Lue keskustelun säännöt.
Yrittäjämiesten puolisot, miten jaksatte?
16.10.2016 |
Yrittäjämieshän on melkein aina töissä, viikonloppuisinkin, ja monesti illalla pitää pistäytyä työhommissa. Kännykkään pitää vastata aina kun se soi, koska voi olla asiakas, ja yrittäjällä ei ole varaa menettää asiakkaita. Firma menee yleensä muun edelle, koska on pakko, toimeentulo on siitä kiinni. Ymmärrän tämän kaiken, ja arvostan miestäni, että hän hän uskaltaa olla yrittäjä, koska Suomessa se ei ole kovin helppoa. Mutta harmittaa kun hän ei ole koskaan kotona. Öisin toki, mutta ei se oikein riitä. Minulle jää kaikki kotihommat, koska satun olemaan enemmän kotona (olen normaalissa päivätyössä itse). Välillä menen auttelemaan firmalle, esim siivoamaan ja tekemään inventaariota jne, ja silloin tulee nähtyä miestä tietysti enemmän. Meillä ei ole vielä lapsia. Pelkään, että miten käy jos tulen raskaaksi, voiko mies pitää isyyslomaa, ehtiikö hän tutustumaan vauvaan jos ei ole kotona paljoa :( . Kertokaa yrittäjämiesten puolisot, miten jaksatte sitä että mies on koko ajan firmassaan kiinni?
Kommentit (76)
Meillä miehellä on jo toinen yritys yhdessäoloaikana. Täytyy sanoa, että eka tapaus oli ihan ok perheelliselle... työaikojen puolesta meinaan! Mies oli säännöllisesti töissä 9-17, joskus 9-18. Hyvin harvoin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa pidempään. Mutta, mutta... yritys tuotti tosi huonosti. Vai onko jonkun mielestä tuosta "virkatyöajasta" ja taloudellisesta vastuusta hirveän hyvä palkka, jos siitä saa 1000-1500 Euroa käteen kuussa?
Lopetti firman juuri tuosta syystä ja pohti hetken, töitä ei vaan löytynyt. Ei millään. Ikää jo lähemmäs 50 ja sekin hankaloitti. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin lähteä taas yrittäjäksi, kun löytyi hyvä idea. Ei mies tätä olisi halunnut, mutta av-mammojen on mahdotonta tajuta, että ei tää yhteiskunta voi pyöriä sillä, että kaikki makaa kotona, jos ei saa yritystä pyörimään hienolla voitolla virka-aikoina. No, uusi yritys on ollut paljon parempi kuin entinen. Olen erittäin onnellinen, rahaa on ihan mukavasti ja mies on helpottunut, kun elämä ei ole jatkuvaa kamppailua siitä, että saako itselleen lainkaan palkkaa tässä kuussa. Mikään miljoonabisnes tämä ei ole, eikä tule olemaan, mutta kyllä tällä elää. Ja kun firma pyörii hyvin, niin mies on tosiaan puhelimen päässä 24h/7. Lisäksi hoitaa viikonloppuisin sähköposteja yms. Asiakkaan toiveesta voi tehdä viikonloppunakin töitä ja ei siitä mitään sunnuntailisää saa vaan samalla laskutuksella mennään kuin viikolla. Tämäkin on palkansaajille käsittämätön ajatus, että joku tekee ilman sunnuntailisiä töitä sunnuntaina. Mutta on pakko takoa, kun on rauta kuumaa ja kysyntää riittää. Voi tulla hiljaisiakin kausia. Työpäivät on vaihtelevia. Esimerkiksi perjantaina tuli väsyneenä ja likaisena kotiin klo 19. Ei haittaa mua yhtään. Tiedän pennilleen, paljonko päivä tuotti ja olen tyytyväinen siihen.
Suosittelen muuten yrittäjien puolisoille perehtymistä talousasioihin. Se helpottaa puolisoa, jos joku muu jaksaa maksaa laskuja, miettiä likviditeettiasiat ja laskea vaikka tarjoukset. Se ei ole vaikeaa ja homma tuntuu sen jälkeen enemmän yhteiseltä projektilta. Lisäksi näkee konkreettisesti, mistä raha tulee. Eikä tuollaisen pienehkön yrityksen paperitöihin mene tarjouksineen kuin muutama tunti maksimissaan viikossa. Yleensä 1-2 tuntia. Se menee iltapuuhasteluna puolisoltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on sanomattakin selvää että teen suuren osan kotitöistä koska olen enemmän kotona kuin yrittäjä mieheni. Enkä silti koe olevani Ilmainen piika, meillä on kiva elintaso. Iso talo, hyvä auto, useita ulkomaanreissuja vuodessa, syödään hyvin ja usein ravintoloissa. Jos asuisin yksin en todellakaan voisi reissata tällä tahdilla jne.
Mutta asiaan, mä viihdyn omassa seurassani hyvin. Kotona piisaa tekemistä vaikka yksin olisi. Toki välillä pännii kun ei voi edes seuraavaa päivää suunnitella ja häly voi tulla vaikka keskellä yötä.
Mies kuitenkin aina kehuu ja kiittää kuinka hänen työtään jaksan. Olemme myös sopineet että muutama krt vuodessa lähdetään lomalle ulkomaille vaikka sitten vaan pitkäksi viikonlopuksi sekin on irtiotto. Alkuun ärsytti kun lomallakin puhelin soi mutta siihen tottui.
Varmasti monikaan ei pysty/halua olla yrittäjän puoliso ja sen ymmärrän hyvin
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Yrittäjän on parempi olla sinkku kuin vetää perässään huomiota kaipaavaa, syyllistävää ja takertuvaa painolastipuolisoa.
t. Yrittäjä
Jaa. Millä tavalla minä syyllistän ja takerrun? Ap.
Sillä tavalla, että koet puolisosi työnteon ja kotoa poissa olemisen tuskastuttavaksi ja pelkäät jo etukäteen sitä, että lastenteko kärjistää tilannetta entisestään. Yrität ymmärtää, mutta vaikuttaa siltä, että vaikket ääneen mitään vielä sanoisikaan, tyytymättömyys väreilee kyllä ilmassa.
Jollei ole kysymys vauraasta yrittäjästä, joka pystyy työntämään töitään työntekijöidensä tehtäväksi, yrittäminen on ympärivuorokautinen mielen- ja olotila. Vankikin on vapaampi menemään ja olemaan kuin pienyrittäjä. Yrittäjien ja palkansaajien ei pitäisi koskaan pariutua keskenään, koska he elävät aivan eri maailmassa, vaikka sitten nukkuisivatkin samassa sängyssä.
Ylempänä neuvotaan, että jos yrittäjä ei kerran tee kotitöitä vaan on aina töissä, hänen pitää joko vähentää töitä tai palkata siivooja. Juuri noin ajattelevaa eli yrittäjyydestä tietämätöntä puolisoa yrittäjä ei totisesti tarvitse.
t. Yrittäjä
Mikä oikeus sillä yrittäjällä on sysätä kaikki toisen niskaan?
Etätyönäkö yrittäjä ne kotihommat tekisi?
t. Yrittäjä
Maksaisi sitten oman osuutensa ulkopuoliselle, jos ei ehtisi tai kykenisi muka ottamaan enemmän vapaata. Ei puolisolla ole mikään velvollisuus hoitaa kaikkea + omaa työtään, kun toinen istuu mukavasti kokouksissa yötä myöten.
On sulla käsitys yrittämisestä. Kellään ei ole velvollisuutta mihinkään, jos ei kelpaa voi lähteä.
Yrittäjällä ei useinkaan ole muuta mahdollisuutta kun painaa pitkää päivää jos meinaa saada laskut maksettua.Mä olen yrittäjäperheen tytär, yrittäjän vaimo ja yrittäjä. Tervetuloa vaan istumaan mukaviin kokouksiin, saat kyllä istua yksin kun muut painaa duunia.
Minä olen yrittäjän vaimo. Sanoisin, että minulla on aika hyvä kokemus yrittäjän puolisona olemisesta viimeisen 10v ajalta.
Mieheni ainakin istuu pääasiallisesti kokouksissa/koneellaan. Olen viettänyt päiviä hänen mukanaan hänen työssään. En tiedä sitten mitä sinä teet. Mutta kysymys kuuluu, että miksi joku pitää yritystä, jos pitää painaa pitkää päivää vaan saadakseen laskut maksettua? Eihän se silloin menesty eikä toimi.
Ja totta kai saa lähteä kävelemään, jos ei kelpaa. Kysymys onkin siitä, että mikä ihmeen yliajo-oikeus sillä yrittäjällä muka on perheen ja kodin hoitoon liittyen?
Onpa sinun maailmasi pieni ja ymmärryksesi vähäinen.
t. Yrittäjä
Se on toki hyvinkin mahdollista. Varsinkin, kun oma äitini on yrittää, enoni myi juuri muutamalla miljoonalla oman firmansa. Minä en ole yrittäjä. Minä olen se typerys joka rakastui mieheen. Kumpikaan meistä ei halua erota, mutta mieskin kokee, että olisi epäreilua kaataa kaikki minun niskaani.
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin on löydettävä tasapaino. Ei voi olla niin, että sinä joudut tekemään kaikki kotihommat (etenkään jos vielä käyt itse töissä/opiskelet tms) ja mies tekee vain töitä. Jos miehellä ei ole aikaa, hänellä on ilmeisesti sitten rahaa palkata siivooja tekemään oma osuutensa tai hän voi hoitaa pyykit pesulan kanssa.
Asiat sujuivat vielä suhteellisen helposti kun meillä ei ollut lapsia, minä joustin. Kun lapsia tuli, miehen ajankäytön epätasapaino korostui. En tekisi vapaaehtoisesti lapsia yrittäjämiehen kanssa. Vaadin häntä ottamaan aikaa enemmän lapsille, mutta se selkeästi veti miehen jaksamisen heikoille ja stressasi. Mutta ei se ole helppoa olla käytännössä täysi yksinhuoltaja mutta ilman sinkkuuden etuja...
Meille meinasi tulla ero ja yhteenpaluun ehdoksi asetin, että vähentää töitä - reilulla kädellä.
p.s. ei se ole sen helpompaa olla yrittäjä muuallakaan - se on aina p*rseestä.
Voi hyvänen aika sentään... Järkyttävän naiivi mielipide. On todella, todella, todella monen yrittäjän puolison arkea hoitaa koti ja lapset kokonaan omien töiden lisäksi. Suomi on täynnä yrittäjiä joilla ei ole palkollisia, eikä lomilla tuuraa kukaan. Myöskään tuottajilla ei ole kuin 26 vapaapäivää vuodessa, eikä mikään takaa että nekään edes onnistuu.
Eihän kukaan "halua" että yrittäjän pitää tehdä töitä koko ajan mutta usko pois, ei se huvikseenkaan niin tee. Tälläistä se on olla pienyrittäjä Suomessa. Eikä se kotoa pois vietetty aika takaa sitä parempaa elintasoakaan.
Meidän arki koostuu siitä että mies on töissä 7 päivänä viikossa, paukkupakkasilla max 3 tuntia päivässä, kesällä jopa läpi vuorokauden. Jos minä teen 6 päiväisen työviikon, mies saa yhden vapaapäivän viikossa. Arki on kuitenkin sitä että hoidan 3 lasta yksin, nuorimmat vielä tarhassa. Pesen pyykit, hoidan kauppa-asiat, ruoat, siivoukset, pihan, autot, pyykit, remontit sun muut. Todellakin kaiken täällä kotona, töiden lisäksi. Mies käy täällä pesulla, syömässä ja nukkumassa. Sen hetken kun on kotona niin viettää aikansa lasten kanssa, jos ehtii kotiin ennenkuin lapset on nukkumassa.
Tälläistä se on meillä ja monella muulla. Suurin osa puolisoista tämän kuvion ymmärtää ja tiesivät mihin alkoivat. Ehkä täällä maaseudulla missä moni työllistää itse itsensä tämä on enemmän arkea. Naapurin perheellä on sama tilanne, kuten monella tutullakin. Täällä kuitenkin puolisot tukee yrittävää puolisoaan, auttaa ja mahdollistaa.
Tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä on miehen kanssa firma ja kaikki omaisuus puoliksi, vaikken siihen todellakaan pysty panostamaan yhtä paljoa. Mutta kuten sanoin, mahdollistaja.
40 jatkaa: Olen nähnyt miehiä jotka ovat tavallisessa 8-16 työssä eikä välttämättä edes kovin vaativassa työssä, niin he eivät osaa olla läsnä lapsilleen. Lisäksi on miehiä, jotka isänäkin ryyppäävät viikonloput kavereidensa kanssa. Että ei se hyvä isyys yrittäjyyteen karahda, vaan tärkeää on kokonaisuus. Perhe ja yrittäjyys on ihan mahdollista yhdistää, vaikka ei se aina helppoa ole. Mikä elämässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin on löydettävä tasapaino. Ei voi olla niin, että sinä joudut tekemään kaikki kotihommat (etenkään jos vielä käyt itse töissä/opiskelet tms) ja mies tekee vain töitä. Jos miehellä ei ole aikaa, hänellä on ilmeisesti sitten rahaa palkata siivooja tekemään oma osuutensa tai hän voi hoitaa pyykit pesulan kanssa.
Asiat sujuivat vielä suhteellisen helposti kun meillä ei ollut lapsia, minä joustin. Kun lapsia tuli, miehen ajankäytön epätasapaino korostui. En tekisi vapaaehtoisesti lapsia yrittäjämiehen kanssa. Vaadin häntä ottamaan aikaa enemmän lapsille, mutta se selkeästi veti miehen jaksamisen heikoille ja stressasi. Mutta ei se ole helppoa olla käytännössä täysi yksinhuoltaja mutta ilman sinkkuuden etuja...
Meille meinasi tulla ero ja yhteenpaluun ehdoksi asetin, että vähentää töitä - reilulla kädellä.
p.s. ei se ole sen helpompaa olla yrittäjä muuallakaan - se on aina p*rseestä.
Voi hyvänen aika sentään... Järkyttävän naiivi mielipide. On todella, todella, todella monen yrittäjän puolison arkea hoitaa koti ja lapset kokonaan omien töiden lisäksi. Suomi on täynnä yrittäjiä joilla ei ole palkollisia, eikä lomilla tuuraa kukaan. Myöskään tuottajilla ei ole kuin 26 vapaapäivää vuodessa, eikä mikään takaa että nekään edes onnistuu.
Eihän kukaan "halua" että yrittäjän pitää tehdä töitä koko ajan mutta usko pois, ei se huvikseenkaan niin tee. Tälläistä se on olla pienyrittäjä Suomessa. Eikä se kotoa pois vietetty aika takaa sitä parempaa elintasoakaan.
Meidän arki koostuu siitä että mies on töissä 7 päivänä viikossa, paukkupakkasilla max 3 tuntia päivässä, kesällä jopa läpi vuorokauden. Jos minä teen 6 päiväisen työviikon, mies saa yhden vapaapäivän viikossa. Arki on kuitenkin sitä että hoidan 3 lasta yksin, nuorimmat vielä tarhassa. Pesen pyykit, hoidan kauppa-asiat, ruoat, siivoukset, pihan, autot, pyykit, remontit sun muut. Todellakin kaiken täällä kotona, töiden lisäksi. Mies käy täällä pesulla, syömässä ja nukkumassa. Sen hetken kun on kotona niin viettää aikansa lasten kanssa, jos ehtii kotiin ennenkuin lapset on nukkumassa.
Tälläistä se on meillä ja monella muulla. Suurin osa puolisoista tämän kuvion ymmärtää ja tiesivät mihin alkoivat. Ehkä täällä maaseudulla missä moni työllistää itse itsensä tämä on enemmän arkea. Naapurin perheellä on sama tilanne, kuten monella tutullakin. Täällä kuitenkin puolisot tukee yrittävää puolisoaan, auttaa ja mahdollistaa.
Tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä on miehen kanssa firma ja kaikki omaisuus puoliksi, vaikken siihen todellakaan pysty panostamaan yhtä paljoa. Mutta kuten sanoin, mahdollistaja.
Eli jossain siis mättää. Myykää firma sellaisenaan. Parhaan hinnan saatte pilkkojalta, vaikka se emotionaalisesti raskainta onkin. Aloittakaa sitten uudestaan paremmalla ja toimivamalla idealla. Sellaisella, joka ruokkii koko perheen sillä 8h+päivystys työllä.
Minun mieheni ei ole mikään pako jatkaa työssään. Meillä on enemmän rahaa kuin kykenemme käyttämään. Myisi osuutensa pois ja laittaisi pienen konsulttifirman paikalle.
Hyvä nimimerkki HEL-NYC, suksi suolle tai ainakin lopeta puhuminen asiasta, josta et tiedä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on yrittäjän leivissä päällikkönä. Työsopimuksessa sovittiin työaika, mikä todellisuudessa ei todellakaan pidä paikkaansa. Puoliso joutuu tekemään jatkuvasti ylitöitä peruspalkalla, koska päälliköllä ei ole kuulemma työaikoja. Yrittäjä soittaa puolisolleni illalla työpäivän jälkeen joka ikinen päivä, myös viikonloppuina, niin ja myös vapaapäivinä. Ärsyttävää!
Kokisin kyllä epäonnistuneeni yrittäjänä ja pistäisin firman pakettiin jos pitäisi 24/7 juosta peräsuoli pitkällä firman asioita hoitamassa vielä parin ensimmäisen vuoden jälkeenkin.
Toki kyse on pitkälti prioriteeteista ja valinnoista ja nämä kannattaa tietysti kumppanin kanssa keskustella selväksi ennen kuin alkaa laksia pykäämään.
T: Yrittäjä & koti-isä, 20-30h enimmäkseen etätöitä /vk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä nimimerkki HEL-NYC, suksi suolle tai ainakin lopeta puhuminen asiasta, josta et tiedä yhtään mitään.
Hyvä anonyymi, en varmasti tiedä kaikkea yrittämisestä, mutta tiedän riskiarvioinneista ja kannattavuuslaskelmista. Tiedän myös, ettei välttämättä ole järkeä ylläpitää puolikuollutta firmaa.
Oletteko te oikeasti sitä mieltä, että jos toisella on yritys, on toisen joustettava kaikessa ja tehtävä mm. kaikki kotityöt, toisen edes taloudellisesti auttamatta? Lapset eivät saa tavata vanhempaansa kuin aniharvoin?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin on löydettävä tasapaino. Ei voi olla niin, että sinä joudut tekemään kaikki kotihommat (etenkään jos vielä käyt itse töissä/opiskelet tms) ja mies tekee vain töitä. Jos miehellä ei ole aikaa, hänellä on ilmeisesti sitten rahaa palkata siivooja tekemään oma osuutensa tai hän voi hoitaa pyykit pesulan kanssa.
Asiat sujuivat vielä suhteellisen helposti kun meillä ei ollut lapsia, minä joustin. Kun lapsia tuli, miehen ajankäytön epätasapaino korostui. En tekisi vapaaehtoisesti lapsia yrittäjämiehen kanssa. Vaadin häntä ottamaan aikaa enemmän lapsille, mutta se selkeästi veti miehen jaksamisen heikoille ja stressasi. Mutta ei se ole helppoa olla käytännössä täysi yksinhuoltaja mutta ilman sinkkuuden etuja...
Meille meinasi tulla ero ja yhteenpaluun ehdoksi asetin, että vähentää töitä - reilulla kädellä.
p.s. ei se ole sen helpompaa olla yrittäjä muuallakaan - se on aina p*rseestä.
Voi hyvänen aika sentään... Järkyttävän naiivi mielipide. On todella, todella, todella monen yrittäjän puolison arkea hoitaa koti ja lapset kokonaan omien töiden lisäksi. Suomi on täynnä yrittäjiä joilla ei ole palkollisia, eikä lomilla tuuraa kukaan. Myöskään tuottajilla ei ole kuin 26 vapaapäivää vuodessa, eikä mikään takaa että nekään edes onnistuu.
Eihän kukaan "halua" että yrittäjän pitää tehdä töitä koko ajan mutta usko pois, ei se huvikseenkaan niin tee. Tälläistä se on olla pienyrittäjä Suomessa. Eikä se kotoa pois vietetty aika takaa sitä parempaa elintasoakaan.
Meidän arki koostuu siitä että mies on töissä 7 päivänä viikossa, paukkupakkasilla max 3 tuntia päivässä, kesällä jopa läpi vuorokauden. Jos minä teen 6 päiväisen työviikon, mies saa yhden vapaapäivän viikossa. Arki on kuitenkin sitä että hoidan 3 lasta yksin, nuorimmat vielä tarhassa. Pesen pyykit, hoidan kauppa-asiat, ruoat, siivoukset, pihan, autot, pyykit, remontit sun muut. Todellakin kaiken täällä kotona, töiden lisäksi. Mies käy täällä pesulla, syömässä ja nukkumassa. Sen hetken kun on kotona niin viettää aikansa lasten kanssa, jos ehtii kotiin ennenkuin lapset on nukkumassa.
Tälläistä se on meillä ja monella muulla. Suurin osa puolisoista tämän kuvion ymmärtää ja tiesivät mihin alkoivat. Ehkä täällä maaseudulla missä moni työllistää itse itsensä tämä on enemmän arkea. Naapurin perheellä on sama tilanne, kuten monella tutullakin. Täällä kuitenkin puolisot tukee yrittävää puolisoaan, auttaa ja mahdollistaa.
Tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä on miehen kanssa firma ja kaikki omaisuus puoliksi, vaikken siihen todellakaan pysty panostamaan yhtä paljoa. Mutta kuten sanoin, mahdollistaja.
Eli jossain siis mättää. Myykää firma sellaisenaan. Parhaan hinnan saatte pilkkojalta, vaikka se emotionaalisesti raskainta onkin. Aloittakaa sitten uudestaan paremmalla ja toimivamalla idealla. Sellaisella, joka ruokkii koko perheen sillä 8h+päivystys työllä.
Minun mieheni ei ole mikään pako jatkaa työssään. Meillä on enemmän rahaa kuin kykenemme käyttämään. Myisi osuutensa pois ja laittaisi pienen konsulttifirman paikalle.
Suurn osa yrityksistä on yrittäjä itse, ja ilman tätä yrittäjää ja osaajaa ei firmalla ole arvoa. Ihanaa kun teillä on rahaa, onnea siitä, mutta yrittäjyydestä et tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tämä yrittäjän vaimona oleminen sujuu. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja minusta on ihanaa että pystyn olemaan lasten kanssa kotona, oma yritys mahdollistaa sen. Mies tekee arkisin paljon töitä, jolloin minä vastaan pääasiassa lasten hoidosta ja kotitöistä. Viikonloput pystymme todella hyvin pyhittämään perheelle, yrityksen toiminta painottuu arkipäiviin. Tsemppiä teille tulevaisuuteen Ap! Työn ja perhe-elämän tasapainottaminen voi olla haastavaa, mutta se on välttämätöntä siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy lapsia.
Isäni on yrittäjä. Minulla ei ole hänestä muuta lapsuus muistoa kuin että oli aina töissä. Edelleenkin on aina töissä ja työ menee kaiken edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin on löydettävä tasapaino. Ei voi olla niin, että sinä joudut tekemään kaikki kotihommat (etenkään jos vielä käyt itse töissä/opiskelet tms) ja mies tekee vain töitä. Jos miehellä ei ole aikaa, hänellä on ilmeisesti sitten rahaa palkata siivooja tekemään oma osuutensa tai hän voi hoitaa pyykit pesulan kanssa.
Asiat sujuivat vielä suhteellisen helposti kun meillä ei ollut lapsia, minä joustin. Kun lapsia tuli, miehen ajankäytön epätasapaino korostui. En tekisi vapaaehtoisesti lapsia yrittäjämiehen kanssa. Vaadin häntä ottamaan aikaa enemmän lapsille, mutta se selkeästi veti miehen jaksamisen heikoille ja stressasi. Mutta ei se ole helppoa olla käytännössä täysi yksinhuoltaja mutta ilman sinkkuuden etuja...
Meille meinasi tulla ero ja yhteenpaluun ehdoksi asetin, että vähentää töitä - reilulla kädellä.
p.s. ei se ole sen helpompaa olla yrittäjä muuallakaan - se on aina p*rseestä.
Voi hyvänen aika sentään... Järkyttävän naiivi mielipide. On todella, todella, todella monen yrittäjän puolison arkea hoitaa koti ja lapset kokonaan omien töiden lisäksi. Suomi on täynnä yrittäjiä joilla ei ole palkollisia, eikä lomilla tuuraa kukaan. Myöskään tuottajilla ei ole kuin 26 vapaapäivää vuodessa, eikä mikään takaa että nekään edes onnistuu.
Eihän kukaan "halua" että yrittäjän pitää tehdä töitä koko ajan mutta usko pois, ei se huvikseenkaan niin tee. Tälläistä se on olla pienyrittäjä Suomessa. Eikä se kotoa pois vietetty aika takaa sitä parempaa elintasoakaan.
Meidän arki koostuu siitä että mies on töissä 7 päivänä viikossa, paukkupakkasilla max 3 tuntia päivässä, kesällä jopa läpi vuorokauden. Jos minä teen 6 päiväisen työviikon, mies saa yhden vapaapäivän viikossa. Arki on kuitenkin sitä että hoidan 3 lasta yksin, nuorimmat vielä tarhassa. Pesen pyykit, hoidan kauppa-asiat, ruoat, siivoukset, pihan, autot, pyykit, remontit sun muut. Todellakin kaiken täällä kotona, töiden lisäksi. Mies käy täällä pesulla, syömässä ja nukkumassa. Sen hetken kun on kotona niin viettää aikansa lasten kanssa, jos ehtii kotiin ennenkuin lapset on nukkumassa.
Tälläistä se on meillä ja monella muulla. Suurin osa puolisoista tämän kuvion ymmärtää ja tiesivät mihin alkoivat. Ehkä täällä maaseudulla missä moni työllistää itse itsensä tämä on enemmän arkea. Naapurin perheellä on sama tilanne, kuten monella tutullakin. Täällä kuitenkin puolisot tukee yrittävää puolisoaan, auttaa ja mahdollistaa.
Tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä on miehen kanssa firma ja kaikki omaisuus puoliksi, vaikken siihen todellakaan pysty panostamaan yhtä paljoa. Mutta kuten sanoin, mahdollistaja.
Eli jossain siis mättää. Myykää firma sellaisenaan. Parhaan hinnan saatte pilkkojalta, vaikka se emotionaalisesti raskainta onkin. Aloittakaa sitten uudestaan paremmalla ja toimivamalla idealla. Sellaisella, joka ruokkii koko perheen sillä 8h+päivystys työllä.
Minun mieheni ei ole mikään pako jatkaa työssään. Meillä on enemmän rahaa kuin kykenemme käyttämään. Myisi osuutensa pois ja laittaisi pienen konsulttifirman paikalle.
Suurn osa yrityksistä on yrittäjä itse, ja ilman tätä yrittäjää ja osaajaa ei firmalla ole arvoa. Ihanaa kun teillä on rahaa, onnea siitä, mutta yrittäjyydestä et tiedä mitään.
Ok, pienyrityksistä minulla ei ole tietoa. Tuntuu vain kummalta, että yrittäjä ei pyri laajentumaan, vaan itse tahkoo menemään. Jos se firma ei tuota, niin eikö se kannata lopettaa? Jos se on intohimo ko. yrittäjälle, niin eikö hänen kuitenkin pitäisi pyrkiä huolehtimaan myös parisuhteestaan, kodistaan ja perheestään? Joko rahalla tai omalla panoksellaan.
Ja kyllä en olisi ruksinut unelmamieheni attribuutteihin yrittäjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Yrittäjän on parempi olla sinkku kuin vetää perässään huomiota kaipaavaa, syyllistävää ja takertuvaa painolastipuolisoa.
t. Yrittäjä
Jaa. Millä tavalla minä syyllistän ja takerrun? Ap.
Sillä tavalla, että koet puolisosi työnteon ja kotoa poissa olemisen tuskastuttavaksi ja pelkäät jo etukäteen sitä, että lastenteko kärjistää tilannetta entisestään. Yrität ymmärtää, mutta vaikuttaa siltä, että vaikket ääneen mitään vielä sanoisikaan, tyytymättömyys väreilee kyllä ilmassa.
Jollei ole kysymys vauraasta yrittäjästä, joka pystyy työntämään töitään työntekijöidensä tehtäväksi, yrittäminen on ympärivuorokautinen mielen- ja olotila. Vankikin on vapaampi menemään ja olemaan kuin pienyrittäjä. Yrittäjien ja palkansaajien ei pitäisi koskaan pariutua keskenään, koska he elävät aivan eri maailmassa, vaikka sitten nukkuisivatkin samassa sängyssä.
Ylempänä neuvotaan, että jos yrittäjä ei kerran tee kotitöitä vaan on aina töissä, hänen pitää joko vähentää töitä tai palkata siivooja. Juuri noin ajattelevaa eli yrittäjyydestä tietämätöntä puolisoa yrittäjä ei totisesti tarvitse.
t. Yrittäjä
Samaa mieltä. T toinen yrittäjä
Mies on yrittäjä. Meillä on kaksi lasta. Minä olen päivätöissä. Yhteistä aikaa on muutama tunti iltaisin, kiireaikana mies käy vain nukkumassa kotona. Välillä on rankkaa ja olen kuin yksinhuoltaja. Toisaalta viihdyn lastemme seurassa, he ovat ihania. Olemme myös varakkaita, hieno talo, auto, ei euroakaan velkaa, voi ostaa mitä haluaa sen kummemmin miettimättä. Kaikessa on puolensa.
Mä oon jo tottunut. Ei ongelmaa asian kanssa vaikka hoidan paljon asioita, kotia ja lapsia yksin.
Hyvä mies ja isä se on silti.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin on löydettävä tasapaino. Ei voi olla niin, että sinä joudut tekemään kaikki kotihommat (etenkään jos vielä käyt itse töissä/opiskelet tms) ja mies tekee vain töitä. Jos miehellä ei ole aikaa, hänellä on ilmeisesti sitten rahaa palkata siivooja tekemään oma osuutensa tai hän voi hoitaa pyykit pesulan kanssa.
Asiat sujuivat vielä suhteellisen helposti kun meillä ei ollut lapsia, minä joustin. Kun lapsia tuli, miehen ajankäytön epätasapaino korostui. En tekisi vapaaehtoisesti lapsia yrittäjämiehen kanssa. Vaadin häntä ottamaan aikaa enemmän lapsille, mutta se selkeästi veti miehen jaksamisen heikoille ja stressasi. Mutta ei se ole helppoa olla käytännössä täysi yksinhuoltaja mutta ilman sinkkuuden etuja...
Meille meinasi tulla ero ja yhteenpaluun ehdoksi asetin, että vähentää töitä - reilulla kädellä.
p.s. ei se ole sen helpompaa olla yrittäjä muuallakaan - se on aina p*rseestä.
Voi hyvänen aika sentään... Järkyttävän naiivi mielipide. On todella, todella, todella monen yrittäjän puolison arkea hoitaa koti ja lapset kokonaan omien töiden lisäksi. Suomi on täynnä yrittäjiä joilla ei ole palkollisia, eikä lomilla tuuraa kukaan. Myöskään tuottajilla ei ole kuin 26 vapaapäivää vuodessa, eikä mikään takaa että nekään edes onnistuu.
Eihän kukaan "halua" että yrittäjän pitää tehdä töitä koko ajan mutta usko pois, ei se huvikseenkaan niin tee. Tälläistä se on olla pienyrittäjä Suomessa. Eikä se kotoa pois vietetty aika takaa sitä parempaa elintasoakaan.
Meidän arki koostuu siitä että mies on töissä 7 päivänä viikossa, paukkupakkasilla max 3 tuntia päivässä, kesällä jopa läpi vuorokauden. Jos minä teen 6 päiväisen työviikon, mies saa yhden vapaapäivän viikossa. Arki on kuitenkin sitä että hoidan 3 lasta yksin, nuorimmat vielä tarhassa. Pesen pyykit, hoidan kauppa-asiat, ruoat, siivoukset, pihan, autot, pyykit, remontit sun muut. Todellakin kaiken täällä kotona, töiden lisäksi. Mies käy täällä pesulla, syömässä ja nukkumassa. Sen hetken kun on kotona niin viettää aikansa lasten kanssa, jos ehtii kotiin ennenkuin lapset on nukkumassa.
Tälläistä se on meillä ja monella muulla. Suurin osa puolisoista tämän kuvion ymmärtää ja tiesivät mihin alkoivat. Ehkä täällä maaseudulla missä moni työllistää itse itsensä tämä on enemmän arkea. Naapurin perheellä on sama tilanne, kuten monella tutullakin. Täällä kuitenkin puolisot tukee yrittävää puolisoaan, auttaa ja mahdollistaa.
Tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä on miehen kanssa firma ja kaikki omaisuus puoliksi, vaikken siihen todellakaan pysty panostamaan yhtä paljoa. Mutta kuten sanoin, mahdollistaja.
Eli jossain siis mättää. Myykää firma sellaisenaan. Parhaan hinnan saatte pilkkojalta, vaikka se emotionaalisesti raskainta onkin. Aloittakaa sitten uudestaan paremmalla ja toimivamalla idealla. Sellaisella, joka ruokkii koko perheen sillä 8h+päivystys työllä.
Minun mieheni ei ole mikään pako jatkaa työssään. Meillä on enemmän rahaa kuin kykenemme käyttämään. Myisi osuutensa pois ja laittaisi pienen konsulttifirman paikalle.
Suurn osa yrityksistä on yrittäjä itse, ja ilman tätä yrittäjää ja osaajaa ei firmalla ole arvoa. Ihanaa kun teillä on rahaa, onnea siitä, mutta yrittäjyydestä et tiedä mitään.
Ok, pienyrityksistä minulla ei ole tietoa. Tuntuu vain kummalta, että yrittäjä ei pyri laajentumaan, vaan itse tahkoo menemään. Jos se firma ei tuota, niin eikö se kannata lopettaa? Jos se on intohimo ko. yrittäjälle, niin eikö hänen kuitenkin pitäisi pyrkiä huolehtimaan myös parisuhteestaan, kodistaan ja perheestään? Joko rahalla tai omalla panoksellaan.
Ja kyllä en olisi ruksinut unelmamieheni attribuutteihin yrittäjää.
Huoh. Ainahan sitä laajentaa voi ja palkata satoja työntekijöitä, kukaan vaan ei viitsi ja halua, eiks niin. Suurin osa yrityksistä on pieniä yhden tai parin hengen yrityksiä. Markkina nyt vaan on sellainen. Suomessa on niin kallista palkata työntekijä, ja sille on maksettava vaikka asiakas ei maksaisi, joten paras vaan pitää puoti pienenä ja elossa. Sulle tekisi hyvää pieni maailmankatsomuksen avartaminen.
Kauanko tuota on jatkunut? Jos yritys jatkuvasti vie vain aikaa, niin onko tuollainen yritys sitten kovin järkevä..? Mun mies tekee töitä noin 15h viikossa paikan päällä, lisäksi joitakin paperihommia. Kirjanpito hoitaa loput. Voitot sijoittaa muihin yrityksiin. Yritys ollut pystyssä 8 vuotta.
Alussa teki toki 12h päiviä, mutta kuka sitä loputtomiin jaksaa ellei työ ole koko elämä?
Sanoisin, että ne ärsyttävät puolet, jotka puolisossa on nuorena ja ennen lapsia, eivät häviä minnekään. Kannattaa pohtia ovatko ne sellaisia, että niiden kanssa voi elää. Joku arvo on silläkin, että on työteliäs ja vaikka raitis, mutta työsidonnainen ihminen ei muutu toisenlaiseksi lapsia saatuaan. Usein siinä vielä korostuu se, että kun toinen ei tienaa, yrittäjän pitää tehdä vielä enemmän.
Jos sulla on oma äiti, tai joku muu luotettava aikuinen apuna, pärjäätte kyllä, mutta jos on ihan yksin, on rankkaa. Lapsia pitää hoitaa myös sellaisina päivinä, kun itse on kuumeessa ja vatsataudissa jne.
T. yrittäjän puoliso noin 20 v ajalta, 3 lasta