Lue keskustelun säännöt.
Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua
16.10.2016 |
Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.
Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.
Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.
Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.
Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.
Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.
Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.
Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.
Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)
Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat kaipaavat jouluvieraaksi, niin on kyllä hyvin itsekästä olla menemättä.
Tai voihan tehdä toisinkin pöin, jos vanhemmat ovat kykeneviä matkustamaan, niin kutsua heidöt joulunpyhiksi lasten kotiin. Mikä sitten tässä on esteenä?
Sanoisitko oikeasti näin kaikille niille vanhempiensa pahoinpitelemille lapsille, jotka parhaassa tapauksessa lastensuojelu on pelastanut. Kaikkia ei ole ehtinyt pelastaa. Muistat varmaan uutiset niistä lapsista jotka ihanat vanhempansa ovat pahoinpidelleet hengiltä ja sanovat kyseessä olleen vain kasvatuksen.
Tämäkin yksi tyttö jonka mummo oli töissä lastensuojelussa. 😞Täytyy olla jo ihan oikea psykopaatti jos on sitä mieltä että jokaisen kuuluu miellyttää vanhempiaan jouluna. Taustoista riippumatta.[/
Tämä surullinen asia koskee vain pientä osaa perheitä. Ei kannata yleistää.
Silti jokaista, näitä paria prosenttiakin voi surutta syyllistää?. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja sisarellani meni välit poikki monta vuotta sitten. En avaa asiaa tässä sen enempää, mutta sisareni mm. uhkaili minua ja lapsiani. Äitini yrittää joka joulu pakkosopua välillemme vaatimalla meidät jouluksi lapsuudenkotiimme yhtä aikaa. Olen yrittänyt kieltäytyä, mutta silloin alkaa möykkä, miten he isän kanssa ovat jo vanhoja ja kuolevat kohta. En pysty käymään siellä ilman rauhoittavia lääkkeitä, jos siskoni on siellä. Sen tuleeko hän sinne jouluksi vai ei, hän ilmoittaa vanhemmillemme vasta muutamaa päivää aiemmin. Jos hän on siellä, hän ei puhu minulle eikä katso minuun päinkään. Isäni ja mieheni ovat alistuneet tilanteeseen. Lapsilleni on 'ihan sama'. Olen nössö, mutta en jaksa kieltäytyä.
Meillä on jouluaattona saman pöydän ääressä syömässä isovanhempani (+80v), vanhempani (~60v), sisarukseni (~25-30v), äitini siskon perhe sekä suvun nuorimmat (3-0v). Ruuan jälkeen käydään toisessa isomummulassa, hautausmaalla, missä kukin.
Illalla kokoonnumme isovanhempien elossa olevien sisarusten kanssa koko poppoo kahvittelemaan ja lahjat jakamaan.
Emme ole mitenkään uskonnollisia, joulu vain on meille tärkeä perhejuhla ja perheemme on monen sukupolven kokoinen. Yhtäkään joulua ei ole välistä jäänyt, oli sitten opiskelut kesken tai vauva-arki pahimmillaan. Kyllä siitä halutessaan juhlan saa, ei ehkä vuosivuodelta prikulleen samanlaista joululauluineen kaikkineen, mutta yhdessä on oltu ja näin toivottavasti jatketaankin.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista valitusta tässä ketjussa. Kylläpä nykyaika tuottaa itsekkäitä ihmisiä. Perhearvot ovat monelta töysin kadonneet ja yhteisöllisyys. Vanhemmat kärsivöt yksinäisyydessä ja lapset eivät viitsisi edes valmiiseen joulupöytään mennä.
Ennen asui usein 3 sukupolvea yhdessä. (60-luvulle asti oli lainvmukaan lapsilla vanhempiensa elättämisvelvollisuus, joten vanhukset otettiin usein lastensa koteihin asumaan. Sitten vasta tuli eläkelait.)
Mä vietän tämän joulun ystävieni kanssa, siis ihmisten, jotka aidosti välittävät minusta. Sukulaiset ovat pääsääntöisesti rasittavia, luulevat tietävänsä miten minun kuuluisi elämääni elää ja katsovat oikeudekseen arvostella mennen tullen. Ilomielin viettäisin perhejouluja, jos ne olisivat ilon, rakkauden ja hyväksynnän täyteisiä. Sen sijaan ne ovat irvokasta teatteria muka onnellisesta perheidyllistä.
Tänä vuonna joulu on niin lyhyt kuin olla ja voi, ja siitä syystä voi sanoa, että ei jaksa laitella mitään kummempia juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en välitä jouluruoasta ja en jaksa mättää sinä monena päivänä sukulaisten kanssa. Joten menemme miehen kanssa mieluummin ystävien luo syömään sushia ja juomaan hyvää viiniä. Lapsetkin ovat jo niin isoja, että eivät välitä enää perinteistä, vaan mielellään tulevat matkaan tai sitten menevät sinne isovanhemmille, jos haluavat pukkia ja lahjoja ja lanttulaatikkoa. Itse en enää uhraudu. Olen päässyt pois kiltin tytön roolista ja oppinut sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan yhtä itsekästä niiltä isovanhemmilta olettaa, että lapsenlapset ajavat jouluna jopa satoja kilometrejä heidän luokseen, kuin on päättää viettää joulu ilman sukulointia. Vanhusten tulisi ymmärtää että tavat ja ihmiset muuttuu. Halutaan olla ystävien ja ydinperheen kanssa rauhallisesti, ei sinkoilla mummolasta toiseen pönöttämään ja syömään sitä viidettä kinkkupalaa. Mun isovanhemmat on sen verran hyväkuntoisia että voisivat vallan mainiosti itse matkustaa tapaamaan meitä lapsenlapsia jouluna, mutta ei, he ovat niitä jotka määräävät muiden menoista. Ei ihme että lapsenlapset vieraantuvat mummoista ja papoista, kun heillä ei riitä ymmärrystä"nuorisoa" kohtaan vaan kiukuttelevat, määräilevät ja esittävät marttyyria.
Kun tätä AV-palstaa lukee, ei oikein tiedä miten sitä pitäisi toimia. Nyt kun omatkin lapset alkaa lentämään pesästä, ei tiedä että voiko niitä pyytää käymään jouluna vai ei, kun 50% mielestä on kamalaa kun täytyy mennä vanhemmille jouluksi ja 50% mielestä on kamalaa, kun vanhemmat eivät kutsu käymään . Eli jos olet sitä mieltä, että vanhemmat voi kutsua lapsiaan (perheineen) joulun viettoon, yläpeukku, jos taas ei , sitten alapeukku. Ja jos nyt sanot, että kysy niiltä lapsilta, niin se ei näytä oikein toimivan, koska täälläkin suurinosa joutuu vastoin tahtoaan kyläilemään jne. Miksi ihmiset ei saa omaa mielipidettään kuuluviin?
Tottakai saa kysyä! Minä olisin kaikista iloisin sellaisesta tilanteesta, että nimenomaan.kutsuttaisiin kylään (eli saa tulla tai olla tulematta), meidän suvussa menee niin että velvoitetaan tulemaan. Viime jouluna ilmoitin, että olen avomiehen kanssa kotona, niin siitähän meteli nousi. Sukulaiset juorusivat keskenään ja minulle soiteltiin joka suunnalta että onkohan mulla nyt kaikki ihan hyvin. Kun sanoin että on, alkoi syyllistäminen"onpa tuo X nyt itsekäs ja törkeä" jne. Lopulta päätin mennä väkisin sinne sukulaisille viettämään kurjaa ja stressaavaa joulua. Niin pääsin lopulta helpommalla. Että hyvää joulua vaan mulle.i 🎄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan yhtä itsekästä niiltä isovanhemmilta olettaa, että lapsenlapset ajavat jouluna jopa satoja kilometrejä heidän luokseen, kuin on päättää viettää joulu ilman sukulointia. Vanhusten tulisi ymmärtää että tavat ja ihmiset muuttuu. Halutaan olla ystävien ja ydinperheen kanssa rauhallisesti, ei sinkoilla mummolasta toiseen pönöttämään ja syömään sitä viidettä kinkkupalaa. Mun isovanhemmat on sen verran hyväkuntoisia että voisivat vallan mainiosti itse matkustaa tapaamaan meitä lapsenlapsia jouluna, mutta ei, he ovat niitä jotka määräävät muiden menoista. Ei ihme että lapsenlapset vieraantuvat mummoista ja papoista, kun heillä ei riitä ymmärrystä"nuorisoa" kohtaan vaan kiukuttelevat, määräilevät ja esittävät marttyyria.
Kun tätä AV-palstaa lukee, ei oikein tiedä miten sitä pitäisi toimia. Nyt kun omatkin lapset alkaa lentämään pesästä, ei tiedä että voiko niitä pyytää käymään jouluna vai ei, kun 50% mielestä on kamalaa kun täytyy mennä vanhemmille jouluksi ja 50% mielestä on kamalaa, kun vanhemmat eivät kutsu käymään . Eli jos olet sitä mieltä, että vanhemmat voi kutsua lapsiaan (perheineen) joulun viettoon, yläpeukku, jos taas ei , sitten alapeukku. Ja jos nyt sanot, että kysy niiltä lapsilta, niin se ei näytä oikein toimivan, koska täälläkin suurinosa joutuu vastoin tahtoaan kyläilemään jne. Miksi ihmiset ei saa omaa mielipidettään kuuluviin?
Minä luen vielä enemmän sydän kurkussa, kun meillä on poikia. Eli tulen ehkä saamaan miniöitä ja niiden mielestähän minä en voi tehdä mitään oikein. Kutsun tai en tai emme mene heille tai menemme. Anoppi tekee aina väärin (kummallista, ettei se appi tee koskaan väärin, pelkkä anoppi).
Joskus on käynyt mielessä, että olisipa pojat homoja, niin saisi vävypoikia, mikä voisi olla paljon helpompaa. Joulunakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat kaipaavat jouluvieraaksi, niin on kyllä hyvin itsekästä olla menemättä.
Tai voihan tehdä toisinkin pöin, jos vanhemmat ovat kykeneviä matkustamaan, niin kutsua heidöt joulunpyhiksi lasten kotiin. Mikä sitten tässä on esteenä?
Ainakin se, kun vanhemmat haluavat nähdä kaikki lapsensa jouluna. Kaikilla lapsilla on puolisot, joilla on vielä vanhemmat elossa. Kaikilla lapsilla on myös aikuisia lapsia, joilla on puolisot ja joiden vanhemmat ovat vielä elossa.
Miten tuosta paletista kokoaa sellaisen, että kaikki isovanhemmat ovat tyytyväisiä?
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki eivät vaan välitä jouluruuista"
Jo on mennyt yltäkylläisyys sairaaksi. Aikuinen nirsoilee eikä syömäkelpoinen ruoka kelpaa.
Jouluruoat ovat ainakin minun vatsalleni liian raskaita. Monet niistä myös nykymakuun varsin mauttomia, joitakin yksittäisiä Ruka-aineita lukuunottamatta. Saan jouluruoasta useita päiviä kestävän huonon olon vatsaan, syömistä seuraavina päivinä ulostaminen on vaikeaa. Miksi ihmeessä kiusasin itseäni sellaisella ja teeskentelisin nauttivani?
Syön hyvin ja monipuolisesti arkeana, liikun paljon ja olen liikkunut myös niinä jouluina kun olen syönyt jouluruokia. Mikään määrä liikuntaa ei auta tuohon ummetukseen sen olen todennut monta kertaa. Viimeiset 15 vuotta olen jättänyt jouluruoat syömättä aina kun niitä on muualla tarjottu, ne ovat aivan liian raskaita mulle. Pienen määrän joulupuuroa keitän ja syön kotona, vien kynttilän vanhempieni haudalle silloin kun kun olen kotona. Kinkkua ym. ei tee mieli enkä siihen enää koske vaikka kuinka sitä tyrkytetään.
Niin ja en ole hentoinen nainen vaan isohko paljon liikuntaa vuosikymmeniä harrastanut, korkeakoulutettu hyväpalkkainen mies. Luovuin Joulun vietosta laman aikoihin, ollessani vuosia aivan erilaisen kulttuurin ympäröimänä Aasiassa ja kun sitten palasin niin joulun vietto ja siihen liittyvät rituaalit Suomessa tuntuivat tosi naiiveilta ja korneilta. En tuntenut mitään tarvetta niihin palaamiseen.
En ole uskonnollinen, olen ateisti joten siltä kannalta joulun seutu on vain aikaa yhdentekevää minulle. Luen tai teen omaan tahtiin asioita joista pidän, tai jos siltä tuntuu teen omaan tahtiin töitä, joita voin tehdä kotoa, mökiltä, hotellista tai missä olenkin lähes yhtä hyvin kuin konttoriltakin. Ei ole yksi eikä kaksi joulua kun olen mennyt töihin ja istunut iltamyöhään ratkaisemassa jotain isompaa kokonaisuutta, joka on lähiaikoina edessä ja joka vaatii hyvää perehtymistä ja valmistautumista. Sen vuoksi tuntien keskeytymättömän keskittyminen siihen on välttämätöntä. Joulu ja muut pyhät sopivat mitä mainioimmin juuri tuollaiseen keskittymiseen, keskeytyksiä aiheuttavat sähläävät ovat silloin pois silmistä ja mielestä. Kun arki koittaa, riittää että laittaa suoritusvaihteen päälle ja hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat kaipaavat jouluvieraaksi, niin on kyllä hyvin itsekästä olla menemättä.
Tai voihan tehdä toisinkin pöin, jos vanhemmat ovat kykeneviä matkustamaan, niin kutsua heidöt joulunpyhiksi lasten kotiin. Mikä sitten tässä on esteenä?
Ainakin se, kun vanhemmat haluavat nähdä kaikki lapsensa jouluna. Kaikilla lapsilla on puolisot, joilla on vielä vanhemmat elossa. Kaikilla lapsilla on myös aikuisia lapsia, joilla on puolisot ja joiden vanhemmat ovat vielä elossa.
Miten tuosta paletista kokoaa sellaisen, että kaikki isovanhemmat ovat tyytyväisiä?
Kootaan koko Suomi viettämään perhejoulua messukeskukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan yhtä itsekästä niiltä isovanhemmilta olettaa, että lapsenlapset ajavat jouluna jopa satoja kilometrejä heidän luokseen, kuin on päättää viettää joulu ilman sukulointia. Vanhusten tulisi ymmärtää että tavat ja ihmiset muuttuu. Halutaan olla ystävien ja ydinperheen kanssa rauhallisesti, ei sinkoilla mummolasta toiseen pönöttämään ja syömään sitä viidettä kinkkupalaa. Mun isovanhemmat on sen verran hyväkuntoisia että voisivat vallan mainiosti itse matkustaa tapaamaan meitä lapsenlapsia jouluna, mutta ei, he ovat niitä jotka määräävät muiden menoista. Ei ihme että lapsenlapset vieraantuvat mummoista ja papoista, kun heillä ei riitä ymmärrystä"nuorisoa" kohtaan vaan kiukuttelevat, määräilevät ja esittävät marttyyria.
Kun tätä AV-palstaa lukee, ei oikein tiedä miten sitä pitäisi toimia. Nyt kun omatkin lapset alkaa lentämään pesästä, ei tiedä että voiko niitä pyytää käymään jouluna vai ei, kun 50% mielestä on kamalaa kun täytyy mennä vanhemmille jouluksi ja 50% mielestä on kamalaa, kun vanhemmat eivät kutsu käymään . Eli jos olet sitä mieltä, että vanhemmat voi kutsua lapsiaan (perheineen) joulun viettoon, yläpeukku, jos taas ei , sitten alapeukku. Ja jos nyt sanot, että kysy niiltä lapsilta, niin se ei näytä oikein toimivan, koska täälläkin suurinosa joutuu vastoin tahtoaan kyläilemään jne. Miksi ihmiset ei saa omaa mielipidettään kuuluviin?
Minä luen vielä enemmän sydän kurkussa, kun meillä on poikia. Eli tulen ehkä saamaan miniöitä ja niiden mielestähän minä en voi tehdä mitään oikein. Kutsun tai en tai emme mene heille tai menemme. Anoppi tekee aina väärin (kummallista, ettei se appi tee koskaan väärin, pelkkä anoppi).
Joskus on käynyt mielessä, että olisipa pojat homoja, niin saisi vävypoikia, mikä voisi olla paljon helpompaa. Joulunakin :)
Millaiset välit sinulla on oman anoppisi kanssa? Entä äidilläsi aikoinaan omansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MINÄMINÄMINÄMINÄ........
Mutta kenen minäminäminäminä on se mitä muiden pitää totella? Vanhimman? Huonokuntoisimman? Kovaäänisimmän? Pitkävihaisimman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan yhtä itsekästä niiltä isovanhemmilta olettaa, että lapsenlapset ajavat jouluna jopa satoja kilometrejä heidän luokseen, kuin on päättää viettää joulu ilman sukulointia. Vanhusten tulisi ymmärtää että tavat ja ihmiset muuttuu. Halutaan olla ystävien ja ydinperheen kanssa rauhallisesti, ei sinkoilla mummolasta toiseen pönöttämään ja syömään sitä viidettä kinkkupalaa. Mun isovanhemmat on sen verran hyväkuntoisia että voisivat vallan mainiosti itse matkustaa tapaamaan meitä lapsenlapsia jouluna, mutta ei, he ovat niitä jotka määräävät muiden menoista. Ei ihme että lapsenlapset vieraantuvat mummoista ja papoista, kun heillä ei riitä ymmärrystä"nuorisoa" kohtaan vaan kiukuttelevat, määräilevät ja esittävät marttyyria.
Kun tätä AV-palstaa lukee, ei oikein tiedä miten sitä pitäisi toimia. Nyt kun omatkin lapset alkaa lentämään pesästä, ei tiedä että voiko niitä pyytää käymään jouluna vai ei, kun 50% mielestä on kamalaa kun täytyy mennä vanhemmille jouluksi ja 50% mielestä on kamalaa, kun vanhemmat eivät kutsu käymään . Eli jos olet sitä mieltä, että vanhemmat voi kutsua lapsiaan (perheineen) joulun viettoon, yläpeukku, jos taas ei , sitten alapeukku. Ja jos nyt sanot, että kysy niiltä lapsilta, niin se ei näytä oikein toimivan, koska täälläkin suurinosa joutuu vastoin tahtoaan kyläilemään jne. Miksi ihmiset ei saa omaa mielipidettään kuuluviin?
Minä luen vielä enemmän sydän kurkussa, kun meillä on poikia. Eli tulen ehkä saamaan miniöitä ja niiden mielestähän minä en voi tehdä mitään oikein. Kutsun tai en tai emme mene heille tai menemme. Anoppi tekee aina väärin (kummallista, ettei se appi tee koskaan väärin, pelkkä anoppi).
Joskus on käynyt mielessä, että olisipa pojat homoja, niin saisi vävypoikia, mikä voisi olla paljon helpompaa. Joulunakin :)
Millaiset välit sinulla on oman anoppisi kanssa? Entä äidilläsi aikoinaan omansa?
Hyväthän ne on olleet. Mutta silloin ei ole ollut aihe vapaata :)
Meikäläisellä kanssa kauhea soppa edessä.
Mummot yksin. Omat vanhemmat eronneet. Sisarilla jo omat perheet. Ja sitten olen minä, se "yksinäinen reppana" ja sisaruksista nuorin, jonka pitäisi venyä jouluksi aivan joka suuntaan viettämään sitä ihanaa ja riemukasta perhejoulua.
Paitsi että sitä ei ole ollut AIKOIHIN. Kymmeneen vuoteen en ole sen suurempaa joulufiilistä löytänyt, enkä enää koe tarvetta edes yrittää. Tekisi mieli lähteä jonnekin pakoon tuotakin, mutta matkat on kalliita ja lemmikeille ei tuolle ajalle kyllä hoitajaa saa. Jos saisin olla edes töissä...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jouluaattona saman pöydän ääressä syömässä isovanhempani (+80v), vanhempani (~60v), sisarukseni (~25-30v), äitini siskon perhe sekä suvun nuorimmat (3-0v). Ruuan jälkeen käydään toisessa isomummulassa, hautausmaalla, missä kukin.
Illalla kokoonnumme isovanhempien elossa olevien sisarusten kanssa koko poppoo kahvittelemaan ja lahjat jakamaan.
Emme ole mitenkään uskonnollisia, joulu vain on meille tärkeä perhejuhla ja perheemme on monen sukupolven kokoinen. Yhtäkään joulua ei ole välistä jäänyt, oli sitten opiskelut kesken tai vauva-arki pahimmillaan. Kyllä siitä halutessaan juhlan saa, ei ehkä vuosivuodelta prikulleen samanlaista joululauluineen kaikkineen, mutta yhdessä on oltu ja näin toivottavasti jatketaankin.
Mahdutteko te kaikki yhtä aikaa saman pöydän ääreen? Anopillani on neljän hengen pöytä, joten jokainen joutuu syömään nopeasti, että seuraaville on tilaa. Pienessä keittiössä puuhella hehkuu, jonkun on tiskattava koko ajan ja hotkiminen saa vatsan kipeäksi.
Eivätkö sisaruksesi puolisoineen tapaa ollenkaan puolisoiden vanhempia jouluna? Heillekö tulee siis yksinäinen joulu? Entä äitisi siskon miehen vanhemmat? Suvun nuorimmillakin on varmasti muita isovanhempia, hekö eivät koskaan näe pienten riemua?
Tuollaiset isot sukujoulut on kyllä mahtava juttu, mutta ei kaikille niiden järjestäminen onnistu. Niissäkin aina jää joku ulkopuolelle.
Minusta iäkkäitä vanhempia ei saa jättää yksin jouluna. Jos on pitkä matka, on mahdollista käydä myös hakemassa ne vanhat mukaan joulunviettoon sinne lasten kotiin jo ennen joulua ja palauttaa vaikka tapaninpäivänä kotiinsa.
Suomessa on valtava itsekkyys meneillään. Kukin ajattelee, mistä MINÄ itse nauttisin eniten. Juuri tehdyssä vertailussa Suomi sijoittui siten, että täällä asuu maailman itsekkaimpien ihmisten kärkeen sijoittuva kansa. (Jo Tanskassa oli yhteisöllisempää.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat kaipaavat jouluvieraaksi, niin on kyllä hyvin itsekästä olla menemättä.
Tai voihan tehdä toisinkin pöin, jos vanhemmat ovat kykeneviä matkustamaan, niin kutsua heidöt joulunpyhiksi lasten kotiin. Mikä sitten tässä on esteenä?
Ainakin se, kun vanhemmat haluavat nähdä kaikki lapsensa jouluna. Kaikilla lapsilla on puolisot, joilla on vielä vanhemmat elossa. Kaikilla lapsilla on myös aikuisia lapsia, joilla on puolisot ja joiden vanhemmat ovat vielä elossa.
Miten tuosta paletista kokoaa sellaisen, että kaikki isovanhemmat ovat tyytyväisiä?
Ei ei ei, siinä täydellisessä mielikuvassa on vain yhdet rakkaat harmaahapsiset isovanhemmat, joiden luokse kirkassilmäiset pikku piltit kokoontuvat reimuitsemaan joulu toisensa jälkeen.
Mielestäni omille aikuisille lapsille voi aivan hyvin puhua suoraan. Sanoo vaikka, että tervetuloa jouluna jos haluat(te), ei ole pakko. Vastikään kotoa opiskelemaan lähtenyt kai yleensä mielellään onkin joulun lapsuudenperheen kanssa, kun taas kunnolla omilleen asettunut, puolison kanssa asuva ehkä haluaa olla omassa kodissaan.
Näissä keskusteluissa on hyvin vahvasti edustettuna marttyyrimummot ja heidän jälkeläisensä. Ei se oikeassa elämässä läheskään aina ole näin mustavalkoista. Siksi se paras neuvo on kysyä ja kuunnella, ja tietysti olla loukkaantumatta. Eli ihan tavallisilla vuorovaikutustaidoilla pääsee aika pitkälle.