Kurjaa olisi joutua vanhuksena kahden hengen huoneeseen.

Pöh. Pikemmin on oltava tyytyväinen, jos saa olla kahden hengen huoneessa, koska yhden hengen huone on se saattohuone. ;)

1 tietty tavallaan noinkin, mutta jos kaikilla olisi yhden hengen huoneet, niin olisi inhimillisempää.

Täytyy toivoa jotta laaki tulee ja tekee kerralla selvää ennen tuonne joutumista.

^ Niin, ei se ole ihmisen elämää.

Kyllä vanhuskin tarvitsee oman huoneen. Sehän on hänen kotinsa.

vanhukset lisäksi harhailevat öisin, joten huonekaveri voi tulla sänkyyn viereesi makaamaan, pukea vaatteesi päälleen, pakata tavarasi omaan laukkuunsa, pissata yöpöydällesi jne.. Että helpommalla pääset, jos satut olemaan yhtä höppänä.

^^ Vuodeosasto ei ole kenenkään koti vaan sairaala.

Eikö ne vanhukset nyt olekaan yksinäisiä. Luulisi että ovat vaan tyytyväisiä kimppahuoneesta. Siellähän on aina seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhuskin tarvitsee oman huoneen. Sehän on hänen kotinsa.

Miksi vanhus tarvitsee oman huoneen? Lapsetkaan eivät kuulemma tarvitse, eikä heidän vanhemmat...

Älä pelkää, et sinä mihinkään hoitolaitokseen tule pääsemään. Sinut pidetään yksin kotona ja kotihoitaja tulee kerran päivässä katsomaan sinua viideksi minuutiksi.

Aika monellä vanhuksella on huono kuulo, ei herää ääniin. Mun äiti on vasta 75v ja ei kuule paljon mitään ilman kuulolaitetta.

Jotkut vanhukset tykkää kun on elämää ympärillä. 

Terv. isossa salissa töitä tehnyt

Surkea hoitaja voi nyt vetää itsensä roikkumaan, tukee paremmin ammattitaitoa. Kerro sitten kun olet viimeisilläsi.

Kotona niinkauan kun pää toimii ja sitten kun kotona ei voi olla niin sitä on jo niin pöpi että sama missä sitä sitten on. 

Kurjaa olis mun mielestä vanhana joutua ihan mihin tahansa dementiakotiin, vaikka sais oman huoneenkin. Toivottavasti en koskaan joudu siihen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhukset tykkää kun on elämää ympärillä. 

Terv. isossa salissa töitä tehnyt

Minä en ainakaan voi sietää ihmisiä tai seuraa.

Miksi pitäisi vanhana sietää?

Saavat yrittää, katsotaan sitten ketä tulee lahdatuksi.

Viikon verran olin terveyskeskuksen vuodeosastolla kahden hengen huoneessa. Huonekaveri oli ihan kiva kahdeksankymppinen rouva mutta hän väänsi vähän väliä tolkuttomia munapieruja ja nukkuessaan kuorsasi ja päästeli kovia ulvahduksia. No, onneksi en sentään ollut sen vanhuksen vieressä joka jatkuvasti jossain toisessa huoneessa huuteli "kuselle! paskalle! apuaaaa!". Ei olis herkkua joka päivä tuollaista kuunnella samassa huoneessa jos itsellä olisi vanhana vielä joku tolkku päässä.

Riippuu täysin siitä, missä kunnossa on. Jos pää pelaa, mutta maailma on supistunut noin kahteen neliöön, kun jalat ovat pettäneet, niin olisi mukava, jos olisi juttukaveri, siis myös sellainen, jolla pää pelaa. Jos taas on jo suunnilleen dementoitunut vihannes, niin on aika saman tekevää, minkä kokoisessa huoneessa ja potilasjoukossa on, kun ei enää tajua, mitä ympärillä tapahtuu. Tosin minä yksineläjänä olen sanonut, että haluaisin muuttaa palvelutaloon siinä vaiheessa, kun olen vielä omin jaloin liikkuva, mutta en enää jaksa huolehtia taloudesta.

Olen seuraillut nyt vuoden verran erästä läheistäni, jolla liikuntakyky on heikko. Rollella pystyy liikkumaan kotona, mutta ei enää ulkona. Hänen luonaan käy kotisairaanhoito antamassa lääkkeet ja ottamassa tarvittavat kokeet, kotipalvelu katsomassa, että hommat sujuu, siivooja-pyykkäri kerran viikossa ja ruuan tuoja päivittäin. Nämä hoitajat ovat mukavia ihmisiä ja pienellä paikkakunnalla ennestään tuttujakin eikä joka kerta ilmesty taas uusi naama ovelle kuten suuremmilla paikkakunnilla. Vaikka noita erilaisia hoitaja käy monesti päivässä, niin suurimman osan päivästä läheiseni on kuitenkin yksin kotona omiin ajatuksiinsa vajonneena. Käyn mahdollisuuksieni mukaan häntä tervehtimässä ja kahvia keittämässä, toisinaan kauppa-asioillakin. Sen tiedän, että en haluaisi joutua samanlaiseen tilanteeseen, vaan muutan mieluummin johonkin laitokseen niin parjattuja paikkoja kuin ne ovatkin.

Isä tykkäsi, kun joutui/pääsi yhden hengen huoneesta kolmen hengen huoneeseen. Huoneissa ei ollut tv.tä (se oli ruokahuoneessa) ja koki olonsa yksinäiseksi omassa huoneessa.

Isä ei hölötä itse, mutta seuraa mielellään muiden puuhia. Nyt kotihoidossa.

On olemassa ihmisiä, joita pelottaa olla yksin. He varmaan ovat oikein mielellään useamman hengen huoneessa, mutta eivät kenen tahansa! Kyllä silloin pitäisi saada itse valita huonekaverinsa.

Mutta se on huonompi homma, jos toinen häiritsee. Omakin mummoni oli sairaalassa sellaisessa huoneessa, jossa toinen potilas luki jotain loitsua taukoamatta, yötä päivää. Mummo oli tyytyväinen, kun edes toisessa korvasssa oli huono kuulo ... mutta sen jälkeen ilmoitti, että hän ei sitten enää siihen sairaalaan mene. Ei mennyt, vaan hautuumaalle.