Miksi et tee lapsia / enempää lapsia, vaikka siihen olisi mahdollisuus?

Lapseni ovat molemmat jo 10+, joten en vain halua aloittaa kaikkea taas alusta, olisi pitänyt hankkia se kolmas samaan putkeen... ja jos nyt näin 35+ ikäisenä vielä lisääntyisin, pelottaisi myös lapsen terveysasiat jne.

En yksinkertaisesti tahdo äidiksi. En näe siinä mitään, mitä haluaisin omaan elämääni. Elin lapsuuteni kolmelapsisessa perheessä ja kaikilla ystäväperheillämme oli 2-4 lasta. Olin jatkuvasti lapsenvahtina nuoremmilleni pakon edessä, kieltäytymistä ei sallittu. Olen nähnyt riittävästi todisteita siitä, että lapsiperhe-elämä on erittäin kuluttavaa, uuvuttavaa, nopeatempoista ja yllätyksellistä. Olen hidas ja rauhaa rakastava ihminen, enkä kestä yllättäviä muutoksia. Tahdon olla kotonani täydellisessä hiljaisuudessa. En vain tahdo sellaista elämää.  Eivät kaikki naiset ole äitityyppiä, eivätkä miehet isätyyppiä.

En tee lapsia koska en halua. Yksinkertaista.

arjen pyörittäminen on jo nykyisellään haastavaa molemmat olemme alalla joka on pelkkää vuorotyötä. Eikä talous kestäisi ylimääräisiä iskuja jos jäisin kotiin toistamiseen, muutenkaan kummankin ala on aikamoisen häilyvä.. molemmat jo kertaalleen saaneet potkut yt neukkarien tuloksena ja miehellä meni 1,5 vuotta saada uusi työ, itselläni kuukausi (hakemuksia työttömyytensä aikana laittoi tollaset 240 kappaletta ja kävi kaikki mahdolliset työllistämiskurssit ja muut) Molemmat tienataan kyllä sen verran että meidät voi laskea keskituloisiksi..  sitten kun joskus tämä maailman talous tasoittuu ja voi itsekkin huokaista helpotuksesta, olen jo liian vanha saamaan toista lasta. Ja lisään sen että asumme ruuhkasuomessa, joten juuri siellä, missä työpaikkoja vielä on mahdollista saada.

Mistäs tiedät, että ettemme "tekisi" lasta useampanakin hetkenä viikon aikana, mutta jostain syystä "raaka-aineet" eivät ole lähteneet muovautumaan eteenpäin. Minua jotenkin kiusaa ajatus siitä kun puhutaan lapsien tekemisestä. - Toki se onnistuu hyvin monelta kivuttomasti ja vaivattomasti -osalle kuulemma jopa vahingossa ja ennen aikojaan. Toisille taas tarkkaan aikataulutettuna suorituksena ja vaivattomana ja iloa tuottaneen puuhan tuloksena. 

Mutta sitten on myös meitä,, jotka emme syystä tai toisesta onnistu saamaan lasta, ainakaan ns. perinteisellä tavalla, vaikka kuinka yrittäisimme. - Ja ei apua ei ole automaattisesti siitä, että saa apua ja tukea koululääketieteen viimeisimmistä tavoista ja keinoista kuin ns. vaihtoehtoisista hoidoista. -  Saati sitten ulkopuolisten epäilyistä ja kai hyväntahtosista kommenteista ja uteluista, että mikäs on kun ette hanki lapsia tai vaikka sitä yhtäkin kun menee muuten elo hukkaan.

Tai kuiskuttelua ja epäilykä jomman kumman todellisesta sukupuolisesta suuntautuneisuudesta. - Ikäänkuin lapsetttoman elämä olisi aivan arvoton, tai merkki siitä, että ihminen on vähintään itsekäs, eikä kenenkään muun elämästä ja hyvinvoinnista kiinnostunut.   

Elämä on mukavaa näin, en kaipaa siihen sinappikonetta huutamaan

Kaksi on jo. Lisää ei tule, koska pikkulapsiaika oli järjettömän rankkaa ilman mitään tukiverkkoja. Nykyään ei ole sitä miestäkään ja tässä iässä (33) jos rupeis ensin miestä metsästään ja sitten pentuja tehtaileen lisää, niin olisi eläkkeellä ennen ku lapset ois täysi-ikäisiä.

Ei ole varaa toiseen lapseen. Ei ole henkisesti resursseja toiseen lapseen. 

Koska neljä riittää enkä ikuisesti jaksa venyttää pikkulapsiaikaa. Piuhat napsaistaan poikki tammikuussa.

Kun kysytään vastausta selvään kysymykseen, niin en ymmärrä miksi niin moni vastaa että "miksi tekisin" tai "koska en halua". Siis on ok, että ei halua, mutta aloittajan kysymys kuuluikin, että MIKSI et halua tehdä lisää lapsia. 

Odotan nyt ensimmäistä lastani ja todennäköisesti en halua tehdä lisää lapsia, koska minulla on jo ikää 30 + ja perheeseemme kuuluu myös mieheni aiemmasta liitosta syntyneet lapset, joten en usko että resurssit ja energia riittää tämän tulevan ja kovasti odotetun lapsen lisäksi enää uusiin lapsiin.

Olen neljän lapsen yh, ja haluaisin vielä yhden, jopa kaksi. Halusin jo ex-mieheni kanssa, mutta hän ei halunnut. Erosimme muista syistä, kylläkin. En ole löytänyt uutta suhdetta, tai halunnut sellaiseen. Ikää alkaa jo olla, ja mietin valavasti yritänkö lasta lahjasiittiöillä, vai tyydynkö tähän, vaikka tuntuu, että ladun myöhemmin, jos en yrittänyt. Lapset ovat elämäni rikkaus.

Epävarma tulevaisuus työllistymisen kanssa. Kaksi lasta on pienellä ikäerolla, kolmannen tai jopa kuusi haluaisin :D mutta jollain näillekin on ne harrastukset yms muut makseltava.

Sydän itkee verta kun vauvaa kaipaa syli, mutta samalla väärin olisi jo näitä olemassa olevia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen harhaluulo, että mun itseni pitäisi pystyä elättämään ja kasvattamaan ne lapset. Kolme on maksimi kun henkiselle ja taloudelliselle kantokyvylle.

Täydellinen vastaus. Oma rajani tosin tuli vastaan jo kahdessa.

Tässä joitain syitä:

- en halua

- lapset ovat rasittavia, pidän oikeastaan vain ystävieni ja sisarusteni lapsista

- minusta ei tulisi hyvää äitiä

- en haluaisi jäädä äitiyslomalle, sillä työni on minulle tärkeää

- mieheni ei siedä lapsia

Minulla on yksi lapsi, ja tuntuu että palkallani nyt rahat riittää sopivasti kaikkeen. Pystyn huomioimaan lasta, kun hän tarvii apua ja voin komentaa lastani käyttäytymään hyvin aina kun tarvii. Lapsi onkin rauhallinen, iloinen ja kuuntelee hyvin. Olen rauhallinen luonne ja kaipaan omaa aikaa ja hiljaisuutta. Useamman lapsen kanssa pitäisi enemmän komentaa ja huomioida lapsia persoonina, ja katsoa että lapset eivät riitele keskenään. Pitäisi myös valvoa monen lapsen läksyjä yhtäaikaa. Rahaa menisi ruokaan ja vaatteisiin paljon enemmän. Olen siis nyt tyytyväinen meidän tilanteeseen, ja tuntuu että näinkin voi olla onnellinen. Tietenkin se hieman harmittaa, kun jotkut tulevat kommentoimaan "Ehtiihän sitä vielä lisää lapsia tehdä". Ihan niin kuin yksi lapsi ei voisi tehdä vanhempia riittävän onnelliseksi. Eikä kaikki edes pysty saamaan lapsia tuosta vaan, joten on aika ajattelematonta olettaa että lapsia voi hankkia niin monta kuin haluaa.

Arvostan kovasti ihmisiä, ketkä haluavat esim. 2, 3 tai 4 lasta ja kasvattavat kaikki kunnon ihmisiksi. Lapsien kasvattaminen on iso työ, ja mielestäni siihen pitää panostaa jopa enemmän kuin työelämään. Ymmärrän ihmisiä, ketkä eivät halua lapsia. Maailma on muuttunut ahtaaksi ja täällä on tulevaisuudessa yhä vähemmän ruokaa ja resursseja kaikille. Järjenkäyttö on siis sallittua kun miettii kuinka monta lasta haluaa / jaksaa kasvattaa.

Syitä on monia

* paskat geenit

* en halua olla raskaana ja synnyttä + ylitsepääsemätön synnytyspelko

* taloudelliset syyt. hädin tuskin pystyn elättämään itseni, näen jo nälkää

* ei ole hyvä genistä, komeaa ja rikasta miestä

* kunnon tilukset puuttuvat

* suomalainen mies ei kelpaa isäksi

* olisin huono äiti

* en halua sossun asiakkaaksi lapsen takia

* en halua olla yh

En halua lapsia kahdelle eri miehelle ja toisekseen ei ole varaa kuin yhteen.

Tein sitten sterilisaation. 

N 28v

Minulla on yksi hoidoilla saatu lapsi. Varmaan toisenkin onnistuisin saamaan, mutta en halua. Hoidot ovat sen verran rankkoja.

Olin pois työelämästä kaksi vuotta ja meinasin tulla hulluksi sosiaalisten aikuiskontaktien puutteessa. Lisäksi pidän työstäni enkä halua olla tekemättä työtäni.

Haluan elättää lapseni tarpeeksi hyvässä elintasossa. Itse olen lähtöisin köyhästä perheestä kuten miehenikin, eikä minulla ole mitään ruusunhohtoista kuvaa suurilapsisesta, huonosti toimeen tulevasta perheestä, jossa "riittää rakkautta vaikkei riitäkään rahaa".

Raha tuo onnea, sanotte mitä sanotte.

Meillä on jo kolme lasta, nuorena saatu. En halua neljättä, sillä olen jo liian "vanha". Kuitenkin monet saavat tässä iässä sen ensimmäisen lapsensa (35v). Halusin lapset aina nuorena, että voin sitten matkustella ja elää keski-iän kriisit ilman pieniä huolettavia. Me ollaan miehen kanssa vielä kepeesti alle viisikymppisiä kun viimeinen on täysi-ikäinen. :)

Yksi syy: En pidä lapsista.