät kohtaa. 

Samanlainen subjektiivinen tunne kuin mikä hyvänsä yleistys. Sitä pitäisi osata tai opetalla ilmaisemaan itseään täsmällisemmin, sen sijaan että käyttää noita helppoja leimoja jotka ei tarkoita mitään tai jokaiselle vähän mitä sattuu.

Aika jännä muuten, että harva olis edes muistanut Björkiä tai sen taiteellisuutta/tekotaiteellisuutta ellei se Saara Aallon takia olisi just noussut tapetille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotimaisista tulee mieleen PMMP ja CMX. Viimeksimainittu lähinnä apinoi Ismo Alankoa huonolla menestyksellä. Teki aluksi mieli lisätä myös Ultra Bra ja Zen Café, mutta enpä lisääkään. Molemmat olivat aika jäljittelemättömiä aikanaan ja se, mikä varsinkin ensinmainitun kohdalla tuntuu tekotaiteelliselta, on oikeastaan intertekstuaalisuutta sävelten kielellä. Sitten ovat tietysti Tasavallan Presidentit, Wigwamit jne., mutta ne ovat kulttuurihistoriaa ja siten rauhoitettuja.

Ulkomaisista ensimmäisenä tulee mieleen Adele. Pohjimmiltaan äärimmäisen laskelmoitua massamusaa. Vähän kuin viiden euron juliste laitettuna jalopuujäljitelmäkehyksiin. Entä muistaako joku 90-luvulta Adiemuksen (Karl Jenkinsin projekti)? Se on synonyymi sanalle tekotaiteellisuus. Queen taitaa nauttia jo kulttuurihistorian suojaa, Procol Harumista ja muista progebändeistä puhumattakaan.

Jos olet vielä täällä, kerro miksi pidät Queenia tekotaiteena? Minusta se on helmi, aitoa progea ja jumalattoman lahjakkaita pop-sävellyksiä. Maailmaan mahtuu makuja, uteliaana. Ps. Putro on minusta tämän ajan yksi parhaista, liikuttavan ihana. Miten sekin nyt nk taidetta?

Joo, olin kyllä arvioinneissani aikamoinen mielensäpahoittaja :D Rakastan klassista musiikkia, ja kun toinen tyylilaji tulee liian lähelle, se kopsahtaa tekotaiteellisuuden lokeroon. Siitä siis tuo proge-vastustus. Pop-musiikkikontekstissahan nuo Queenit, Procol Harumit jne. kaikki ovat todellisia helmiä. Jotain rockia, rapista puhumattakaan, on mahdotonta pitää tekotaiteellisena, koska tyylilaji on aivan eri.

t. 81

Vierailija kirjoitti:

Yksi tekotaiteellinen mikä tuli mieleen on Artic Monkeys. Joo tykään niiden musasta, mutta come on..

Laulaja on rakentanut itselleen uuden imagon aksenttia myöten, todella piinallinen poseerausporukka.  Musiikki jäljittelee QOTSAa. 

Vierailija kirjoitti:

Mainitsen CMX. Pidän bändistä, mutta sanoitukset eivät aina aukea minulle, vaikka ovatkin kirjalliselta asultaan minun mieleeni. Tekotaiteellisuus on minulle sitä, että en välttämättä tavoita laulun sanomaa, vaikka kävisin lyriikoita suurennuslasin kanssa läpi.

CMX on kyllä huippuhyvä - nimenomaan sanoituksissa on todella hieno ulottuvuus. Olen miettinyt miksi juuri CMX menee niin monilta usein käsittämättömyyden puolelle ja miksi se rankataan tekotaiteelliseksi..?

CMX:n sanoituksissa on syvällisyyttä ja moniuloitteista sanomaa. Liekö niiden ymmärtäminen vaatii akateemisuutta ja uskontotieteellistä osaamista? Ei kai sentään, todella hienot sanat, jotka kestävät lukuisia kuuntelukertoja vrt. Suomen ehkä huonoimmat sanoittajat Pauli Hanhiniemi, Tero Vaara ja ehkä heikoimpana kaikista todella myötähäpeää aiheuttava Toni Virtanen ja noloakin nolompi Cheek.