Miksei mieheni kosi vaikka ollaan alkamassa hankkia lapsia??
Haluaisin lapsia jo kovasti ja ollaan miehen kanssa sovittu että aloitetaan ensi vuonna lastenteon yrittäminen. Mutta haluan lasten syntyvän avioliitossa ja mies tietää tämän, mutta mies ei ole vielä kosinut minua mistä voi olla kyse?? Mies kyllä sanoo haluavansa perheen kanssani ja naimisiin mutta miksei hän sitten kosi minua?
Tv. N33
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt on se vanha itsenäinen nainen, joka ei tarvitse prinssiä pelastamaan itseään?
Tälläinen itsenäinen nainen ei mene naimisiin. Hän haluaa säilyttää irrallisuuden miehestä, että mahdollinen ero on helppo. Tälläinen nainen ei mene naimisiin edes taloudellisista syistä, koska hänellä on oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu perheestä. Tälläinen nainen ei mene naimisiin elääkseen vain miehen ja perheen kautta.
Mihin avioliittoa enää tarvitaan vuonna 2016?
Hän ei halua joutua kuseen eikä tulla kusetetuksi.
Ensinnäkin, jos olette jo sopineet menevänne naimisiin, niin te olette jo kihloissa.
Toisekseen, jos kosinta on sinulle niin tärkeää niin kosi itse.
Jos sinä olet niin uppiniskainen, että miehen pitää polvistua sormuksen ja kukkakimpun kanssa kosimaan sinua, niin sitä saat odottaa niin kauan kunnes mies itse niin haluaa tehdä. Kannattaa vaan varautua siihen, että saat odottaa pitkään.
Alkamassa hankkimaan ei auttamatta tarkoita sitä, että niitä lapsia tulee. Ehkä hän haluaa varmistaa ennen avioliittoa, että niitä lapsia on kanssa tulossa.
Ehkä hän haluaa välttää sellaisen tilanteen, joka tapahtui eräälle tutulleni: parikymppisenä naimisiin, lopulta pitkät ja kummankin osapuolen uuvuttaneet lapsettomuushoidot ja riitaisa avioero. Miehen uusi tyttöystävä tuli raskaaksi suurin piirtein heti ja tekaisi peräperää kaksi lasta. Tuollaista sivusta seuraillut ottaa kyllä onkeensa ja varoo menemästä naimisiin ennen kuin tietää, mitä on saamassa.
Mitä vitun väliä jollain helvetin avioliitolla XDDDDDDD Ihan kuin niistä kakaroista tulisi maagisesti onnellisia jonkun vitun aamenen takia XDDDDDD. En voi käsittää tuota ajatusmallia XDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, jos olette jo sopineet menevänne naimisiin, niin te olette jo kihloissa.
Toisekseen, jos kosinta on sinulle niin tärkeää niin kosi itse.
Jos sinä olet niin uppiniskainen, että miehen pitää polvistua sormuksen ja kukkakimpun kanssa kosimaan sinua, niin sitä saat odottaa niin kauan kunnes mies itse niin haluaa tehdä. Kannattaa vaan varautua siihen, että saat odottaa pitkään.
En minä ole luvannut enkä sopinut mennä miehen kanssa naimisiin. Sovin naimisiinmenosta vasta kun mies on kosinut minua. Lisäksi kosinta on yksinomaan miehen tehtävä.
Ja en vaadi mitään romanttista spektaakkelikosintaa enkä välttämättä edes sitä polvistumista, sormusta ja kukkakimppua tms, haluan vain miehen tunnustavan rakkautensa minua kohtaan ja pyytävän minua aviovaimokseen. Siis yhden yksinkertaisen kysymyksen vain, ei se voi olla niin vaikeata. N33
Vierailija kirjoitti:
Kosi sinä.
Ja tää nyt on aika kieroa, mutta ainahan sä voit sanoa että lapsi ottaa sitten sinun sukunimesi, koska sinun mielestäsi lapsella pitää olla sama sukunimi kuin äidillä. Miehille on tärkeää että lapsi saa miehen sukunimen.. josko se sais vähän vipinää punttiin.
Mutta suosittelisin kyllä ehdottamaani ensimmäistä vaihtoehtoa. kosi sinä!
Mitä kieroilua se on, että lapsi pitää äitinsä sukunimen? Mun mies oli kans huulipyöreenä kun ilmoitin, että lapselleni tulee sama sukunimi kuin mulle. Eka se oli vitsinä (ennen lapsen hankintaa), muttakun mies alkoi lasta toivomaan ja sellainen lähti alulle, tuumin, että näin tulee olemaan. Jos ei näiden vuosien jälkeen tiedä viettääkö loppuelämää kanssani, haluan että erotilanteessa minulla ja lapsellani on sama sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, jos olette jo sopineet menevänne naimisiin, niin te olette jo kihloissa.
Toisekseen, jos kosinta on sinulle niin tärkeää niin kosi itse.
Jos sinä olet niin uppiniskainen, että miehen pitää polvistua sormuksen ja kukkakimpun kanssa kosimaan sinua, niin sitä saat odottaa niin kauan kunnes mies itse niin haluaa tehdä. Kannattaa vaan varautua siihen, että saat odottaa pitkään.
En minä ole luvannut enkä sopinut mennä miehen kanssa naimisiin. Sovin naimisiinmenosta vasta kun mies on kosinut minua. Lisäksi kosinta on yksinomaan miehen tehtävä.
Ja en vaadi mitään romanttista spektaakkelikosintaa enkä välttämättä edes sitä polvistumista, sormusta ja kukkakimppua tms, haluan vain miehen tunnustavan rakkautensa minua kohtaan ja pyytävän minua aviovaimokseen. Siis yhden yksinkertaisen kysymyksen vain, ei se voi olla niin vaikeata. N33
Onko pakko olla noin lapsellinen?
kaffimånsteri kirjoitti:
Mitä vitun väliä jollain helvetin avioliitolla XDDDDDDD Ihan kuin niistä kakaroista tulisi maagisesti onnellisia jonkun vitun aamenen takia XDDDDDD. En voi käsittää tuota ajatusmallia XDDDDD
Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa ennen kaikkea niiden yhteisten lasten taloudellisen tulevaisuuden, jos ja kun jotain sattuu vanhemmille. Kyse ei siis ole mistään emotionaalisesti fiilistelystä, vaikka jotkut AP:n kaltaiset prinsessakosintaleikkejä ja -häitä toivovat yksilöt saattavat niin ajatellakin.
Onneksi en aikoinaan tiennyt, kuinka kimuranttia oikein naimisiinmeno on.
Kunhan vain oli aika alussa suhdetta puhetta, että joskus tehdään yhdessä lapsia ja mennään naimisiin. Kun sitten oli aika lopettaa pillerit, sanoin miehelle, että haluan käydä vihillä ennen raskaaksi tuloa. Mies siinä katsoi, koska hänellä on vapaapäivä ja minulla yhtäaikaa. Käytiin hakemassa kuulutukset ja käytiin maistraatissa.
Helppoa, kun ei tiennyt mitään oikeaoppisista tavoista toimia. Naimisissakin on ehditty olemaan jo päälle 20 vuotta ja lapset kasvatettu.
Mikset kysy tätä asiaa siltä äijältä iteltään?
Vierailija kirjoitti:
kaffimånsteri kirjoitti:
Mitä vitun väliä jollain helvetin avioliitolla XDDDDDDD Ihan kuin niistä kakaroista tulisi maagisesti onnellisia jonkun vitun aamenen takia XDDDDDD. En voi käsittää tuota ajatusmallia XDDDDD
Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa ennen kaikkea niiden yhteisten lasten taloudellisen tulevaisuuden, jos ja kun jotain sattuu vanhemmille. Kyse ei siis ole mistään emotionaalisesti fiilistelystä, vaikka jotkut AP:n kaltaiset prinsessakosintaleikkejä ja -häitä toivovat yksilöt saattavat niin ajatellakin.
Nyt alko leskenä kiinnostamaan miten avioliitto olisi turvannut lasteni tulevaisuuden paremmin? :D
Kyllähän te jo kihloissa olette kun kerta olette sopineet että naimisiin menette. Sormus on vain symbolinen ele. Se että hääpäivää ei saada sovittua kukkoon oli meilläkin ongelmallista. Syykin oli pohjimmiltaan se että mies kuvitteli esim. Päivähoitomaksujen sun muiden asioiden olevan kovempia kun ollaan naimisissa, ja paljon muita kuvitelmia joilla ei todellakaan ollut mitään totuuspohjaa, ainoastaan huono yleissivistys yhteiskuntaamme koskevista seikoista. Naimisiin tosiaan mentiin vasta kun olin raskaana, hyperventiloin kun luulin mieheni olevan lähdössä viimeiselle matkalle (syöpäleikkaus syövästä jonka 5v elossa olo prosentti 30%). Silloin mies polvistui (toden totta!) ja sanoi että mennään naimisiin kun hoidot on ohi. Ja niin me mentiin, hääpäivä laitettiin kalenteriin Ikäänkuin merkiksi että tuona päivänä olet terve. Ties oltaisiki naimisissa vieläkään jos ei olisi tullut syöpä!
Jos mies ihan aikuisten oikeasti tietää kuinka tärkeää sinulle on tehdä ne lapset avioliittoon, niin kyllä te naimisiin menette mikäli mieskin tahtoo. Keskustele miehen kanssa. "Muistatko kun sanoin, että tahdon tehdä lapset avioliitossa. Nyt olemme puhuneet että lastenteko on ajankohtaista, niin mitä mieltä olet siitä avioitumisesta?" Jos mies ei sano juuta eikä jaata, saati yrittää ympäripuhua sinut tekemään lapset avoliittoon, niin anna olla. Moni mies on valmis väkertämään muksuja muttei menemään naimisiin, sillä jotenkin näille miehille se lapsi on vähemmän sitova kuin avioliitto. Lapsen voi muille selitellä vahinkona jos ei nappaakaan, avioon harva vahingossa päätyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, jos olette jo sopineet menevänne naimisiin, niin te olette jo kihloissa.
Toisekseen, jos kosinta on sinulle niin tärkeää niin kosi itse.
Jos sinä olet niin uppiniskainen, että miehen pitää polvistua sormuksen ja kukkakimpun kanssa kosimaan sinua, niin sitä saat odottaa niin kauan kunnes mies itse niin haluaa tehdä. Kannattaa vaan varautua siihen, että saat odottaa pitkään.
En minä ole luvannut enkä sopinut mennä miehen kanssa naimisiin. Sovin naimisiinmenosta vasta kun mies on kosinut minua. Lisäksi kosinta on yksinomaan miehen tehtävä.
Ja en vaadi mitään romanttista spektaakkelikosintaa enkä välttämättä edes sitä polvistumista, sormusta ja kukkakimppua tms, haluan vain miehen tunnustavan rakkautensa minua kohtaan ja pyytävän minua aviovaimokseen. Siis yhden yksinkertaisen kysymyksen vain, ei se voi olla niin vaikeata. N33
Siis kosinta ei todellakaan ole mikään miehen tehtävä enää nykyaikana. Siinä olet oikeassa että se on vain yksi yksinkertainen kysymys, eikä se ole vaikeaa. Ala siis hommiin ja kosi miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaffimånsteri kirjoitti:
Mitä vitun väliä jollain helvetin avioliitolla XDDDDDDD Ihan kuin niistä kakaroista tulisi maagisesti onnellisia jonkun vitun aamenen takia XDDDDDD. En voi käsittää tuota ajatusmallia XDDDDD
Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa ennen kaikkea niiden yhteisten lasten taloudellisen tulevaisuuden, jos ja kun jotain sattuu vanhemmille. Kyse ei siis ole mistään emotionaalisesti fiilistelystä, vaikka jotkut AP:n kaltaiset prinsessakosintaleikkejä ja -häitä toivovat yksilöt saattavat niin ajatellakin.
Nyt alko leskenä kiinnostamaan miten avioliitto olisi turvannut lasteni tulevaisuuden paremmin? :D
Olisit ainakin saanut leskeneläkkeen.
Mies ei kosi koska on huomannut, ettet luota hänen rakkauteensa. Fiksu mies.
Haluan sen kosinnan mieheltä ennen kuin alan suunnitella häitä millään tavalla. Olen vanhanaikainen, joten jos avioliittoon mennään se tehdään nimenomaan miehen aloitteesta. N33