Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti. 

On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa. 

Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D 

Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.

Sorry saarna :D 

Nyt  ihan pakko takertua tähän. Usein nämä ikäihmiset haluavat joulun tavoin viettää myös äitien- ja isänpäivät samalla tyylillä koko perheen kesken. Se on totta, että mielelläänhän sitä muistaa omia vanhempia ja lapset isovanhempiaan.

Missä vaiheessa näiden ikäihmisten lasten on soveliasta sanoa, että nyt ei jaksaisi enää reissata joulunpyhiksi vaan olisi mukava levätä kotona? Minä olen nyt 53-vuotias, vanhemmat 80-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Olen sairastellut itse, miehellä on vakava sairaus ja en todellakaan halua lähteä jouluksi minnekään. Sitten vielä syyllistetään, että "kuka ties vanhemmilla on elämänsä viimeinen joulu". Tässä näitä viimeisiä jouluja ehtii vielä olla vaikka kuinka paljon. Omien tai varsinkin miehen joulujen määrä voi olla vähäisempi.

Vähän asiasta toiseen. Mutta kannattaisiko miettiä elintapojaan, jos olette miehen kanssa huonommassa kunnossa, kuin kahdeksankymppiset vanhempanne.

Itse olen myös päälle 50v ja kyllä elossa oleva 83 vuotias äitii on paljon huonommassa kunnossa, kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat kaipaavat jouluvieraaksi, niin on kyllä hyvin itsekästä olla menemättä.

Tai voihan tehdä toisinkin pöin, jos vanhemmat ovat kykeneviä matkustamaan, niin kutsua heidöt joulunpyhiksi lasten kotiin. Mikä sitten tässä on esteenä?

Valtapelihän se siinä.

Ei muuta. Minun tontilla toimitaan minun ehdoilla. Matkustamaan kykenevyydestä on kyse hyvin harvoin.

Muuten miksi aina ne viiskymppiset on ne itsekkäät?  Jos ne kaipaisi lepoa jouluna. Eikö muut ole koskaan itsekkäitä?

Mulla ei kyllä ole ongelmaa koska kasi-ysikymppiset, 3 kpl,  tulee mielellään ja aina  meille jouluksi.... Teinit odottaa kovasti jouluvieraita. Suoraan sanottuna en niin voisin hyvinkin mennä itse johonkin jouoluksi mutta ei toi porukka jaksa enää järjestää. No, sitte touhutaan joulua ja levätään joskus toiste. Ehkä se on minun paras joululahja heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti. 

On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa. 

Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D 

Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.

Sorry saarna :D 

Nyt  ihan pakko takertua tähän. Usein nämä ikäihmiset haluavat joulun tavoin viettää myös äitien- ja isänpäivät samalla tyylillä koko perheen kesken. Se on totta, että mielelläänhän sitä muistaa omia vanhempia ja lapset isovanhempiaan.

Missä vaiheessa näiden ikäihmisten lasten on soveliasta sanoa, että nyt ei jaksaisi enää reissata joulunpyhiksi vaan olisi mukava levätä kotona? Minä olen nyt 53-vuotias, vanhemmat 80-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Olen sairastellut itse, miehellä on vakava sairaus ja en todellakaan halua lähteä jouluksi minnekään. Sitten vielä syyllistetään, että "kuka ties vanhemmilla on elämänsä viimeinen joulu". Tässä näitä viimeisiä jouluja ehtii vielä olla vaikka kuinka paljon. Omien tai varsinkin miehen joulujen määrä voi olla vähäisempi.

Vähän asiasta toiseen. Mutta kannattaisiko miettiä elintapojaan, jos olette miehen kanssa huonommassa kunnossa, kuin kahdeksankymppiset vanhempanne.

Itse olen myös päälle 50v ja kyllä elossa oleva 83 vuotias äitii on paljon huonommassa kunnossa, kuin minä. 

Oma sairauteni on ilmeisesti saanut alkunsa vauvaikäisenä sairastamasta taudista. Oletan, että elintavoillani ei siihen ole vaikutusta, kun lääkärinikin on sitä mieltä. Ymmärtääkseni syöpä ei aina katso elintapoja, sitä kun voi olla pienillä vauvoillakin.

Koska seuraavaksi kommentoit tupakoinnista, niin kumpikaan meistä ei ole polttanut. Lapsuusaikoina kumpikin tosin sai oman osansa tupakasta, silloin sisälläkin poltettiin yleisesti.

Mutta oikein paljon kiitoksia tölväisystä. Toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin kyllä on kiitollinen, että on normaaliperheestä lähtöisin ja miehenkin osasi ottaa sellaisen, kenellä on tavallinen ydinperhe lapsuudenperheenä.

Kun lähtökohdat on tasapainoisia, niin osaa asiatkin ottaa stressaamatta ja pystyy tällaiset joulujutut sopimaan asiallisesti, ilman, että tarvitsee joka asiasta vetää herneitä nenään ja ahdistua ja panikoida.

Samaa mieltä. Ihana olla normaali. Minulla on läheiset suhteet niin minun kun mieheni perheeseen ja soitellaan ainakin pari kertaa viikossa. Joulukin vietetään vuorovuosin kummassakin paikassa. Ei stressiä joulusta. Kaikki tykkäävät lähteä mummolaan. Aikuiset lapset käy siellä ilman meitäkin.

Taitaa olla niin, että normaalit ovat vähemmistönä. Ihmisistä on tulossa itsekkäitä.

Niin samaa  mieltä! Onnellinen saa olla omista ihanista läheisistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisia kommentteja. Aika monelle tuntuu joulu olevan melkoista kärsimystä tai sitten ihan yhdentekevä juttu. 

Omassa lapsuudenkodissani joulu oli juurikin tuollaista pakkopullaa, joka piti toteuttaa tietyllä kaavalla, ilo pinnassa vaikka väkisin, vaikka loppuillasta meni varmasti tappeluksi, kun ei ne ruoat onnistuneetkaan ihan niin kuin oli ajateltu ja lahjatkaan ei aina ihan miellyttäneet. Ja minä kärsin siitä. Tajusin itse jo ihan penskana, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja rauhaisa yhdessäolo, ei se, että kaikki on ulkoisesti vimpan päälle ja samalla tavalla kuin aina ennenkin on ollut. 

Heti kun sain sellaisen kodin, johon mahtuu vähän isompikin porukka, päätin, että otan joulun haltuuni. Rakastan ajatusta kunnon sukujoulusta, vaikka sellaisia ei lapsuudessani koskaan vietettykään. Nyt meillä juhlii sekä miehen että minun vanhemmat ja lisäksi vaihtuva kokoelma sisaruksia, serkkuja ja tätejä. Joulupukki tulee joka joulu, vaikka kukaan ei pukkiin oikeasti enää uskokaan. Paitsi sen pienen hetken, kun se istuu siinä nojatuolissa meidän olkkarissa. 

Ruokana on sitä, mitä tykätään syödä, joulun hengessä toki. Eikä joulu todellakaan lopu siihen, että lahjat on jaettu ja jouluateria syöty. Ehei, kynttilöitä poltellaan, kuusta ihastellaan ja glögiä nautiskellaan juuri niin monta päivää, kun hyvältä tuntuu. On ihana huomata, että omatkin vanhempani nauttivat tästä silmin nähden, vaikka eivät joulua tällaisena lapsuudessani osanneetkaan nähdä. Uskon, että omat lapsenikin nauttivat näistä jouluista niin paljon, että haluavat vielä aikuisinakin viettää jouluja meidän vanhempiensa kanssa. 

Entä sitten, jos aikuisten lastenne puoliso haluaakin viettää joulua heidän omassa kodissaan, eikä tunnelmoimaan teidän joulua. Tai kenties omien vanhempien luona.

Tuo, että olet ottanut joulun omaan haltuusi on juuri esimerkki siitä, että muiden on hypättävä pillisi tahtiin ja vietettävä sitä teillä, koska se on sinun haltuusi ottama juhla.

Uskoisin tämänkin kestäväni. Niinhän minäkin teen. Tällä hetkellä en suurin surminkaan haluaisi viettää joulua muualla kuin omassa kodissani. Olen onnekas, sillä tällä hetkellä se sopii myös kaikille läheisilleni. Jos jonain päivänä ei sovi, sitten asiat järjestellään uusiksi.

Olen aika mukautuvainen ihminen ja olen viettänyt joulua myös ulkomailla työni takia, ihan umpivieraiden ihmisten parissa. Ja joululta se tuntui silloinkin. Ennen näitä nykyisiä jouluja vietimme joulut vuorotellen kummassakin mummolassa, joten tiedän jotain myös jouluista, joina lähinnä istutaan autossa ja juostaan kyläpöydästä toiseen. Ihan vihoviimeinen asia, mikä mieleen tulisi, olisi ryhtyä tappelemaan joulun vietosta. Se, jos mikä tappaa sen joulun tärkeimmän asian, tunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti. 

On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa. 

Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D 

Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.

Sorry saarna :D 

Nyt  ihan pakko takertua tähän. Usein nämä ikäihmiset haluavat joulun tavoin viettää myös äitien- ja isänpäivät samalla tyylillä koko perheen kesken. Se on totta, että mielelläänhän sitä muistaa omia vanhempia ja lapset isovanhempiaan.

Missä vaiheessa näiden ikäihmisten lasten on soveliasta sanoa, että nyt ei jaksaisi enää reissata joulunpyhiksi vaan olisi mukava levätä kotona? Minä olen nyt 53-vuotias, vanhemmat 80-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Olen sairastellut itse, miehellä on vakava sairaus ja en todellakaan halua lähteä jouluksi minnekään. Sitten vielä syyllistetään, että "kuka ties vanhemmilla on elämänsä viimeinen joulu". Tässä näitä viimeisiä jouluja ehtii vielä olla vaikka kuinka paljon. Omien tai varsinkin miehen joulujen määrä voi olla vähäisempi.

Vähän asiasta toiseen. Mutta kannattaisiko miettiä elintapojaan, jos olette miehen kanssa huonommassa kunnossa, kuin kahdeksankymppiset vanhempanne.

Itse olen myös päälle 50v ja kyllä elossa oleva 83 vuotias äitii on paljon huonommassa kunnossa, kuin minä. 

Oma sairauteni on ilmeisesti saanut alkunsa vauvaikäisenä sairastamasta taudista. Oletan, että elintavoillani ei siihen ole vaikutusta, kun lääkärinikin on sitä mieltä. Ymmärtääkseni syöpä ei aina katso elintapoja, sitä kun voi olla pienillä vauvoillakin.

Koska seuraavaksi kommentoit tupakoinnista, niin kumpikaan meistä ei ole polttanut. Lapsuusaikoina kumpikin tosin sai oman osansa tupakasta, silloin sisälläkin poltettiin yleisesti.

Mutta oikein paljon kiitoksia tölväisystä. Toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

No lähinnä surullista on teidän tapauksessanne, että vanhat vanhempanne joutuvat hautaamana keski-ikäiset lapsensa vauva-aikana sairastetun sairauden aiheuttamasta syövästä. Ja surullista on, että teistä kummallakin on tällaisia sairauksia. Toivottavasti lapsenne ovat jo isoja, että pärjäävät omillaan ja pystyvät auttamaan ja hoitamaan teitä, kun ette enää kykene pitämään huolta itsestänne.

Vierailija kirjoitti:

Totean saman kuin muutama muukin jo, antaisin mitä vain saadakseni vielä yhden joulun äitini, isäni ja isovanhempieni kanssa. En ole vielä neljää kymmentäkään ja lapsetkin on pieniä.

Minä en. Oltiin viime joulu ex-anoppilassa, koska siellä on ihania, lämpimiä ja sydämellisiä ihmisiä, jotka ovat iloisia siitä että ollaan yhdessä. Ironista kyllä, heidän lapsensa perheineen eivät olleet jouluna siellä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti. 

On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa. 

Samat. Nyt kun ei isovanhempia enää ole, kaduttaa, etten käynyt useammin heitä tervehtimässä. Joten oikein mielelläni ottaisin tähän väliin sellaisen "mummojoulun" :D 

Minusta on ihan loputtoman itsekästä ajatella, että "inhottavaa kun ne pakottaa meidät sinne jouluksi" ja tämä itkuvalitus siis VAIN PARIN PÄIVÄN takia. Vuodessa on sitten ne 363 päivää aikaa tehdä juuri niitä asioita kun itse lystää, mutta ikäihmisille (kuka tietää elämänsä viimeisen!!!) joulun viettäminen nimenomaan lasten ja lastenlasten kanssa perinteisellä tavalla voi olla vuoden kohokohta.

Sorry saarna :D 

Nyt  ihan pakko takertua tähän. Usein nämä ikäihmiset haluavat joulun tavoin viettää myös äitien- ja isänpäivät samalla tyylillä koko perheen kesken. Se on totta, että mielelläänhän sitä muistaa omia vanhempia ja lapset isovanhempiaan.

Missä vaiheessa näiden ikäihmisten lasten on soveliasta sanoa, että nyt ei jaksaisi enää reissata joulunpyhiksi vaan olisi mukava levätä kotona? Minä olen nyt 53-vuotias, vanhemmat 80-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Olen sairastellut itse, miehellä on vakava sairaus ja en todellakaan halua lähteä jouluksi minnekään. Sitten vielä syyllistetään, että "kuka ties vanhemmilla on elämänsä viimeinen joulu". Tässä näitä viimeisiä jouluja ehtii vielä olla vaikka kuinka paljon. Omien tai varsinkin miehen joulujen määrä voi olla vähäisempi.

Vähän asiasta toiseen. Mutta kannattaisiko miettiä elintapojaan, jos olette miehen kanssa huonommassa kunnossa, kuin kahdeksankymppiset vanhempanne.

Itse olen myös päälle 50v ja kyllä elossa oleva 83 vuotias äitii on paljon huonommassa kunnossa, kuin minä. 

Oma sairauteni on ilmeisesti saanut alkunsa vauvaikäisenä sairastamasta taudista. Oletan, että elintavoillani ei siihen ole vaikutusta, kun lääkärinikin on sitä mieltä. Ymmärtääkseni syöpä ei aina katso elintapoja, sitä kun voi olla pienillä vauvoillakin.

Koska seuraavaksi kommentoit tupakoinnista, niin kumpikaan meistä ei ole polttanut. Lapsuusaikoina kumpikin tosin sai oman osansa tupakasta, silloin sisälläkin poltettiin yleisesti.

Mutta oikein paljon kiitoksia tölväisystä. Toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

No lähinnä surullista on teidän tapauksessanne, että vanhat vanhempanne joutuvat hautaamana keski-ikäiset lapsensa vauva-aikana sairastetun sairauden aiheuttamasta syövästä. Ja surullista on, että teistä kummallakin on tällaisia sairauksia. Toivottavasti lapsenne ovat jo isoja, että pärjäävät omillaan ja pystyvät auttamaan ja hoitamaan teitä, kun ette enää kykene pitämään huolta itsestänne.

Mikä ihmeen tarve sinulla on väännellä ja käännellä minun sanomisia? Minulla ei ole syöpää. En vain ymmärrä, miksi sinä rupesit puhumaan elintavoista, kun tässä keskustellaan joulusta.

Ketjussa on syyllistetty ihan tarpeeksi siitä, että vanhukset jätetään jouluksi yksin vaikka joskus on ihan hyvä syy, miksi haluaisi viettää joulun leväten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon just se nuori ihminen joka pakotetaan vierailemaan kaikki mummot ja papat jouluna. Kivaa nähdä heitä mutta todella stressaavaa kiertää monta eri paikkaa kun pitää poikaystävänkin isovanhemmat kiertää. En tiedä rauhallisesta joulusta mitään.

Vai poikaystävän vanhemmat. Ne nyt ei vielä oo mitään. Onhan siinä kolme päivää kiertää, aaton olet rauhassa ja kierrät joulupäivänä ja tapanina. Problem solved. 

Luuletko, että sukulaiset ja poikaystävän sukulaiset olisivat tähän tyytyväisiä. Olen aivan varma, että tässäkin tapauksessa kaikille käy vain aatto ja jokaisessa talossa olisi oltava vielä samaan kellonaikaan, illalla varmasti, jos on pitkä ajomatka kotiin.

On olemassa hirveän paljon itsekkäitä, joustamattomia isovanhempia, appivanhempia, omia vanhempia jne., joille käy vain se yksi tietty aika ja jos se ei sovi vieraille, silloin murjotetaan ja syyllistetään urakalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.

Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.

Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.

Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.

Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.

Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.

Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.

Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.

Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)

Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.

Odotapa ap, kun olet itse 80-vuotias. Silloin ymmärrät ehkä vähän eri tavalla.

Olen toteuttanut yhteistä perheen juhlaa itsenäisyyspäivänä, jolloin aikuiselle lapselleni on mahdollista toteuttaa omaa joulua joko kavereidensa tai oman lapsiperheensä parissa - ilman rasitteita omista vanhemmistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.

Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.

Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.

Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.

Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.

Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.

Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.

Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.

Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)

Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.

Odotapa ap, kun olet itse 80-vuotias. Silloin ymmärrät ehkä vähän eri tavalla.

Ap taitaa ymmärtää, ettei vaadi lapsia ja lapsenlapsia puolisoineen tulemaan juuri hänen luokseen aattona, viis siitä, että lasten puolisoiden vanhemmat ja lastenlasten puolisoiden vanhemmat haluaisivat myös jälkikasvunsa luokseen.

Otimme poikakaverin kanssa perinteeksi lähteä joka toinen joulu ulkomaille vaikka kuinka kallis. Joka toinen menee toisten mukaan koska haluamme "viettää" perheemme kanssa aikaa. Eli käydään poikakaverin suvun kahdella hautausmaalla, EIKÄ EDES SAMASSA PAIKKAKUNNASSA! Ajomatkaan tunti, ei onneks pitempi, mutta kyllä siinä vaan tuppaa menee sitä rauhallista jouluaikaa ja kyllä paleluttaa! Sitten tietysti täytyy käydä vielä poikakaverin mummum luona, juoppo, joka voivottelee kuolevansa pian, haisee viinalle ja polttaa tupakkaa sisällä. Sieltä on aina kiva lähteä savukkeen hajuisena hienoissa vaatteissa... Sitten kun päästään poikakaverin kanssa vihdoinkin poikakaverin äidin kotiin alkaa semi ruoanlaitto, puisen saunan lämmitys yms. Saunan jälkeen ollaan kuoleman väsyneitä ja sitten poikakaverin äidin mies ottaa aina varmuuden vuoksi vähän viinaa, ettei vaan oo selvinpäin ja joulu päättyy perinteiseen äänikkääseen riitelyyn. Seuraavana aamuna mykkäkoulun, jolloin yleensä ollaan lähdetty pois. Sitten joku ihmettelee miksei joulu maistu :D

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten perkele itkekö, kun vanhempanne ja isovanhempanne ovat kuolleet, kun ei sitä viimeistä jouluakaan vietetty. Toivottavasti sitten, kun sinä olet vanha ja haluaisit kokea oikean kunnon joulun ehkä vielä viimeisen kerran, omat lapsesi ja heidän lapsensa käyttäytyvät samoin.

Ne muutama päivä joulun aikaan, saati sitten joku The Hetki aattoiltana ei loppujen lopuksi merkitse yhtään mitään, jos välit on muuten kunnossa. Ja jos ei ole, niillä on vielä vähemmän merkitystä. Ja sanotaan nyt vielä, että jos se vanhus kaiken lisäksi vielä murjottaa kun lapsenlapset ovat kehdanneet kasvaa aikuisiksi (näinhän ap:n tapauksessa on, vaikka keskustelu on lipsunut reissaamiseen), niin sellainen mukava viimeinen joulu, jota voi muistella itsekin vielä vanhana, on aika kaukana.

Meillä ei ainakaan ole mitään sellaisia jouluperinteitä, että esim. miehen lapset perheineen tulisivat meille joulun viettoon. Ensinnäkään meille ei mahtuisi edes syömään sellainen sakki ja kuten jo aiemmin viitattiinkin vilkkaita, jopa ylivilkkaita lapsia iso lauma. Ei sitä kenenkään hermot kestäisi. Täällä ei ole hotelliakaan kymmenien kilometrien säteellä eikä meille siis mahtuisi tuollainen liki 20 ihmisen porukka syömään ja nukkumaan. Rakastamme omaa rauhamme, on mukavaa aattoiltana myöhään ajaa lähihautausmaalle katsomaan sitä kynttiläpaljoutta joka siellä on. Samalla tulee tehtyä pieni iltakävelykin. Ajat ja tavat muuttuvat, ei ole mitään syytä takertua vanhoihin tapoihin, ellei kukaan halua niitä noudattaa.  Minulla ei ole lapsia ja en ole mikään varamummu miehen lapsenlapsille. Mies ei halua lähteä kotoa jouluksi minnekään.

up

up

Mulla sukulaiset asuvat pitkälti itsekseen ja siten osoitteitakin on useita. Vuosien ajan sen jälkeen kun muutin kotoa, kävin yksin sukulaisten luona ja olin stressaantunut siitä, että jouluisin ei ollut sitä rauhaa. Hiljalleen jätin käymättä osalla sukulaisista ja keskityin viettämään joulua yhdessä osoitteessa. Kun aloin seurustella, kävimme puolisoni kanssa vuorotellen omilla ja hänen sukulaisillaan. Jossakin vaiheessa aloimme viettää joulua niin, että olimme vähintään aaton kaksin kotona ja vasta sen jälkeen lähdimme sukuloimaan. Tämä rauhoitti omaa joulumieltä, myös stressiä oli vähemmän kun sai tehdä mitä itse halusi. Jos joskus on lapsia, aion ottaa perinteeksi viettää omaa perhejoulua ja käyn sukulaisilla vain päiväseltään useamman päivän oleskelun sijaan.

Osa sukulaisista odottaa niin kovasti joulunviettoon ja joulu on usein suorittamista sen sijaan, että aidosti rentouduttaisiin ja oltaisiin yhdessä. Tämä on suurin syy sille, miksi kaipaan omanlaisia jouluja, jotta ei tarvitse tehdä kaikkea täydellisesti ja suorittaa joulua.