Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttävimmät asiakkaiden tavat
18.10.2016 |
-rahan/kuittilapun tyrkyttäminen käsi ojossa jo ennen kuin olet ehtinyt lukemaan yhtäkään tuotetta
-kuittilapun tai rahan laittaminen hihnalle (joutuu helposti kassan väliin)
-kapulan käyttämättömyys ja varsinkin jos myyjälle aletaan raivoamaan siitä, että hän veti ostoksiesi perään seuraavan asiakkaan leipäpussin vaikka mitään merkkiä ostoksiesi loppumisesta ei ollut.
-ymmärtämättömyys siitä että myymälässä on muita töitä kuin kassalla olo, jotka täytyy myös hoitaa. Esim. suljet kassan, koska sinulla on muuta töitä, asiakkaat alkaa huutamaan perään, että lähtikö likka ruokatunnille.
- jos haluan pitää taukoni tai lähteä edes suurinpiirtein ajoissa kotiin niin asiakkaat mulkoilee ja käskee takaisin kassalle. Ette kai tekään istuisi palkatta tuntia ylitöissä joka päivä? Sitä paitsi en lähde ikinä ajoissa töistä,mutta mikään ei riitä.
-käskyttäminen: avaas kassa!
-jos lasken laskimella esim. kaljojen määrää tyyliin montako kaljaa on kuudessa laatikossa esim. 24*6 niin johan alkaa haukkuminen miten ei laskea osaa ja matikantunnille pitäisi mennä. Jos takana on pitkä jono niin nopeampaa on laskea laskimella kun alkaa päässä pyörittelemään. Sitä paitsi tuossa tilanteessa laskimen käyttöä häiritsevämpää on sinun kaljan kittaamisesi jos sitä täytyy ostaa peräkärryllinen kerralla.
Kommentit (88)
Ei niinkään ärsytä vaan naurattaa kun tämä tapahtuu kymmenen kertaa päivässä. Kävelen kassojen lähellä tai järjestelen esim. kassan lähellä olevia tuotteita ja joku alkaa huutamaan että "MIHIN AUKEAA?!!" MIKÄ KASSA, HÄH??"
Myöskin se kun kävelen taukohuoneeseen ja yhtäkkiä huomaan että perässä on viisi mummoa jotka on seurannut koko matkan kun ajattelivat että ehkä aukaisen kassan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja päiväkotien hankalimpia asiakkaita ovat... Arvaatteko itse?
Vierailija kirjoitti:
Ja päiväkotien hankalimpia asiakkaita ovat... Arvaatteko itse?
Öhhh... lapset?
Joskus taannoin kävelin tekemään jo aikaisin aamusta lähikauppaani tekemään ruokaostoksia. Niitä kertyi lopulta noin 60-70 euron edestä, mutta ei määrällisesti kovin paljoa. Suunnatessani kassalle päätin olla kohtelias, ja päästää edelleni muutaman metrin päässä takanani kävelevän mummon, jolla oli vain makuvesipullo ostoksena. Se oli virhe, vaikka sainkin hymyn vastapainoksi . Mummo rupeaa kassalla kaivamaan kassiaan kuin hidastetussa filmissä ja etsii kukkarostaan pienimmät mahdolliset hilut sekä älyttömän nipun lottokuponkeja. Rupeaapa hän siinä kertomaan elämäntarinaansa kassahenkilölle kuin se olisi ensimmäinen sosiaalinen kontakti moneen kuukauteen, eikä pidä mitään kiirettä.
Kun elävä tukos lopulta saa kaikki kuponkinsa tarkastettua (hähhää, ei senttiäkään voittoa) ja alkaa vyöryä linjaston päähän, olen jo totaalisen kyrpiintynyt. Kun ostokseni on skannattu ja maksettu, mummo arpoo vielä pullonsa luona, että mihinköhän kassin lokeroon sen putelin jemmaisi. Ennen kuin tämäkään operaatio on päättynyt, olen jo pakannut ostokseni.
Saamarin kurttumummo. En taatusti jousta seuraavalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotelliasiakkaat... Siinä tulee nähtyä kaikenlaista ja välillä ihmetyttää. Yksi ihminen ja huoneessa kaaos yhdenyön jälkeen/lapsiperhe siisti huone. Tässä näkee elämänkirjon hyvässä ja pahassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä työskentelen psykiatriassa, ja melkeinpä ainoa asia, josta ärsyynnyn, on uhkailu. Erittäin harvoin sellaiseen törmääkään. Monesti potilaat kuitenkin ovat erittäin sairaita eivätkä esimerkiksi pysty tulemaan varatulle ajalle, tai eivät jaksa puhua mitään tai noudattaa annettuja ohjeita tms. Minusta ammatillisuuteen kuuluu ymmärtää, että eri asiat ovat eri ihmisille eri vaikeita. Monille mielenterveyskuntoutujille olisi isoa edistystä edes pystyä menemään sinne kauppaan, puhumattakaan siitä, että kykenisivät kymmenen pisteen suoritukseen korttienkäytön kanssa jne. Ymmärrän, että kymmensenttisten laskemisessa on omat haasteensa, en tarkoita sarkasmilla vaikka siltä ehkä kuulostaa, mutta toivottavasti helpottaa ajatella, että sen asiakkaan elämä voi olla paljon paljon vaikeampi kuin sun.
Älä ala jeesustelemaan, olen minäkin sosiaalityöntekijä eli kohtaan työs
Se on kyllä niin ihana "olla" mt-ongelmainen ja samalla möhliä riippumatta siitä ongelmasta.
Esim. nykyinen lähimaksuraja ei olisi mulla selvillä ilman kaveria, vaikka olen omasta mielestäni perillä ympäröivästä maailmasta päivittäisillä uutisilla ja somella. En vain ollut törmännyt kyseiseen muutokseen, vaikka ostokset kuinka menisivät kyseisen rajan yli ihan tavallisena arkipäivänä.
Tai jos mun turvaraja tulee vastaan, tiedän miksi korttimaksua ei hyväksytä. Varastettujen korttitietojen jälkeen sitä tuppaa muokkaamaan tekemisiään, joka saattaa muille näkyä, "ei tolla ole varaa/se tuhlaa heti kaiken ellei pistä rajoja".
Alue: Aihe vapaa
Asiakas on aina oikeassa (not)...