Lue keskustelun säännöt.
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Siis apua nyt tää menee taas pahemmaks :D
Ollaan siis katkastu välit nyt kokonaan anoppiin. Mies huomas facebookista äitinsä julkasun missä oli tän entisen työkaverin lapsi kommentilla "mummin kultatyttö" Siihen sit joku oli käyny kommentoimassa miten ihana lapsenlapsi anopilla on ja anoppi esittää nyt että tää lapsi on hänen lapsenlapsensa (eivät ole mitään sukua) Sääliks käy sen lapsen oikeaa isoäitiä joka on anopin kaveri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Siis apua nyt tää menee taas pahemmaks :D
Ollaan siis katkastu välit nyt kokonaan anoppiin. Mies huomas facebookista äitinsä julkasun missä oli tän entisen työkaverin lapsi kommentilla "mummin kultatyttö" Siihen sit joku oli käyny kommentoimassa miten ihana lapsenlapsi anopilla on ja anoppi esittää nyt että tää lapsi on hänen lapsenlapsensa (eivät ole mitään sukua) Sääliks käy sen lapsen oikeaa isoäitiä joka on anopin kaveri...
Tuohan alkaa olla jo harhaista, jos tuttavan lastenlasta omii.
Huolestuttavaa, mutta nauratti silti 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Siis apua nyt tää menee taas pahemmaks :D
Ollaan siis katkastu välit nyt kokonaan anoppiin. Mies huomas facebookista äitinsä julkasun missä oli tän entisen työkaverin lapsi kommentilla "mummin kultatyttö" Siihen sit joku oli käyny kommentoimassa miten ihana lapsenlapsi anopilla on ja anoppi esittää nyt että tää lapsi on hänen lapsenlapsensa (eivät ole mitään sukua) Sääliks käy sen lapsen oikeaa isoäitiä joka on anopin kaveri...
Tuohan alkaa olla jo harhaista, jos tuttavan lastenlasta omii.
Huolestuttavaa, mutta nauratti silti 🤣
Huolestuttavaahan toi anopin meno on mut siis tää rupee saamaan jo ihan uusia piirteitä koko juttu... En tiennykään et joku voi mennä tolleen sekasin kun ei saa tahtoaan läpi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Siis apua nyt tää menee taas pahemmaks :D
Ollaan siis katkastu välit nyt kokonaan anoppiin. Mies huomas facebookista äitinsä julkasun missä oli tän entisen työkaverin lapsi kommentilla "mummin kultatyttö" Siihen sit joku oli käyny kommentoimassa miten ihana lapsenlapsi anopilla on ja anoppi esittää nyt että tää lapsi on hänen lapsenlapsensa (eivät ole mitään sukua) Sääliks käy sen lapsen oikeaa isoäitiä joka on anopin kaveri...
Tuohan alkaa olla jo harhaista, jos tuttavan lastenlasta omii.
Huolestuttavaa, mutta nauratti silti 🤣
Huolestuttavaahan toi anopin meno on mut siis tää rupee saamaan jo ihan uusia piirteitä koko juttu... En tiennykään et joku voi mennä tolleen sekasin kun ei saa tahtoaan läpi..
Meillä ei ihan noin paha sentään. Anoppihan on runsain mitoin tuonut muun muassa rumia koriste-esineitä, lapsille epäsopivia vaatteita jne. Kun olen tehnyt selväksi että tuohan ei meille jää, niin anoppi nakellen niskojaan lähtee matkoihinsa ja kivahtaa, että hän vie tämän mökille! Vaatteet kuulemma kelpaa miehen serkulle (meillä poikia, serkulla tyttö) tai tuttavan lapsenlapselle. Ihan sama mulle, kunhan eivät mokomat jää mun kotiin pyörimään!
Mä kiittäisin kauniisti ja veisin spr:n konttiin hyväntekeväisyyteen.
Jos anoppi kysyy missä se-ja-se on niin vastaisin että en muista tai meni jo pieneksi.
Tietylle ihmistyypille ei auta / hyödytä kertoa millaisia vaatteita tai tavaroita haluaa saada lahjaksi, ostavat silti oman maun mukaan tai tahalleen vääränlaista kiusallaan.
Helpommalla pääsee ja eikä lähde peleihin/kiukutteluihin mukaan (=mikä ehkä tarkoituksena) kun vie tavarat hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kiittäisin kauniisti ja veisin spr:n konttiin hyväntekeväisyyteen.
Jos anoppi kysyy missä se-ja-se on niin vastaisin että en muista tai meni jo pieneksi.
Tietylle ihmistyypille ei auta / hyödytä kertoa millaisia vaatteita tai tavaroita haluaa saada lahjaksi, ostavat silti oman maun mukaan tai tahalleen vääränlaista kiusallaan.
Helpommalla pääsee ja eikä lähde peleihin/kiukutteluihin mukaan (=mikä ehkä tarkoituksena) kun vie tavarat hyväntekeväisyyteen.
Järkevämpää olisi kertoa toiveensa, jos toinen haluaa ostaa jotain. Tai kieltää kokoaan ostamasta mitään. Voi myös ilmoittaa, että kaikki ei-toivotut tavarat laitamme kierrätykseen tai palautamme antajalle, jotta antaja voi vaihtaa tavaran kaupassa. Miksi pitäisi esittää alituisesti kiitollista ei-halutusta tavarasta, tukien anopin toimintaa.
Ihan vaan normaalit käytöstavat suvunkin kesken?
Vai sanotko työkavereilles ja ystävilleskin, että "väärää suklaata" tai ruma pannulappu jos saat heiltä jotain lahjaksi?
Se on lahja eikä mikään tilaustuote...
NORMAALEILLE ihmisille voi tiestysti omia toiveita kertoa jos kysyvät. Jos eivät kysy niin sitten otat vastaan ja kiität ja teet tavaralle mitä lystäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan normaalit käytöstavat suvunkin kesken?
Vai sanotko työkavereilles ja ystävilleskin, että "väärää suklaata" tai ruma pannulappu jos saat heiltä jotain lahjaksi?
Se on lahja eikä mikään tilaustuote...
NORMAALEILLE ihmisille voi tiestysti omia toiveita kertoa jos kysyvät. Jos eivät kysy niin sitten otat vastaan ja kiität ja teet tavaralle mitä lystäät.
Jos saa tädiltä joululahjaksi Budapest-konvehteja, niin niistä voi kiittää ja heittää roskikseen tai viedä työpaikalle tuhottavaksi. Mutta jos joku tuo mitä karseampia ja hyödyttömämpiä tavaroita jatkuvalla syötöllä, niin todellakin kiellän tuomasta enää mitään. Ei mun koti ole mikään SPR:n välivarasto. Typerin päähänpisto oli varmaan rikkinäinen leivänpaahdin. "Kun se Sami on niin kätevä käsistään". Mun mies on kyllä näppärä käsistään, mutta jotain rajaa sentään.
Silloin kun Suomi oli köyhä, oli ymmärrettävää, että makkaraa jatkettiin jauholla, suklaata maidolla, ruisleipää vehnällä, juusto ja jäätelö tehtiin halvasti ja kahvi paahdettiin niukasti. Kaikki nämä pula-ajan tavat ovat unohtuneet päälle suomalaisessa ruokakulttuurissa.
Suomalaiset eivät taida ymmärtää, miten outoa ja jälkeenjäänyttä tällainen laimennettujen tuotteiden suosio perusruokana on. Että joukolla kehutaan, kuinka ihanaa on kun makkara on tasaista teollista mössöä, jossa ei ole lihaisaa tiukkuutta. Ja kuinka tärkeää on, että makkara on halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli lähdössä lavatansseihin, oli minun puolesta ihan ok koska en osaa tanssia. Mutta anopille ei käynyt, kielsi 38v. poikaansa menemästä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli lähdössä lavatansseihin, oli minun puolesta ihan ok koska en osaa tanssia. Mutta anopille ei käynyt, kielsi 38v. poikaansa menemästä.
Oliko tähän jotain perusteita? Aika mielenkiintoinen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itsellä käynyt mahtava tuuri, sillä miesystäväni äiti on aivan älyttömän hyvä tyyppi. Muistuttaa aika paljon omaa äitiäni, johon mulla on tosi läheiset välit ja ovatpa äipät nykyään keskenäänkin ystävät.:) Ollaan siis hyvissä väleissä. Vien hänen luona käydessä monesti tuliaisina jotain leipomuksina ja hän vastavuoroisesti tuo meille välillä kahvia. Eikä hän ole koskaan luonamme käydessään kommentoinut ikävään sävyyn mitään. Päinvastoin kehunut sisustusta yms.
Mutta äitini on kertonut minulle, miltä tuntui tulla isäpuoleni sukuun aviottoman lapsen kanssa.
Mummu (äitini anoppi) ei niin nihkeä koskaan kuulemma ollut. Vähän tosin karsasti sitä, miten läheinen poikansa oli jo minunkin (silloin 3-4v) kanssa. Pelkäsi kai, että äitini etsii vain isää lapselle. Mutta isomummu (äidin anopin äiti) olikin eläessään ihan omaa luokkaansa.
En muista hänen kertaakaan koskaan missään ikinä hymyilleen. Äitini ja isäpuoleni eivät olleet naimisissa ja tästä isomummu jaksoi muistuttaa. Aina äidilleni kahvia tarjotessa sanoi:"Ottaako se ROUVA kahvia?" Oikein huudahti sanan rouva. "Unohteli" minun nimeäni ja ikääni usein. Eikä millään meinannut oppia, että join kahvia esiteini-iässä jo. (Olen aloittanut kahvin juonnin jo 8-vuotiaana.) Kattoi mulle aina lasin mehua varten, vaikka joka kerta korjattiin, että anteeksi, mutta ottaisin mieluusti sitä kahvia. Oltiin äidin kanssa toisen luokan kansalaisia ihan alusta asti vain ja ainoastaan sen takia, että äitini oli saanut minut avioliiton ulkopuolella ja seurusteli nyt miehen kanssa, joka ei ollut isäni.
Äiti on kertonut lukemattomia tarinoita, miten ei riittänyt mummulle ja miten mummu saattoi sukujuhlissa kyynärpäätaktiikalla oikeasti töniä äitiäni pois tieltä ja riistää vauvan äidin sylistä. (Äiti synnytti siis mummulle kuitenkin pari "omaa" lapsenlasta.) Olipa mummu myös soitellut äidilleni aikaisin aamulla, että onhan vauvalla villasukat!? Siellä on kylmä tänään, pitää olla villasukat! Ja äiti yritti kaikki neuvot ja ohjeet vaan nauraa ohi, että hei, tässä on jo yksi lapsi kasvatettu kouluikään asti, ehkä hän vauvan kanssa tosiaan pärjää...
Mullakin paljo kerrottavaa anopistani, erikoinen emäntä. Aikoinaan kun äidilleni vihjailin että vaikea tapaus niin sain kuulla saarnaa miten pitää ymmärtää ja hyväksyä. Sitten appivanhempani onnistuivat vuokraamaan naapuri talon pariksi kuukautta äidilleni ja hänen miehellensä.No ei hän siinä kauaa mennä kun riitantuivat kunnolla. Olin jo aikaisempaa sanonut että tää vuokraus ei ole mikään hyvä asia,tulevat riitantumaan.Tämän lomareissun jälkeen äitini ymmärtää täysin mistä aijemmin olin yrittänyt avautua. Sääli että on niin kovapäinen että pitää osua omalle kohdalle ennenku tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin viimesin vetää nyt kyl pohjat koko tälle sen sekoilulle.
Uhkailee miestä et jos mies ei vie kerran viikossa meidän lasta hänen luokse kylään niin anoppi kertoo mulle kuinka mies on pettänyt mua entisen työkaverinsa kanssa :D Hieman ehkä nauroin kun mies kerto tästä uusimmasta episodista mulle...
Siis apua nyt tää menee taas pahemmaks :D
Ollaan siis katkastu välit nyt kokonaan anoppiin. Mies huomas facebookista äitinsä julkasun missä oli tän entisen työkaverin lapsi kommentilla "mummin kultatyttö" Siihen sit joku oli käyny kommentoimassa miten ihana lapsenlapsi anopilla on ja anoppi esittää nyt että tää lapsi on hänen lapsenlapsensa (eivät ole mitään sukua) Sääliks käy sen lapsen oikeaa isoäitiä joka on anopin kaveri...
Okei, meidän delirium-anoppi ei vedä vertoja tälle 😂
Ihan mielenkiinnosta, kun anoppinne ilkeilee teille, niin miten puolisonne siihen suhtautuu? Puolustaako teitä, vai eikö ole huomaavinaan?
Oman puolisoni ja anoppini kanssa ei tällaista ongelmaa ole, mutta muistan lapsuudestani kuinka isoäitini aina tilaisuuden tullen haukkui äitini, veljeni ja minut. Isäni oli kuin ei mitään, mutta raivostui aina kun äitini otti asian kotona puheeksi.
Nyt en avaudu anopista, vaan omasta suvusta. Olisi kuun lopussa häät, isäni ja hänen naisystävänsä. Siinä ei ole minusta vikaa, tykkään tästä naisesta ja jos hän tekee isäni onnelliseksi, niin onnea.:) Mutta se suku. Oma suku siis, Mua pelottaa mennä isän suvun armoille. En ole nähnyt ketään sieltä yli kahteen vuoteen. Välissä opiskelin hetken, mutta jäin sairauslomalle ja nyt olen kuntouttavassa työtoiminnassa. En haluaisi ruotia sitä isän puolen suvun kanssa yhtään. Siellä tuntuu juorut leviävän. Kysyin juuri miesystävältäni, että ahdistaako häntä mennä sinne häihin, kun hän ei ole tavannut isääni kuin ehkä 6 kertaa. Häntä ei ahdista ollenkaan. Tietää, että isäni pitää hänestä (siis oikeasti pitää, isäni on mullekin hehkuttanut), mutta mua ahdistaa ja pelottaa kuin pientä oravaa mennä ruodittavaksi. Onneksi ne on kuitenkin isäni häät. Jospa fokus olisi niissä. Mutta sen juoruporukan tuntien... Apua!:/
Anoppini on tyypillinen vauvan omija ja äidin vähättelijä. Kerran sitten sanoin takaisin asiallisen tiukasti ja puhelu loppui asiallisesti. Puhuttiin välillä muistakin asioista. KUNNES mieheni puhelin soi. Jos anoppi haluaa minua haukkua, niin soittaa sitten nykyään miehelleni (ja muulle suvulle). Mieheni toki puolustaa minua, mutta onhan se raskasta kuunnella vierestä sitä riitelyä anopin ja mieheni välillä. Ja aivan uskomattoman itsekästä muutenkin purkaa omaa vihaansa pojalleen! Perhettämme ei jaksa kiinnostaa hänen kimpaantumisensa jostain mitättömyyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, kun anoppinne ilkeilee teille, niin miten puolisonne siihen suhtautuu? Puolustaako teitä, vai eikö ole huomaavinaan?
Oman puolisoni ja anoppini kanssa ei tällaista ongelmaa ole, mutta muistan lapsuudestani kuinka isoäitini aina tilaisuuden tullen haukkui äitini, veljeni ja minut. Isäni oli kuin ei mitään, mutta raivostui aina kun äitini otti asian kotona puheeksi.
Kun kasvaa tuollaisen ihmisen kanssa, käytöstä pitää normaalina ja sitä oppii myötäilemään. Miehelläni meni 30 vuotta käsittää, miten hirveitä hänen vanhempansa minulle olivat, kun olimme nuoria. Nyt kun hän on viisikymppinen ja omat lapset kaksikymppisiä, se on mennyt kaaliin. Aiemmin vain minä olin hankala ja minun piti ymmärtää.
Koetti päättää vauvan nimen ja suuttui ristiäisissä kun ei annettukaan hänen valitsemaansa nimeä, paineli ulos tupakalle ja appiukko maanitteli palaamaan sisälle... Ensimmäisenä äitienpäivänäni soitti klo 9 aamulla ovikelloa, koetti riistää vauvan minulta kesken imetyksen ja meni sitten makaamaan sohvalle ja huutelemaan miehelleni että keitäs kahvia. Ja alkoi irvailla mieheni ostamista kukista, luultavasti katkeruuttaan jos ei ollut appiukolta ikinä kukkia saanut.
.