"Kiitos hakemuksestanne. Saimme 204 hakemusta"

Meille (korkeakoulu) tulee yleensä aina satoja hakemuksia eri tasoisiin tehtäviin, parhaassa tapauksessa 700 yhteen paikkaan. Olen joskus mukana valitsemassa ihmisiä haastatteluun ja koska aikaa ei ole paljon käytettävissä yhteen hakemukseen, skannaan aina ensin CV:n läpi. Eli silmäilen CV:n läpi noin 10 sekunnissa. Jos sopivaa koulutusta ja/tai työkokemusta ei löydy, en edes avaa hakukirjettä. Jos CV näyttää edes jotenkin sopivalta, lukaisen myös kirjeen pikaisesti. Kielioppivirheet, hutaisemalla tehty tai muuten vain vaikeasti luettava kirje saattavat vielä kuitenkin aiheuttaa sen, että hakija ei päädykään kutsuttavien pinoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Nyt sitten kerrot miten se hakemus aloitetaan oikein Sinun mielestäsi! Työkkärin kursseilla, kouluissa ja tutkinnoissa opastetaan aloittamaan hakemus juuri noin. Kaikki siis opastavat väärin :(

Voinko siis aloittaa räväkästi: Moi mä on Se-ja-Se, tuun teille töihin. Vai miten tässä kuuluisi toimia. Entäs palkkatoive? Firma on ajatellut x-summaa ja mä reilusti enemmän. Paljastanko tämän heti hakemuksessa vai vasta haastattelussa?

Ei voi olla totta! Ei taatusti yhdelläkään OIKEALLA työnhakukurssilla opeteta aloittamaan hakemusta " olen 55-vuotias nainen". Ei vaan aloitetaan LUKEMALLA TYÖPAIKKAILMOITUS.

Jos ilmoituksessa on lueteltu kelpoisuusehto, aloitat hakemuksen "xxx:n mukainen kelpoisuuteni" eli yhdellä virkkeellä vastaat hakemuksen kysymykseen. Seuraavaksi luet ilmoituksen seuraavan ehdon, joka voi olla esimerkiksi "vaadimme 5 vuoden työkokemusta", johon myös kirjoitat yhden virkkeen. Sitten "arvostamme erityisesti ..." johon voit kertoa esim. harrastuksesi kautta hankitusta osaamisesta, vaikkapa luokanopettajaksi hakevana sivutoimisena kanttorina toimimisestasi silloin, kun tehtävään kuuluu lestadiolaispitäjällä koulun musiikinopetus.

Muuten ei kannata luetella ihan kaikkea hakemuksessa. Ensimmäinen kappale on se, jonka perusteella juuri sinun hakemuksesti niistä noin 140:sta nostetaan A-pinoon, josta luetaan myös cv:t.

Kyllä on totta. Työnantajat kuulemma haluavat tietää hakijasta, perhesuhteista ja harrastuksista ja se antaa lämpimän kuvan ihmisestä.

Näin ohjeistettiin työnhakukoulutuksessa. Ihmekään ettei mihinkään pääse jos hakemus on heti alusta lähtien päin helvettiä.

Alan kirjoittelemaan uusia hakemuksia. Tuskin niilläkään mihinkään pääsee mutta onpa kokeiltu.

Eikös se ole laitontakin kysellä hakijan perhesuhteita, seksuaalista suuntautumista ja silleen? Uskon myös, että on olemassa työnantajia, jotka eivät palkkaa pienten lasten äitejä, koska nämä kuitenkin ovat välillä töistä pois hoitamassa sairastuneita lapsiaan. Siksikään en näkisi pointtia oikein listata että meillä on Elmiira 2v, Aaron 4 v ja Julius 5 v, kun ne jonkun työnantajan silmiin voivat näyttäytyä vain päiväkodin aloittavien lasten korvatulehduskierteenä...

Varmaan joo noista esittelyistä tulee henkilöstä lämmin kuva. Töihin nyt kuitenkin halutaan ensisijaisesti asiantuntevaa ihmistä, ja sen oman asiantuntemuksen pitäisi olla se hakemuksen pääpointti. Ei siitä varmasti ole haittaakaan, jos työhakemuksen lopussa mainitaan harrastuksia tai muuta sellaista. Mutta jos työhakemuksen alku ja/tai pääpaino on jotain koiranhoitoa ja omakotitalossa asumista, niin kyllä se luo vaikutelman kompetenssin puutteesta ja mahdollisesti vähän yksinkertaisesta ihmisestä.

En tiedä mitä näillä CV-kursseilla opetetaan, mutta kuulostaa siltä, että oikeanlaisen hakemuksen tekeminen on jotenkin paisuteltu ja yliarvostettu juttu. Työnantaja haluaa vain yleiskäsityksen hakijasta ja varmasti haluaa tavata henkilökohtaisesti kaikki potentiaaliset ehdokkaat. Jotenkin tuntuisi ihan hassulta, että työpaikan saannin ratkaisisi jotkut hakemuksen yksityiskohdat tai vaikkapa se, onko erillistä ansioluetteloa vai ei. (Toki tässäkin on poikkeukset, tietysti jos hakee yliopiston professuuria, pitää olla asianmukainen CV. Puhun nyt kuitenkin enemmän normityöpaikoista, enkä usko että keneltäkään jää saamatta paikka kaupan kassalle / sihteeriksi / yläkoulun opeksi jne. sen vuoksi, että CV uupuu.)

Riittää, että hakemus on selkeä ja nopeasti plarattava, siinä on tarvittava sisältö (koulutus jne.) eikä mitään negatiivisia juttuja tyyliin riipivät kirjoitusvirheet, selkeä lukihäiriö, kahvitahraa paperilla jne. Meille kyllä pääsisi haastatteluun ihan vaan soittamalla ja kertomalla tarvittavat taikasanat. Tietenkään jos paikkaan tulee 200 hakemusta, ei ajankäytöllisesti ole mahdollista muuta kuin ottaa valmiiksi toimitettuja hakemuksia vastaan.

Ja 102 oli siis edelleen 46. Olen sillä nimennyt kaikki viestini, kun aiemmin ketjussa joku hyökkäävästi syytteli vaikka ja mistä jonkun muun kirjoittamasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tässä ketjussa joku kertoo millaisia hakemuksia ei pidä tehdä, mutta jättää kertomatta, että minkälainen olisi hyvä.

Itse en tarvitse töitä, mutta voisitko sinä, rekrytoinnin ammattilainen, kertoa ihan tarkasti, että miten se hakemus pitää aloittaa. Ap varmasti haluaa tietää, mikä sitten on se oleellinen tapa jne. jos oman itsen esittely ei ole ok.

En ole rekryämisen ammattilainen mutta rekryjä hoitanut, vastaan silti. 😃

Riippuu tietysti alasta ja paikkakunnasta, mutta ei meille ole hyviä hakijoita koskaan liikaa ollut.

Ensisijaisesti joukosta karsitaan ne, joilla ei ole alan koulutusta. Ihan hirvittävä määrä hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka ilmeisesti vain koettavat kepillä jäätä. Siis ihmisiä jotka omaavat jonkun samanhenkisen koulutuksen tai jopa kysyvät, että voisivatko tulla töihin kun ovat nopeita oppimaan. Joka kerta. Tämän kokemukseni perusteella en kehottaisi masentumaan isosta hakijamääristä, sillä niistä puolet voi olla hupihakijoita.

Toiseksi karsitaan joukosta ne, joilla ei ole tuoretta kokemusta alalta. Varmaan voi olla hyvä tyyppi joku 9 viimeistä vuotta lasten kanssa kotona ollut tyyppi, mutta ei ole mitään intoa kokeilla jos tarjolla on joku vuoden sisällä töissä ollut.

Kolmanneksi katsotaan työkokemusta. Ne joilla on sitä yli viisi vuotta, ovat parempia hakijoita kuin vähemmän kokemusta omaavat.

Neljänneksi tyyppi saisi olla ns. normaali ja mieluiten vielä hyvä tyyppi. Saa olla vanha tai läski, mutta pitäisi olla siistin ja fiksun näköinen - ei suttainen, likainen tai homssuinen. Pitää siis näyttää siltä että voi näyttää asiakkaille ja puheäänen sellainen että voi päästää puhelimeen vastaamaan (sellainen viinan polttama viskibassoääni tai venäläinen aksentti ei vaan oikein sovi imagoon). Sellainen tyyppi joka osaa tavattaessa katsoa silmiin, jutella järkeviä ja käyttäytyä järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Saa jännittää, ne on aina parastaan yrittäviä, leuhkemman oloiset rapean palkkatoiveet esittäjät tietää aina ongelmia.

Hyvä työhakemus on ennemmin lyhyehkö kuin liian pitkä. Jos on koulutuksia ja kursseja pitkästi niin toki ne kannattaa listata. Mieluusti hakemuksesta selviää yhdellä silmäyksellä milloin on valmistunut ja mistä (ja mihin) ja se, missä juuri nyt työskentelee. Ei sillä rekryn kannalta ole ainakaan meille väliä, onko lapsia vai ei tms. Harrastuksia voi mainita jos ne jotenkin tukevat työtä, mutta en ole sellaiseen törmännyt. Lähinnä kokemukseni mukaan sillä liibalaaballa koetetaan täyttää hakemusta kun ei ole mitään oikeaa hakemukseen kirjoitettavaa.

Miten ihmeessä sinä kehtaat nimittää osaa hakijoita hupihakijoiksi? Ihan tosissaan he hakevat, mutta eivät välttämättä omasta halustaan. Jos työvoimatoimiston virkailija on suuressa viisaudessaan päättänyt, että sinun täytyy hakea tätä paikkaa, vaikka koulutus ja työkokemus ei ole sinne päinkään, niin sitä on pakko hakea. Olet sinä kyllä ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kääntöpuolena. Me saimme yhden hakemuksen, josta kiitimme. Meille ei valitettavasti kelvannut kyseinen henkilö. Sen verran vinkeä henkilö-/työhistoria ja löydettiin netistä muutama kuva, jotka nyt ei rohkaissut edes kokeilemaan.

Jouduimme ottamaan sikakalliin työntekijän vuokrafirman kautta. Ei paljon naurata. Saa vähemmän palkkaa kuin olisimme maksaneet suoraan + tulee kalliimmaksi. Että silleen.

Laman aikana työpaikat menevät kuin kuumille kiville.

Koska työttömiä on paljon myös keskinäinen "viidakkorumpu" toimii tehokkaasti avoinna olevista työpaikoista.

Jos kukaan ei hae paikkaan (sama työpaikkaa notkuu mollilla, tmv) niin siellä on aivan takuulla siinä paikassa jotain perustavanlaatuista vinossa.

Katsos kukaan ei halua mennä paiskimaan töitä (vielä oikein hakea sinne hakemuksella!) esim paikkaan missä palkka maksetaan jos muistetaan esimiehen käsi rannetta myöten persuuksissa täysin sairaassa työyhteisössä jossa edellä mainituista asioista huolimatta esimies käyttäytyy kuin tekisi työttömän palkatessaan suurenkin palveluksen. Että silleen.

Mut on valittu kerran paikkaa, johon oli vain 15 hakijaa. Ihmettelivät hakijoiden vähäistä määrää. Olin kyllä kuullut paikan huonosta maineesta, mutta sehän oli ihan hirveä. Siellä pärjää vain kovat tyypit ja hyvät perseennuolijat. Onneksi pääsi muualle. 

Paradoksaalista vielä tässä se, että täysin karseat työpaikat karseilla työehdoilla, jonne ei kukaan juuri näistä syystä halua - tulevat julkisuuteen kohinalla työnhakijoita syyllistävään tyyliin : töitä olisi täälläkin mutta työttömille ei työ kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tässä ketjussa joku kertoo millaisia hakemuksia ei pidä tehdä, mutta jättää kertomatta, että minkälainen olisi hyvä.

Itse en tarvitse töitä, mutta voisitko sinä, rekrytoinnin ammattilainen, kertoa ihan tarkasti, että miten se hakemus pitää aloittaa. Ap varmasti haluaa tietää, mikä sitten on se oleellinen tapa jne. jos oman itsen esittely ei ole ok.

En ole rekryämisen ammattilainen mutta rekryjä hoitanut, vastaan silti. 😃

Riippuu tietysti alasta ja paikkakunnasta, mutta ei meille ole hyviä hakijoita koskaan liikaa ollut.

Ensisijaisesti joukosta karsitaan ne, joilla ei ole alan koulutusta. Ihan hirvittävä määrä hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka ilmeisesti vain koettavat kepillä jäätä. Siis ihmisiä jotka omaavat jonkun samanhenkisen koulutuksen tai jopa kysyvät, että voisivatko tulla töihin kun ovat nopeita oppimaan. Joka kerta. Tämän kokemukseni perusteella en kehottaisi masentumaan isosta hakijamääristä, sillä niistä puolet voi olla hupihakijoita.

Toiseksi karsitaan joukosta ne, joilla ei ole tuoretta kokemusta alalta. Varmaan voi olla hyvä tyyppi joku 9 viimeistä vuotta lasten kanssa kotona ollut tyyppi, mutta ei ole mitään intoa kokeilla jos tarjolla on joku vuoden sisällä töissä ollut.

Kolmanneksi katsotaan työkokemusta. Ne joilla on sitä yli viisi vuotta, ovat parempia hakijoita kuin vähemmän kokemusta omaavat.

Neljänneksi tyyppi saisi olla ns. normaali ja mieluiten vielä hyvä tyyppi. Saa olla vanha tai läski, mutta pitäisi olla siistin ja fiksun näköinen - ei suttainen, likainen tai homssuinen. Pitää siis näyttää siltä että voi näyttää asiakkaille ja puheäänen sellainen että voi päästää puhelimeen vastaamaan (sellainen viinan polttama viskibassoääni tai venäläinen aksentti ei vaan oikein sovi imagoon). Sellainen tyyppi joka osaa tavattaessa katsoa silmiin, jutella järkeviä ja käyttäytyä järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Saa jännittää, ne on aina parastaan yrittäviä, leuhkemman oloiset rapean palkkatoiveet esittäjät tietää aina ongelmia.

Hyvä työhakemus on ennemmin lyhyehkö kuin liian pitkä. Jos on koulutuksia ja kursseja pitkästi niin toki ne kannattaa listata. Mieluusti hakemuksesta selviää yhdellä silmäyksellä milloin on valmistunut ja mistä (ja mihin) ja se, missä juuri nyt työskentelee. Ei sillä rekryn kannalta ole ainakaan meille väliä, onko lapsia vai ei tms. Harrastuksia voi mainita jos ne jotenkin tukevat työtä, mutta en ole sellaiseen törmännyt. Lähinnä kokemukseni mukaan sillä liibalaaballa koetetaan täyttää hakemusta kun ei ole mitään oikeaa hakemukseen kirjoitettavaa.

Miten ihmeessä sinä kehtaat nimittää osaa hakijoita hupihakijoiksi? Ihan tosissaan he hakevat, mutta eivät välttämättä omasta halustaan. Jos työvoimatoimiston virkailija on suuressa viisaudessaan päättänyt, että sinun täytyy hakea tätä paikkaa, vaikka koulutus ja työkokemus ei ole sinne päinkään, niin sitä on pakko hakea. Olet sinä kyllä ylimielinen.

Olen pahoillani, jos vaikutan ylimieliseltä tai aiheutan huonoa mieltä.

Hupihakijoilta sellaiset hakijat kuitenkin vaikuttavat. Jos haetaan vaikkapa muuraria itsenäiseen työhön, mitä ihmeen iloa on hakijasta joka on käynyt maalarikoulun? Lisäksi on muurarin paikan hakijoita, jotka kertovat käyneensä alun toista vuotta maalarilinjaa. Lisäksi muurarin paikkaa hakee ihmisiä, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 maalariksi ja olleet sen jälkeen lasten kanssa kotona. Muutama voi myös ilmoittautua muurariksi ihan peruskoulupohjalta ja jopa ehdottaa oppisopimuskoulutusta, jossa työnantaja maksaisi palkkaa alan opiskelusta.

Eihän tuollaisia hakijoita voi mitenkään palkata töihin, joista heillä ei ole mitään hajuakaan. Ymmärrän hyvin, että tämän voi kokea loukkaavana, mutta minusta em. kaltaisten hakemusten kirjo on nimenomaan hupaisaa ja kertoo nimenomaan siitä mitä sanotkin, ettei hakija todella edes halua siirtyä (takaisin) työelämään.

T. 46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kääntöpuolena. Me saimme yhden hakemuksen, josta kiitimme. Meille ei valitettavasti kelvannut kyseinen henkilö. Sen verran vinkeä henkilö-/työhistoria ja löydettiin netistä muutama kuva, jotka nyt ei rohkaissut edes kokeilemaan.

Jouduimme ottamaan sikakalliin työntekijän vuokrafirman kautta. Ei paljon naurata. Saa vähemmän palkkaa kuin olisimme maksaneet suoraan + tulee kalliimmaksi. Että silleen.

Laman aikana työpaikat menevät kuin kuumille kiville.

Koska työttömiä on paljon myös keskinäinen "viidakkorumpu" toimii tehokkaasti avoinna olevista työpaikoista.

Jos kukaan ei hae paikkaan (sama työpaikkaa notkuu mollilla, tmv) niin siellä on aivan takuulla siinä paikassa jotain perustavanlaatuista vinossa.

Katsos kukaan ei halua mennä paiskimaan töitä (vielä oikein hakea sinne hakemuksella!) esim paikkaan missä palkka maksetaan jos muistetaan esimiehen käsi rannetta myöten persuuksissa täysin sairaassa työyhteisössä jossa edellä mainituista asioista huolimatta esimies käyttäytyy kuin tekisi työttömän palkatessaan suurenkin palveluksen. Että silleen.

Mut on valittu kerran paikkaa, johon oli vain 15 hakijaa. Ihmettelivät hakijoiden vähäistä määrää. Olin kyllä kuullut paikan huonosta maineesta, mutta sehän oli ihan hirveä. Siellä pärjää vain kovat tyypit ja hyvät perseennuolijat. Onneksi pääsi muualle. 

Kannattaa ottaa selvää työpaikasta minne hakee mahdollisimman paljon tietoa etukäteen. Näin moni tekeekin nykypäivänä. TE-toimiston työnhakuosoitukset ovat randomeja ja niihin ei voi juuriaan vaikuttaa - edes ammatti-alaan mihin joutuu/pääsee työhaastatteluun mikä on sekä erittäin koomista että traagista riippuen asiantuntijan järkevyydestä.

Jos työpaikalla on huono maine ei sinne kukaan halua. Piste.

Tämä ei ollut mikään outo paikka, vaan paikkakunnalla näkyvä toimija, jossa henkilöstömäärä on iso. Mutta tiesin, että siellä ovet käy tiuhaan. Siinä yksikössä, missä itse olin, oli pienempi vaihtuvuus, mutta päällikkö vaihtui tiuhaan. Huomasin, että siellä on töissä yksi hyvä tyyppi, jolla ei koulutus riitä parempiin, sekä yksi muodollisesti pätevä, mutta osaaminen puuttuu. Eli tyyppejä, jotka eivät pääse muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Nyt sitten kerrot miten se hakemus aloitetaan oikein Sinun mielestäsi! Työkkärin kursseilla, kouluissa ja tutkinnoissa opastetaan aloittamaan hakemus juuri noin. Kaikki siis opastavat väärin :(

Voinko siis aloittaa räväkästi: Moi mä on Se-ja-Se, tuun teille töihin. Vai miten tässä kuuluisi toimia. Entäs palkkatoive? Firma on ajatellut x-summaa ja mä reilusti enemmän. Paljastanko tämän heti hakemuksessa vai vasta haastattelussa?

Ei voi olla totta! Ei taatusti yhdelläkään OIKEALLA työnhakukurssilla opeteta aloittamaan hakemusta " olen 55-vuotias nainen". Ei vaan aloitetaan LUKEMALLA TYÖPAIKKAILMOITUS.

Jos ilmoituksessa on lueteltu kelpoisuusehto, aloitat hakemuksen "xxx:n mukainen kelpoisuuteni" eli yhdellä virkkeellä vastaat hakemuksen kysymykseen. Seuraavaksi luet ilmoituksen seuraavan ehdon, joka voi olla esimerkiksi "vaadimme 5 vuoden työkokemusta", johon myös kirjoitat yhden virkkeen. Sitten "arvostamme erityisesti ..." johon voit kertoa esim. harrastuksesi kautta hankitusta osaamisesta, vaikkapa luokanopettajaksi hakevana sivutoimisena kanttorina toimimisestasi silloin, kun tehtävään kuuluu lestadiolaispitäjällä koulun musiikinopetus.

Muuten ei kannata luetella ihan kaikkea hakemuksessa. Ensimmäinen kappale on se, jonka perusteella juuri sinun hakemuksesti niistä noin 140:sta nostetaan A-pinoon, josta luetaan myös cv:t.

Kyllä on totta. Työnantajat kuulemma haluavat tietää hakijasta, perhesuhteista ja harrastuksista ja se antaa lämpimän kuvan ihmisestä.

Näin ohjeistettiin työnhakukoulutuksessa. Ihmekään ettei mihinkään pääse jos hakemus on heti alusta lähtien päin helvettiä.

Alan kirjoittelemaan uusia hakemuksia. Tuskin niilläkään mihinkään pääsee mutta onpa kokeiltu.

Ehkä hyvin "lämpimiä" henkilöitä halutaan joihinkin tiettyihin tehtäviin. Epäilemättä puhelinmyyjäksi halutaan henkilö, joka on neljän lapsen yksinhuoltaja, kouluttamaton ja harrastaa kodinhoitoa - jotta on paras mahdollinen henkilö kauppaamaan epätoivoisesti vaikka vauvalehteä!

Totuus on se, että hakijan perhesuhteitten ja harrastusten esittelyllä alkavaa hakemusta ei lueta  4. kappaleeseen saakka, jossa hän vakuuttaa olevansa täysin pätevä 20 vuoden työkokemuksella. Eikä hänen cv siirry esikarsinnasta seuraavaan vaiheeseen, vaikka se olisikin asianmukaisesti aloitettu viimeisellä työsuhteella ja relevantilla koulutuksella ja muutenkin täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tässä ketjussa joku kertoo millaisia hakemuksia ei pidä tehdä, mutta jättää kertomatta, että minkälainen olisi hyvä.

Itse en tarvitse töitä, mutta voisitko sinä, rekrytoinnin ammattilainen, kertoa ihan tarkasti, että miten se hakemus pitää aloittaa. Ap varmasti haluaa tietää, mikä sitten on se oleellinen tapa jne. jos oman itsen esittely ei ole ok.

En ole rekryämisen ammattilainen mutta rekryjä hoitanut, vastaan silti. 😃

Riippuu tietysti alasta ja paikkakunnasta, mutta ei meille ole hyviä hakijoita koskaan liikaa ollut.

Ensisijaisesti joukosta karsitaan ne, joilla ei ole alan koulutusta. Ihan hirvittävä määrä hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka ilmeisesti vain koettavat kepillä jäätä. Siis ihmisiä jotka omaavat jonkun samanhenkisen koulutuksen tai jopa kysyvät, että voisivatko tulla töihin kun ovat nopeita oppimaan. Joka kerta. Tämän kokemukseni perusteella en kehottaisi masentumaan isosta hakijamääristä, sillä niistä puolet voi olla hupihakijoita.

Toiseksi karsitaan joukosta ne, joilla ei ole tuoretta kokemusta alalta. Varmaan voi olla hyvä tyyppi joku 9 viimeistä vuotta lasten kanssa kotona ollut tyyppi, mutta ei ole mitään intoa kokeilla jos tarjolla on joku vuoden sisällä töissä ollut.

Kolmanneksi katsotaan työkokemusta. Ne joilla on sitä yli viisi vuotta, ovat parempia hakijoita kuin vähemmän kokemusta omaavat.

Neljänneksi tyyppi saisi olla ns. normaali ja mieluiten vielä hyvä tyyppi. Saa olla vanha tai läski, mutta pitäisi olla siistin ja fiksun näköinen - ei suttainen, likainen tai homssuinen. Pitää siis näyttää siltä että voi näyttää asiakkaille ja puheäänen sellainen että voi päästää puhelimeen vastaamaan (sellainen viinan polttama viskibassoääni tai venäläinen aksentti ei vaan oikein sovi imagoon). Sellainen tyyppi joka osaa tavattaessa katsoa silmiin, jutella järkeviä ja käyttäytyä järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Saa jännittää, ne on aina parastaan yrittäviä, leuhkemman oloiset rapean palkkatoiveet esittäjät tietää aina ongelmia.

Hyvä työhakemus on ennemmin lyhyehkö kuin liian pitkä. Jos on koulutuksia ja kursseja pitkästi niin toki ne kannattaa listata. Mieluusti hakemuksesta selviää yhdellä silmäyksellä milloin on valmistunut ja mistä (ja mihin) ja se, missä juuri nyt työskentelee. Ei sillä rekryn kannalta ole ainakaan meille väliä, onko lapsia vai ei tms. Harrastuksia voi mainita jos ne jotenkin tukevat työtä, mutta en ole sellaiseen törmännyt. Lähinnä kokemukseni mukaan sillä liibalaaballa koetetaan täyttää hakemusta kun ei ole mitään oikeaa hakemukseen kirjoitettavaa.

Miten ihmeessä sinä kehtaat nimittää osaa hakijoita hupihakijoiksi? Ihan tosissaan he hakevat, mutta eivät välttämättä omasta halustaan. Jos työvoimatoimiston virkailija on suuressa viisaudessaan päättänyt, että sinun täytyy hakea tätä paikkaa, vaikka koulutus ja työkokemus ei ole sinne päinkään, niin sitä on pakko hakea. Olet sinä kyllä ylimielinen.

Olen pahoillani, jos vaikutan ylimieliseltä tai aiheutan huonoa mieltä.

Hupihakijoilta sellaiset hakijat kuitenkin vaikuttavat. Jos haetaan vaikkapa muuraria itsenäiseen työhön, mitä ihmeen iloa on hakijasta joka on käynyt maalarikoulun? Lisäksi on muurarin paikan hakijoita, jotka kertovat käyneensä alun toista vuotta maalarilinjaa. Lisäksi muurarin paikkaa hakee ihmisiä, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 maalariksi ja olleet sen jälkeen lasten kanssa kotona. Muutama voi myös ilmoittautua muurariksi ihan peruskoulupohjalta ja jopa ehdottaa oppisopimuskoulutusta, jossa työnantaja maksaisi palkkaa alan opiskelusta.

Eihän tuollaisia hakijoita voi mitenkään palkata töihin, joista heillä ei ole mitään hajuakaan. Ymmärrän hyvin, että tämän voi kokea loukkaavana, mutta minusta em. kaltaisten hakemusten kirjo on nimenomaan hupaisaa ja kertoo nimenomaan siitä mitä sanotkin, ettei hakija todella edes halua siirtyä (takaisin) työelämään.

T. 46

Esitä tuo kysymys sille te-toimiston virkailijalle, joka on lähettänyt työ"tarjoukset" niille maalareille. Joku on perustavanlaatuisesti pielessä työvoima"palveluissa", jos heille todella ihan kuka tahansa rakennusalan ihminen on periaatteessa sopiva muurariksi.

Loukkaavaa se on myös niille maalareille, jotka ovat sen työtarjouksen saaneet. He tietävät, että pienimmän riesan tie on tehdä hupihakemus, kun toinen vaihtoehto on tapella karenssista työkkärin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Nyt sitten kerrot miten se hakemus aloitetaan oikein Sinun mielestäsi! Työkkärin kursseilla, kouluissa ja tutkinnoissa opastetaan aloittamaan hakemus juuri noin. Kaikki siis opastavat väärin :(

Voinko siis aloittaa räväkästi: Moi mä on Se-ja-Se, tuun teille töihin. Vai miten tässä kuuluisi toimia. Entäs palkkatoive? Firma on ajatellut x-summaa ja mä reilusti enemmän. Paljastanko tämän heti hakemuksessa vai vasta haastattelussa?

Ei voi olla totta! Ei taatusti yhdelläkään OIKEALLA työnhakukurssilla opeteta aloittamaan hakemusta " olen 55-vuotias nainen". Ei vaan aloitetaan LUKEMALLA TYÖPAIKKAILMOITUS.

Jos ilmoituksessa on lueteltu kelpoisuusehto, aloitat hakemuksen "xxx:n mukainen kelpoisuuteni" eli yhdellä virkkeellä vastaat hakemuksen kysymykseen. Seuraavaksi luet ilmoituksen seuraavan ehdon, joka voi olla esimerkiksi "vaadimme 5 vuoden työkokemusta", johon myös kirjoitat yhden virkkeen. Sitten "arvostamme erityisesti ..." johon voit kertoa esim. harrastuksesi kautta hankitusta osaamisesta, vaikkapa luokanopettajaksi hakevana sivutoimisena kanttorina toimimisestasi silloin, kun tehtävään kuuluu lestadiolaispitäjällä koulun musiikinopetus.

Muuten ei kannata luetella ihan kaikkea hakemuksessa. Ensimmäinen kappale on se, jonka perusteella juuri sinun hakemuksesti niistä noin 140:sta nostetaan A-pinoon, josta luetaan myös cv:t.

Kyllä on totta. Työnantajat kuulemma haluavat tietää hakijasta, perhesuhteista ja harrastuksista ja se antaa lämpimän kuvan ihmisestä.

Näin ohjeistettiin työnhakukoulutuksessa. Ihmekään ettei mihinkään pääse jos hakemus on heti alusta lähtien päin helvettiä.

Alan kirjoittelemaan uusia hakemuksia. Tuskin niilläkään mihinkään pääsee mutta onpa kokeiltu.

Hakemus kannattaa aloittaa kertomalla, että miksi hakee kyseistä paikkaa. Siinä saa heti parilla lauseella osoitettua motivaatiota ja sopivuutta tehtävään. Toidessa kappaleessa voi höpöttää sit iästä ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tässä ketjussa joku kertoo millaisia hakemuksia ei pidä tehdä, mutta jättää kertomatta, että minkälainen olisi hyvä.

Itse en tarvitse töitä, mutta voisitko sinä, rekrytoinnin ammattilainen, kertoa ihan tarkasti, että miten se hakemus pitää aloittaa. Ap varmasti haluaa tietää, mikä sitten on se oleellinen tapa jne. jos oman itsen esittely ei ole ok.

En ole rekryämisen ammattilainen mutta rekryjä hoitanut, vastaan silti. 😃

Riippuu tietysti alasta ja paikkakunnasta, mutta ei meille ole hyviä hakijoita koskaan liikaa ollut.

Ensisijaisesti joukosta karsitaan ne, joilla ei ole alan koulutusta. Ihan hirvittävä määrä hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka ilmeisesti vain koettavat kepillä jäätä. Siis ihmisiä jotka omaavat jonkun samanhenkisen koulutuksen tai jopa kysyvät, että voisivatko tulla töihin kun ovat nopeita oppimaan. Joka kerta. Tämän kokemukseni perusteella en kehottaisi masentumaan isosta hakijamääristä, sillä niistä puolet voi olla hupihakijoita.

Toiseksi karsitaan joukosta ne, joilla ei ole tuoretta kokemusta alalta. Varmaan voi olla hyvä tyyppi joku 9 viimeistä vuotta lasten kanssa kotona ollut tyyppi, mutta ei ole mitään intoa kokeilla jos tarjolla on joku vuoden sisällä töissä ollut.

Kolmanneksi katsotaan työkokemusta. Ne joilla on sitä yli viisi vuotta, ovat parempia hakijoita kuin vähemmän kokemusta omaavat.

Neljänneksi tyyppi saisi olla ns. normaali ja mieluiten vielä hyvä tyyppi. Saa olla vanha tai läski, mutta pitäisi olla siistin ja fiksun näköinen - ei suttainen, likainen tai homssuinen. Pitää siis näyttää siltä että voi näyttää asiakkaille ja puheäänen sellainen että voi päästää puhelimeen vastaamaan (sellainen viinan polttama viskibassoääni tai venäläinen aksentti ei vaan oikein sovi imagoon). Sellainen tyyppi joka osaa tavattaessa katsoa silmiin, jutella järkeviä ja käyttäytyä järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Saa jännittää, ne on aina parastaan yrittäviä, leuhkemman oloiset rapean palkkatoiveet esittäjät tietää aina ongelmia.

Hyvä työhakemus on ennemmin lyhyehkö kuin liian pitkä. Jos on koulutuksia ja kursseja pitkästi niin toki ne kannattaa listata. Mieluusti hakemuksesta selviää yhdellä silmäyksellä milloin on valmistunut ja mistä (ja mihin) ja se, missä juuri nyt työskentelee. Ei sillä rekryn kannalta ole ainakaan meille väliä, onko lapsia vai ei tms. Harrastuksia voi mainita jos ne jotenkin tukevat työtä, mutta en ole sellaiseen törmännyt. Lähinnä kokemukseni mukaan sillä liibalaaballa koetetaan täyttää hakemusta kun ei ole mitään oikeaa hakemukseen kirjoitettavaa.

Miten ihmeessä sinä kehtaat nimittää osaa hakijoita hupihakijoiksi? Ihan tosissaan he hakevat, mutta eivät välttämättä omasta halustaan. Jos työvoimatoimiston virkailija on suuressa viisaudessaan päättänyt, että sinun täytyy hakea tätä paikkaa, vaikka koulutus ja työkokemus ei ole sinne päinkään, niin sitä on pakko hakea. Olet sinä kyllä ylimielinen.

Olen pahoillani, jos vaikutan ylimieliseltä tai aiheutan huonoa mieltä.

Hupihakijoilta sellaiset hakijat kuitenkin vaikuttavat. Jos haetaan vaikkapa muuraria itsenäiseen työhön, mitä ihmeen iloa on hakijasta joka on käynyt maalarikoulun? Lisäksi on muurarin paikan hakijoita, jotka kertovat käyneensä alun toista vuotta maalarilinjaa. Lisäksi muurarin paikkaa hakee ihmisiä, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 maalariksi ja olleet sen jälkeen lasten kanssa kotona. Muutama voi myös ilmoittautua muurariksi ihan peruskoulupohjalta ja jopa ehdottaa oppisopimuskoulutusta, jossa työnantaja maksaisi palkkaa alan opiskelusta.

Eihän tuollaisia hakijoita voi mitenkään palkata töihin, joista heillä ei ole mitään hajuakaan. Ymmärrän hyvin, että tämän voi kokea loukkaavana, mutta minusta em. kaltaisten hakemusten kirjo on nimenomaan hupaisaa ja kertoo nimenomaan siitä mitä sanotkin, ettei hakija todella edes halua siirtyä (takaisin) työelämään.

T. 46

Esitä tuo kysymys sille te-toimiston virkailijalle, joka on lähettänyt työ"tarjoukset" niille maalareille. Joku on perustavanlaatuisesti pielessä työvoima"palveluissa", jos heille todella ihan kuka tahansa rakennusalan ihminen on periaatteessa sopiva muurariksi.

Loukkaavaa se on myös niille maalareille, jotka ovat sen työtarjouksen saaneet. He tietävät, että pienimmän riesan tie on tehdä hupihakemus, kun toinen vaihtoehto on tapella karenssista työkkärin kanssa.

Yksi täysin käsittämätön nöyryytyksen muoto on velvoittaa täysin pätemätön tai riittämättömällä ammatiosaamisella varustettu työnhakija laatimaan työhakemus työpaikkaan mihin jo ammattinimikkeestä käy selväksi ettei hän millään muotoa ole luokiteltavissa sopivaksi siihen, että häntä edes harkittaisiin muuta kuin vitsimielessä.

Silti tätä tapahtuu.

Miksi?

Kukaan ei siis velvoita tai edellytä näiltä työnhaun asiantuntijoilta harkintakykyä ja huolellisuutta  joka estäisi moisen täysin turhan ja työnhakijoilta/työnantajilta aikaavievän ja työlään toimenpiteen?

Vierailija kirjoitti:

Huh. Hain työpaikkaa, johon vaatimuksena soveltuva korkeakoulututkinto.

Onko itsetuntosi todellakin noin huono, että jouduit tekemään taas uuden aloituksen jossa kerrot korkeakoulututkinnostasi?

Jos ei ole mitään muuta annettavaa, kuin korkeakoulutus niin ehkäpä siinä on syy miksi et työpaikkaa saa.

Moniin työpaikkoihin nykyään pitää olla osaamista ja ammattitaitoa eikä pelkkä "minulla on korkeakoulututkinto" enää riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Nyt sitten kerrot miten se hakemus aloitetaan oikein Sinun mielestäsi! Työkkärin kursseilla, kouluissa ja tutkinnoissa opastetaan aloittamaan hakemus juuri noin. Kaikki siis opastavat väärin :(

Voinko siis aloittaa räväkästi: Moi mä on Se-ja-Se, tuun teille töihin. Vai miten tässä kuuluisi toimia. Entäs palkkatoive? Firma on ajatellut x-summaa ja mä reilusti enemmän. Paljastanko tämän heti hakemuksessa vai vasta haastattelussa?

Ei voi olla totta! Ei taatusti yhdelläkään OIKEALLA työnhakukurssilla opeteta aloittamaan hakemusta " olen 55-vuotias nainen". Ei vaan aloitetaan LUKEMALLA TYÖPAIKKAILMOITUS.

Jos ilmoituksessa on lueteltu kelpoisuusehto, aloitat hakemuksen "xxx:n mukainen kelpoisuuteni" eli yhdellä virkkeellä vastaat hakemuksen kysymykseen. Seuraavaksi luet ilmoituksen seuraavan ehdon, joka voi olla esimerkiksi "vaadimme 5 vuoden työkokemusta", johon myös kirjoitat yhden virkkeen. Sitten "arvostamme erityisesti ..." johon voit kertoa esim. harrastuksesi kautta hankitusta osaamisesta, vaikkapa luokanopettajaksi hakevana sivutoimisena kanttorina toimimisestasi silloin, kun tehtävään kuuluu lestadiolaispitäjällä koulun musiikinopetus.

Muuten ei kannata luetella ihan kaikkea hakemuksessa. Ensimmäinen kappale on se, jonka perusteella juuri sinun hakemuksesti niistä noin 140:sta nostetaan A-pinoon, josta luetaan myös cv:t.

Kyllä on totta. Työnantajat kuulemma haluavat tietää hakijasta, perhesuhteista ja harrastuksista ja se antaa lämpimän kuvan ihmisestä.

Näin ohjeistettiin työnhakukoulutuksessa. Ihmekään ettei mihinkään pääse jos hakemus on heti alusta lähtien päin helvettiä.

Alan kirjoittelemaan uusia hakemuksia. Tuskin niilläkään mihinkään pääsee mutta onpa kokeiltu.

Eikös se ole laitontakin kysellä hakijan perhesuhteita, seksuaalista suuntautumista ja silleen? Uskon myös, että on olemassa työnantajia, jotka eivät palkkaa pienten lasten äitejä, koska nämä kuitenkin ovat välillä töistä pois hoitamassa sairastuneita lapsiaan. Siksikään en näkisi pointtia oikein listata että meillä on Elmiira 2v, Aaron 4 v ja Julius 5 v, kun ne jonkun työnantajan silmiin voivat näyttäytyä vain päiväkodin aloittavien lasten korvatulehduskierteenä...

Varmaan joo noista esittelyistä tulee henkilöstä lämmin kuva. Töihin nyt kuitenkin halutaan ensisijaisesti asiantuntevaa ihmistä, ja sen oman asiantuntemuksen pitäisi olla se hakemuksen pääpointti. Ei siitä varmasti ole haittaakaan, jos työhakemuksen lopussa mainitaan harrastuksia tai muuta sellaista. Mutta jos työhakemuksen alku ja/tai pääpaino on jotain koiranhoitoa ja omakotitalossa asumista, niin kyllä se luo vaikutelman kompetenssin puutteesta ja mahdollisesti vähän yksinkertaisesta ihmisestä.

En tiedä mitä näillä CV-kursseilla opetetaan, mutta kuulostaa siltä, että oikeanlaisen hakemuksen tekeminen on jotenkin paisuteltu ja yliarvostettu juttu. Työnantaja haluaa vain yleiskäsityksen hakijasta ja varmasti haluaa tavata henkilökohtaisesti kaikki potentiaaliset ehdokkaat. Jotenkin tuntuisi ihan hassulta, että työpaikan saannin ratkaisisi jotkut hakemuksen yksityiskohdat tai vaikkapa se, onko erillistä ansioluetteloa vai ei. (Toki tässäkin on poikkeukset, tietysti jos hakee yliopiston professuuria, pitää olla asianmukainen CV. Puhun nyt kuitenkin enemmän normityöpaikoista, enkä usko että keneltäkään jää saamatta paikka kaupan kassalle / sihteeriksi / yläkoulun opeksi jne. sen vuoksi, että CV uupuu.)

Riittää, että hakemus on selkeä ja nopeasti plarattava, siinä on tarvittava sisältö (koulutus jne.) eikä mitään negatiivisia juttuja tyyliin riipivät kirjoitusvirheet, selkeä lukihäiriö, kahvitahraa paperilla jne. Meille kyllä pääsisi haastatteluun ihan vaan soittamalla ja kertomalla tarvittavat taikasanat. Tietenkään jos paikkaan tulee 200 hakemusta, ei ajankäytöllisesti ole mahdollista muuta kuin ottaa valmiiksi toimitettuja hakemuksia vastaan.

Hä. CV on se tärkeämpi osa hakemusta. Sen jälkeen hakemus ja mahdolliset työnäytteet. Ainakin, jos haetaan yhtään vaativampaan paikkaan. Sellainen on esimerkiksi se yläkoulun ope.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut valtion virastossa töissä jonkun aikaa, kahdessa eri virastossa. Muutama paikka tuli avoimeksi sinä aikana. Kaikkiin oli vähintään sata hakijaa, yhteen sen jälkeen kun olin jo lähtenyt 301. Yhtä lukuunottamatta kaikkiin otettiin sellainen, joka jo oli töissä ko. virastossa. Sitten kun siihen yhteen otettiin ulkopuolelta, määräaikaiset olivat katkeria. Mutta pomo halusi, että välillä otetaan uuttakin verta. 

Valtiolta työn haku on ihan turhaa ulkopuolelta, sen olen huomannut. Muutamassa haastattelussa olen käynyt vuosien saatossa, ja aina paikan on saanut joku talon sisältä. Ihan byrokratiaa vaan että laitetaan virat julkiseen hakuun, ja ajanhukkaa muille hakijoille.

Miksi et hae ensin määräaikaiseen työsuhteeseen, kuten ne muutkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Nyt sitten kerrot miten se hakemus aloitetaan oikein Sinun mielestäsi! Työkkärin kursseilla, kouluissa ja tutkinnoissa opastetaan aloittamaan hakemus juuri noin. Kaikki siis opastavat väärin :(

Voinko siis aloittaa räväkästi: Moi mä on Se-ja-Se, tuun teille töihin. Vai miten tässä kuuluisi toimia. Entäs palkkatoive? Firma on ajatellut x-summaa ja mä reilusti enemmän. Paljastanko tämän heti hakemuksessa vai vasta haastattelussa?

Ei voi olla totta! Ei taatusti yhdelläkään OIKEALLA työnhakukurssilla opeteta aloittamaan hakemusta " olen 55-vuotias nainen". Ei vaan aloitetaan LUKEMALLA TYÖPAIKKAILMOITUS.

Jos ilmoituksessa on lueteltu kelpoisuusehto, aloitat hakemuksen "xxx:n mukainen kelpoisuuteni" eli yhdellä virkkeellä vastaat hakemuksen kysymykseen. Seuraavaksi luet ilmoituksen seuraavan ehdon, joka voi olla esimerkiksi "vaadimme 5 vuoden työkokemusta", johon myös kirjoitat yhden virkkeen. Sitten "arvostamme erityisesti ..." johon voit kertoa esim. harrastuksesi kautta hankitusta osaamisesta, vaikkapa luokanopettajaksi hakevana sivutoimisena kanttorina toimimisestasi silloin, kun tehtävään kuuluu lestadiolaispitäjällä koulun musiikinopetus.

Muuten ei kannata luetella ihan kaikkea hakemuksessa. Ensimmäinen kappale on se, jonka perusteella juuri sinun hakemuksesti niistä noin 140:sta nostetaan A-pinoon, josta luetaan myös cv:t.

Kyllä on totta. Työnantajat kuulemma haluavat tietää hakijasta, perhesuhteista ja harrastuksista ja se antaa lämpimän kuvan ihmisestä.

Näin ohjeistettiin työnhakukoulutuksessa. Ihmekään ettei mihinkään pääse jos hakemus on heti alusta lähtien päin helvettiä.

Alan kirjoittelemaan uusia hakemuksia. Tuskin niilläkään mihinkään pääsee mutta onpa kokeiltu.

Hakemus kannattaa aloittaa kertomalla, että miksi hakee kyseistä paikkaa. Siinä saa heti parilla lauseella osoitettua motivaatiota ja sopivuutta tehtävään. Toidessa kappaleessa voi höpöttää sit iästä ym.

Missään kappaleessa ei höpötetä eikä varsinkaan iästä vaan kerrotaan siitä omasta kokemuksesta ja kyvyistä työn vaatimusten mukaan. Ei ihmekään että ihmiset valittaa täällä työttömyyttä, jos työhakemusten tekeminenkin on noin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tässä ketjussa joku kertoo millaisia hakemuksia ei pidä tehdä, mutta jättää kertomatta, että minkälainen olisi hyvä.

Itse en tarvitse töitä, mutta voisitko sinä, rekrytoinnin ammattilainen, kertoa ihan tarkasti, että miten se hakemus pitää aloittaa. Ap varmasti haluaa tietää, mikä sitten on se oleellinen tapa jne. jos oman itsen esittely ei ole ok.

En ole rekryämisen ammattilainen mutta rekryjä hoitanut, vastaan silti. 😃

Riippuu tietysti alasta ja paikkakunnasta, mutta ei meille ole hyviä hakijoita koskaan liikaa ollut.

Ensisijaisesti joukosta karsitaan ne, joilla ei ole alan koulutusta. Ihan hirvittävä määrä hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka ilmeisesti vain koettavat kepillä jäätä. Siis ihmisiä jotka omaavat jonkun samanhenkisen koulutuksen tai jopa kysyvät, että voisivatko tulla töihin kun ovat nopeita oppimaan. Joka kerta. Tämän kokemukseni perusteella en kehottaisi masentumaan isosta hakijamääristä, sillä niistä puolet voi olla hupihakijoita.

Toiseksi karsitaan joukosta ne, joilla ei ole tuoretta kokemusta alalta. Varmaan voi olla hyvä tyyppi joku 9 viimeistä vuotta lasten kanssa kotona ollut tyyppi, mutta ei ole mitään intoa kokeilla jos tarjolla on joku vuoden sisällä töissä ollut.

Kolmanneksi katsotaan työkokemusta. Ne joilla on sitä yli viisi vuotta, ovat parempia hakijoita kuin vähemmän kokemusta omaavat.

Neljänneksi tyyppi saisi olla ns. normaali ja mieluiten vielä hyvä tyyppi. Saa olla vanha tai läski, mutta pitäisi olla siistin ja fiksun näköinen - ei suttainen, likainen tai homssuinen. Pitää siis näyttää siltä että voi näyttää asiakkaille ja puheäänen sellainen että voi päästää puhelimeen vastaamaan (sellainen viinan polttama viskibassoääni tai venäläinen aksentti ei vaan oikein sovi imagoon). Sellainen tyyppi joka osaa tavattaessa katsoa silmiin, jutella järkeviä ja käyttäytyä järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Saa jännittää, ne on aina parastaan yrittäviä, leuhkemman oloiset rapean palkkatoiveet esittäjät tietää aina ongelmia.

Hyvä työhakemus on ennemmin lyhyehkö kuin liian pitkä. Jos on koulutuksia ja kursseja pitkästi niin toki ne kannattaa listata. Mieluusti hakemuksesta selviää yhdellä silmäyksellä milloin on valmistunut ja mistä (ja mihin) ja se, missä juuri nyt työskentelee. Ei sillä rekryn kannalta ole ainakaan meille väliä, onko lapsia vai ei tms. Harrastuksia voi mainita jos ne jotenkin tukevat työtä, mutta en ole sellaiseen törmännyt. Lähinnä kokemukseni mukaan sillä liibalaaballa koetetaan täyttää hakemusta kun ei ole mitään oikeaa hakemukseen kirjoitettavaa.

Miten ihmeessä sinä kehtaat nimittää osaa hakijoita hupihakijoiksi? Ihan tosissaan he hakevat, mutta eivät välttämättä omasta halustaan. Jos työvoimatoimiston virkailija on suuressa viisaudessaan päättänyt, että sinun täytyy hakea tätä paikkaa, vaikka koulutus ja työkokemus ei ole sinne päinkään, niin sitä on pakko hakea. Olet sinä kyllä ylimielinen.

Olen pahoillani, jos vaikutan ylimieliseltä tai aiheutan huonoa mieltä.

Hupihakijoilta sellaiset hakijat kuitenkin vaikuttavat. Jos haetaan vaikkapa muuraria itsenäiseen työhön, mitä ihmeen iloa on hakijasta joka on käynyt maalarikoulun? Lisäksi on muurarin paikan hakijoita, jotka kertovat käyneensä alun toista vuotta maalarilinjaa. Lisäksi muurarin paikkaa hakee ihmisiä, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 maalariksi ja olleet sen jälkeen lasten kanssa kotona. Muutama voi myös ilmoittautua muurariksi ihan peruskoulupohjalta ja jopa ehdottaa oppisopimuskoulutusta, jossa työnantaja maksaisi palkkaa alan opiskelusta.

Eihän tuollaisia hakijoita voi mitenkään palkata töihin, joista heillä ei ole mitään hajuakaan. Ymmärrän hyvin, että tämän voi kokea loukkaavana, mutta minusta em. kaltaisten hakemusten kirjo on nimenomaan hupaisaa ja kertoo nimenomaan siitä mitä sanotkin, ettei hakija todella edes halua siirtyä (takaisin) työelämään.

T. 46

Esitä tuo kysymys sille te-toimiston virkailijalle, joka on lähettänyt työ"tarjoukset" niille maalareille. Joku on perustavanlaatuisesti pielessä työvoima"palveluissa", jos heille todella ihan kuka tahansa rakennusalan ihminen on periaatteessa sopiva muurariksi.

Loukkaavaa se on myös niille maalareille, jotka ovat sen työtarjouksen saaneet. He tietävät, että pienimmän riesan tie on tehdä hupihakemus, kun toinen vaihtoehto on tapella karenssista työkkärin kanssa.

Edelleen olen täysin ulkona työkkärin kuvioista ja täysin vailla sen puolen osaamista, kommentoin edelleen silti 😎. Mutta totta kai työkkärin virkailijoitten täytyy yrittää aktivoida pitkäaikaistyöttömiä, vaikka sitten vain pakottamalla hakemaan. Tehokkaampi tapa olisi tietysti työkokeilu, kurssit tai uuden ammatin opiskelu - kaikki nämä konstit, jotka tällä palstalla päivittäin leimataan orjatyöksi ja riistojen riistoksi.

Jos vuoden 1998 maalarikoululla ei työllisty maalariksi eikä muurariksi eikä suostu kurssille, työkokeiluun tai uudelle alalle - ehkä sitten pitäisi jo vähän mennä itseensä eikä suuttua paskalle hallitukselle ja niille, jotka nauravat hupihakemuksille?

T. 46

Vierailija kirjoitti:

Itse hain viime keväänä ihan tavallisiin kieltenopettajan hommiin, lähinnä sijaisuuksia oli tarjolla ja hain kaikkiin mihin olin pätevä tai melkein pätevä. Kriteerinä oli että julkisilla alle 2h suuntaansa Helsingistä. Helsingistä saattoi jotain ruotsin kielen yläkoulun tuntiopen puolen vuoden sijaisuutta hakea 150 henkilöä, jostain Karkkilasta ym pikkupaikoistakin vastaavaa hommaa yli 50. Pääsin haastatteluun 4 kertaa ja useamman kerran mainitsivat että hakijamäärä oli ihan käsittämätön. Ohjataanko työkkäristä nykyään hakemaan vaan opettajan sijaisuuksia vai mikä juttu? Onneksi sitten lopulta sain sellaisen puolen vuoden sijaisuuden, mutta nyt jo vähän ahdistaa että mistä sitten leipä pöytään ennen ensi syksyä, kun nyt ei tunnu noita sijaisuuksia olevan tarjolla?

Lahdessa varmaan on kohta englanninopettajan paikka haettavana...

Voi vitsi!! Olen kymmenen vuoden aikana hakenut ehkä kuutta paikkaa. Haastatteluun on tullut kutsu viisi kertaa ja neljästi olen paikan saanut. Ja työnhakukirjeen olen aina aloittanut kahden rivin henk.koht. elämäntilanteen esittelyllä. Muuten hakemuksissa olen kertonut ajatuksustani liittyen haettavaan työtehtävään. Mikä kiinnostaa, mihin suuntaan sitä veisin, mitä siitä ajattelen jne. Tässä saa hyvin tuotua esiin oman suuntautuneisuuden ja asiantuntemuksen. Cv:ssä kerron sit koulutukset ja työkokemukset. Ja ne harrastukset sekä luottamustoimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut valtion virastossa töissä jonkun aikaa, kahdessa eri virastossa. Muutama paikka tuli avoimeksi sinä aikana. Kaikkiin oli vähintään sata hakijaa, yhteen sen jälkeen kun olin jo lähtenyt 301. Yhtä lukuunottamatta kaikkiin otettiin sellainen, joka jo oli töissä ko. virastossa. Sitten kun siihen yhteen otettiin ulkopuolelta, määräaikaiset olivat katkeria. Mutta pomo halusi, että välillä otetaan uuttakin verta. 

Valtiolta työn haku on ihan turhaa ulkopuolelta, sen olen huomannut. Muutamassa haastattelussa olen käynyt vuosien saatossa, ja aina paikan on saanut joku talon sisältä. Ihan byrokratiaa vaan että laitetaan virat julkiseen hakuun, ja ajanhukkaa muille hakijoille.

Mäkin luulin, että asia olisi noin, mutta sain vakityön valtiolta ilman aiempia kontakteja ja hakijoita oli yli 100. Jotkut määräaikaiset talon sisältä ihmettelivät asiaa, mutta oma esimieheni on pitänyt linjanaan rekrytoida myös talon ulkopuolelta. Joten ei kannata lannistua, vaan hakea uudestaan. Ikinä ei tiedä etukäteen, miten käy.