Miksi et tee lapsia / enempää lapsia, vaikka siihen olisi mahdollisuus?

Mulla on sellainen harhaluulo, että mun itseni pitäisi pystyä elättämään ja kasvattamaan ne lapset. Kolme on maksimi kun henkiselle ja taloudelliselle kantokyvylle.

Olen tullut siihen tulokseen, etten halua lapsia.

Taloudellinen tilanne ja oma jaksaminen.

Koska emme halua. Ja nykyisin on jo sterilisaatiokin, onneksi.

Onnekas olen että minulla on jo eläviä lapsia, mutta kannan geenivirhettä jonka takia on suuri mahdollisuus että vauva kuolee kohtuun tai pian syntymänsä takia. Näin on kerran käynyt, enkä uskalla enää riskeerata, vaikka elävän lapsen saaminen olisi kuitenkin todennäköisempää, mutta liian suuri riski menetykseen on =( Yhden vielä kovasti haluaisisn.

Olen niin mukavuudenhaluinen etten halua. Minulla on kaksi lasta isolla ikäerolla. Rahat riittää näidenkin kanssa kaikenlaiseen kivaan ja lastenkasvatus on niin kovaa työtä että kaksi jaksamme kasvattaa. Lisäksi emme halua ottaa ylimääräisiä riskejä kun olemme kaksi tervettä lasta saaneet.

E näe itseäni äitinä enkä koe olevani valmis ottamaan niin isoa vastuuta kuin lapsen kasvattaminen vaatii. En edes hirveästi pidä lapsista, mieheni vielä vähemmän. Haluamme myös pitää tämän lapsettoman vapauden mennä ja tulla miten haluamme.

Lasten hankkiminen on moraalisesti väärin.

Miksi tekisin? En näe mitään syytä. Ja onhan elämä helpompaa ilman lapsia... Vaakakuppi on vahvasti tässä asennossa.

Mä en tykkää lapsista.

Suurin epäekologinen teko, jonka ihminen voi tälle maapallolle tehdä, on hankkia lapsi.

Haluamme miehen kanssa säilyttää vapauden ja tietynlaisen taloudellisen riippumattomuuden. Se ei onnistu lapsien kanssa.

En halua lapsia näin nuorena, mulla ei oo työpaikkaa ja opiskelut kesken. Katotaan sit 10 vuoden päästä.

N25

Meillä on tyttö ja poika. 2 lasta riittää henkisesti ja taloudellisesti...helppo elämä. En halua enää ikinä olla raskaana tai synnyttää vaikka pikkulapsiaika olikin elämän parasta aikaa.

Koska minusta tulisi todella paska äiti. Parempi pelastaa lpset semmoiselta kohtalolta olla tekemättä ne kokonaan.

Voisin hankkiakin lapsen (kahteen ei näillä yksityisen hedelmöityshoitohinnoilla olisi varaa), mutta kun siihen pitää säästää. Ja on hankalaa naisparin saada muulla tavalla lasta. Mahdollista, mutta hankalaa ja kallista. Voi olla että sen vuoksi jää lapsi saamatta.

En halua lapsia. Ei ole koskaan ollut esim vauvakuumetta. Koen lapset rasittaviksi ja tykkään vapaasta elämästäni. Miksi kukaan tekisi lapsen ellei sellaista halua? Miten silloin voi jaksaa sen raskaa(mma)n arjen? Jos mieli muuttuu, niin katsotaan sitten. Todennäköisesti ei ehdi muuttua.

Pelkään, että hepatoosi uusii uudessa raskaudessa vielä pahempana ja vauvalle kävisi jotain. Pelkään myös, että oma maksani ei enää kestäisi kolmatta raskautta ja kaksi jo olemassa olevaa lasta jäisi pahimmassa tapauksessa ilman äitiä.

Mä voisin hyvin tehdä lapsia työkseni, siis olla raskaana ja synnyttää, mutta siitä pitäisi saada 9kk työrupeamasta noin kahden tai kolmen vuoden (hyvätuloinen) palkka. Eihän tuollaisella pentutehtailulla muuten elättäisi itseään ja toisaalta riskien ollessa omalle terveydellekin suuret, vaatisin vielä vaarallisen työn lisän, eikä esimerkiksi kohtukuoleman tai synnytyksessä kuolemisen pitäisi vaikuttaa tiliini. Jos siis ajatellaan, että ihan yhteiskunnan hyväksi ne lapset teen, enkä niinkään omasta halustani suurperheen äidiksi.

Ja joku muu sitten elättäisi ja kasvattaisi ne lapset, minulle riittäisi kahteen resurssit nipin napin, jos olosuhteet (talous, tukiverkko, parisuhde) eivät seuraavan 20v aikana muutu huonommiksi.

- en halua

- puolisolla on masennus, itse en ole uskaltanut mennä lääkäriin hakemaan diagnoosia koska taloutemme romahtaa jos joudun saikulle.

- toimeentulomme on tiukka ja epävarma

- olemme molemmat huomattavan ylipainoisia ja meillä on myös muita elämänhallinnan ongelmia, joita en halua lapsille siirtää.

- tukiverkko on hyvin pieni/kaukana

Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi syitä.