Mitä alkuraskauden merkkejä sinulla oli?
Ja kuinka pian suojaamattoman yhdynnän jälkeen voi tehdä raskaustestin? Itse harrastin seksiä ilman ehkäisyä 2.10-3.10. välisenä yönä, edelliset menkat alkoivat 26.9. (itselläni on lyhyt mutta joskus epäsäännöllinen kierto). Nyt on ollut satunnaista pahoinvointia, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, viluttaa melkein koko ajan, mielialat heittelevät, väsyttää yms.
Olisi aika katastrofi jos olisin raskaana. Mutta kertokaa te, minkälaisia alkuraskauden oireita teillä oli, ja kuinka pian ne ilmaantuivat?
Kommentit (44)
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta miksi se olisi katastrofi? Vauva on lahja Jumalalta.
Olen (negatiivinen) ateisti joten voit suosiolla jättää nämä jumalajutut pois.
Mutta katastrofi se olisi mm. sen takia, etten halua lapsia todennäköisesti ikinä, minusta ei olisi äidiksi, suhde miesystäväni kanssa ei ole vielä niin vakaa eikä minulla tai miehellä olisi edes varaa lapseen tällä hetkellä.
Siinä syyt.
Miksi et antaisi pienokaista adoptioon? Joku pari saisi kauan odottamansa vauvan ja vauva saisi elämän.
Raskaus olisi itselleni terveysriski ja adoptioon antaminen sosiaalinen itsemurha ja todennäköisesti miettisin päivittäin, että missä lapseni on ja onko hänellä kaikki hyvin.
Eli oma mukavuudenhalusi menee vauvasi hengen edelle?
Olen lukenut adoptoitujen tarinoita, ja suurta osaa tuntuu yhdistävän hylkäämiskokemuksen aiheuttamat ongelmat kiintymyssuhteissa sekä juurettomuuden tunne. En haluaisi tällaista "omalle" lapselleni.
No sitten pidät vauvan. Ei viattoman pienen kuuluisi kärsiä siitä, että hänen vanhempansa eivät osaa käyttää ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta miksi se olisi katastrofi? Vauva on lahja Jumalalta.
Olen (negatiivinen) ateisti joten voit suosiolla jättää nämä jumalajutut pois.
Mutta katastrofi se olisi mm. sen takia, etten halua lapsia todennäköisesti ikinä, minusta ei olisi äidiksi, suhde miesystäväni kanssa ei ole vielä niin vakaa eikä minulla tai miehellä olisi edes varaa lapseen tällä hetkellä.
Siinä syyt.
Miksi et antaisi pienokaista adoptioon? Joku pari saisi kauan odottamansa vauvan ja vauva saisi elämän.
Raskaus olisi itselleni terveysriski ja adoptioon antaminen sosiaalinen itsemurha ja todennäköisesti miettisin päivittäin, että missä lapseni on ja onko hänellä kaikki hyvin.
Eli oma mukavuudenhalusi menee vauvasi hengen edelle?
Olen lukenut adoptoitujen tarinoita, ja suurta osaa tuntuu yhdistävän hylkäämiskokemuksen aiheuttamat ongelmat kiintymyssuhteissa sekä juurettomuuden tunne. En haluaisi tällaista "omalle" lapselleni.
No sitten pidät vauvan. Ei viattoman pienen kuuluisi kärsiä siitä, että hänen vanhempansa eivät osaa käyttää ehkäisyä.
Haluat siis, että mahdollinen lapsi syntyisi sellaiseen liittoon, jossa äiti ja isä riitelevät usein pienistäkin asioista ja joka ei muutenkaan ole vakaalla pohjalla, sellaisille vanhemmille jotka eivät halua omia lapsia ja joilla ei olisi edes tarpeeksi rahaa elättää lasta? Sekö olisi hyvää elämää?
Parin viikon päästä rinnat tuli aivan älyttömän herkiksi ja turposi, peitonkin kosketus sattu valehtelematta. En kiinnittänyt erityisempää huomiota koska menkkojen piti alkaa seuraavalla viikolla. Oli hyvin samantapaisia oireita kun kuukautisten aikaan. Sitten menkat kuitenkin alkoi sinä päivänä kun pitikin mutta jatkuivat niukkoina ja kivuliaina 2 ja puoli viikkoa. Olin silloin 17 v 4 kk ja sain tietää olevani raskaana, nyt tytär 19 kk🙂
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varsin aikaisia oireita sinulla olisi jos siis tunnet niitä olevan.
En ollut suunnitellut raskautta mutta ennen testin tekoa tiesin että olin raskaana, se oli vaan jokin mystinen tunne. Pissaaminen lisääntyy kyllä heti ja itsellä ainakin pissa oli oudon väristä. Alkoholi ei maistunut edellisenä viikonloppuna omilla synttäreilläni yhtään ja olin kovassa flunssassa ja nuutunut. Yllätys oli suuri kun testiin pamahti viikot 5-8, myöhemmin ultrassa selvisi että olin noin viikolla viisi, ennen tätä ei oireita ollut. Lähes heti tämän jälkeen pamahti keltarauhashormonit kehoon ja väsymys oli kaamea.
Lisään vielä että tein testin viime vuoden lokakuun ihan alussa ja vielä syyskuun lopussa oli kuukautiset, joskin hyvin niukat.
Oma raskaus oli suuri yllätys ja mietin mitä sen kanssa teen, alku shokissa varasin ajan aborttiin mutta tajusin heti että en pysty sitä tekemään. En ollut suhteessa ja koko raskausajan yksin, samoin kun nyt vauvan kanssa.
Ja maailman onnellisiin olen siitä että pidin lapsen, minulla on maailman ihanin tytär jota rakastan enemmän kun mitään muuta. Uskon että aina on monilla epäilyksiä ja pelkoja miten selviää mutta niin kauan kun äiti ei oöe päihderiippuvainen tai mielenterveydellisesti sairas niin uskon pärjäämiseen.
Tietenkin jos koet abortin olevan paras ratkaisu niin selvitä tilanteesi mahdollisimman pian, mitä pidemmällä olet sen vaikeampaa sen tekeminen on niin henkisesti kun fyysisestikkin.
Paljon tsemppiä!
Kiitoksia tsempeistä (ja kiitos myös muille asiallisesti vastanneille).
Olen aina tuntenut olevani vela, tai siis en vihaa lapsia vaan itseasiassa pidän lapsista paljonkin, mutta en ole koskaan kokenut itseäni sopivaksi äidin rooliin. En myöskään koe olevani tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia, ja kuten sanoin, minun ja miesystäväni suhde ei ole vielä kovin vakaalla pohjalla ja lisäksi kummallakaan meistä ei ole varaa lapseen. Kunnon tukiverkkojakaan ei ole.
Ihan mahdollisen lapsenkin takia ajattelen, että abortti taitaa olla paras ratkaisu, mutta en ole kuitenkaan ihan vielä 101% varma.
Kuinka paljon abortti muuten maksaa?
Jatkaen :)
Itse selvitin tuolloin viime lokakuussa tätä hinta asiaa ensin yksityiseltä, kovin moni yksityinen ei niitä tee ja omalla kohdalla suhtautuminen oli todella nihkeää jo ihan soittaessa. Hinta kaikkine tutkimuksineen/lääkärilausuntoineen jne olisi ollut tonnin pintaa.
Käsittääkseni julkisella maksat vaan päivän poliklinikka tms maksun ( korjatkaa joku viisaampi jos olen väärässä) joka on reilut 30e, en tiedä tarvitseeko lääkäri lausunnosta jne maksaa erikseen. Siellä kuitenkin pitää käydä ensi keskustelemassa ja allekirjoittamassa paperit, sitten ottamassa eka pilleri ja sit parin päivän päästä ottavat sut sisään sairaalaan ( jos raskaus ihan alussa niin voit olla kotona) jolloin otat toisen pillerin. Eli en tiedä joutuuko näistä kaikista kerroista maksamaan erikseen.
Palaten vielä sinun tekstiisi, en usko että kukaan on oikeasti valmis äidiksi ennenkun susta tulee äiti. En erityisesti pidä lapsista enkä halua mitään lapsikatrasta, en demonisoi abortin tekoa ( mutta en myöskään hyväksy sitä että aborttia pidetään jatkuvana ehkäisykeinona ja kuvitellaan että on ok tehdä niitä jatkuvasti, tällä en tarkoita sinua siis!) mutta sanon vaan sen että kun saat sen oman vauvasi syliin niin kaikki muuttuu, etkä olisi ikinä kuvitellut että annat hänet pois/teet abortin tms. Se tunne on jotain uskomattominta mitä olen ikinä kokenut. Tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa ja jo vauvan kannalta on parasta ettei synny keskelle huonoa tilannetta. Mutta ei se mies ole mikään edellytys sinun ja lapsen onnelle tai teidän pärjäämiselle. Moni nainen varmasti kuvittelee että ei pysty tai kykene pärjäämään yksin ja vaikka miehestä ei varsinaisesti apua vauvan hoidossa olekaan, niin koetaan että riittää ettei tarvitse olla yksin. Sanonpa vaan että varmasti pärjäätte!
Tänäpäivänä on tarjolla paljon sosiaalisia tapahtumia vauvoille ja äideille/neuvolasta saa tukea ja apua/perhetyöntekijää/kaikki vauvan tavarat voi hankkia edullisesti käytettynä.
:)
Vierailija kirjoitti:
Kamila kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varsin aikaisia oireita sinulla olisi jos siis tunnet niitä olevan.
En ollut suunnitellut raskautta mutta ennen testin tekoa tiesin että olin raskaana, se oli vaan jokin mystinen tunne. Pissaaminen lisääntyy kyllä heti ja itsellä ainakin pissa oli oudon väristä. Alkoholi ei maistunut edellisenä viikonloppuna omilla synttäreilläni yhtään ja olin kovassa flunssassa ja nuutunut. Yllätys oli suuri kun testiin pamahti viikot 5-8, myöhemmin ultrassa selvisi että olin noin viikolla viisi, ennen tätä ei oireita ollut. Lähes heti tämän jälkeen pamahti keltarauhashormonit kehoon ja väsymys oli kaamea.
Lisään vielä että tein testin viime vuoden lokakuun ihan alussa ja vielä syyskuun lopussa oli kuukautiset, joskin hyvin niukat.
Oma raskaus oli suuri yllätys ja mietin mitä sen kanssa teen, alku shokissa varasin ajan aborttiin mutta tajusin heti että en pysty sitä tekemään. En ollut suhteessa ja koko raskausajan yksin, samoin kun nyt vauvan kanssa.
Ja maailman onnellisiin olen siitä että pidin lapsen, minulla on maailman ihanin tytär jota rakastan enemmän kun mitään muuta. Uskon että aina on monilla epäilyksiä ja pelkoja miten selviää mutta niin kauan kun äiti ei oöe päihderiippuvainen tai mielenterveydellisesti sairas niin uskon pärjäämiseen.
Tietenkin jos koet abortin olevan paras ratkaisu niin selvitä tilanteesi mahdollisimman pian, mitä pidemmällä olet sen vaikeampaa sen tekeminen on niin henkisesti kun fyysisestikkin.
Paljon tsemppiä!
Kiitoksia tsempeistä (ja kiitos myös muille asiallisesti vastanneille).
Olen aina tuntenut olevani vela, tai siis en vihaa lapsia vaan itseasiassa pidän lapsista paljonkin, mutta en ole koskaan kokenut itseäni sopivaksi äidin rooliin. En myöskään koe olevani tarpeeksi kypsä hankkimaan lapsia, ja kuten sanoin, minun ja miesystäväni suhde ei ole vielä kovin vakaalla pohjalla ja lisäksi kummallakaan meistä ei ole varaa lapseen. Kunnon tukiverkkojakaan ei ole.
Ihan mahdollisen lapsenkin takia ajattelen, että abortti taitaa olla paras ratkaisu, mutta en ole kuitenkaan ihan vielä 101% varma.
Kuinka paljon abortti muuten maksaa?
Jatkaen :)
Itse selvitin tuolloin viime lokakuussa tätä hinta asiaa ensin yksityiseltä, kovin moni yksityinen ei niitä tee ja omalla kohdalla suhtautuminen oli todella nihkeää jo ihan soittaessa. Hinta kaikkine tutkimuksineen/lääkärilausuntoineen jne olisi ollut tonnin pintaa.
Käsittääkseni julkisella maksat vaan päivän poliklinikka tms maksun ( korjatkaa joku viisaampi jos olen väärässä) joka on reilut 30e, en tiedä tarvitseeko lääkäri lausunnosta jne maksaa erikseen. Siellä kuitenkin pitää käydä ensi keskustelemassa ja allekirjoittamassa paperit, sitten ottamassa eka pilleri ja sit parin päivän päästä ottavat sut sisään sairaalaan ( jos raskaus ihan alussa niin voit olla kotona) jolloin otat toisen pillerin. Eli en tiedä joutuuko näistä kaikista kerroista maksamaan erikseen.Palaten vielä sinun tekstiisi, en usko että kukaan on oikeasti valmis äidiksi ennenkun susta tulee äiti. En erityisesti pidä lapsista enkä halua mitään lapsikatrasta, en demonisoi abortin tekoa ( mutta en myöskään hyväksy sitä että aborttia pidetään jatkuvana ehkäisykeinona ja kuvitellaan että on ok tehdä niitä jatkuvasti, tällä en tarkoita sinua siis!) mutta sanon vaan sen että kun saat sen oman vauvasi syliin niin kaikki muuttuu, etkä olisi ikinä kuvitellut että annat hänet pois/teet abortin tms. Se tunne on jotain uskomattominta mitä olen ikinä kokenut. Tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa ja jo vauvan kannalta on parasta ettei synny keskelle huonoa tilannetta. Mutta ei se mies ole mikään edellytys sinun ja lapsen onnelle tai teidän pärjäämiselle. Moni nainen varmasti kuvittelee että ei pysty tai kykene pärjäämään yksin ja vaikka miehestä ei varsinaisesti apua vauvan hoidossa olekaan, niin koetaan että riittää ettei tarvitse olla yksin. Sanonpa vaan että varmasti pärjäätte!
Tänäpäivänä on tarjolla paljon sosiaalisia tapahtumia vauvoille ja äideille/neuvolasta saa tukea ja apua/perhetyöntekijää/kaikki vauvan tavarat voi hankkia edullisesti käytettynä.
:)
Kiitos vastauksesta.
Todennäköisesti jos tulen abortin tekemään, niin teetän sen julkisella. Jos yksityisellä puolella abortti maksaa tonnin, niin minulla ei todellakaan riitä rahaa siihen kun joudun jo nyt laskemaan pennejä. Tuohon kolmeenkymmeneen euroonkaan ei välttämättä ole varaa, varsinkin, kun ilmeisesti joutuisin maksamaaan sen useampaan kertaan. Siis taloudellinen tilanteeni on ihan oikeasti todella huono, samoin miesystävän.
Tämä rahan vähyys on yksi suurimmista syista, miksi pidän (ainakin näillä näkymin) aborttia parhaana vaihtoehtona. Tosin kaikkein paras tilanne kaikkien kannalta olisi se, etten edes olisi raskaana, mutta melko epätodennäköiseltä se tuntuu kun olen kuitenkin ollut suojaamattomassa yhdynnässä ja nyt on alkanut ilmenemään raskausoireita.
Mitä useammin harrastaa seksiä/päivä, sitä vähemmän on siittiöitä; joka toinen päivä riittää.
Ja gyne sanoi, että jos harrastaa ovistikuilla oviksen bongausta, niin seksiä silloin kun ovistikku näyttää plussaa, sitten vielä illalla ja kerran vielä seuraavana aamuna.
Kasvoi sellaiset nenäkarvat että Soinin Timppakin jäi kakkoseksi.
Pissa muuttui vihreäksi.
Kolme hammasta irtosi keskenkaiken.
Pieru haisi lootuksen kukalta.
Yskitti.
Mieti niitä tuhansia pareja, jotka haluaisivat vauvan enemmän kuin mitään muuta mutta he eivät sitä saa. He käyvät vuosia hedelmöityshoidoissa ja sen jälkeen odottavat vuosia adoptiojonoissa, mutta vauvaa ei vain tule.
Sitten sinä, itsekäs p*skainen ja köyhä ämmä, tulet raskaaksi yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä ja aiot abortoida pienen vauvanalun.
Ei ole elämä reilua ei.
Olin varmaan poikkeuksellisen takakireä. Muistan sen päivän aamun kun tajusin epäillä asiaa ja tehdä raskaustestin. Mies söi aamupalalla munia. Ne haisi ihan järkyttävän pahalta ja suutuin hiljaa mielessäni aivan kauheasti. Muistan miettineeni että vittu mikä jätkä kun kehtaa syödä tuon hajuista ruokaa :D
Esikoisen kohdalla tajusin tehdä testin kun tulin iltavuorosta ja mies kysyi tekisinkö perunamuusin jos hän tekee kastikkeen ja aloin itkemään kun se oli niin liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Mieti niitä tuhansia pareja, jotka haluaisivat vauvan enemmän kuin mitään muuta mutta he eivät sitä saa. He käyvät vuosia hedelmöityshoidoissa ja sen jälkeen odottavat vuosia adoptiojonoissa, mutta vauvaa ei vain tule.
Sitten sinä, itsekäs p*skainen ja köyhä ämmä, tulet raskaaksi yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä ja aiot abortoida pienen vauvanalun.
Ei ole elämä reilua ei.
Olen oikeasti pahoillani jos kärsit lapsettomuudesta. Ja vaikka ymmärränkin, että lapsettomuus voi katkeroittaa, niin älä silti tule haukkumaan minua paskaiseksi ämmäksi omaan ketjuuni. Minä en ole syypää sinun ongelmiisi, eivätkä ne muutu paremmiksi haukkumalla ja syyllistämällä muita.
Kaikkea hyvää sinulle.
Miten kaikki hörhöt ovat onnistuneetkaan löytämään tämän ketjun?
Oletteko alle 25 vai yli 25? Muistelisin että jossain muussa ketjussa olet sanonut teidän (siis sinun ja poikaystäväsi) olevan alle 30.
Suuri merkitys asian kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko alle 25 vai yli 25? Muistelisin että jossain muussa ketjussa olet sanonut teidän (siis sinun ja poikaystäväsi) olevan alle 30.
Suuri merkitys asian kannalta.
Minä olen alle 25v. ja miesystävä yli 25v. Tämän tarkempia ikiä en kerro, mutta olet oikeassa, olemme kummatkin alle 30-vuotiaita.
Itse olen ehdottomasti abortin kannalla, jos ihan senttejäkin pitää laskea.
Kummallista, että esim. tuossa Jouluapua-ketjussa suurin osa kommentoijista on sitä mieltä ettei köyhien kuuluisi hankkia lapsia jo valmiiksi paskaan elämäntilanteeseen, mutta täällä taas (ilmeisesti suurista taloudellisista vaikeuksista kärsivää) AP:ta lähes painostetaan pitämään lapsi.
Av-logiikka.
Samanlaisia oireita kuin sinullakin. Rv 2 eteenpäin.
Sallisin abortin vain, jos nainen olisi raiskattu tai raskaus olisi hälyyttävä riski naisen hengelle tai lapsi olisi vakavasti vammainen.
Joten ap, joko annat lapsen adoptioon tai pidät lapsen. Muuten olet murhaaja.
Vierailija kirjoitti:
Sallisin abortin vain, jos nainen olisi raiskattu tai raskaus olisi hälyyttävä riski naisen hengelle tai lapsi olisi vakavasti vammainen.
Joten ap, joko annat lapsen adoptioon tai pidät lapsen. Muuten olet murhaaja.
Eli se raiskauksesta alkunsa saanut "lapsi" on vähemmän arvokas sinun periaatteellasi?
Julkiselta tulee lasku eli ei tarvitse maksaa heti paikanpäällä :) tai ainakin synnytyksen jälkeen osastolla olosta jne tuli lasku kotiin :)
Raskausoireeni alkoivat joskus viikon 2 jälkeen, todella lievänä pahoinvointina ja kummallisena väsymyksen tunteena. Siitä ne voimistuivat pikkuhiljaa.