Lue keskustelun säännöt.
Ja taas se jokajouluinen stressi siitä joulunvietosta! Vanhentuneet vanhemmat ei vaan tajua
16.10.2016 |
Jos mummi ja ukki on yli 80 vee ja heidän lapensa yli 50 vee, niin millä tahansa matikkapäällä pystyy laskemaan, että mitään lasten juhlaa ei enää saada kasaan meidän kanssa ja lastenlasten kanssa millään. Ei siis millään. Mummin ja ukin lastenlapset ovat sen ikäisiä , että he ovat muuttaneet omilleen opiskelemaan, ehkä avoliittoon ihan ekaa kertaa. Lapsenlapsia ei ole vielä näköpiirissä, enkä niitä todellakaan vielä toivokaan. Haluan lasteni ensin saavan opinnot valmiiksi.
Ja nythän on jo ihan hyvää aikaa aloittaa kysely, arpominen, kauttarantain huokailu ja veivaaminen, että tuleeko sitä joulua ollenkaan.
Olen onnitunut muutaman kerran väistämään koko homman lähtemällä etelään juuri jouluksi, vaikka matkat on silloin älyttömän hintaiset. Olen kyllä ollut valmis sen maksamaan.
Kerran ostin koko porukalle jouluristelyn.
Kysymys on siitä, että vanhukset eivät hyväksy sitä, että lapset kasvaa eikä niiden kanssa enää saada sellaista pikkulasten ilonkiljahdusten täyttämää perhejoulua. Ei vaan onnistu.
Mikään muu ei kelpaa ja jouluristely esimerkiksi sai heidät vaan kärsimään ja ihmettelemään ettei tämä nyt ole ollenkaan sellaista.
Väkisin pitäisi rakentaa lapsuuden joulu ja jostain pitäisi kai saada pikkulapsiksi takaisin muuttumaan meidän lapset.
Ymmärrän täysin, että vanheneminen on luopumista, sitä luopumista olen tehnyt tässä itsekin. Ja onhan siinä ikävääkin, mutta minä sentään ymmärrän asian. Vanhuksilta ei siihen löydy venymistä.
Olen suoraan sanonut etten vielä tiedä miten ja millä porukalla meillä jouluna ollaan. Olen sanonut vanhuksille että miksipä eivät menisi toisen sisarukseni luo, ei ole joka joulu pakko meillä olla. (Tiedän että sisar häipyy jonnekin muualle sillä sekunnilla kun kuulee että vanhukset olis heille tulossa. Ei vaan passaa sille)
Viime jouluna äiti mullotti kuin haudan äärellä, että ei kait täsä tarvi lähteä ollenkaan ettei vaan olla vaivaksi ja mitä sitä turhaan ja läpäläpä loputtomiin. Nyt se jo aloittelee samaa virttä.
Kommentit (258)
Minä mietin täällä juuri samaa, että mitä keksittäisiin että saisi olla joulun rauhassa.
Me ollaan lapsettomia aikuisia, jo hyvin vakiintuneessa elämänaiheessa (minä 32 ja mies 40v). Mutta joka joulu oletetaan että me käydään molemmissa anoppiloissa. Aiemmin järjestys oli vielä se, että heti aattoaamusta papalle, sieltä mummon luo vanhainkotiin (oli kyllä ihania reissuja, ei siinä mitään, nyt ovat isovanhemmat jo kuolleet), sieltä käymään ehkä kummilapselle viemässä lahja, sitten käymään kotona ja illaksi sitten koti-kotiin syömään. Ai niin, ja haudalle välissä. Seuraavana päivänä 100km päähän toiseen anoppilaan. Ja sitä samaa jouluruokaa joka paikassa ähkyyn asti. Ja jos ei jaksa, niin anoppi valittaa ettei ruoka kelpaa ja ei varmaan ole hääviä. Sitten kun päästään kotiin, on joulu jo ohi, hermot kireällä ja kyllästytty koko jouluruokaan. Mutta meiltä oletetaan että me tullaan joka paikkaan koska ei ole niitä lapsia. Ja tätä on ollut viimeiset 15 vuotta! (muutin tosi aikaisin kotoa)
Minä olisin voinut olla jopa joulun töissä (vuorotyö), mutta joulun työvuorot ovat jo menneet. (miksikähän? :D )
Kaksi edellistä joulua ollaa lähdetty rehellisesti karkuun Lappiin. Mutta nyt vain haluaisin oikeasti olla kotona ja viettää ekaa kertaa omannäköisen joulun. Ihan rauhassa kahdestaan. Tehden niitä ruokia joista oikeasti tykätään. Eli ei laatikoita eikä kinkkua. Jotain ihan muuta.
Mun suunnitelma on, että käytäis nyt anoppiloissa syömässä ennen joulua, tai kutsutaan heidät meille esim. itsenäisyyspäivänä. Kyllä nyt on korkea aika meidänkin oppia sanomaan mitä halutaan tehdä ja luoda ne omat joulurutiinit.
Mieluiten menisin silti töihin tai ulkomaille. Olisi niin helppoa. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se nuori ihminen joka pakotetaan vierailemaan kaikki mummot ja papat jouluna. Kivaa nähdä heitä mutta todella stressaavaa kiertää monta eri paikkaa kun pitää poikaystävänkin isovanhemmat kiertää. En tiedä rauhallisesta joulusta mitään.
Sama juttu. Siitä lähtien kun muutin omilleni joulu on ollut pelkkää juoksemista paikasta toiseen, siis jo, herranjestas 13-vuotta. Ja kun olen seurustellut, niin joka toinen joulu kumppanin perheen luona ja joka toinen joulu minun perheen luona. Sitten vielä mummot ym. Aviopuolisoni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä ja tosiaan joka ikinen joulu ollaan vietetty muualla kuin kotona. Kaukana rentouttavasti lomasta. Mä haluaisin luoda mieheni kanssa omat jouluperinteemme.
Luokaa ne omat jouluperinteenne. Ehkä se vaatii aluksi kunnollista irtiottoa, esimerkiksi ulkomaanmatkaa, mutta ajan kanssa kyllä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama meininki.
Silloin kun itse olin lapsi ei mummot viettäneet meillä joulua.
Äidin äidin luona vierailtiin pikaisesti ennen tai jälkeen joulua. Ja yleensä se meni niin että äitini huusi mummolle jostain mitä tämä oli tehnyt väärin.
Yhtenä vuonna raivosi joulukuusesta, joka siis oli äitini mielestä vääränlainen.
Isän äidin luona ei vierailtu lainkaan vaikka mummot asuivat parin kilometrin päässä toisistaan. Ei olisi ollut isoa vaivaa.Ja nyt äitini vaatii perhejouluja minun perheeni kanssa. Ja murjottaa tai huutaa jos joku asia ei mene niinkuin hän haluaa.
Hyvää joulua vaan kaikille saatana 😈
Vastaajalle 12 voin lainata äitiäni niin pääsee viettämään joulua mummon kanssa.
Muutkin syyllistäjät voivat ilmoittaa tietonsa tänne jos haluavat saada mummon johonkin omaan perhejuhlaansa.
Mikäpä olisikaan ihanampaa kuin joka asiasta nariseva mummo joka murjottaa suurimman osan ajasta ja karjuu välillä pää punaisena.
Meidän tilanne on vähän toisenlainen. En ole omien vanhempieni kanssa viettänyt joulua yli kahteenkymmeneen vuoteen eikä kertaakaan ole pyydetty. Vanhempani eivät halua erottaa joulua arjesta. Siellä ei ole koristeita, joulukarkkeja, joulukukkia tms. Kinkun paistavat, mut siinä se. Heille ajatus siitä, että tulisimme heille jouluksi olisi painajainen. Kuolisivat stressiin, vaikka veisimme kaiken mukanamme. Siis ei sinne. Meille he eivät myöskään halua tulla (äiti käynyt viimeksi ehkä 8 vuotta sitten).
Anoppilaan ei myöskään kutsuta, mutta sinne olisimme tervetulleita. Siellä joulu taas suoritetaan ihan viimeisen päälle. Stressi on sen mukainen ja vikalla kerralla, kun siellä joulun vietimme, päätyi anoppi haukkumaan minut, kun uskalsin tuoda esiin sen, että lapsillekin pitäisi tässä joulussa olla tilaa.
Onneksi voimme oikein hyvin olla omassa kodissamme. Kesti monta vuotta, että mieheni rentoutui joulun edessä. Hän luuli, että pitää stressata ja kaikkien olla kireinä. Mut nykyään on ihanaa. Omat aikataulut ja meidän perinteet. Kaikki nauttii ja meidän teinitkin rakastavat joulua. Varmaan olen inhottava ihminen, kun en halua vääntyä jouluksi muiden vaatimuksiin, kun niiden mukaan ei kuitenkaan osata olla. Varmasti meidänkin joulut tästä muuttuvat, kun teinit kasvavat, löytävät puolisonsa jne. Yritän pitää huolen, ettei musta tule joulunillittäjää.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Kyllä siinä on rentouttava joulumieli kaukana, kun ensin ajetaan omien vanhempien luose ja sitten miehen vanhempien luo. Kummassakin paikassa pitäisi olla se paras aika ja kummassakin paikassa ekaksi kuulee sanat miksi te nyt vaste tulette ja miksi te nyt jo lähdette. Eikä sitä jaksa syödä ja juoda kahvia niin paljon kuin pitäisi, siinä saa kuulla kun ei teille mikään maistu, ihan teitä varten tein.
Minä olen 53-vuotias ja mies on 55 v. Viime jouluna mies toipui leikkaukesta, joten saimme olla kotona. Oli ihanaa! Aikuiset lapsemme kävivät isovanhempien luona.
Eikä tässä ole kyse pelkästään joulusta, kun kaikki muutkin juhlapäivät pitäisi mennä isovanhempien ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikääntyneet vanhemmat kokevat yksinäisyyttä jouluna ja lapsensa pakenevat töihin tai matkalle.
Mikä ihme siinä on, ettei jakseta perheen yhteisöllisyyttä jouluna. Ihmeen itsekästä porukkaa.
Joku tuossa kirjoitti, että harmittaa ensin jouluruuat aattona omilla vanhemmilla ja joulupäivönä jouluruuat appivanhemmilla. Muka rankkaa ja sitten jo kyllästyy jouluruokiin, kun kahdessa joulupaikassa on köynyt. Miten joku kokee tuon ikäväksi. Saa olla valmiissa pöydässä rakkaiden läheisten kanssa.
Itsekkäitä nämä ihmiset.
Minä en AP, alkuunkaan ymmärrä sun valitusvirttä. Sinä ja siskosi vaikutatte juuri sellaisilta ihmisiltä, jotka kevyesti varaavat jouluksi etelänmatkoja tai risteilyjä (voihan helvetti), vailla mitään omantunnon tuskia siitä, että nuo kasikymppiset vanhukset teitä kaipaisivat nähdä jouluna. Teet vaan niinkuin SINUSTA tuntuu nyt hyvältä, edestäs sitten löydät myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja. Jengi täällä valittaa, että mummot narisee joka sukujuhlat läpeensä. Eipä oo omena kauas puusta pudonnut, kun näitä lukee. Opettakaa toki samat tavat lapsillenne, niin ne voi siirtää tuon vammailun omilleenkin tulevaisuudessa.
Ihminen on kyllä sitten typerä eläin.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin mitä vaan edes yhdestä mummon ja ukin kanssa vietetystä joulusta, jos se olis vaan mahdollista. Nykyään tärkein ja ainoa jouluperinteeni on hautausmailla käynti.
On jotenkin surullista, että joillekin ajatus joulusta isovanhempien (tai vanhempiensa) kanssa on jotenkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Mä näen mun isovanhempia muutenkin, miksi pitäisi juuri jouluna nähdä heitä? Tosi kiva kun minä ja poikaystäväni käydään jouluna kahden päivän sisällä kolmessa mummolassa ja kolmen vanhemman luona (toisen vanhemmat eronneet). Oon alkanut vihaamaan joulua juuri tuon hektisyyden takia. Sitten kun saamme omia lapsia, emme liikahda kotoa mihinkään vaan ihmiset voivat tulla meille käymään jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat kaipaavat jouluvieraaksi, niin on kyllä hyvin itsekästä olla menemättä.
Tai voihan tehdä toisinkin pöin, jos vanhemmat ovat kykeneviä matkustamaan, niin kutsua heidöt joulunpyhiksi lasten kotiin. Mikä sitten tässä on esteenä?
Meillä tämä homma menee niin, että saan kerran vuodessa tyttäreltäni pakollisen kutsun istumaan sohvan nurkkaan rekvisiitaksi. Täytyyhän jouluna mummi saada siihen.
Muuten koko vuonna ei soiteta/haluta olla missään tekemisissä? Asumme n. 2 km päässä toisistamme.
Olen koettanut joustaa, ymmärtänyt heidän jatkuvat "kiireet", ihmetellyt vain, että muuten koko vuonna ei olla yhteyksissä. Jos itse olen koettanut soitella tai ehdottaa käymistä - ei sovi kun sitä ja tätä.
Todellakaan en en ole mikään riiviö mummi, vaan pitänyt mölyt mahassani ja vain yrittänyt ymmärtää ja nieleskellyt pahaaoloani.
En vain tajua mistä moinen. Olisin valmis keskustelemaan asiasta, mutta vastakaikua ei tule yrityksiini.
Tänä jouluna päätin etten en mene, kiitän vain kutsusta ja nautin kotonani joulun, tai sitten hyvän ystäväni luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyneet vanhemmat kokevat yksinäisyyttä jouluna ja lapsensa pakenevat töihin tai matkalle.
Mikä ihme siinä on, ettei jakseta perheen yhteisöllisyyttä jouluna. Ihmeen itsekästä porukkaa.
Joku tuossa kirjoitti, että harmittaa ensin jouluruuat aattona omilla vanhemmilla ja joulupäivönä jouluruuat appivanhemmilla. Muka rankkaa ja sitten jo kyllästyy jouluruokiin, kun kahdessa joulupaikassa on köynyt. Miten joku kokee tuon ikäväksi. Saa olla valmiissa pöydässä rakkaiden läheisten kanssa.
Itsekkäitä nämä ihmiset.
Meillä miehen vanhemmat ovat eronneet ja molemmilla on myös yhtä lukuunottamatta isovanhemmat hengissä. Riippuen siitä haluavatko isovanhemmat olla omissa kodeissaan vai suostuvatko viettämään joulua jonkun lapsensa luona, kyläilypaikkoja tulee viidestä seitsemään. Kaikissa pitäisi käydä juuri jouluaattona, tietysti. Ei jaksa. Vuodessa on 365 päivää, ja jos kaikista niistä kelpaa tasan se yksi, niin ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyneet vanhemmat kokevat yksinäisyyttä jouluna ja lapsensa pakenevat töihin tai matkalle.
Mikä ihme siinä on, ettei jakseta perheen yhteisöllisyyttä jouluna. Ihmeen itsekästä porukkaa.
Joku tuossa kirjoitti, että harmittaa ensin jouluruuat aattona omilla vanhemmilla ja joulupäivönä jouluruuat appivanhemmilla. Muka rankkaa ja sitten jo kyllästyy jouluruokiin, kun kahdessa joulupaikassa on köynyt. Miten joku kokee tuon ikäväksi. Saa olla valmiissa pöydässä rakkaiden läheisten kanssa.
Itsekkäitä nämä ihmiset.
Mikä kumma siinä on, että parina tiettynä päivänä pitää olla kaikkien kanssa, ja yhtään ei voida olla yksin? Pitää ajella paikasta toiseen. Ja yllätys yllätys, kun kaikki ei vaan välitä siitä jouluruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ratkaistu asia niin, että molempien vanhemmat tulevat meille. Helpompi näin kun lapsi oli pieni ja perinne siitä tuli. Välillä appivanhemmat tulleet illalla vain kahville jos anoppi ollut töissä. Sekin ok. Joksainen tuonut jotain ruokapöytään.
Viime vuonna vietimme joulun vanhemmillani koska äitini ei voinut tulla meille. Oli tod näk äitini viimeinen joulu. Tuskin näkee tätä joulua. Minä hoidin kaiken ja yritin pitää yllä "joulufiilistä" mutta se oli kaikkea muuta. Seuraavana aamuna luulin saavani sydärin kun olin stressannut niin paljon. Itkin hysteerisenä klo 5 aamulla, sormet puutuivat jne kivoja oireita. Rakas mieheni sai minut nukahtamaan uudestaan.
Tämä vuonna tekisin mitä vaan että joulu olisi niin kuin ennen. Kaikki yhdessä ruokapöydän ääressä, lapsen iloinen nauru, äitini hääräämässä keittiössä. En enää saa ikinä tätä. Perinne muuttuu pakon edessä.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.
Kummallista valitusta tässä ketjussa. Kylläpä nykyaika tuottaa itsekkäitä ihmisiä. Perhearvot ovat monelta töysin kadonneet ja yhteisöllisyys. Vanhemmat kärsivöt yksinäisyydessä ja lapset eivät viitsisi edes valmiiseen joulupöytään mennä.
Ennen asui usein 3 sukupolvea yhdessä. (60-luvulle asti oli lainvmukaan lapsilla vanhempiensa elättämisvelvollisuus, joten vanhukset otettiin usein lastensa koteihin asumaan. Sitten vasta tuli eläkelait.)
Joulu ja äitienpäivä. Kaksi vuoden vittumaisinta juhlaa monelle. Onneksi ei mulle. Ollaan jo vuosia järjestetty siskoni kanssa (asutaan naapureina) yhdessä joulu niin vanhemmillemme, lapsillemme kuin lastenlapsillekin. Kumpikin meistä rakastaa ruuanlaittoa ja yhdessä kokkailu on mukavaa. Ruokaa teemme aina niin paljon, että jokainen saa mukaansa joulupäivän ja tapaninpäivän sapuskat. Muiden kuin meidän kahden ei siis tarvitse laittaa ruokia jouluksi lainkaan. Jouluyönä, kun muut ovat lähteneet tyytyväisinä koteihinsa, siskon kanssa nostetaan jalat sohvapöydälle, otetaan lasilliset punaviiniä ja nautitaan joulurauhasta.
Ketään ei voi syyttää itsekkääksi tietämättä koko stoorin taustoja. Näitä palstan mielipideautomaatteja on joskus vain niin ärsyttävä lukea, he kun tietävät naps vain heti OIKEAN vastauksen mihin vain ongelmaan. Ja se on sitten niin.
"Kaikki eivät vaan välitä jouluruuista"
Jo on mennyt yltäkylläisyys sairaaksi. Aikuinen nirsoilee eikä syömäkelpoinen ruoka kelpaa.
35 toivotan jaksamisia sulle. Luopuminen on surullisinta täällä maan päällä.
Sama juttu. Siitä lähtien kun muutin omilleni joulu on ollut pelkkää juoksemista paikasta toiseen, siis jo, herranjestas 13-vuotta. Ja kun olen seurustellut, niin joka toinen joulu kumppanin perheen luona ja joka toinen joulu minun perheen luona. Sitten vielä mummot ym. Aviopuolisoni kanssa olemme olleet 6 vuotta yhdessä ja tosiaan joka ikinen joulu ollaan vietetty muualla kuin kotona. Kaukana rentouttavasti lomasta. Mä haluaisin luoda mieheni kanssa omat jouluperinteemme.