Lue keskustelun säännöt.
Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua
16.10.2016 |
Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.
Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.
Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.
Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.
Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.
Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.
Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.
Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.
Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)
Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Minusta nuoremnat liikuntakykyiset ehtivät hyvin kolmeenkin paikkaan jouluaattona ilahduttamaan ja olemaan kolmisen tuntia.jos on pitkät matkat niin aattona kahteenja joulupäivänä samoin.
Tai sitten haetaan niitä mummeleita omaan kotiin joulunviettoon.
Sellaiset vanhukset on huomioitava ensimmäisenä, jotka uhkaavat jäädä kokonaan vietaitta.
Minä haluan nauttia jouluistani NYT. En sitten kun olen yksinäinen vanhus ilman ketään vieraita ja sitten minua huomioitaisiin säälistä. Odota sinä vuoroasi siihen asti jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että kun lapsia tekee, niistä täytyy kantaa vastuuta ja kunnioittaa heidän päätöksiään. Olen aina ihmetellyt mummoja, jotka ei halua ottaa lapsenlapsia yöksi, että vanhemmat saisi parisuhdeaikaa. Lisäksi tämän ketjun myötä ihmettelen mummoja, jotka vaativat, että heidän aikuisten lastensa pitäisi muuttaa joulusuunnitelmiaan ja uhrata ja pilata joulunsa lähtemällä mummolaan viihdyttämään vanhaa äitiään.
Jos teet lapsia, on sinun ymmärrettävä, että olet vastuussa heistä myöhemminkin, kuin vauva-ajan. Olet vastuussa lapsiesi parisuhde-elämästä, sekä heidän perheen omista traditioista ja on itsekästä vaatia aikuisia lapsia pilaamaan joulunsa tulemalla mummolaan viihdyttämään mummoa. Mummo voisi hankkia aikuisia ystäviä jossain vaiheessa ja viettää heidän kanssaan joulut, ettei aikuisten lasten tarvitsisi kantaa syyllisyyttä siitä, etteivät jouda/jaksa/halua lähteä mummolaan jouluina tai lomillaan. Aikuisilla lapsilla on omatkin menonsa ja omat väsymykset ja omat halunsa ja tapansa.
Äläs nyt hulluja puhu :) Ei vanhempien tarvii olla vastuussa aikuisten lasten parisuhde-elämästä. Apua saa pyytää jos sitä tarvitsee, mutta ei esim. 60-70vuotiaiden vanhempien tarvii olla vastuussa 30-40 vuotiaiden lastensa parisuhde-elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan yhtä itsekästä niiltä isovanhemmilta olettaa, että lapsenlapset ajavat jouluna jopa satoja kilometrejä heidän luokseen, kuin on päättää viettää joulu ilman sukulointia. Vanhusten tulisi ymmärtää että tavat ja ihmiset muuttuu. Halutaan olla ystävien ja ydinperheen kanssa rauhallisesti, ei sinkoilla mummolasta toiseen pönöttämään ja syömään sitä viidettä kinkkupalaa. Mun isovanhemmat on sen verran hyväkuntoisia että voisivat vallan mainiosti itse matkustaa tapaamaan meitä lapsenlapsia jouluna, mutta ei, he ovat niitä jotka määräävät muiden menoista. Ei ihme että lapsenlapset vieraantuvat mummoista ja papoista, kun heillä ei riitä ymmärrystä"nuorisoa" kohtaan vaan kiukuttelevat, määräilevät ja esittävät marttyyria.
Kun tätä AV-palstaa lukee, ei oikein tiedä miten sitä pitäisi toimia. Nyt kun omatkin lapset alkaa lentämään pesästä, ei tiedä että voiko niitä pyytää käymään jouluna vai ei, kun 50% mielestä on kamalaa kun täytyy mennä vanhemmille jouluksi ja 50% mielestä on kamalaa, kun vanhemmat eivät kutsu käymään . Eli jos olet sitä mieltä, että vanhemmat voi kutsua lapsiaan (perheineen) joulun viettoon, yläpeukku, jos taas ei , sitten alapeukku. Ja jos nyt sanot, että kysy niiltä lapsilta, niin se ei näytä oikein toimivan, koska täälläkin suurinosa joutuu vastoin tahtoaan kyläilemään jne. Miksi ihmiset ei saa omaa mielipidettään kuuluviin?
Mitä jos ihan vaan juttelet niiden omien lastesi kanssa siitä, miten joulun järjestätte. Naurettavaa tehdä jotain palstagallupia, ei me tunneta sinun perhettä ja lapsia. Lapsistakin varmaan hauskaa kuulla myöhemmin, että "no ei äiti teitä uskaltanut sitten kutsua jouluksi, kun av-palstalla oltiin sitä mieltä, että ei". Järki käteen ja suut auki, ihmiset!
Hei camoon, en tietenkään pyydä peukuttamaan MEIDÄN perheen tilannetta, vaan YLEENSÄ, mitä mieltä on. Minä kyllä saan suun auki ja varmaan nuorisokin, mutta kun tuntuu että yleensä sitä suuta ei saada auki, koska moni joutuu joulun viettoon sinne ja tänne vaikka ei itse halua. Sitä tässä juuri ihmettelin, että miten on mahdollista, että ihmiset joutuu viettämään joulua siellä missä ei halua.
Siis miksei teidän vanhempanne vietä joulua mummon luona? Samalla verukkeella teidän ei tarvitse viettää sitä vanhempienne luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että kun lapsia tekee, niistä täytyy kantaa vastuuta ja kunnioittaa heidän päätöksiään. Olen aina ihmetellyt mummoja, jotka ei halua ottaa lapsenlapsia yöksi, että vanhemmat saisi parisuhdeaikaa. Lisäksi tämän ketjun myötä ihmettelen mummoja, jotka vaativat, että heidän aikuisten lastensa pitäisi muuttaa joulusuunnitelmiaan ja uhrata ja pilata joulunsa lähtemällä mummolaan viihdyttämään vanhaa äitiään.
Jos teet lapsia, on sinun ymmärrettävä, että olet vastuussa heistä myöhemminkin, kuin vauva-ajan. Olet vastuussa lapsiesi parisuhde-elämästä, sekä heidän perheen omista traditioista ja on itsekästä vaatia aikuisia lapsia pilaamaan joulunsa tulemalla mummolaan viihdyttämään mummoa. Mummo voisi hankkia aikuisia ystäviä jossain vaiheessa ja viettää heidän kanssaan joulut, ettei aikuisten lasten tarvitsisi kantaa syyllisyyttä siitä, etteivät jouda/jaksa/halua lähteä mummolaan jouluina tai lomillaan. Aikuisilla lapsilla on omatkin menonsa ja omat väsymykset ja omat halunsa ja tapansa.
Äläs nyt hulluja puhu :) Ei vanhempien tarvii olla vastuussa aikuisten lasten parisuhde-elämästä. Apua saa pyytää jos sitä tarvitsee, mutta ei esim. 60-70vuotiaiden vanhempien tarvii olla vastuussa 30-40 vuotiaiden lastensa parisuhde-elämästä.
heh heh, jos otan parisuhteista vastuun, saan ilmeisesti sitten myös valita puolison, eix jeh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lopetettiin joulun vietto, kun nuorin täytti 15v. Samana vuonna kuoli viimeinen isovanhemmista, joten ei ollut enää mitään syytäkään juhlia. 17 vuotta on menty näin, lapset suhaa kuka missäkin joulunpyhät ja meillä ukko lämmittää saunan ja syö maksalaatikkoa koiran kanssa. Itse herkuttelen viinin ja konvehtien kera.
Mä sain suuni auki 25v jälkeen.Sitä ennen oltiin joka ikinen joulupäivä anopilla syömässä, muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti hänen puoleltaan ollut.Anoppi itse puolestaan kävi joulukahvilla meillä aattoiltana.Viime vuonna alkoi sitten valittaa, ettei tule, koska meidän ulkoportaissa ei ole kaiteita.Totesin siihen, ettemme mekään ajatelleet tulla joulupäivänä, koska meillä on ruokaa omasta takaa ja voimme syödä muina aikoina vuoden mittaan heillä.(vierailemme hänellä viikottain, välillä päivittäin ja tosiaan syömmekin useita kertoja vuodessa) Anoppi suhtautui asiaan hyvin marttyyrimäisesti, mutta näin lopulta toimittiin.Olin tyytyväinen, kun sain vihdoinkin sanottua.Toki pistäydyimme hänellä pikaisesti pyhien aikana.
Näin aion toimia tänäkin vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin teini, isäni kuoli jouluaattona. Äidilleni tämä oli suurinpiirtein paras joululahja. Enkä minäkään saanut olla surullinen.
Isäni oli kuulemma pilannut koko perheen elämän. Oli juonut kaljaa eikä edes kääntynyt uskoon. Äitini ei hyväksynyt alkoholia, ei hyväksy vieläkään. Ja uskoon hän olisi isän halunnut kääntää. Käytti meitä lapsia siinä käännytystyössä pelinappuloina ja käänsi kiukkunsa meihin kun ei onnistunut.
Isän kuoleman jälkeen en saanut enää pitää yhteyttä serkkuihini. Koulussa sain käydä mutta kavereita minulla ei saanut olla. He olivat kaikki jolloin tavalla huonoja ja vääränlaisia. Olin todella yksinäinen.
Siihen aikaan ei ollut edes nettiä, ei edes kännyköitä, ja se teki äitini kontrollista hyvin helppoa. Olin kotona kuin joku vanki eristyssellissä.
Ja nyt minun pitäisi muka kantaa syyllisyyttä siitä että en halua viettää joulua vanhan äitini kanssa. Kantaa huolta hänen yksinäisyydestään. Ei helvetti. En minäkään ihan kaikkeen suostu.
Sille on kuulkaa syynsä miksi kaikki vanhukset eivät saa lapsiaan vierailemaan.
Tietenkin itse ovat sitä mieltä että itse eivät ole tilanteeseen millään tavalla syyllisiä. Vika on yksin lapsissa tai heidän puolisoissaan. Omakin äitini pitää itseään esimerkillisenä äitinä. Empaattisena ja hoivaavana. Minä vaan olen hirveän hankala.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Itselleni on joulun riemullisin tapahtuma tuo hautausmaalla käynti. Joulunviettoni nimittäin loppuu siihen. Hyvästi AP:n kuvailema stressi ja hiljainen raivo. Koettu on, enkä kaipaa sitä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että kun lapsia tekee, niistä täytyy kantaa vastuuta ja kunnioittaa heidän päätöksiään. Olen aina ihmetellyt mummoja, jotka ei halua ottaa lapsenlapsia yöksi, että vanhemmat saisi parisuhdeaikaa. Lisäksi tämän ketjun myötä ihmettelen mummoja, jotka vaativat, että heidän aikuisten lastensa pitäisi muuttaa joulusuunnitelmiaan ja uhrata ja pilata joulunsa lähtemällä mummolaan viihdyttämään vanhaa äitiään.
Jos teet lapsia, on sinun ymmärrettävä, että olet vastuussa heistä myöhemminkin, kuin vauva-ajan. Olet vastuussa lapsiesi parisuhde-elämästä, sekä heidän perheen omista traditioista ja on itsekästä vaatia aikuisia lapsia pilaamaan joulunsa tulemalla mummolaan viihdyttämään mummoa. Mummo voisi hankkia aikuisia ystäviä jossain vaiheessa ja viettää heidän kanssaan joulut, ettei aikuisten lasten tarvitsisi kantaa syyllisyyttä siitä, etteivät jouda/jaksa/halua lähteä mummolaan jouluina tai lomillaan. Aikuisilla lapsilla on omatkin menonsa ja omat väsymykset ja omat halunsa ja tapansa.
Äläs nyt hulluja puhu :) Ei vanhempien tarvii olla vastuussa aikuisten lasten parisuhde-elämästä. Apua saa pyytää jos sitä tarvitsee, mutta ei esim. 60-70vuotiaiden vanhempien tarvii olla vastuussa 30-40 vuotiaiden lastensa parisuhde-elämästä.
Kyllä he ovat siitä vastuussa. Todella moni anoppi ja appi tuhoaa lapsensa parisuhteen asiattomalla käytöksellään.
Oman avioliittoni pelasti se, että appivanhemmat asuivat 600 km päässä. Jokaisen vierailun jälkeen oltiin suurinpiirtein eron partaalla. Miehen sisarukset, jotka asuivat samalla paikkakunnalla vanhempiensa kanssa, ovat kaikki eronneet, osa useamman kerran.
Surullisia kommentteja. Aika monelle tuntuu joulu olevan melkoista kärsimystä tai sitten ihan yhdentekevä juttu.
Omassa lapsuudenkodissani joulu oli juurikin tuollaista pakkopullaa, joka piti toteuttaa tietyllä kaavalla, ilo pinnassa vaikka väkisin, vaikka loppuillasta meni varmasti tappeluksi, kun ei ne ruoat onnistuneetkaan ihan niin kuin oli ajateltu ja lahjatkaan ei aina ihan miellyttäneet. Ja minä kärsin siitä. Tajusin itse jo ihan penskana, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja rauhaisa yhdessäolo, ei se, että kaikki on ulkoisesti vimpan päälle ja samalla tavalla kuin aina ennenkin on ollut.
Heti kun sain sellaisen kodin, johon mahtuu vähän isompikin porukka, päätin, että otan joulun haltuuni. Rakastan ajatusta kunnon sukujoulusta, vaikka sellaisia ei lapsuudessani koskaan vietettykään. Nyt meillä juhlii sekä miehen että minun vanhemmat ja lisäksi vaihtuva kokoelma sisaruksia, serkkuja ja tätejä. Joulupukki tulee joka joulu, vaikka kukaan ei pukkiin oikeasti enää uskokaan. Paitsi sen pienen hetken, kun se istuu siinä nojatuolissa meidän olkkarissa.
Ruokana on sitä, mitä tykätään syödä, joulun hengessä toki. Eikä joulu todellakaan lopu siihen, että lahjat on jaettu ja jouluateria syöty. Ehei, kynttilöitä poltellaan, kuusta ihastellaan ja glögiä nautiskellaan juuri niin monta päivää, kun hyvältä tuntuu. On ihana huomata, että omatkin vanhempani nauttivat tästä silmin nähden, vaikka eivät joulua tällaisena lapsuudessani osanneetkaan nähdä. Uskon, että omat lapsenikin nauttivat näistä jouluista niin paljon, että haluavat vielä aikuisinakin viettää jouluja meidän vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikansa kutakin. Lapsuuden joulu oli kiva, kun oli isovanhemmat, pukki ja lahjat. Nuorena aikuisena oli kiva mennä vanhempien valmiiseen pöytään. Kahdenkeskiset joulut miehen kanssa kotona olivat myös mahtavia, alku omille perinteille. Nyt joulua vietetään kotona omien lasten kanssa, joskus edessä on ehkä taas kahdenkeskisiä juhlapyhiä. Parempi ottaa ilo irti siitä mitä sillä hetkellä on ja välillä tuijottaa myös omaa napaansa, kuin stressata sitä pystyykö miellyttämään muita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä homma menee niin, että saan kerran vuodessa tyttäreltäni pakollisen kutsun istumaan sohvan nurkkaan rekvisiitaksi. Täytyyhän jouluna mummi saada siihen.
Muuten koko vuonna ei soiteta/haluta olla missään tekemisissä? Asumme n. 2 km päässä toisistamme.
Olen koettanut joustaa, ymmärtänyt heidän jatkuvat "kiireet", ihmetellyt vain, että muuten koko vuonna ei olla yhteyksissä. Jos itse olen koettanut soitella tai ehdottaa käymistä - ei sovi kun sitä ja tätä.
Todellakaan en en ole mikään riiviö mummi, vaan pitänyt mölyt mahassani ja vain yrittänyt ymmärtää ja nieleskellyt pahaaoloani.
En vain tajua mistä moinen. Olisin valmis keskustelemaan asiasta, mutta vastakaikua ei tule yrityksiini.
Tänä jouluna päätin etten en mene, kiitän vain kutsusta ja nautin kotonani joulun, tai sitten hyvän ystäväni luona.
Minä olen taas sellainen lapsi, jonka on vaikea puhua äitinsä kanssa suoraan asioista. Historia on kasannut painolastia välillemme ja minun on vaikea aloittaa suoraa keskustelua asiasta, koska en halua loukata äitiäni. Joskus olen yrittänyt asioista keskustella, mutta silloin asiat on aina selitetty jotenkin siten, että vastuu ei ole äidissäni ja miten sinä nyt tuollaisesta vielä välität. Minäkin voisin kuvitella kutsuvani äidin meille jouluna, "koska niin kuuluu tehdä".
Voisitko sinä kirjoittaa lapsellesi kirjeen, jossa kerrot tunteistasi ja kysyt, mikä on vialla? Ja sitten, jos ja kun tyttäresi vastaa, muistathan kuunnella vastauksen ja pitää sitä totena, vaikka se sinusta kuuloistasikin pieneltä asialta. Ehkä te sillä tavalla saatte purettua asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä olisi jos miettisitte Joulun uusiksi? Viettäisitte sen kauan kaivatun rauhallisen joulun Itsenäisyyspäivänä, Uutena Vuotena tai Loppiaisena?
Ja Joulua viettäisitte suvun kesken? Juttelisitte mikä kullekin sukupolvelle on tärkeintä joulussa, toteuttasitte niitä asioita. Meillä joulukirkkoon menevät ne ketkä haluavat. Osa käy hautausmaalla, osa saunoo. Joulupöytään istuvat kaikki. Välillä on käynyt pukki, välillä ei.
Jokainen saa toivoa 3 jouluruokaa, jotka toteutetaan. Meillä karsiutui koko joukko turhia lajeja pois js kaikille löytyy mieliherkkuja pöydästä.
Vierailija kirjoitti:
Surullisia kommentteja. Aika monelle tuntuu joulu olevan melkoista kärsimystä tai sitten ihan yhdentekevä juttu.
Omassa lapsuudenkodissani joulu oli juurikin tuollaista pakkopullaa, joka piti toteuttaa tietyllä kaavalla, ilo pinnassa vaikka väkisin, vaikka loppuillasta meni varmasti tappeluksi, kun ei ne ruoat onnistuneetkaan ihan niin kuin oli ajateltu ja lahjatkaan ei aina ihan miellyttäneet. Ja minä kärsin siitä. Tajusin itse jo ihan penskana, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja rauhaisa yhdessäolo, ei se, että kaikki on ulkoisesti vimpan päälle ja samalla tavalla kuin aina ennenkin on ollut.
Heti kun sain sellaisen kodin, johon mahtuu vähän isompikin porukka, päätin, että otan joulun haltuuni. Rakastan ajatusta kunnon sukujoulusta, vaikka sellaisia ei lapsuudessani koskaan vietettykään. Nyt meillä juhlii sekä miehen että minun vanhemmat ja lisäksi vaihtuva kokoelma sisaruksia, serkkuja ja tätejä. Joulupukki tulee joka joulu, vaikka kukaan ei pukkiin oikeasti enää uskokaan. Paitsi sen pienen hetken, kun se istuu siinä nojatuolissa meidän olkkarissa.
Ruokana on sitä, mitä tykätään syödä, joulun hengessä toki. Eikä joulu todellakaan lopu siihen, että lahjat on jaettu ja jouluateria syöty. Ehei, kynttilöitä poltellaan, kuusta ihastellaan ja glögiä nautiskellaan juuri niin monta päivää, kun hyvältä tuntuu. On ihana huomata, että omatkin vanhempani nauttivat tästä silmin nähden, vaikka eivät joulua tällaisena lapsuudessani osanneetkaan nähdä. Uskon, että omat lapsenikin nauttivat näistä jouluista niin paljon, että haluavat vielä aikuisinakin viettää jouluja meidän vanhempiensa kanssa.
Entä sitten, jos aikuisten lastenne puoliso haluaakin viettää joulua heidän omassa kodissaan, eikä tunnelmoimaan teidän joulua. Tai kenties omien vanhempien luona.
Tuo, että olet ottanut joulun omaan haltuusi on juuri esimerkki siitä, että muiden on hypättävä pillisi tahtiin ja vietettävä sitä teillä, koska se on sinun haltuusi ottama juhla.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä olisi jos miettisitte Joulun uusiksi? Viettäisitte sen kauan kaivatun rauhallisen joulun Itsenäisyyspäivänä, Uutena Vuotena tai Loppiaisena?
Ja Joulua viettäisitte suvun kesken? Juttelisitte mikä kullekin sukupolvelle on tärkeintä joulussa, toteuttasitte niitä asioita. Meillä joulukirkkoon menevät ne ketkä haluavat. Osa käy hautausmaalla, osa saunoo. Joulupöytään istuvat kaikki. Välillä on käynyt pukki, välillä ei.
Jokainen saa toivoa 3 jouluruokaa, jotka toteutetaan. Meillä karsiutui koko joukko turhia lajeja pois js kaikille löytyy mieliherkkuja pöydästä.
Tai mitä jos pidettäisiin vaikka ne sukukekkerit silloin itsenäisyyspäivänä tai uutena vuotena?
Miksi antaa toisen marttyyrivaihteen häiritä?
Eikö sekin ole aikuiseksi kestämistä, että kestää toisten pettymykset ja lapselliset reaktiot?
Sanoo vain, että me ei vietetä tänä vuonna joulua kuin omalla porukalla ja lapsetkin on jo niin isoja, että heilläkin on oikeus valita missä joulunsa viettävät, ei me tiedetä tuleeko ne meillekään käymään. Sitten toinen siellä marttyroi ja silloin itse jättää vain kommentoimatta siihen, jättää ottamatta sitä toisen taakkaa ja syyllisyyttä.
Eihän noista leikeistä pääse ikinä eroon, jos ei niistä peleistä irrottaudu! Transaktioanalyysista on muutes tuo käsite ihmissuhdepelit, suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan, on varsin helppotajuista ja ainakin omalla kohdalla mullisti omat ihmissuhteet, kun aloin ymmärtää oman roolini ja miten vapautua niistä pelirooleista, joihin läheiset joskus yrittää laittaa!
Luulin, että se irtautuminen ja rajanvetäminen vaatii jotain aggressiota ja tuottaa kauheasti pahaa mieltä, mutta ei se sitten ollutkaan niin.
Mä ymmärrän Ap:ta. Me vietimme ennen joulut reissaten paikasta toiseen. Se oli ihan perseestä, vaikka ei ollut kuin kaksi paikkaa minne mennä. Meillä kotona äitini ja siskoni stressaavat joka joulu niin, että molemmat hermostuvat ja raivoavat jossain vaiheessa. Kaiken pitäisi olla täydellistä, mutta siitä skitsoamisesta on täydellisyys kaukana. Lopulta jouluruoka on syöty ja lahjat jaettu ennen kuin kello on edes neljää. Sitten alkaa se mankuminen ja mussuttaminen, kun minä en halua lähteä hautausmaalle. Sitten kun siirrymme miehen vanhempien luo, siellä miehen veljet vittuilevat äidilleen ihan kaikesta ja tunnelma on kireä ja ahdistava. Ruokaa syödään pitkälle yöhön ja vasta puolen yön aikaan jaetaan lahjat.
Kun saimme lapsemme, vietimme ensimmäisen joulun vielä isovanhempien kanssa, että he saisivat viettää ensimmäisen lapsenlapsen kanssa tämän ensimmäisen joulun. Meininki oli kuitenkin ihan yhtä ahdistavaa ja typerää kuin aiemminkin, joten pistimme hinnalle stopin. Nyt olemme viettäneet pari joulua ihan vaan kolmistaan ja on ollut ihanaa ja rentoa. Kukaan ei ole stressannut, kiukutellut tai vittuillut. Joulu on ihanaa, kun siitä saa tehdä omannäköisensä 🎅🏼🎄
Vierailija kirjoitti:
Surullisia kommentteja. Aika monelle tuntuu joulu olevan melkoista kärsimystä tai sitten ihan yhdentekevä juttu.
Omassa lapsuudenkodissani joulu oli juurikin tuollaista pakkopullaa, joka piti toteuttaa tietyllä kaavalla, ilo pinnassa vaikka väkisin, vaikka loppuillasta meni varmasti tappeluksi, kun ei ne ruoat onnistuneetkaan ihan niin kuin oli ajateltu ja lahjatkaan ei aina ihan miellyttäneet. Ja minä kärsin siitä. Tajusin itse jo ihan penskana, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja rauhaisa yhdessäolo, ei se, että kaikki on ulkoisesti vimpan päälle ja samalla tavalla kuin aina ennenkin on ollut.
Heti kun sain sellaisen kodin, johon mahtuu vähän isompikin porukka, päätin, että otan joulun haltuuni. Rakastan ajatusta kunnon sukujoulusta, vaikka sellaisia ei lapsuudessani koskaan vietettykään. Nyt meillä juhlii sekä miehen että minun vanhemmat ja lisäksi vaihtuva kokoelma sisaruksia, serkkuja ja tätejä. Joulupukki tulee joka joulu, vaikka kukaan ei pukkiin oikeasti enää uskokaan. Paitsi sen pienen hetken, kun se istuu siinä nojatuolissa meidän olkkarissa.
Ruokana on sitä, mitä tykätään syödä, joulun hengessä toki. Eikä joulu todellakaan lopu siihen, että lahjat on jaettu ja jouluateria syöty. Ehei, kynttilöitä poltellaan, kuusta ihastellaan ja glögiä nautiskellaan juuri niin monta päivää, kun hyvältä tuntuu. On ihana huomata, että omatkin vanhempani nauttivat tästä silmin nähden, vaikka eivät joulua tällaisena lapsuudessani osanneetkaan nähdä. Uskon, että omat lapsenikin nauttivat näistä jouluista niin paljon, että haluavat vielä aikuisinakin viettää jouluja meidän vanhempiensa kanssa.
Kuulostaa ihanalta :)
Et nyt ota huomioon sitä, että tässä puhuttikin miniöistä jotka päättää. Ajattele jos se sinun poikasi onkin sitä mieltä, että haluaa jouluna käydä tervehtimässä vanhempiaa, mutta hänen puolisolleen se ei käy. Eihän se poika silloin elä onnellista elämää. Eihän ne pojat olekaan velkaa vanhemmilleen ja sen takia halua pakosta viihdyttää vanhempiaan, vaan jos ne haluaa ihan aidosta halusta ja rakkaudesta vanhempiaan kohtaan käydä näitä jouluna tervehtimässä. Näissä joulu- ym. keskusteluissa yleensä aina unohtuu se miesnäkökulma. Haluaako mies mennä tervehtimään vanhempiaan. No toisaalta se on ymmärrettävää, ei miehet taida näistä jutuista niin kamalasti huolta kantaa.