Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!

Oma äitini kyllä on sellainen, että jos meille poikia olisi siunaantunut, hän olisi aivan varmasti pojassaan kiinni roikkuva, marttyyrimainen anoppi from hell...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Kerroit, että nuorena vaimona otit vastaan anopin neuvot, vaikka et niitä täysin noudattanut, sitten et kaivannut anopin neuvoja ja nyt kerrot, että uskoit kaipaavasi neuvoja.  Edelleenkin hienoa, että sinulla on välittävä anoppi. Millainen anoppi olet itse?

Tarkoitus oli kertoa, että nuorena vaimona otin neuvoja ja tottakai noudatinkin niitä, mutta En Kaikkia. Vanhemmiten huomasin anoppini neuvot ja opastukset turhiksi ja aloin sanomaan sen hänelle ikäänkuin vaivihkaa, koska en halunnut loukata häntä. Onnistuin siinä! :-D

Millainenko anoppi olen? Sitä sinun täytyy kysyä miniältäni. 😀 Sen voin sanoa, että olen ottanut tiettyjä asioita opikseni. 😉

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kyllä on sellainen, että jos meille poikia olisi siunaantunut, hän olisi aivan varmasti pojassaan kiinni roikkuva, marttyyrimainen anoppi from hell...

Siis *hänelle* tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi alkoi haukkua poikaansa, kun ensimmäisen kerran nähtiin niin, ettei mieheni ollut paikalla. Kerran aiemmin oltiin tavattu. Sittemmin olen huomannut, ettei anoppini rakkaus kohdistu kuin häneen itseensä.

Saman olen kokenut ja lopputuloksen huomannut. Oman lapsen mitätöinti ja haukkuminen tapahtui muiden kuulematta. Toivottu vaikutus ei uponnut minuun-anoppia ylistäen ja puolisoani väheksyen-kuten anoppi varmaan halusi. Myöhemmin huomasin, että anoppi haukkui ja mustamaalasi jatkuvasti jotain sukulaista tai perheenjäsentä selän takana. Luin jostakin, että käytös viittaisi vallan käyttöön, saattoi liittyä narsismi-aiheeseen.

Siis narsisti tuo mun anoppi on. Hyvin taitava vallankäyttäjä.

Valitettavasti tuollainen äiti jättää lapsiinsa ikuiset, syvät arvet. Niitä mieheni ja sisaruksensa yrittävät parannella.

Tiedän varsin hyvin. Miten anoppi vaikutti miehesi ja sisarustensa väleihin vai vaikuttiko? Ovatko miehesi ja sisaruksensa käsitelleet asiaa keskenään?

Mun miehellä on hyvin etäiset välit sisaruksiinsa. Voi johtua myös siitä, että heillä on iso ikäero. En usko, että ovat traumaansa yhdessä käsitelleet. Miehen sisko on joskus mökillä parin saunakaljan voimalla kertonut, miten äitinsä narsismi on hankaloittanut elämää. Mieheni taas ei puhu lapsuutensa traumoista, vaikka syytä olisi...

Surullista ja tuttua. Onko äiti mahdollisesti luonut etäisyyttä sisarusten väleihin?  Sisaruksilla voi olla samanlaiset kivet kannettavinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että itsellä tai yhdelläkään ystävällä ei ole mitään kauhuanoppia? Ihan tasan siitä, että valitsee fiksun miehen ja oikeasti suurin  osa miniöiden kehittämistä ongelmista on vain sitä, että miniät on itse kauhuminiöitä. Omassa kaveripiirissä pakkaa ihmiset olemaan sellaisia perussosiaalisia ja tasapainoisia henkisesti, niin ei tarvi tehdä anopistakaan ongelmaa. Mustasukkaisia miehestä ja hirveä tarve näyttää valtansa olemalla mahdollisimman vaikea. Oikein hakemalla haetaan asiaa, josta saisi katkoa välejä, haastaa riitaa jne. Mullakin on ollut kaksi anoppia ja kumpikaan ei mikään sydänystävä, muttei meillä mitään ongelmiakaan ole ollut. Nykyinen aika rasittava, mutta hyväntahtoinen kyllä ja miehelle sekä lapsille tosi rakas.

Mistä johtuu...varmaan siitä että yleensä anopit ovat normaaleita, henkisesti terveitä, persoonallisuushäiriöttömiä. Pieni osa on sitten jotain muuta.

Aamen! Ikinä en uskonut, että tuollaisia ihmishirviöitä on olemassa ennen kuin tapasin anoppini...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Mikä sinä olet määrittämään, milloin joku asia on sellainen, että toinen tarvitsee keskustekumppania asialle? Harva haluaa ystäville ja miehelle anoppiaan haukkua.

Ja anoppiako on pakko nimenomaan Haukkua?????? Täällä se kyllä onnistuu ja peukutus on sitä runsaampaa, mitä rumemmin haukut, eiks niin ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi alkoi haukkua poikaansa, kun ensimmäisen kerran nähtiin niin, ettei mieheni ollut paikalla. Kerran aiemmin oltiin tavattu. Sittemmin olen huomannut, ettei anoppini rakkaus kohdistu kuin häneen itseensä.

Saman olen kokenut ja lopputuloksen huomannut. Oman lapsen mitätöinti ja haukkuminen tapahtui muiden kuulematta. Toivottu vaikutus ei uponnut minuun-anoppia ylistäen ja puolisoani väheksyen-kuten anoppi varmaan halusi. Myöhemmin huomasin, että anoppi haukkui ja mustamaalasi jatkuvasti jotain sukulaista tai perheenjäsentä selän takana. Luin jostakin, että käytös viittaisi vallan käyttöön, saattoi liittyä narsismi-aiheeseen.

Siis narsisti tuo mun anoppi on. Hyvin taitava vallankäyttäjä.

Valitettavasti tuollainen äiti jättää lapsiinsa ikuiset, syvät arvet. Niitä mieheni ja sisaruksensa yrittävät parannella.

Tiedän varsin hyvin. Miten anoppi vaikutti miehesi ja sisarustensa väleihin vai vaikuttiko? Ovatko miehesi ja sisaruksensa käsitelleet asiaa keskenään?

Mun miehellä on hyvin etäiset välit sisaruksiinsa. Voi johtua myös siitä, että heillä on iso ikäero. En usko, että ovat traumaansa yhdessä käsitelleet. Miehen sisko on joskus mökillä parin saunakaljan voimalla kertonut, miten äitinsä narsismi on hankaloittanut elämää. Mieheni taas ei puhu lapsuutensa traumoista, vaikka syytä olisi...

Surullista ja tuttua. Onko äiti mahdollisesti luonut etäisyyttä sisarusten väleihin?  Sisaruksilla voi olla samanlaiset kivet kannettavinaan.

Varmasti sitäkin tapahtunut, mutta en tiedä, missä mittakaavassa. En usko, etteikö olisi minimoinut riskiä, että lapset liittoutuvat häntä vastaan. Eihän tuo osaa sanoa mitään hyvää edes lapsistaan. Tai pystyy, jos saa asian käännettyä omaksi ansiokseen. Miehen sisko on hakenut apua ongelmiinsa, joista yksi on ollut vaikea äitisuhde.

Ei ole ollut heillä helppo lapsuus, kun äiti on varsin narsistinen ja isä viskisieppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että itsellä tai yhdelläkään ystävällä ei ole mitään kauhuanoppia? Ihan tasan siitä, että valitsee fiksun miehen ja oikeasti suurin  osa miniöiden kehittämistä ongelmista on vain sitä, että miniät on itse kauhuminiöitä. Omassa kaveripiirissä pakkaa ihmiset olemaan sellaisia perussosiaalisia ja tasapainoisia henkisesti, niin ei tarvi tehdä anopistakaan ongelmaa. Mustasukkaisia miehestä ja hirveä tarve näyttää valtansa olemalla mahdollisimman vaikea. Oikein hakemalla haetaan asiaa, josta saisi katkoa välejä, haastaa riitaa jne. Mullakin on ollut kaksi anoppia ja kumpikaan ei mikään sydänystävä, muttei meillä mitään ongelmiakaan ole ollut. Nykyinen aika rasittava, mutta hyväntahtoinen kyllä ja miehelle sekä lapsille tosi rakas.

Mistä johtuu...varmaan siitä että yleensä anopit ovat normaaleita, henkisesti terveitä, persoonallisuushäiriöttömiä. Pieni osa on sitten jotain muuta.

Aamen! Ikinä en uskonut, että tuollaisia ihmishirviöitä on olemassa ennen kuin tapasin anoppini...

Oletko koskaan muistanut katsoa peiliin? Usein on niin, että "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan".

Olisi kiva kuulla se toinenkin puoli tarinasta: kuuluuko se vaikka "ikinä en tiennyt, että tuollaisia ihmishirviöitä on olemassa, ennenkuin tapasin miniäni" ??? 😀

Ymmärrättekö, että täällä kuullaan ainoastaan toisen puolen tarina asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Mikä sinä olet määrittämään, milloin joku asia on sellainen, että toinen tarvitsee keskustekumppania asialle? Harva haluaa ystäville ja miehelle anoppiaan haukkua.

Ja anoppiako on pakko nimenomaan Haukkua?????? Täällä se kyllä onnistuu ja peukutus on sitä runsaampaa, mitä rumemmin haukut, eiks niin ?

Lopeta jo! Täällä keskustellaan kokemuksista ja ongelmista.  Ketjussa kyllä mainitaan ongelmattomistakin anopeista, joillakin on kokemusta sekäettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi alkoi haukkua poikaansa, kun ensimmäisen kerran nähtiin niin, ettei mieheni ollut paikalla. Kerran aiemmin oltiin tavattu. Sittemmin olen huomannut, ettei anoppini rakkaus kohdistu kuin häneen itseensä.

Saman olen kokenut ja lopputuloksen huomannut. Oman lapsen mitätöinti ja haukkuminen tapahtui muiden kuulematta. Toivottu vaikutus ei uponnut minuun-anoppia ylistäen ja puolisoani väheksyen-kuten anoppi varmaan halusi. Myöhemmin huomasin, että anoppi haukkui ja mustamaalasi jatkuvasti jotain sukulaista tai perheenjäsentä selän takana. Luin jostakin, että käytös viittaisi vallan käyttöön, saattoi liittyä narsismi-aiheeseen.

Siis narsisti tuo mun anoppi on. Hyvin taitava vallankäyttäjä.

Valitettavasti tuollainen äiti jättää lapsiinsa ikuiset, syvät arvet. Niitä mieheni ja sisaruksensa yrittävät parannella.

Tiedän varsin hyvin. Miten anoppi vaikutti miehesi ja sisarustensa väleihin vai vaikuttiko? Ovatko miehesi ja sisaruksensa käsitelleet asiaa keskenään?

Mun miehellä on hyvin etäiset välit sisaruksiinsa. Voi johtua myös siitä, että heillä on iso ikäero. En usko, että ovat traumaansa yhdessä käsitelleet. Miehen sisko on joskus mökillä parin saunakaljan voimalla kertonut, miten äitinsä narsismi on hankaloittanut elämää. Mieheni taas ei puhu lapsuutensa traumoista, vaikka syytä olisi...

Surullista ja tuttua. Onko äiti mahdollisesti luonut etäisyyttä sisarusten väleihin?  Sisaruksilla voi olla samanlaiset kivet kannettavinaan.

Varmasti sitäkin tapahtunut, mutta en tiedä, missä mittakaavassa. En usko, etteikö olisi minimoinut riskiä, että lapset liittoutuvat häntä vastaan. Eihän tuo osaa sanoa mitään hyvää edes lapsistaan. Tai pystyy, jos saa asian käännettyä omaksi ansiokseen. Miehen sisko on hakenut apua ongelmiinsa, joista yksi on ollut vaikea äitisuhde.

Ei ole ollut heillä helppo lapsuus, kun äiti on varsin narsistinen ja isä viskisieppo.

Sisarusten etäännyttäminen toisistaan on voinut tapahtua pienin vihjaisuin, toista sisarusta arvostellen tms. toiselle. Mukana voi olla valheitakin. Sisko voisi ehkä haluta avata asiaa veljensä kanssa, jos veli tulisi vastaan? Miten anoppi suhtautuu sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että itsellä tai yhdelläkään ystävällä ei ole mitään kauhuanoppia? Ihan tasan siitä, että valitsee fiksun miehen ja oikeasti suurin  osa miniöiden kehittämistä ongelmista on vain sitä, että miniät on itse kauhuminiöitä. Omassa kaveripiirissä pakkaa ihmiset olemaan sellaisia perussosiaalisia ja tasapainoisia henkisesti, niin ei tarvi tehdä anopistakaan ongelmaa. Mustasukkaisia miehestä ja hirveä tarve näyttää valtansa olemalla mahdollisimman vaikea. Oikein hakemalla haetaan asiaa, josta saisi katkoa välejä, haastaa riitaa jne. Mullakin on ollut kaksi anoppia ja kumpikaan ei mikään sydänystävä, muttei meillä mitään ongelmiakaan ole ollut. Nykyinen aika rasittava, mutta hyväntahtoinen kyllä ja miehelle sekä lapsille tosi rakas.

Mistä johtuu...varmaan siitä että yleensä anopit ovat normaaleita, henkisesti terveitä, persoonallisuushäiriöttömiä. Pieni osa on sitten jotain muuta.

Aamen! Ikinä en uskonut, että tuollaisia ihmishirviöitä on olemassa ennen kuin tapasin anoppini...

Oletko koskaan muistanut katsoa peiliin? Usein on niin, että "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan".

Olisi kiva kuulla se toinenkin puoli tarinasta: kuuluuko se vaikka "ikinä en tiennyt, että tuollaisia ihmishirviöitä on olemassa, ennenkuin tapasin miniäni" ??? 😀

Ymmärrättekö, että täällä kuullaan ainoastaan toisen puolen tarina asiasta.

Varmasti olen anopille epämieluinen miniä, siitä ei ole epäilystäkään. Ihan kauheaa, kun en tottele anoppiani. En anna anopin sisustaa kotiani oman mielensä mukaan, lapsiani ei saa syöttää täyteen sokeria, enkä suvaitse sitä, meillä anoppi käy nuuskimassa esim. pankkipapereita kun olemme pois. Ja kehtasin mieheni kanssa vielä ottaa vara-avaimen pois, kun jäi etsivätyöstään kiinni. Kerrotkos, miksi tuollaista pitäisi sietää?

Olisi kyllä kiva kuulla selitys, että mitä liikkuu päässä, kun menee toisen kotiin nuuskimaan kaappeja. En tiedä mitä toivoi löytävänsä. Kielsi, että olisi käynyt. Mutta epäilys oli, että tätä on tapahtunut ennenkin, ja tehtiin pieni ansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi alkoi haukkua poikaansa, kun ensimmäisen kerran nähtiin niin, ettei mieheni ollut paikalla. Kerran aiemmin oltiin tavattu. Sittemmin olen huomannut, ettei anoppini rakkaus kohdistu kuin häneen itseensä.

Saman olen kokenut ja lopputuloksen huomannut. Oman lapsen mitätöinti ja haukkuminen tapahtui muiden kuulematta. Toivottu vaikutus ei uponnut minuun-anoppia ylistäen ja puolisoani väheksyen-kuten anoppi varmaan halusi. Myöhemmin huomasin, että anoppi haukkui ja mustamaalasi jatkuvasti jotain sukulaista tai perheenjäsentä selän takana. Luin jostakin, että käytös viittaisi vallan käyttöön, saattoi liittyä narsismi-aiheeseen.

Siis narsisti tuo mun anoppi on. Hyvin taitava vallankäyttäjä.

Valitettavasti tuollainen äiti jättää lapsiinsa ikuiset, syvät arvet. Niitä mieheni ja sisaruksensa yrittävät parannella.

Tiedän varsin hyvin. Miten anoppi vaikutti miehesi ja sisarustensa väleihin vai vaikuttiko? Ovatko miehesi ja sisaruksensa käsitelleet asiaa keskenään?

Mun miehellä on hyvin etäiset välit sisaruksiinsa. Voi johtua myös siitä, että heillä on iso ikäero. En usko, että ovat traumaansa yhdessä käsitelleet. Miehen sisko on joskus mökillä parin saunakaljan voimalla kertonut, miten äitinsä narsismi on hankaloittanut elämää. Mieheni taas ei puhu lapsuutensa traumoista, vaikka syytä olisi...

Surullista ja tuttua. Onko äiti mahdollisesti luonut etäisyyttä sisarusten väleihin?  Sisaruksilla voi olla samanlaiset kivet kannettavinaan.

Varmasti sitäkin tapahtunut, mutta en tiedä, missä mittakaavassa. En usko, etteikö olisi minimoinut riskiä, että lapset liittoutuvat häntä vastaan. Eihän tuo osaa sanoa mitään hyvää edes lapsistaan. Tai pystyy, jos saa asian käännettyä omaksi ansiokseen. Miehen sisko on hakenut apua ongelmiinsa, joista yksi on ollut vaikea äitisuhde.

Ei ole ollut heillä helppo lapsuus, kun äiti on varsin narsistinen ja isä viskisieppo.

Sisarusten etäännyttäminen toisistaan on voinut tapahtua pienin vihjaisuin, toista sisarusta arvostellen tms. toiselle. Mukana voi olla valheitakin. Sisko voisi ehkä haluta avata asiaa veljensä kanssa, jos veli tulisi vastaan? Miten anoppi suhtautuu sinuun?

Nuo sisarukset asuvat kaukana, joten jo siksi on vähän kontaktia. Anopin kanssa en tule toimeen alkuunkaan. Ei olla puheväleissä. Jos tulee kaupassa vastaan, niin tervehdin, mutta en jää juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Entä kun vaikka kuinka yrittäisikin toimia mainitsemallasi tavalla mutta saisi kuulla olevansa ylimielinen ja kaikkitietävä kun ei kerran anopin neuvot kelpaa. Meillä anoppi loukkaantuu jos kehtaakin sanoa tekevänsä asiat eritavalla kuin anoppi on ajatellut. On yritetty tulla toimeen mutta rajansa kaikella.

Hienoa jos löytyy anoppeja, jotka ymmärtävät että ajat ja suositukset muuttuu mutta valitettavasti kaikki ei ole samanlaisia. Kunnioitus on molemminpuolista eikä auta jos miniä kunnioittaa anoppia mutta anoppi ei kunnioita miniää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi alkoi haukkua poikaansa, kun ensimmäisen kerran nähtiin niin, ettei mieheni ollut paikalla. Kerran aiemmin oltiin tavattu. Sittemmin olen huomannut, ettei anoppini rakkaus kohdistu kuin häneen itseensä.

Saman olen kokenut ja lopputuloksen huomannut. Oman lapsen mitätöinti ja haukkuminen tapahtui muiden kuulematta. Toivottu vaikutus ei uponnut minuun-anoppia ylistäen ja puolisoani väheksyen-kuten anoppi varmaan halusi. Myöhemmin huomasin, että anoppi haukkui ja mustamaalasi jatkuvasti jotain sukulaista tai perheenjäsentä selän takana. Luin jostakin, että käytös viittaisi vallan käyttöön, saattoi liittyä narsismi-aiheeseen.

Siis narsisti tuo mun anoppi on. Hyvin taitava vallankäyttäjä.

Valitettavasti tuollainen äiti jättää lapsiinsa ikuiset, syvät arvet. Niitä mieheni ja sisaruksensa yrittävät parannella.

Tiedän varsin hyvin. Miten anoppi vaikutti miehesi ja sisarustensa väleihin vai vaikuttiko? Ovatko miehesi ja sisaruksensa käsitelleet asiaa keskenään?

Mun miehellä on hyvin etäiset välit sisaruksiinsa. Voi johtua myös siitä, että heillä on iso ikäero. En usko, että ovat traumaansa yhdessä käsitelleet. Miehen sisko on joskus mökillä parin saunakaljan voimalla kertonut, miten äitinsä narsismi on hankaloittanut elämää. Mieheni taas ei puhu lapsuutensa traumoista, vaikka syytä olisi...

Surullista ja tuttua. Onko äiti mahdollisesti luonut etäisyyttä sisarusten väleihin?  Sisaruksilla voi olla samanlaiset kivet kannettavinaan.

Varmasti sitäkin tapahtunut, mutta en tiedä, missä mittakaavassa. En usko, etteikö olisi minimoinut riskiä, että lapset liittoutuvat häntä vastaan. Eihän tuo osaa sanoa mitään hyvää edes lapsistaan. Tai pystyy, jos saa asian käännettyä omaksi ansiokseen. Miehen sisko on hakenut apua ongelmiinsa, joista yksi on ollut vaikea äitisuhde.

Ei ole ollut heillä helppo lapsuus, kun äiti on varsin narsistinen ja isä viskisieppo.

Sisarusten etäännyttäminen toisistaan on voinut tapahtua pienin vihjaisuin, toista sisarusta arvostellen tms. toiselle. Mukana voi olla valheitakin. Sisko voisi ehkä haluta avata asiaa veljensä kanssa, jos veli tulisi vastaan? Miten anoppi suhtautuu sinuun?

Nuo sisarukset asuvat kaukana, joten jo siksi on vähän kontaktia. Anopin kanssa en tule toimeen alkuunkaan. Ei olla puheväleissä. Jos tulee kaupassa vastaan, niin tervehdin, mutta en jää juttelemaan.

Toivottavasti miehesi saisi lukkojaan auki ja jälkipolven välit tulisivat kuntoon. Tuntuu kamalalta, että sisarukset perheineen menettävät elämästään yhteisvuosia, kun annetaan jonkun perheenjäsenen vaikuttaa traumaattisesti. Ja eletään epäluuloissa ja uskomuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Mikä sinä olet määrittämään, milloin joku asia on sellainen, että toinen tarvitsee keskustekumppania asialle? Harva haluaa ystäville ja miehelle anoppiaan haukkua.

Ja anoppiako on pakko nimenomaan Haukkua?????? Täällä se kyllä onnistuu ja peukutus on sitä runsaampaa, mitä rumemmin haukut, eiks niin ?

Aika monet täällä ovat kertoneet vain kokemuksiaan anopeistaan, eihän se ole haukkumista jos kertoo toisen käytöksestä. Jos käytös vaikuttaa huonolta niin sehän on sen käyttäytyjän (eli tässä anopin) oma häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Mikä sinä olet määrittämään, milloin joku asia on sellainen, että toinen tarvitsee keskustekumppania asialle? Harva haluaa ystäville ja miehelle anoppiaan haukkua.

Ja anoppiako on pakko nimenomaan Haukkua?????? Täällä se kyllä onnistuu ja peukutus on sitä runsaampaa, mitä rumemmin haukut, eiks niin ?

Lopeta jo! Täällä keskustellaan kokemuksista ja ongelmista.  Ketjussa kyllä mainitaan ongelmattomistakin anopeista, joillakin on kokemusta sekäettä.

Joukkolyttäys anopeille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Mikä sinä olet määrittämään, milloin joku asia on sellainen, että toinen tarvitsee keskustekumppania asialle? Harva haluaa ystäville ja miehelle anoppiaan haukkua.

Ja anoppiako on pakko nimenomaan Haukkua?????? Täällä se kyllä onnistuu ja peukutus on sitä runsaampaa, mitä rumemmin haukut, eiks niin ?

Lopeta jo! Täällä keskustellaan kokemuksista ja ongelmista.  Ketjussa kyllä mainitaan ongelmattomistakin anopeista, joillakin on kokemusta sekäettä.

Joukkolyttäys anopeille

Mikä sinua vaivaa? Oletko lukenut ketjun ajatuksella? Miksi haluat ilmaista kantasi noin? Vai tarkoitatko, että pitäisi kehua sitä, että anoppi penkoo kotisi läpikotaisin poissaollessanne, arvostelee ulkonäköäsi, työtäsi, kotiasi, tervettä äitiyttäsi huonoksi, terveitä lapsiasi mitättömiksi, haukkuu oman poikansa, koko miniäsukupolven, ehdollistaa rakkautensa lastaan kohtaan, mitätöi, latistaa, vähättelee jne.? Anopin lapset kärsivät, sisarukset, puolisot, lastenlapset, toivotko että ongelmat lakaistaisiin maton alle ja oltaisiin hiljaa siunaten pahoinvoinnin jatkuvuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee väkisin mieleen, että kauhu-miniät täällä vaahtoaa anopeistaan, koska eivät omaa minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaikki vika on anopissa, teki, mitä teki. Peiliä ei näillä miniäkauhuilla taida olla?

Kertoisitko kokemuksistasi ihmissuhdetaitoisena etkä vain hokisi tuota samaa "teki mitä teki".

Kerron. Itselläni on anoppi, joka puuttui lähes joka asiaan meidän elämässä. Nuorena vaimona luotin liikaa anoppini makuun ja neuvoihin, jotka olivat varmasti hyviä. Mutta eri puolella Suomea kasvaneena en osannut anopin mielestä toimia oikein, joten minua oli neuvottava. Otin neuvot vastaan, mutta en tarkalleen kuitenkaan niitä noudattanut. Pikkuhiljaa minä ymmärsin, etten kaivannut anopin neuvoja, vaan toimin, niinkuin toimin. Rupesin vaivihkaa huomauttelemaan, että hei, ollaan jo nelikymppisiä, eiköhän me jo osata nämä jutut. Vaatteeni olivat liian nuorekkaita anopin mielestä, en niistä huomautteluista välittänyt, vaan puin samalla tyylillä itseni. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pikkuhiljaa se huolehtiminen ka huomauttelemine on loppunut, mutta hyvissä väleissä silti ollaan. Ajattelin, että meidän parasta anoppi on tarkoittanut kaikella.

En ole jota lainasit, mutta sinusta on ihmissuhdetaitoa, että noudattaa saamiaan neuvoja, mutta ei kuitenkaan tarkalleen? Ja sitten pikkuhiljaa tekee toisin? Vai käsitinkö väärin. Minäpä kerron, miten minun mielestä hyvät ihmissuhdetaidot omaava hoitaa neuvomiset jotka eivät itseä miellytä, sillä ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös oman itsen kunnioitus ja rajojen vetäminen tietyssä pisteessä:

Anoppi: Tämä paita sopii sinulle, ostetaan se

Miniä: Se on kyllä kaunis paita, mutta ei minun tyyliäni, jätän väliin.

Anoppi: Minusta sinä pukeudut liian nuorekkaasti

Miniä: Minun pukeutuminen on minun oma asiani. En minäkään kommentoi muiden pukeutumista.

Anoppi: Vauvalle pitää antaa pottua 2kk iässä

Miniä: Nykytiedon mukaan kiinteät aloitetaan x iässä

Anoppi: Niin ne aina muuttuvat, kyllä minä sinuna antaisin jo aiemmin

Miniä: Arvostan neuvoasi, mutta en halua toimia niin.

Anoppi: Kyllä pitäisi jo imetys lopettaa

Miniä: Minä en halua vielä lopettaa, aion vielä jatkaa

Anoppi: En minäkään kauaa imettänyt, ei opi muuten lapsi oikealle ruualle

Miniä: Niin nämä ovat sellaisia asioita, että taitavat tavat vaihdella eri aikoina. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka lopettavat aiemmin, itse haluan kuitenkin tehdä näin.

Anopin ihmissuhdetaidoista on sitten kiinni, loukkaantuuko hän. Ei hyvät ihmissuhdetaidot ole sitä, ettei sanota omaa mielipidettä. Se on sitä, että osaa kunnioittaa keskustelukumppania samalla kun sanoo mielipiteensä.

Kerroinhan, että nuorena vaimona uskoin, että tarvitsen neuvoja. Iän karttuessa huomasin pärjääväni ilman niitä. Siitä seurasi, että rupesin sanomaan mielipiteitäni myös anopille ja muistuttamaan häntä, että ollaan jo niin ja niin vanhoja ihmisiä, että päätetään itse, mitä ostetaan, puetaan päälle, syödään, yms. Tarvitseeko siitä verisesti loukkaantua ja tulla esim vauva-palstalle haukkumaan pystyyn narsisti anoppi. Tällä palstalla on sairas, raskas ja negatiivinen ilmapiiri. Mollataan, panetellaan, arvostellaan ihmisiä aivan siekailematta.

Mikä sinä olet määrittämään, milloin joku asia on sellainen, että toinen tarvitsee keskustekumppania asialle? Harva haluaa ystäville ja miehelle anoppiaan haukkua.

Ja anoppiako on pakko nimenomaan Haukkua?????? Täällä se kyllä onnistuu ja peukutus on sitä runsaampaa, mitä rumemmin haukut, eiks niin ?

Lopeta jo! Täällä keskustellaan kokemuksista ja ongelmista.  Ketjussa kyllä mainitaan ongelmattomistakin anopeista, joillakin on kokemusta sekäettä.

Joukkolyttäys anopeille

Hei rajoita nyt vähän! Täällä on ollut ketjuja mm. kamalimmista naapureista, kamalimmista treffikumppaneista, kamalimmista asiakaspalvelijoista, ja harva se päivä valitusta omasta miehestä/vaimosta/puolisosta/miniästä/kumminkaimasta yms. Ei ne anopit mitään pyhiä lehmiä ole, joista ei saisi huonoja kokemuksia kertoa. 

PS. mulla on nykyään ihana anoppi. :D 

Tämä ketju on terapeuttinen! Täällä yksi miniä jossa on aivan kaikki pielessä: ruuanlaitto, pukeutuminen, sisustus, juhlat, lastenkasvatus, sukulaiset, oma lapsuudenkoti. Suoraa ja epäsuoraa ilkeilyä jatkuvasti.Myös minun anoppini harrastaa psykologiaa jolla on todennut että olen ihmisenä kehittymätön. Hänellä on jatkuvia vaatimuksia miestäni kohtaan, aina pitää häntä palvoa ja palvella.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on terapeuttinen! Täällä yksi miniä jossa on aivan kaikki pielessä: ruuanlaitto, pukeutuminen, sisustus, juhlat, lastenkasvatus, sukulaiset, oma lapsuudenkoti. Suoraa ja epäsuoraa ilkeilyä jatkuvasti.Myös minun anoppini harrastaa psykologiaa jolla on todennut että olen ihmisenä kehittymätön. Hänellä on jatkuvia vaatimuksia miestäni kohtaan, aina pitää häntä palvoa ja palvella.

Jos saisit taikasauvan, mitä muuttaisit ja millaiseksi?