Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Tätä minäkin ihmettelen.
Että oikein kamalat anopit- ketju.
Mistä ihmeestä on ihan oikeasti kysymys.
Ja kyllä, on varmasti yksittäisiä kamalia anoppeja niin kuin miniöitä tai mihinkä tahansa ryhmään kuuluvia.
En minäkään puhu miehen suvusta kovin monelle, mutta jotain voi nimettömänä tällaiseen ketjuun paljastaa. Juoruaminen on ikävää, av on terapiaa.
Ei mieheni sukulaisista päälle päin kovin moni uskoisi, millaisia hirviöanoppeja yms ovat. Omille ystävilleen ja muulle suvulle ovat kieli ruskeana. Yäk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on monesti kehottamut poikaansa, eli miestäni jättämään minut tyylillä "saisit paljon paremmankin".
Mennessämme kerran heidän mökilleen, kaikille muille tarjottiin siiderit paitsi minulle. Olen kuulemma alkkis (en kyllä todellakaan ole :D ).
En osaa pukeutua juhliin, kuulemma ylipukeudun joka on noloa. Toisaalta taas haukkuu vaatteistani silloinkin jos kuljen pieruverkkareissa kotina töiden jälkeen.
Tuppaa aina kylään ilman ennakkovaroitusta.
Yrittää päättää mieheni vaatetuksesta, hiustyylistä ja ylipäätään kaikesta.
En tiedä onko anoppi ainoastaan minulle mulkero. Kälyni tulee hänen kanssaan oikein hyvin juttuun.
Ja vielä tapaat tuota?
Olisin nostanut kytkintä ekalla kerralla, jos mieheni olisi sallinut äitinsä käyttäytyä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Mikä sai miehestä heräämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Sama meillä. Ei tarvinnut itse tehdä juurikaan mitään, kuin vain odotella anopin seuraavia kieroiluja, valheita tai loukkaavia tempauksia. Jokainen temppu avasi lisää poikansa silmiä ja anoppi vastoin tarkoitustaan menetti lopullisesti poikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Mikä sai miehestä heräämään?
Anoppi haukku mut pystyyn miehen läsnäollessa. Ennen sitä oli piikitellyt ainoastaan kahden kesken mut kun kieltäydyin näkemästä kahden kesken niin rupes piikittelemään miehen läsnäollessa. Ilmotin et jos tää ei lopu ni mä lähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Kyllä se särön suhteeseen loi. Nyt keski-ikäisenä mies on viimein tajunnut, miten kamalia hänen vanhempansa olivat. Tuli erikseen sanomaan ja vannoi, ettei itse tule olemaan samanlainen.
Meillä meni noin 10v ennen kuin mies alkoi ymmärtämään kuinka isosta ongelmasta oli kyse. Appivanhempien käytös meni niin pahaksi, ettei sitä voinut enää mitenkään selitellä ymmärtämättömyydellä. Minä en kestänyt enää, masennuin ja kieltäydyin olemasta missään tekemisissä miehen suvun kanssa.
Mies havahtui kun huomasi, että vanhempansa olivat iloisia masennuksestani. Tajusi myös, että menettää minut ennen pitkää, jos ei asiat muutu. En olisi halunnut katkaista välejä appivanhempiin, lasten takia yritettiin näin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Meillä on ollut todella rankkaa, kun mies on ollut sitä mieltä että ei se hänen äitinsä millään pahalla, se nyt vaan on tuollainen. Ja ollut yleismiesjantusena anoppilassa ihan joka asiassa. Lähtenyt jopa klo 2.30 yöllä näyttämään kädestä pitäen, miten automaattisulake pistetään takaisin päälle. (Tätä edelsi monta soittoa. Tämän tapauksen jälkeen miehen puhelin on yöpynyt keittiön pöydällä äänettömällä)
Kyllä tässä vuosien varrella on ollut monta tilannetta, että olen miettinyt eroa anopin takia. Mies alkoi nähdä kärsimykseni, kun sain jonkinlaisen hermoromahduksen. Itkin hysteerisesti, hoin "en jaksa enää. Tämän jälkeen mies on selkeästi tukenut minua enemmän, joskaan ei ole täysin valmis pistämään välejä poikki äitiinsä. On myös äitinsä talkkarina olemista rajannut akuuteimpiin hommiin. Oma perhe noussut äidin ohi elämän prioriteeteissa.
Enkä nyt tarkoita, etteikö mies saisi äitiänsä auttaa. Anoppi vaan on niitä ihmisiä, että asioiden pitää tapahtua heti, kun hän sen päähänsä saa. Joku aidan maalaaminen voi odottaa viikon tai kolme, anoppi osaa sen tehdä vaikka itse. Mutta jos on täysin talutusnuorassa oleva poika melkein naapurissa,niin miksi vaivautua?
Parempaan suuntaan on menty. Hitaasti, mutta varmasti. Tämä on vaatinut hyvin paljon rajaamista varsinkin minulta. Anoppihan on näitä ihmisiä, jotka vie silmän toisen päästä vaikka ei ole edes tarvetta, eli täysin rajaton ja todella röyhkeä. Mies on tuon kanssa elänyt, joten kyllä siinä on muutamia lamppuja täytynyt miehen päähän sytyttää, että on tajunnut, että hänen äitinsä käytös on kaukana normaalista. Asiaa ei ole helpottanut se, että aluksi mun sanomiset anopista oli mieheni mielestä piikki hänelle. Eihän se toki ole mieheni vika, että äitinsä on kovin narsistinen juoruämmä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Mikä sai miehestä heräämään?
Anoppi haukku mut pystyyn miehen läsnäollessa. Ennen sitä oli piikitellyt ainoastaan kahden kesken mut kun kieltäydyin näkemästä kahden kesken niin rupes piikittelemään miehen läsnäollessa. Ilmotin et jos tää ei lopu ni mä lähden.
Tuttua. Mitä opin, älä ole koskaan piikittelevän anopin kanssa kahden, älä edes vastaa puhelimeen. Ilkeä anoppi ei malta kuitenkaan pitää suutansa kiinni ja viimein räyskäisee tunteensa ilmaan huolimatta kuka on miniän seurassa. Mitä enemmän kuulijoita, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukko saattaa juosta auton perästä lähtiessämme "ihanasta" mummolasta.
Jostain asiasta unohtui valittaa ja piti juosta auto kiinni ja valittaa vielä kerran.
Entinen taistolainen äklökommunisti. Omasta mielesttään verraton humoristi.
Valittaminen appiukolla mielisairauden asteella.
Varmaan appiukolla suomenennätys reklamaatioista kauppaostoksista.
Anoppi on oikein mukava.
Vierailija kirjoitti:
Appiukko saattaa juosta auton perästä lähtiessämme "ihanasta" mummolasta.
Jostain asiasta unohtui valittaa ja piti juosta auto kiinni ja valittaa vielä kerran.
Entinen taistolainen äklökommunisti. Omasta mielesttään verraton humoristi.
Valittaminen appiukolla mielisairauden asteella.
Varmaan appiukolla suomenennätys reklamaatioista kauppaostoksista.Anoppi on oikein mukava.
Meillä se apen valittaminen ja negatiivisuus paljastui muistisairauden ensioireiksi.
Hän oli ihan silmittömän ilkeä ja silti itse aina mainosti itseään lupsakkana miehenä ja sellaisena miehenikin hänet muisti. No mulle ei ollut kovin kiltti... veemäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempi yrittää käyttää ylivaltaansa vielä aikuiseenkin lapseensa on parempi jättää yhteydenpito minimiin. Harvemmin tämän tyyppiset ihmiset muuttuu niin se vain on. Kyllä sen aikuisen pojan tai tytön perheen kuuluu olla se ykkönen ja sen oman puolison mielipiteen merkata eniten, kun puhutaan yhteisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Meillä mies ei enää kovin usein kyläile vanhemmillaan, koska minä en voi tulla mukaan. Tai voisin kyllä, mutta jos olen paikalla, anoppi keskittyy ainoastaan valittamaan mitä kaikkea olenkaan tehnyt taas väärin tai hänen kiusakseen. Valitettavasti tämä on viilentänyt paljon mieheni ja äitinsä välejä, koska hän ei jaksa kuunnella äitinsä kiukuttelua ja eihän se itseäkään kiinnostaisi kyläillä paikassa, jossa ei koskaan ole mukavaa ja kaikki aika menee puolison haukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Tätä minäkin ihmettelen.
Että oikein kamalat anopit- ketju.
Mistä ihmeestä on ihan oikeasti kysymys.
Ja kyllä, on varmasti yksittäisiä kamalia anoppeja niin kuin miniöitä tai mihinkä tahansa ryhmään kuuluvia.En minäkään puhu miehen suvusta kovin monelle, mutta jotain voi nimettömänä tällaiseen ketjuun paljastaa. Juoruaminen on ikävää, av on terapiaa.
Ei mieheni sukulaisista päälle päin kovin moni uskoisi, millaisia hirviöanoppeja yms ovat. Omille ystävilleen ja muulle suvulle ovat kieli ruskeana. Yäk!
En minäkään kenellekään ulkopuolisille anopista kerro, on kuitenkin miehen äiti. Pari tuttavaa on ihan kateellisia "ihanasta anapistani". Ihanuuden ovat päätelleet anopin omista jutuista. Eivät ihan vastaa todellisuutta. Yksikin on ihan avoimen katkera anopista minulle. Vaikuttaahan se toki ihanalta leikkipuistossa lastenlasten kanssa puuhatessa ja omia satuja kertoillessaan mutta eipä tiedä millainen suloinen myrkynkeittäjä anoppi oikeasti on.
Kerran törmäsin anopin ystävättäreen kaupungilla joka hyväntahtoisesti torui minua kun anoppi hoitaa lastenlapsiaa joka päivä vaikka kyllähän noin suloisia lapsia on ilo hoitaa jne. Totesin siihen että olen samaa mieltä ja nyt anoppi on saanutkin varmaan huilia kun ei ole nähnyt lapsenlapsiaan 4 kuukauteen. Oli hieman epäuskoinen ilme ystävättärellä, oli ilmeisesti ihan eri tarinaa kuullut anopilta...ja anoppi siis ei todellakaan ole hoitanut lapsia joka päivä, max 1-2 krt /kk käynyt puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Mikä sai miehestä heräämään?
Anoppi haukku mut pystyyn miehen läsnäollessa. Ennen sitä oli piikitellyt ainoastaan kahden kesken mut kun kieltäydyin näkemästä kahden kesken niin rupes piikittelemään miehen läsnäollessa. Ilmotin et jos tää ei lopu ni mä lähden.
Tuttua. Mitä opin, älä ole koskaan piikittelevän anopin kanssa kahden, älä edes vastaa puhelimeen. Ilkeä anoppi ei malta kuitenkaan pitää suutansa kiinni ja viimein räyskäisee tunteensa ilmaan huolimatta kuka on miniän seurassa. Mitä enemmän kuulijoita, sen parempi.
Mä olen yrittänyt tätä, mutta jotenkin se anoppi aina onnistuu tunkemaan jonnekin niin, ettei mies ole kuuloetäisyydellä. Alkuun koitin tietyn määrän vain sietää ja ajattelin, että hän vain on sellainen ikävä ihminen, jolla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Raja kuitenkin tuli vastaan enkä tapaa häntä kahden kesken, mutta vaikka perheenä käydään niin joku väli aina löytyy, ettei kukaan muu kuule. Tosin nyt joutuu suurimmat valittamaan varmaan selkäni takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Tätä minäkin ihmettelen.
Että oikein kamalat anopit- ketju.
Mistä ihmeestä on ihan oikeasti kysymys.
Ja kyllä, on varmasti yksittäisiä kamalia anoppeja niin kuin miniöitä tai mihinkä tahansa ryhmään kuuluvia.En minäkään puhu miehen suvusta kovin monelle, mutta jotain voi nimettömänä tällaiseen ketjuun paljastaa. Juoruaminen on ikävää, av on terapiaa.
Ei mieheni sukulaisista päälle päin kovin moni uskoisi, millaisia hirviöanoppeja yms ovat. Omille ystävilleen ja muulle suvulle ovat kieli ruskeana. Yäk!
En minäkään kenellekään ulkopuolisille anopista kerro, on kuitenkin miehen äiti. Pari tuttavaa on ihan kateellisia "ihanasta anapistani". Ihanuuden ovat päätelleet anopin omista jutuista. Eivät ihan vastaa todellisuutta. Yksikin on ihan avoimen katkera anopista minulle. Vaikuttaahan se toki ihanalta leikkipuistossa lastenlasten kanssa puuhatessa ja omia satuja kertoillessaan mutta eipä tiedä millainen suloinen myrkynkeittäjä anoppi oikeasti on.
Kerran törmäsin anopin ystävättäreen kaupungilla joka hyväntahtoisesti torui minua kun anoppi hoitaa lastenlapsiaa joka päivä vaikka kyllähän noin suloisia lapsia on ilo hoitaa jne. Totesin siihen että olen samaa mieltä ja nyt anoppi on saanutkin varmaan huilia kun ei ole nähnyt lapsenlapsiaan 4 kuukauteen. Oli hieman epäuskoinen ilme ystävättärellä, oli ilmeisesti ihan eri tarinaa kuullut anopilta...ja anoppi siis ei todellakaan ole hoitanut lapsia joka päivä, max 1-2 krt /kk käynyt puistossa.
Meillä minun äitini oli selitellyt ummet ja lammet enoni leskelle, miten en kuulemma mitään saa aikaiseksi ilman häntä. Olen saamaton jne. Todellisuudessa olen muuttanut kotoa alaikäisenä ja kaiken hoitanut aina itse. Vuosiin emme edes olleet tekemisissä!
Olin täysin mykistynyt, miten joku KEHTAA mennä mossottamaan jotain tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Tätä minäkin ihmettelen.
Että oikein kamalat anopit- ketju.
Mistä ihmeestä on ihan oikeasti kysymys.
Ja kyllä, on varmasti yksittäisiä kamalia anoppeja niin kuin miniöitä tai mihinkä tahansa ryhmään kuuluvia.En minäkään puhu miehen suvusta kovin monelle, mutta jotain voi nimettömänä tällaiseen ketjuun paljastaa. Juoruaminen on ikävää, av on terapiaa.
Ei mieheni sukulaisista päälle päin kovin moni uskoisi, millaisia hirviöanoppeja yms ovat. Omille ystävilleen ja muulle suvulle ovat kieli ruskeana. Yäk!
En minäkään kenellekään ulkopuolisille anopista kerro, on kuitenkin miehen äiti. Pari tuttavaa on ihan kateellisia "ihanasta anapistani". Ihanuuden ovat päätelleet anopin omista jutuista. Eivät ihan vastaa todellisuutta. Yksikin on ihan avoimen katkera anopista minulle. Vaikuttaahan se toki ihanalta leikkipuistossa lastenlasten kanssa puuhatessa ja omia satuja kertoillessaan mutta eipä tiedä millainen suloinen myrkynkeittäjä anoppi oikeasti on.
Kerran törmäsin anopin ystävättäreen kaupungilla joka hyväntahtoisesti torui minua kun anoppi hoitaa lastenlapsiaa joka päivä vaikka kyllähän noin suloisia lapsia on ilo hoitaa jne. Totesin siihen että olen samaa mieltä ja nyt anoppi on saanutkin varmaan huilia kun ei ole nähnyt lapsenlapsiaan 4 kuukauteen. Oli hieman epäuskoinen ilme ystävättärellä, oli ilmeisesti ihan eri tarinaa kuullut anopilta...ja anoppi siis ei todellakaan ole hoitanut lapsia joka päivä, max 1-2 krt /kk käynyt puistossa.
Että mä toivon, että osuisi tuollainen tilanne kohdalle, että saisi korjata niitä itsestä kerrottuja juttuja. Pieni ilo, mutta jo ajatuksena lämmittää kummasti. Eihän sillä pitäisi olla väliä, mitä muut ovat mieltä, mutta kyllä itseäni ainakin se jatkuva mustamaalaminen satuttaa ja harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän parisuhteet voi, joilla on vaikeat anopit? Näkeekö miehenne äidissään mitään ongelmaa? Meillä tämä asia on vaikuttanut parisuhteeseen, koska mies ei näe äidissään/vanhemmissaan mitään vikaa ja toimii aina kuten he haluavat. En enää halua miestäni, joka ei ole silmissäni mies vaan napanuorastaan kiinni äidissään.
Tän kaiken anoppi sekoilun takia meidän parisuhde on vaan vahvistunut. Yhdessä vaiheessa mietin jo et ero tulee anopin takia mut sit mies rupes itsekin heräilemään tilanteeseen ja rupes pitämään meidän perheen puolia.
Mikä sai miehestä heräämään?
Anoppi haukku mut pystyyn miehen läsnäollessa. Ennen sitä oli piikitellyt ainoastaan kahden kesken mut kun kieltäydyin näkemästä kahden kesken niin rupes piikittelemään miehen läsnäollessa. Ilmotin et jos tää ei lopu ni mä lähden.
Tuttua. Mitä opin, älä ole koskaan piikittelevän anopin kanssa kahden, älä edes vastaa puhelimeen. Ilkeä anoppi ei malta kuitenkaan pitää suutansa kiinni ja viimein räyskäisee tunteensa ilmaan huolimatta kuka on miniän seurassa. Mitä enemmän kuulijoita, sen parempi.
Mä olen yrittänyt tätä, mutta jotenkin se anoppi aina onnistuu tunkemaan jonnekin niin, ettei mies ole kuuloetäisyydellä. Alkuun koitin tietyn määrän vain sietää ja ajattelin, että hän vain on sellainen ikävä ihminen, jolla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Raja kuitenkin tuli vastaan enkä tapaa häntä kahden kesken, mutta vaikka perheenä käydään niin joku väli aina löytyy, ettei kukaan muu kuule. Tosin nyt joutuu suurimmat valittamaan varmaan selkäni takana.
Sama mulla. Inhottava anoppini on mua kohtaan vaikka olisi muitakin lähettyvillä. Jos kukaan muu kuin mä ei ole kuuloetäisyydellä, niin latelee todella törkeitä juttuja.
Anoppi käy meillä nykyään harvoin, mutta aina ilmoittamatta. Haen aina mieheni paikalle, itse puuhastelen anoppivisiitin ajan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä palsta joku anopinvihaajien keskus?? Omassa sukulais-, tuttava-, ystävä- tai työkaveripiirissäni ei kukaan ole koskaan moittinut, saatika haukkunut, omaa anoppiaan. Missäpäin Suomea noin kamalia anoppeja on?
Tätä minäkin ihmettelen.
Että oikein kamalat anopit- ketju.
Mistä ihmeestä on ihan oikeasti kysymys.
Ja kyllä, on varmasti yksittäisiä kamalia anoppeja niin kuin miniöitä tai mihinkä tahansa ryhmään kuuluvia.En minäkään puhu miehen suvusta kovin monelle, mutta jotain voi nimettömänä tällaiseen ketjuun paljastaa. Juoruaminen on ikävää, av on terapiaa.
Ei mieheni sukulaisista päälle päin kovin moni uskoisi, millaisia hirviöanoppeja yms ovat. Omille ystävilleen ja muulle suvulle ovat kieli ruskeana. Yäk!
En minäkään kenellekään ulkopuolisille anopista kerro, on kuitenkin miehen äiti. Pari tuttavaa on ihan kateellisia "ihanasta anapistani". Ihanuuden ovat päätelleet anopin omista jutuista. Eivät ihan vastaa todellisuutta. Yksikin on ihan avoimen katkera anopista minulle. Vaikuttaahan se toki ihanalta leikkipuistossa lastenlasten kanssa puuhatessa ja omia satuja kertoillessaan mutta eipä tiedä millainen suloinen myrkynkeittäjä anoppi oikeasti on.
Kerran törmäsin anopin ystävättäreen kaupungilla joka hyväntahtoisesti torui minua kun anoppi hoitaa lastenlapsiaa joka päivä vaikka kyllähän noin suloisia lapsia on ilo hoitaa jne. Totesin siihen että olen samaa mieltä ja nyt anoppi on saanutkin varmaan huilia kun ei ole nähnyt lapsenlapsiaan 4 kuukauteen. Oli hieman epäuskoinen ilme ystävättärellä, oli ilmeisesti ihan eri tarinaa kuullut anopilta...ja anoppi siis ei todellakaan ole hoitanut lapsia joka päivä, max 1-2 krt /kk käynyt puistossa.
Meillä kanssa anoppi kertoilee, kuinka kovasti hoitaa. Todellisuudessa kahteen vuoteen en ole voinut kuvitellakaan, että anopista olisi hoitajaksi. Lapsenlapsia ei näe edes joka kuukausi, vaikka asuu melkein naapurissa.
Meillä anoppi myös kertoo, kuinka tukee perhettäni taloudellisesti. On kyllä varakas, mutta ei ole meille asti avustukset tulleet. Eipä sillä, hyvin pärjätään ilmankin.
Onneksi anoppia yhtään tuntevat osaavat vähän suodattaa näitä anopin juttuja. Tunnetusti ajoittain riidoissa kaikkien kanssa, ja syy aina siinä toisessa osapuolessa
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se särön suhteeseen loi. Nyt keski-ikäisenä mies on viimein tajunnut, miten kamalia hänen vanhempansa olivat. Tuli erikseen sanomaan ja vannoi, ettei itse tule olemaan samanlainen.