Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea tilanne töissä - paloin loppuun ja mies suuttui sairaslomastani
20.10.2016 |
Yritän taustoittaa tilanteen mahd. lyhyesti: Meillä on työpaikalla ollut hirvittävän huono ilmapiiri nyt yli vuoden. Ihminen jonka kanssa minun pitäisi työskennellä tiiviissä yhteistyössä, on suoraan sanottuna täysin mahdoton, ilkeä ja yhteistyökyvytön. Hän on minua 15 vuotta vanhempi nainen ja pamautti heti yhteistyömme alussa, että onpa perseestä kun joutuu tuollaisen nuoren hupakon kanssa tekemään hommia. Sama käytös ja asenne on jatkunut siitä päivästä eteenpäin. Olen yrittänyt kaikkeni tämän työkaverin kanssa, olen ollut asiallinen ja hoitaa työn sillä tavalla kuin se kuuluu hoitaa. Olen myös tehnyt kohtuuttoman paljon hänen töitään, koska hän saattaa esim. saada ihmeellisiä kiukuttelukohtauksia, kävelee pois työpöydän äärestä, paiskaa oven kiinni perässään ja kieltäytyy puhumasta. Jokainen työpäivä on helvetin hankala tämän ihmisen takia.
Pomolle olen puhunut useaan otteeseen. Hän tietää tilanteen ja on periaatteessa minun puolellani, muttei käytännössä tee asialle mitään. Hän tietää, että työkaverini on vaikea ihminen. En nimittäin ole ensimmäinen, jota tämä sama nainen terrorisoi, mutta hän saa silti jatkaa käytöstään. Pomon hätäratkaisu oli siirtää minut osittain muihin hommiin, mutta käytännössä teen edelleen töitä sen saman hankalan työkaverin kanssa. Pomo tuntuu pelkäävän työkaveriani, eikä uskalla nostaa tämän kanssa kissaa pöydälle. Asiat vaan hyssytellään ja "katellaan" aina johonkin hamaan tulevaisuuteen.
No, paloin yksinkertaisesti loppuun. Romahdus tuli aika äkkiä, olen oireillut sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mieheni on kyllä huomannut tilanteen. Suunnilleen elokuussa oireiluni alkoi näkyä kotona saakka. Puhuminen menee kuitenkin aina vaikeaksi, koska mies ottaa jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen, etten ole viimeisen vuoden aikana hirveästi halunnut puhua työasioista kotona. Tiedän että olisi pitänyt puhua ja ymmärrän, jos miehestä tuntuu loukatulta tai siltä, että olen salannut häneltä jotain... Mutta nyt kun olen yrittänyt puhua ja olla täysin avoin, ei sekään ole hyvä, vaan mies joka kerta kiihtyy ja vaatii tarkempia tilannekatsauksia. Enkä minä osaa sellaisia antaa. Olen jo kertonut hänelle kaiken siitä, mikä siellä työpaikallani on tilanne ja miksi oloni on huono. Mies ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää.
Viime viikolla kävin vihdoin lääkärissä, kun oloni kärjistyi totaaliseen unettomuuteen. Sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja sitä jatketaan, jos tuntuu, ettei se riitä. Nyt mies syyllistää minua kotona olemisesta ja siitä, etten ole töissä, kun en hänen mielestään ole sairas. No, ehkä sairas onkin väärä sana, mutta täysin loppuunpalanut olen kyllä. Tuntuu etten voi levätä, vaikka pitäisi, kun mies hengittää niskaan.
Kommentit (46)
Ymmärrän toisaalta miestäkin. Olin itse miehen asemassa joku vuosi sitten. Mies jäi pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia ja sehän meni palkattomaksi tietenkin.
Laskut kasaantuivat minun niskaan ja koko perheen elättäminen. Ei tiennyt, pystyykö mies töihin ja saako uutta paikkaa. Totta ihmeessä hermostutti, kun minun palkasta meni puolet talolainaan ja lapsetkin tarvitsivat vaatteita ja muitakin laskuja oli.
Minä jouduin ottamaan lisäksi toisen työpaikan ja vapaapäiviä ei sitten ollut, kun tein monta kuukautta töitä kahdessa paikassa.
Ymmärrän kyllä miehenkin huolta tulevaisuudesta, kun kaikki taloudellinen vastuu romahtaa yhden ihmisen niskoille ja pitää tehdä ylitöitä ja pitäisi vielä jaksaa tukea puolisoaankin ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla julkisella sektorilla. Itse olen ulkomaalaisomisteisessa yhtiössä. Jos meillä ei pomo puuttuisi tuollaiseen, nousisi aivan totaalinen paskamyrsky. Sairausloma olisi työperäinen. Pomo joutuisi selittämään kuinka tämä estetään toistumasta. Jos selitys ei kelpaa niin matkalippua tilaamaan ja käydään pääkonttorilla juttelemassa asiasta.
Pienet nyrkkipajat ovat pahimpia työpaikkoja, varsinkin perheyritykset. Isoissa firmoissa kaikki yleensä pelaa, työsuojelusta palkanmaksuun. Kuntasektori on tässä ihan lyömätön. Kaikki menee pykälien mukaan.
Oletko ketjun aloittaja sairaalassa töissä? Tuo kuvailemasi työyhteisö kuulostaa pelottavan tutulta.
Älä irtisanoudu. Saat karenssia ja siitä ne taloudelliset vaikeudet vasta alkaa ja miehesi polttaa päreet lopullisesti. Tee selväksi työterveydessä että kiusaava työkaveri on loppuunpalamisesi taustalla. Tämä selväksi myös esimiehelle. Jos muu ei auta niin yhteys vaikka luottamusmieheen. Sun pitää saada työrauha sit kun palaat duuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet nyrkkipajat ovat pahimpia työpaikkoja, varsinkin perheyritykset. Isoissa firmoissa kaikki yleensä pelaa, työsuojelusta palkanmaksuun. Kuntasektori on tässä ihan lyömätön. Kaikki menee pykälien mukaan.
Allekirjoitan tämän täysin. Olen it-alalla ja pahin työpaikka on ollut juuri tuollainen pieni firma. Ei ikinä enää sellaiseen!
Kyllähän tuosta AP:n tilanteesta jo näkee ettei siihen tulla puuttumaan.
Hae uusi työ tai irtisanoudu, ei elämä ole vain työtä varten. Tuo on ihan kamalaa. Muistan kuinka työpaikkakiusattuna kyyneleet valuivat heti pitkin poskia kun pääsin ovista ulos.
Se, joka ei ole tuota kokenut ei pidä arvostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti mies suuttuu siksi että sitä pelottaa teidän yhteinen tulevaisuus. Mies pelkää että joutuu yksin kantamaan vastuun taloudellisesti ja henkisesti.
Miestä voi myös ärsyttää sinun "heikkoutesi" eikä hän jaksa käsittää miksi annat YHDEN paskan työkaverin pilata työsi ja jaksamisesi.
Tosin miehen reaktio ei auta vaan vaikeuttaa tilannetta.
Käsi sydämellä...mites jos tilanne olisi toisinpäin eli mies burn out niin miltä sinusta tuntuisi?
Parisuhteessa se menee noin, myötä- ja vastoinkäymisissä ja silleen. Mikä sellainen mies on, jos ei tuohon pysty? No se on sinkku, sen pitäisi olla.
Mikä sellainen mies on, joka toisen ollessa sairas, pitää toista heikkona kun ei pysty olemaan terve?
Ja käsi sydämellä, mitä ajattelisin itse jos miehelle kävisi noin: Ihan sama, kunhan saadaan sut kuntoon.
Niin sanot nyt ja ihailtavaa, jos tosiaan pysyisit miehesi rinnalla, vaikka hän olisi loppuikänsä työkyvytön. Iso osa loppuunpalaneista ei koskaan palaa töihin.
Fakta on kuitenkin, että nainen hyvin harvoin jaksaa masentunutta puolisoaan vuosikausia. Moni mieskin vastaavassa tilanteessa jättää vaimonsa, mutta "elättäjäksi" joutuminen on kuitenkin miehelle paremmin kestettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta miestäkin. Olin itse miehen asemassa joku vuosi sitten. Mies jäi pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia ja sehän meni palkattomaksi tietenkin.
Laskut kasaantuivat minun niskaan ja koko perheen elättäminen. Ei tiennyt, pystyykö mies töihin ja saako uutta paikkaa. Totta ihmeessä hermostutti, kun minun palkasta meni puolet talolainaan ja lapsetkin tarvitsivat vaatteita ja muitakin laskuja oli.
Minä jouduin ottamaan lisäksi toisen työpaikan ja vapaapäiviä ei sitten ollut, kun tein monta kuukautta töitä kahdessa paikassa.
Ymmärrän kyllä miehenkin huolta tulevaisuudesta, kun kaikki taloudellinen vastuu romahtaa yhden ihmisen niskoille ja pitää tehdä ylitöitä ja pitäisi vielä jaksaa tukea puolisoaankin ja lapsia.
Näin minäkin olen miehen käytöksen halunnut tulkita. Ei vain ole juuri nyt energiaa alkaa lepytellä häntä. Ehkä se lepyttely on turhaakin, ehkä aika auttaa, en tiedä... Miehelle on kai hankalaa käsitellä ja ymmärtää näitä "henkisen puolen" ongelmia.
Meillä on tilanne ollut viime vuonna niin päin, että mies oli työtön ja minä elätin meitä. Ei tullut mieleen syyllistää miestä tilanteesta. Hän hoiti sen osan, minkä pystyi ja niin sen kuuluikin siinä tilanteessa olla. Eikä tässä vielä olla lähelläkään sitä tilannetta, että joutuisin pois työelämästä, vaan kyllä haluan takaisin työhöni. Tilanteen siellä on vaan pakko muuttua jollakin tavalla. Minulla on sairasloman lopussa uusi lääkärikäynti työterveydessä ja ajattelin silloin kysyä, voisiko työterveyshuolto jotenkin puuttua tuohon työpaikan tilanteeseen. Työsuojeluvaltuutettuakin täällä ehdotettiin ja selvitän myös sen mahdollisuuden.
Kiitos kaikille vastauksista! Oli tarve purkautua, enkä ole vieläkään saanut nukuttua kunnolla, joten pahoittelen, jos varsinkin aloitusviesti oli vähän pitkä ja sekava...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti mies suuttuu siksi että sitä pelottaa teidän yhteinen tulevaisuus. Mies pelkää että joutuu yksin kantamaan vastuun taloudellisesti ja henkisesti.
Miestä voi myös ärsyttää sinun "heikkoutesi" eikä hän jaksa käsittää miksi annat YHDEN paskan työkaverin pilata työsi ja jaksamisesi.
Tosin miehen reaktio ei auta vaan vaikeuttaa tilannetta.
Käsi sydämellä...mites jos tilanne olisi toisinpäin eli mies burn out niin miltä sinusta tuntuisi?
Parisuhteessa se menee noin, myötä- ja vastoinkäymisissä ja silleen. Mikä sellainen mies on, jos ei tuohon pysty? No se on sinkku, sen pitäisi olla.
Mikä sellainen mies on, joka toisen ollessa sairas, pitää toista heikkona kun ei pysty olemaan terve?
Ja käsi sydämellä, mitä ajattelisin itse jos miehelle kävisi noin: Ihan sama, kunhan saadaan sut kuntoon.
Niin sanot nyt ja ihailtavaa, jos tosiaan pysyisit miehesi rinnalla, vaikka hän olisi loppuikänsä työkyvytön. Iso osa loppuunpalaneista ei koskaan palaa töihin.
Fakta on kuitenkin, että nainen hyvin harvoin jaksaa masentunutta puolisoaan vuosikausia. Moni mieskin vastaavassa tilanteessa jättää vaimonsa, mutta "elättäjäksi" joutuminen on kuitenkin miehelle paremmin kestettävissä.
Mun tekee jopa hiukan pahaa lukea näitä miten helposti jotkut on hylkäämässä puolisonsa. :(
Kyllä, todella moni elää pitkäaikaissairaan puolison kanssa aivan tyydyttävää elämää, vaikka toinen ei enää pystyisikään käymään töissä. Tiedän useammankin tapauksen. Ja molemmat osapuolet saavat siitä elämästä nautintoa, koska ihminen on niin paljon kaikkea muutakin kuin työkyky.
Todella inhottavaa miten täälläkin määritellään ihminen vain sen mukaan onko kykenevä käymään töissä vai ei. Mitä niille työkyvyttömille sitten pitää tehdä? Hylätä ja saunan taakse vai?
Osa teistä on aika oksettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta miestäkin. Olin itse miehen asemassa joku vuosi sitten. Mies jäi pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia ja sehän meni palkattomaksi tietenkin.
Laskut kasaantuivat minun niskaan ja koko perheen elättäminen. Ei tiennyt, pystyykö mies töihin ja saako uutta paikkaa. Totta ihmeessä hermostutti, kun minun palkasta meni puolet talolainaan ja lapsetkin tarvitsivat vaatteita ja muitakin laskuja oli.
Minä jouduin ottamaan lisäksi toisen työpaikan ja vapaapäiviä ei sitten ollut, kun tein monta kuukautta töitä kahdessa paikassa.
Ymmärrän kyllä miehenkin huolta tulevaisuudesta, kun kaikki taloudellinen vastuu romahtaa yhden ihmisen niskoille ja pitää tehdä ylitöitä ja pitäisi vielä jaksaa tukea puolisoaankin ja lapsia.
Näin minäkin olen miehen käytöksen halunnut tulkita. Ei vain ole juuri nyt energiaa alkaa lepytellä häntä. Ehkä se lepyttely on turhaakin, ehkä aika auttaa, en tiedä... Miehelle on kai hankalaa käsitellä ja ymmärtää näitä "henkisen puolen" ongelmia.
Meillä on tilanne ollut viime vuonna niin päin, että mies oli työtön ja minä elätin meitä. Ei tullut mieleen syyllistää miestä tilanteesta. Hän hoiti sen osan, minkä pystyi ja niin sen kuuluikin siinä tilanteessa olla. Eikä tässä vielä olla lähelläkään sitä tilannetta, että joutuisin pois työelämästä, vaan kyllä haluan takaisin työhöni. Tilanteen siellä on vaan pakko muuttua jollakin tavalla. Minulla on sairasloman lopussa uusi lääkärikäynti työterveydessä ja ajattelin silloin kysyä, voisiko työterveyshuolto jotenkin puuttua tuohon työpaikan tilanteeseen. Työsuojeluvaltuutettuakin täällä ehdotettiin ja selvitän myös sen mahdollisuuden.
Kiitos kaikille vastauksista! Oli tarve purkautua, enkä ole vieläkään saanut nukuttua kunnolla, joten pahoittelen, jos varsinkin aloitusviesti oli vähän pitkä ja sekava...
Ap
Ap, nyt oikeasti! Sä olet ihan kynnysmatto, jopa sun oma mies kyykyttää sua mennen tullen!
Töissä näin voi käydä, mä ymmärrän, mutta sun nuppi ei tule kestämään sitä että ensin töissä vedetään kölin ali ja sitten kotona on henkilö joka tekee sulle vielä ihan saman, pompottaa, syyllistää, kiusaa ja kyykyttää.
Jos et mitään muuta saa sairaslomallasi aikaiseksi, niin jumankauta nainen, sä laitat sen miehesi kuriin ja vedät ne rajat mitä sulle ei tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa, mars töihin siitä, et ole sairas! Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon. Työnantajalle ilmoitus ja jos ei homma etene niin sitten työsuojeluun, sieltä ovat yhteydessä työpaikallesi. Sinä et ole mikään vanhan akan paskalaari mutta työnantajasi ei ole myöskään nyyhkyttelevän työntekijän raha-automaatti.
Kyllä tässä on juuri ne ainekset, mitä kuuluu tehdä. Ota tueksesi luottamusmies, hänen on pidettävä sinun puoliasi. Työterveys myös mukaan, hehän tuntevat jo tilanteen. Jos oma pomosi ei tee mitään, ilmoitus hänen esimiehelleen ja niin edelleen niin, että joku reagoi. Ja joo, kyllä sun tarvitsee olla nyt ekstrajämäkkä, sillä asia pitää saada kuntoon, sinun itsesi ja koko työpaikan kannalta. Huilaa nyt ja nuku univelkasi pois ja hoida itsesi muuten kuntoon, että jaksat.
Miehen vikaa, miehen vikaa. Kasvata ap kivekset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta miestäkin. Olin itse miehen asemassa joku vuosi sitten. Mies jäi pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia ja sehän meni palkattomaksi tietenkin.
Laskut kasaantuivat minun niskaan ja koko perheen elättäminen. Ei tiennyt, pystyykö mies töihin ja saako uutta paikkaa. Totta ihmeessä hermostutti, kun minun palkasta meni puolet talolainaan ja lapsetkin tarvitsivat vaatteita ja muitakin laskuja oli.
Minä jouduin ottamaan lisäksi toisen työpaikan ja vapaapäiviä ei sitten ollut, kun tein monta kuukautta töitä kahdessa paikassa.
Ymmärrän kyllä miehenkin huolta tulevaisuudesta, kun kaikki taloudellinen vastuu romahtaa yhden ihmisen niskoille ja pitää tehdä ylitöitä ja pitäisi vielä jaksaa tukea puolisoaankin ja lapsia.
Näin minäkin olen miehen käytöksen halunnut tulkita. Ei vain ole juuri nyt energiaa alkaa lepytellä häntä. Ehkä se lepyttely on turhaakin, ehkä aika auttaa, en tiedä... Miehelle on kai hankalaa käsitellä ja ymmärtää näitä "henkisen puolen" ongelmia.
Meillä on tilanne ollut viime vuonna niin päin, että mies oli työtön ja minä elätin meitä. Ei tullut mieleen syyllistää miestä tilanteesta. Hän hoiti sen osan, minkä pystyi ja niin sen kuuluikin siinä tilanteessa olla. Eikä tässä vielä olla lähelläkään sitä tilannetta, että joutuisin pois työelämästä, vaan kyllä haluan takaisin työhöni. Tilanteen siellä on vaan pakko muuttua jollakin tavalla. Minulla on sairasloman lopussa uusi lääkärikäynti työterveydessä ja ajattelin silloin kysyä, voisiko työterveyshuolto jotenkin puuttua tuohon työpaikan tilanteeseen. Työsuojeluvaltuutettuakin täällä ehdotettiin ja selvitän myös sen mahdollisuuden.
Kiitos kaikille vastauksista! Oli tarve purkautua, enkä ole vieläkään saanut nukuttua kunnolla, joten pahoittelen, jos varsinkin aloitusviesti oli vähän pitkä ja sekava...
Ap
Ap, nyt oikeasti! Sä olet ihan kynnysmatto, jopa sun oma mies kyykyttää sua mennen tullen!
Töissä näin voi käydä, mä ymmärrän, mutta sun nuppi ei tule kestämään sitä että ensin töissä vedetään kölin ali ja sitten kotona on henkilö joka tekee sulle vielä ihan saman, pompottaa, syyllistää, kiusaa ja kyykyttää.
Jos et mitään muuta saa sairaslomallasi aikaiseksi, niin jumankauta nainen, sä laitat sen miehesi kuriin ja vedät ne rajat mitä sulle ei tehdä!
Jossain määrin totta, nyt kun sanoit ja ajattelen asiaa. Viimeinen vuosi on vetänyt niin voimattomaksi, etten välttämättä jaksa pitää puoliani kunnolla. Hämmentävää, koska aiemmin olin itsevarma ja energinen tyyppi, nyt väsynyt ja uupunut.
Kaikilla aiemmilla työpaikoillani on ollut hyvä ilmapiiri tai konfliktitilanteet on pystytty selvittämään järkevästi. On tullut järkytyksenä, ettei kaikilla työpaikoilla homma toimikaan samalla tavalla.
Ap
Mies myös loppuunpalanut ja on kateellinen sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa, mars töihin siitä, et ole sairas! Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon. Työnantajalle ilmoitus ja jos ei homma etene niin sitten työsuojeluun, sieltä ovat yhteydessä työpaikallesi. Sinä et ole mikään vanhan akan paskalaari mutta työnantajasi ei ole myöskään nyyhkyttelevän työntekijän raha-automaatti.
Kyllä tässä on juuri ne ainekset, mitä kuuluu tehdä. Ota tueksesi luottamusmies, hänen on pidettävä sinun puoliasi. Työterveys myös mukaan, hehän tuntevat jo tilanteen. Jos oma pomosi ei tee mitään, ilmoitus hänen esimiehelleen ja niin edelleen niin, että joku reagoi. Ja joo, kyllä sun tarvitsee olla nyt ekstrajämäkkä, sillä asia pitää saada kuntoon, sinun itsesi ja koko työpaikan kannalta. Huilaa nyt ja nuku univelkasi pois ja hoida itsesi muuten kuntoon, että jaksat.
Nimeomaan ENSIN pitää levätä ja huilata ennen kuin edes ajattelee mitään muuta! Ei se lääkäri sulle turhaan saikkua laittanut, Ap. Luota sen lekurin ammattitaitoon. Miehesi ei ole lääkäri, eikä ole kukaan täällä palstallakaan. Heillä ei ole syytä arvostella sairaslomaasi.
Ei tuollaisessa uupumustilassa mennä "mars mars töihin" vaan laittamaan asioita sormennapsautuksella kuntoon. Ensin hoidat kuntoon itsesi ja sitten vasta yrität hoitaa työsi. Jos tuota piinaa on jatkunut jo vuoden, se on ollut iso kuormitus sun päälle ja kropalle.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla julkisella sektorilla. Itse olen ulkomaalaisomisteisessa yhtiössä. Jos meillä ei pomo puuttuisi tuollaiseen, nousisi aivan totaalinen paskamyrsky. Sairausloma olisi työperäinen. Pomo joutuisi selittämään kuinka tämä estetään toistumasta. Jos selitys ei kelpaa niin matkalippua tilaamaan ja käydään pääkonttorilla juttelemassa asiasta.
Tai sitten ei, jos kiusaaja on sen pääkonttorin pellen serkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta miestäkin. Olin itse miehen asemassa joku vuosi sitten. Mies jäi pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia ja sehän meni palkattomaksi tietenkin.
Laskut kasaantuivat minun niskaan ja koko perheen elättäminen. Ei tiennyt, pystyykö mies töihin ja saako uutta paikkaa. Totta ihmeessä hermostutti, kun minun palkasta meni puolet talolainaan ja lapsetkin tarvitsivat vaatteita ja muitakin laskuja oli.
Minä jouduin ottamaan lisäksi toisen työpaikan ja vapaapäiviä ei sitten ollut, kun tein monta kuukautta töitä kahdessa paikassa.
Ymmärrän kyllä miehenkin huolta tulevaisuudesta, kun kaikki taloudellinen vastuu romahtaa yhden ihmisen niskoille ja pitää tehdä ylitöitä ja pitäisi vielä jaksaa tukea puolisoaankin ja lapsia.
Näin minäkin olen miehen käytöksen halunnut tulkita. Ei vain ole juuri nyt energiaa alkaa lepytellä häntä. Ehkä se lepyttely on turhaakin, ehkä aika auttaa, en tiedä... Miehelle on kai hankalaa käsitellä ja ymmärtää näitä "henkisen puolen" ongelmia.
Meillä on tilanne ollut viime vuonna niin päin, että mies oli työtön ja minä elätin meitä. Ei tullut mieleen syyllistää miestä tilanteesta. Hän hoiti sen osan, minkä pystyi ja niin sen kuuluikin siinä tilanteessa olla. Eikä tässä vielä olla lähelläkään sitä tilannetta, että joutuisin pois työelämästä, vaan kyllä haluan takaisin työhöni. Tilanteen siellä on vaan pakko muuttua jollakin tavalla. Minulla on sairasloman lopussa uusi lääkärikäynti työterveydessä ja ajattelin silloin kysyä, voisiko työterveyshuolto jotenkin puuttua tuohon työpaikan tilanteeseen. Työsuojeluvaltuutettuakin täällä ehdotettiin ja selvitän myös sen mahdollisuuden.
Kiitos kaikille vastauksista! Oli tarve purkautua, enkä ole vieläkään saanut nukuttua kunnolla, joten pahoittelen, jos varsinkin aloitusviesti oli vähän pitkä ja sekava...
Ap
Ap, nyt oikeasti! Sä olet ihan kynnysmatto, jopa sun oma mies kyykyttää sua mennen tullen!
Töissä näin voi käydä, mä ymmärrän, mutta sun nuppi ei tule kestämään sitä että ensin töissä vedetään kölin ali ja sitten kotona on henkilö joka tekee sulle vielä ihan saman, pompottaa, syyllistää, kiusaa ja kyykyttää.
Jos et mitään muuta saa sairaslomallasi aikaiseksi, niin jumankauta nainen, sä laitat sen miehesi kuriin ja vedät ne rajat mitä sulle ei tehdä!
Jossain määrin totta, nyt kun sanoit ja ajattelen asiaa. Viimeinen vuosi on vetänyt niin voimattomaksi, etten välttämättä jaksa pitää puoliani kunnolla. Hämmentävää, koska aiemmin olin itsevarma ja energinen tyyppi, nyt väsynyt ja uupunut.
Kaikilla aiemmilla työpaikoillani on ollut hyvä ilmapiiri tai konfliktitilanteet on pystytty selvittämään järkevästi. On tullut järkytyksenä, ettei kaikilla työpaikoilla homma toimikaan samalla tavalla.
Ap
Mun avovaimo oli samassa tilanteessa, paitsi että päätyi sairaseläkkeelle, ja kiusaajia oli useampi. Kyllä se miehenä otti päähän, kun oli oikein varta vasten sellaisen naisen hommannut, joka on ahkera ja käy töissä. Tuntui silloin, että jos hän lopettaa työnteon, kaksi asiaa tapahtuu:
- tiputaan keskiluokasta työväenluokkaan, sillä vain yksi käy töissä. Omat haaveet osa-aikaisuudesta tai aikaisesta eläkkeestä saman tien romukoppaan.
- naisen jäädessä kotiin hänen ongelmansa ja puheenaiheensa ovat ihan eri maailmasta kuin omani; ts. mökkiytyminen tapahtuu kotiinjääville.
No eihän sitä naista voinut sitten yksinkään jättää. Kun oli lisäksi lapsi, niin jäi kotiin hoitamaan lasta. Hyvä, että lasta nyt edes joku hoitaa. Tämän vuoksi homma ei mene ihan täysin miinukselle. En ihan täysin väärässäkään odotuksineni ollut. Kyllä se siitä sitten helpotti, kun saa sentään sairaseläkettä pari tonttua käteen.
Veikkaisin jotain tuollaista liikkuvan miehen päässä nyt. Voit sanoa lohdutukseksi, että ei tässä olla ihan täysin työkyvyttömiä (vielä) - mutta sellaisiakin tapauksia on.
Alue: Aihe vapaa
Joissain tapauksissa ei auta mitään vaikka yrittäisi kuinka. Esimerkiksi pienet perheyritykset ovat pahimmasta päästä. Niissä kiusaaja on todennäköisesti muun perheen suojeluksessa, joten ei ole sellaista vaihtoehtoa, että kiusaaja joutuisi muuttumaan. Eivät työsuojeluihmiset tule sinne työpaikalle vahtimaan tapahtuuko muutosta todella vai ei, joten minkäänlaista pakkoa muuttaa mitään ei oikeasti ole tällaisissa paikoissa. Kokemusta on - lähdin pois ja se oli elämäni paras ratkaisu.