Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea tilanne töissä - paloin loppuun ja mies suuttui sairaslomastani
20.10.2016 |
Yritän taustoittaa tilanteen mahd. lyhyesti: Meillä on työpaikalla ollut hirvittävän huono ilmapiiri nyt yli vuoden. Ihminen jonka kanssa minun pitäisi työskennellä tiiviissä yhteistyössä, on suoraan sanottuna täysin mahdoton, ilkeä ja yhteistyökyvytön. Hän on minua 15 vuotta vanhempi nainen ja pamautti heti yhteistyömme alussa, että onpa perseestä kun joutuu tuollaisen nuoren hupakon kanssa tekemään hommia. Sama käytös ja asenne on jatkunut siitä päivästä eteenpäin. Olen yrittänyt kaikkeni tämän työkaverin kanssa, olen ollut asiallinen ja hoitaa työn sillä tavalla kuin se kuuluu hoitaa. Olen myös tehnyt kohtuuttoman paljon hänen töitään, koska hän saattaa esim. saada ihmeellisiä kiukuttelukohtauksia, kävelee pois työpöydän äärestä, paiskaa oven kiinni perässään ja kieltäytyy puhumasta. Jokainen työpäivä on helvetin hankala tämän ihmisen takia.
Pomolle olen puhunut useaan otteeseen. Hän tietää tilanteen ja on periaatteessa minun puolellani, muttei käytännössä tee asialle mitään. Hän tietää, että työkaverini on vaikea ihminen. En nimittäin ole ensimmäinen, jota tämä sama nainen terrorisoi, mutta hän saa silti jatkaa käytöstään. Pomon hätäratkaisu oli siirtää minut osittain muihin hommiin, mutta käytännössä teen edelleen töitä sen saman hankalan työkaverin kanssa. Pomo tuntuu pelkäävän työkaveriani, eikä uskalla nostaa tämän kanssa kissaa pöydälle. Asiat vaan hyssytellään ja "katellaan" aina johonkin hamaan tulevaisuuteen.
No, paloin yksinkertaisesti loppuun. Romahdus tuli aika äkkiä, olen oireillut sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mieheni on kyllä huomannut tilanteen. Suunnilleen elokuussa oireiluni alkoi näkyä kotona saakka. Puhuminen menee kuitenkin aina vaikeaksi, koska mies ottaa jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen, etten ole viimeisen vuoden aikana hirveästi halunnut puhua työasioista kotona. Tiedän että olisi pitänyt puhua ja ymmärrän, jos miehestä tuntuu loukatulta tai siltä, että olen salannut häneltä jotain... Mutta nyt kun olen yrittänyt puhua ja olla täysin avoin, ei sekään ole hyvä, vaan mies joka kerta kiihtyy ja vaatii tarkempia tilannekatsauksia. Enkä minä osaa sellaisia antaa. Olen jo kertonut hänelle kaiken siitä, mikä siellä työpaikallani on tilanne ja miksi oloni on huono. Mies ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää.
Viime viikolla kävin vihdoin lääkärissä, kun oloni kärjistyi totaaliseen unettomuuteen. Sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja sitä jatketaan, jos tuntuu, ettei se riitä. Nyt mies syyllistää minua kotona olemisesta ja siitä, etten ole töissä, kun en hänen mielestään ole sairas. No, ehkä sairas onkin väärä sana, mutta täysin loppuunpalanut olen kyllä. Tuntuu etten voi levätä, vaikka pitäisi, kun mies hengittää niskaan.
Kommentit (46)
ei sulla oo mitään velvollisuutta kertoa juuri miehellesi työpaikan asioista, vaan sitä varten on työterveyspalvelut olemassa. etkö ole kuullut vaitiolovelvollisuudesta,ei miehen kuulu tietää sinun lörpöttelyjesi kautta työpaikan ongelmista, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta miestäkin. Olin itse miehen asemassa joku vuosi sitten. Mies jäi pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia ja sehän meni palkattomaksi tietenkin.
Laskut kasaantuivat minun niskaan ja koko perheen elättäminen. Ei tiennyt, pystyykö mies töihin ja saako uutta paikkaa. Totta ihmeessä hermostutti, kun minun palkasta meni puolet talolainaan ja lapsetkin tarvitsivat vaatteita ja muitakin laskuja oli.
Minä jouduin ottamaan lisäksi toisen työpaikan ja vapaapäiviä ei sitten ollut, kun tein monta kuukautta töitä kahdessa paikassa.
Ymmärrän kyllä miehenkin huolta tulevaisuudesta, kun kaikki taloudellinen vastuu romahtaa yhden ihmisen niskoille ja pitää tehdä ylitöitä ja pitäisi vielä jaksaa tukea puolisoaankin ja lapsia.
Näin minäkin olen miehen käytöksen halunnut tulkita. Ei vain ole juuri nyt energiaa alkaa lepytellä häntä. Ehkä se lepyttely on turhaakin, ehkä aika auttaa, en tiedä... Miehelle on kai hankalaa käsitellä ja ymmärtää näitä "henkisen puolen" ongelmia.
Meillä on tilanne ollut viime vuonna niin päin, että mies oli työtön ja minä elätin meitä. Ei tullut mieleen syyllistää miestä tilanteesta. Hän hoiti sen osan, minkä pystyi ja niin sen kuuluikin siinä tilanteessa olla. Eikä tässä vielä olla lähelläkään sitä tilannetta, että joutuisin pois työelämästä, vaan kyllä haluan takaisin työhöni. Tilanteen siellä on vaan pakko muuttua jollakin tavalla. Minulla on sairasloman lopussa uusi lääkärikäynti työterveydessä ja ajattelin silloin kysyä, voisiko työterveyshuolto jotenkin puuttua tuohon työpaikan tilanteeseen. Työsuojeluvaltuutettuakin täällä ehdotettiin ja selvitän myös sen mahdollisuuden.
Kiitos kaikille vastauksista! Oli tarve purkautua, enkä ole vieläkään saanut nukuttua kunnolla, joten pahoittelen, jos varsinkin aloitusviesti oli vähän pitkä ja sekava...
Ap
Ap, nyt oikeasti! Sä olet ihan kynnysmatto, jopa sun oma mies kyykyttää sua mennen tullen!
Töissä näin voi käydä, mä ymmärrän, mutta sun nuppi ei tule kestämään sitä että ensin töissä vedetään kölin ali ja sitten kotona on henkilö joka tekee sulle vielä ihan saman, pompottaa, syyllistää, kiusaa ja kyykyttää.
Jos et mitään muuta saa sairaslomallasi aikaiseksi, niin jumankauta nainen, sä laitat sen miehesi kuriin ja vedät ne rajat mitä sulle ei tehdä!
Jossain määrin totta, nyt kun sanoit ja ajattelen asiaa. Viimeinen vuosi on vetänyt niin voimattomaksi, etten välttämättä jaksa pitää puoliani kunnolla. Hämmentävää, koska aiemmin olin itsevarma ja energinen tyyppi, nyt väsynyt ja uupunut.
Kaikilla aiemmilla työpaikoillani on ollut hyvä ilmapiiri tai konfliktitilanteet on pystytty selvittämään järkevästi. On tullut järkytyksenä, ettei kaikilla työpaikoilla homma toimikaan samalla tavalla.
Ap
Tällaista se tosiaan voi olla. Itse olin pitkään yhdessä työpaikassa, jossa kaikki oli hienosti, kunnes tuli fuusioita, toimintatapamuutoksia, väenvaihdoksia, lomautusuhkia ynnä muuta. Vaihdoin toiseen, pienempään saman alan erikoisasiantuntijaporukkaan. Ajan mittaan osoittautui, että siellä oli suoraan sanottuna omalaatuiset omistajat/johtajat, kireää ja huono henki, stressiä, raskas organisaatio, jatkuvaa vahtimista ja kyyläämistä... Kun tilaisuus tuli ja pyydettiin, vaihdoin toiseen, samankokoiseen firmaan, jossa suunnilleen kaikki olivat vanhoja tuttujani. Organisaatio on todella matala, byrokratia minimissä. Ja henki on loistava! Kivireki putosi niskasta. Työkavereiden kanssa on hauskaa ja he ovat osaavia ja luotettavia.
Kuvaava esimerkki: tuossa kivirekifirmassa väki tuprutti tupakkia ketjussa. Nykyisessä ei kukaan polta. Pari tyyppiä soittelee kitaraa kesken päivän, jos siltä tuntuu.
Olin aikoinaan pienessä firmassa töissä, jossa omistaja oli todellinen draamaqueen. Työvuosista siellä voisi kirjoittaa kirjan, jonka moni kuittaisi fiktioksi. Irtisanouduin saatuani uuden työpaikan. Pitkään meni, että totuin taas normaaliin työkulttuuriin ja pystyin luottamaan uuteen esimieheeni, joka oli edellisen vastakohta. Asiallinen ja mukava. Oli myös mieletöntä huomata, miten hyvin jaksoin tehdä työtä, kun ei tarvinnut miettiä työilmapiiriä tai pelätä kuningattaren uusia oikkuja. Jos vain ap pystyt, niin saatuasi sairaslomalla vähän etäisyyttä hankalaan työpaikkaasi, älä katsella tosissasi muita töitä. Realismia on, että harvoin kiusaajat muuttuvat, no pahemmiksi ehkä... ja tuskin tämä kiusaaja tulee potkuja kertomasi perusteella saamaan. Tsemppiä Sinulle!!! Oli hyvä ratkaisu jäädä hetkeksi sieltä pois, jotta pystyt hahmottamaan tilanteesi paremmin. Tee nyt kaikkea sellaista, josta pidät ja joka on sinua itseäsi. Pidä itsestäsi hyvää huolta! Ja anna mieheksi kiukutella hetki. Eiköhän hänkin jossain vaiheessa ymmärrä. Ja jos ei, niin et ole vastuussa hänen ymmärryksestään.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan pienessä firmassa töissä, jossa omistaja oli todellinen draamaqueen. Työvuosista siellä voisi kirjoittaa kirjan, jonka moni kuittaisi fiktioksi. Irtisanouduin saatuani uuden työpaikan. Pitkään meni, että totuin taas normaaliin työkulttuuriin ja pystyin luottamaan uuteen esimieheeni, joka oli edellisen vastakohta. Asiallinen ja mukava. Oli myös mieletöntä huomata, miten hyvin jaksoin tehdä työtä, kun ei tarvinnut miettiä työilmapiiriä tai pelätä kuningattaren uusia oikkuja. Jos vain ap pystyt, niin saatuasi sairaslomalla vähän etäisyyttä hankalaan työpaikkaasi, älä katsella tosissasi muita töitä. Realismia on, että harvoin kiusaajat muuttuvat, no pahemmiksi ehkä... ja tuskin tämä kiusaaja tulee potkuja kertomasi perusteella saamaan. Tsemppiä Sinulle!!! Oli hyvä ratkaisu jäädä hetkeksi sieltä pois, jotta pystyt hahmottamaan tilanteesi paremmin. Tee nyt kaikkea sellaista, josta pidät ja joka on sinua itseäsi. Pidä itsestäsi hyvää huolta! Ja anna mieheksi kiukutella hetki. Eiköhän hänkin jossain vaiheessa ymmärrä. Ja jos ei, niin et ole vastuussa hänen ymmärryksestään.
Joo, joskus sitä ihmettelee itsekin, miten on - sattumalta - päässyt asialliseen työpaikkaan. Toisaalta ei uskalla koskaan hakea mihinkään muualle, koska pelottaa, että siellä muualla työolot ovat hirmuiset.
Miksi töitä ei voi tehdä huomioimatta ko ihmistä vai onko ne paritöitä? Jos toinen kiukuttelee, niin tee omat työsi ja lähde pois.
En ymmärrä miksi kiusaajille annetaan vakta vaikuttaa omaan minään.
Jos sanoo jotain ikävää, niin kannattaa olla varovainen mitä sanoo vastaan, ettei ole itse kohta pomon puheilla.
Jos sanoo törkeyksiä, voit sanoa että teet ilmoituksen poliisille kunnian loukkauksista.
Tässä pitäisi olla tietysti jotain näyttöä.
Henkilö tuntuu riidan hakuiselta, enemmän kierroksia se saa, jos lähtee mukaan touhuun.
Lepäisin sairasloman, siihen miehellä ei ole asiaan sanomista, ja jatkaisin töitä uudella asenteella. Pyydä hommia joita voit tehdä konsultoimatta ko. henkilöä.
Jos tilanne on paha, ottaisin yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja pyytäisin tylöterveyshuoltoa puuttumaan asiaan.
Alue: Aihe vapaa
Meillä kävi exän kanssa vähän noin. En uupunut niin pahasti, että olisin joutunut jäämään pois töistä, mutta kieltäydyin ylitöistä ja aloin tehdä "vain" normaalia 40 h viikkoa. Exä painoi samaan aikaan 60 h töitä viikossa ja oli tietysti stressaantunut ja väsynyt. Hän tiuski ja valitti minulle kotona, että minä saan lepäillä ja hän raataa niska limassa. En tiedä, voisiko ap:n mies olla kateellinen, mutta tuli tämä oma kokemus mieleen.