"Kiitos hakemuksestanne. Saimme 204 hakemusta"

Itselläni paras oli viime keväänä kun erääseen suurehkon kaupungin tehtävään haki 1300 ihmistä!

Vähiten taitaa tämän vuoden ei kiitos-viesteissä ollut 78 hakijaa..

Mä olen rekrytoija ja tärkeintä työhakemuksessa on osaaminen sekä asenne/motivaatio (kunhan minimikriteerit eli sopiva kokemus & koulutus täyttyvät). Käytännössä tsekkaan aina ensin cv:n läpi ja sieltä katson ensin työkokemuksen sitten koulutuksen. Sitten muut tiedot, jos ne on haettavan työn kannalta olennaisia (esim. kielitaito tai joku tietty ohjelmisto-osaaminen). Kaikilta hakijoilta luen myös hakemuskirjeen; jos cv ei näytä yhtään potentiaaliselta silmäilen sen nopeasti läpi, jos cv:n perusteella hakija on kiinnostava, luen hakemuksen tarkemmin. Olennaista siis on, että cv:ssä näkyy kaikki tärkeät faktat hakijasta ja hakemuskirjettä pitäisi ajatella ennemminkin motivaatiokirjeenä; siinä pitäisi tuoda esiin miksi hakee juuri kyseistä tehtävää ja mikä oma osaaminen on olennaista ko. tehtävässä. Hakemuksessa ei siis kannata enää uudelleen listata samoja asioita kuin cv:ssä, vaan tuoda esiin niitä asioita, mitkä itseä motivoivat työelämässä, missä on hyvä, mitä haluaa jatkossa tehdä ja miksi näkisi itsensä juuri haettavassa tehtävässä. Ei mitään muuta. Hakemuksella ei ole tarkoitus saada työpaikkaa, hakemuksen perusteella on vain tarkoitus päästä haastatteluun. Haastattelussa voi sitten kertoa itsestään ja esim. harrastuksistaan enemmän, jos siltä tuntuu. Hakemuksessa kannattaa keskittyä vain työhön liittyviin asioihin.

Kannattaa muistaa myös, että läheskään kaikkia hyviä hakijoita ei valitettavasti kutsuta haastatteluun, millään työnantajalla ei vain ole aikaa siihen. Jos esim. mulle tulee 100 hakemusta, niistä 10-15 on yleensä erinomaista ja sen lisäksi 10-20 voi olla hyviä ja kiinnostavia (muutkin voi olla ihan ok, mutta niissä on jotain vikaa haettavan työn kannalta, esim. liian vähän kokemusta tai liian erilaista kokemusta tms.)  Useimmiten kuitenkin haastatteluihin kutsutaan 5-8. Eli niistä erinomaisista hakemuksistakin tippuu moni pois, se on valitettavaa ja todella hankalaa välillä. Sen takia kannattaa hioa ne hakuasiakirjat todella hyviksi ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä täysin ulkopuolinen lukija niistä saa irti ja mikä on se asia, mikä niistä pitäisi välittyä. Sen takia ei myöskään kannata tuhlata aikaansa hakien työpaikkoja, jotka eivät aidosti motivoi tai kiinnosta, ketään ei kutsuta haastatteluun vahingossa tai säälistä tai huvin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen rekrytoija

Kannattaa muistaa myös, että läheskään kaikkia hyviä hakijoita ei valitettavasti kutsuta haastatteluun, millään työnantajalla ei vain ole aikaa siihen.

 Eli niistä erinomaisista hakemuksistakin tippuu moni pois, se on valitettavaa ja todella hankalaa välillä

Lainasin tästä viestistä muutaman oleellisen kohdan. Ne jotka käskevät katsoa peiliin, jos ei saa töitä, voisivat katsoa itse ja miettiä, miksi ovat niin mustavalkoisia. Työelämässä on paljon virhevalintoja, eikä aina tule valituksi sitä parasta. Kaikki töihin päässeet eivät todellakaan ole huipputyyppejä ja itselle on työkaverina tullut vastaan tyyppejä, joilla on sana hallussa hakemuksessa ja haastattelussa, mutta itse työnteko ei onnistukaan. Varsinkin duunaripuolella voi näin käydä. Isälläni oli aikoinaan huippuhyvä apumies, jolla oli paha lukihäiriö. 

Itsellä on nykyään toistaiseksi voimassa oleva työ. Mutta silloin takavuosina jäin muutaman kerran ensimmäiseksi varalle. Se oli hyvin pienistä asioista kiinni, miksi joku muu valittiin. Yhden kerran haluttiin vastavalmistunut, sain aika äskettäin vasta tietää, että kahdesta haastattelijasta toinen olisi halunnut minut, mutta se isompi pomo halusi halvemman - minäkin olisin sillä palkalla saattanut lähteä, koska olin tuolloin työtön, mutta en voinut tietää toisten toivomuksia ja jotain oli pakko keksiä. Mutta varmaan se oli myös iso miinus, että olin työtön. Monihan ei palkkaa työttömiä ja tästä syystä jää usein hyvä hakija palkkaamatta, itse tiedän että olisin ollut hyvä ja tiedän nykyisen työnantajani olevan huipputyytyväinen, että valitsi minut. 

Senkin, kuten varmaan tuon edellisen, olen näissä keskusteluissa kertonut, että yhden kurssikaverin kanssa kiersimme hakemassa samoja määräaikaisia. Kerran hän tuli kakkoseksi, minut valittiin. Sitten avautui vakipaikka, hänet valittiin, minä en päässyt edes haastatteluun. Kyse ihan samantyyppisistä paikoista, eli se on joku pieni seikka, mikä on valintaperuste. Ei rannalle jääneissä ole välttämättä sen enempää vikoja kuin siinäkään, kenet on valittu. Täydellisiä tyyppejä ei ole olemassakaan. Tai no mulla samassa koulutuksessa oli yksi, joka oli sekä osaava, nopea, että tarkka. Mutta hänellä oli yksi puute, jota en tässä tunnistamisen vuoksi kerro, mutta työntekoon vaikuttava seikka joka tapauksessa. 

Hei rekrytoijat, mitä painotatte hakijoissa? Alle viisikymppinen, työssä jo oleva ja työkokemusta vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se työn saanti on vain omasta itsestä kiinni!! Kyllä töitä tekevälle riittää!! Nih!!!!

Niin. Kyllähän Suomessa on tekemätöntä työtä vaikka kuinka paljon. Mutta se ongelma on siinä että siitä pitäisi tekijälle palkkaakin maksaa. Tätä eivät kokoomuslaiset kermahanurit ymmärrä, ne jotka kehottavat työttömiä keräämään sieniä.

Kuinkakohan kauan kestää, että ihmiset kyllästyvät tähän tilanteeseen ihan perinpohjaisesti. Työ on kuitenkin yksi ihmiselämän peruspalikoista ja sen saaminen, tekemään pääseminen sekä oman elannon tienaaminen ei pitäisi olla näin monimutkaista ja lähes mahdotonta käytännössä toteuttaa. Ymmärrän, jos johonkin huippuhehkeään johdon/asiantuntijatehtävään on satoja hakemuksia, mutta ihan perusduuniin? Ja siihen päälle vielä se, että ne perushommat ovat nykyään lähes kaikki vuokratöitä, nollasopparilla, osa-aikaisia tai määräaikaisia. Revi siitä sitten elantosi kun joinain viikkoina töitä on 5h/vk ja istut päivät kotona odottamassa, että josko sitä kohta pääsisi töihin ja millä se vuokra ja ruoka tässä kuussa maksetaan.

Sitten työttömiä ja vähävaraisia vielä syyllistetään tästä tilanteesta. Kenen päätös on ollut siirtää suurin osa tuotannon tehtävistä kehitysmaihin matalien työvoimakustannusten (sekä lapsityövoiman, työturvallisuuden ja ympäristölainsäädännön laiminlyönnin) perässä ja luoda Eurooppaan massatyöttömyys? Kenen päätös on ollut laillistaa nollasopimukset ja tehdä niistä normaali käytäntö esim. kaupan alalle? Kenen päätös on ollut luoda työmarkkinoille uusi välistävetäjien kasti, eli vuokrafirmat ja niiden "konsultit", jotka eivät aina edes tiedä yhtään mitään siitä alasta mille rekrytoivat, saatika että olisivat itse koskaan sitä työtä tehneet? Ja tämä on kaikki työttömän vika?

Sote-alallakaan ei ole enää helppoa saada töitä. Viimeisimmät kokemukseni työnhausta:

1. haetaan vakituisia työntekijöitä, mutta haastattelussa kysytään, kiinnostaisiko määräaikaisuudet

2. hakijoita vain muutamia, joista ehkä yksi pätevä: jatketaan hakuaikaa, vaikka se yksikin pätevä olisi ollut ihan hyvä

3. vakinaistetaan AINA talon sisältä joku, vaikka paikka onkin mol.fi:ssä

4. ei valita ketään hakijoista, eikä kerrota syytä miksi näin toimittiin

5. palkataan se ainut miespuolinen hakija AINA, vaikka naishakijoissa olisi ollut ihan yhtä hyviä/parempia vaihtoehtoja. Olen sivusta seurannut täysin sosiaalisesti kyvyttömän miehen työuraa, hyvin näyttäisi töitä löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Kaikilla ei voi olla alan kokemusta tai sellaista kokemusta jota tietty yritys juuri haluaa. Moni on voinut esim. kouluttautua uudelle alalle, eikä siksi ole siitä työkemusta pätkääkään. Sen takia töihin haetaan että saadaan kokemusta. Monet varsinkin 40-55-vuotiaat jotka eivät välttämättä ole koskaan hakenut töitä, eivät tajua sitä että työnantajat eivät välttämättä ota mitään yhteyttä. Monesti olettaa että kerron sitten lisää kun yrittäjä tai työnantaja ottaa yhteyttä muta sitä ei monesti tapahdu. Itse olen 31-vuotias ja oletan ihan samanlailla että työnantajat ottavat yhteyttä. Haen monella tavalla työpaikkoja, kaikkiin työpaikkoihin ei kannata juurikaan panostaa, koska panos ei ole sen arvoinen.  Moni työnantaja kuvittelee vähän liikoja omista työpaikoistaa ja pitää ihmse kulissia yllä.  Jos oikeasti haluan johonkin teen hakemuset viimeisen päälle ja jos en halua niin saatan vain tiedustella työpaikasta. Työtä kuitenkin tehdään rahan takia tai itse teen.  En ole koskaan hakemuksilla saanut töitä, olen parhaiten työllistynyt vapaamuotoisilla hakemuksilla. Enkä niin sanotuilla CV:n kirjoitteluilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Hain työpaikkaa, johon vaatimuksena soveltuva korkeakoulututkinto. En ole kymmeneen vuoteen hakenut töitä. Minulla on vakituinen työpaikka, mutta uusi työ kiinnostaisi. Tämä paikka vaikutti kiinnostavalta, mutta näytti kiinnostavan aika montaa muutakin. Paikkaa haki 204 hakijaa. Tämä kaiketi aika tavallista nykyään, mutta silti hämmästyin!

Ärsyttää kun pitää työttömänä taistella työpaikoista tämmöisten kanssa joilla on jo työpaikka. VArsinkin kun niitä muita hakijoita on mun alalla lähestulkoon aina se parisataa. Se ei sulle oo yhtä kova paikka jos jää työpaikka saamatta kuin mulle.

Työnantaja valitsee työpaikkaan sopivimman henkilön. Rekrytoinnin peruste ei ole se, että joku on työtön. Kun jo töissä oleva hakee paikkaa, hänen entinen paikkansa vapautuu.

Sen sijaan, että keräät herneet nenääsi siitä, että töissä oleva haluaa vaihtaa työpaikkaa, sinun olisi syytä miettiä, miksi juuri sinut kannattaisi palkata. Myös työttömänä voi kehittää osaamistaan ja opiskella vaikka työväenopistossa tai avoimessa yliopistossa jotain, josta on hyötyä työllistymisessä.

Mun hakemuksesta löytyy aina se juttu, missä olen parempi kuin muut. Nyt syksyllä olen hakenut kuutta työpaikkaa. Viidessä olen ollut haasttalussa ja neljän yrityksen kanssa jatketaan uusilla kierroksilla, testeillä jne.

Tästä ketjusta käy hyvin selvästi ilmi, että työttömyys katsotaan palkkaamisen esteeksi; rekrytoijat haluavat sellaisen, jolla on jo työ. Minusta se on syrjintää suurtyöttömyyden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Hei rekrytoijat, mitä painotatte hakijoissa? Alle viisikymppinen, työssä jo oleva ja työkokemusta vuosia?

Riippuu täysin työtehtävästä, johon sopivaa henkilöä haetaan. Ja ihan aidosti ja käsi sydämellä voin sanoa, että iällä ei ole merkitystä ainakaan niihin työtehtäviin, joihin itse rekrytoin. Useimmiten se aikajänne, jonka työntekijän toivotaan olevan tehtävässä, on noin 5 vuotta, eli ikä alkaa vaikuttaa vasta siinä kuudenkympin paikkeilla. Viisikymppinen ei tosiaan ole vanha! Ja toisaalta nuorempien täytyy usein todistaa enemmän motivaatiotaan kyseiseen tehtävään eli sitä että haluaa olla toimessa tarpeeksi pitkään (rekrytoin toimihenkilöitä ja päälliköitä ja nuorempien kohdalla helpommin ajatellaan, että haluavat tehdä uraa ts. siirtyy tehtävästä toiseen nopeasti mikä ei ole työnantajan kannalta myöskään hyvä juttu).

Sillä, onko työtön vai töissä ei myöskään ole merkitystä, ellei työttömyys ole jatkunut pitkään (vähän tilanteesta riippuen, pidempään kuin 6-12 kk). Työkokemusta pitää totta kai olla jonkin verran, mutta sekin riippuu tosi paljon tehtävästä. Usein rankataan pois myös sillä perusteella, että on johonkin tehtävään liian kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pari kertaa setvinyt hakija kasaa, ei sillä oikeasti ole merkitystä onko hakijoita 50-200, uskon että saman verran on ns varteen otettavia. Uskomattoman moni aloittaa hakemuksen " Olen 28 v naimisissa oleva nainen/ olen 55v vuotias mutta harrastan tanssia enkä ole koskaan pois töistä/ olen blaablaablaa ja vaimoni on tietokonealalla" , eli tästä valitettavasti helposti karsiutuu nämä kenellä ei ole hakemusta silmäilemällä mitään annettavaan yrityksen tulokseen, tämä ei välttämättä ole näin ja jos ei hakijoita olisi 200 näistäkin varmaan puhuttamalla löytäisi jotain relevanttia osaamista, mutta kun sitä relavanttia osaamista osataan laittaa siihen hakemukseen, ei tämmöisellä saatteella pääse haastatteluun. Seuraavan erän voi rankata pois sillä että ei ole yhtään relevanttia kokomusta/koulusta , sitten ollaan jo pienehkössä määrässä: tässä vaiheessa valittavasti karsiutuu jos palkka pyyntö on 1-2k enemmän kk kuin mitä ajateltu vaikka olisi millaiset paperit. Sitten loput, ehkä 10 kpl lähdetään lukemaan tarkkaa sitä CVtä ja katsomaan mitä on tehty , ja siihen pinoon pääsee kun on hyvä saatekirje jossa puhutaan jostain muusta kuin omasta elämästä, palkkatoive on ok, ja kokemusta sekä jotain alan koulutusta. 

Nyt sitten kerrot miten se hakemus aloitetaan oikein Sinun mielestäsi! Työkkärin kursseilla, kouluissa ja tutkinnoissa opastetaan aloittamaan hakemus juuri noin. Kaikki siis opastavat väärin :(

Voinko siis aloittaa räväkästi: Moi mä on Se-ja-Se, tuun teille töihin. Vai miten tässä kuuluisi toimia. Entäs palkkatoive? Firma on ajatellut x-summaa ja mä reilusti enemmän. Paljastanko tämän heti hakemuksessa vai vasta haastattelussa?

Jos firma ei ilmoita palkkahaarukkaa niin en myöskään laita omaa toivetta vaikka hakemuksessa pyydettäisiin. Miksi? Siksi että firma kyllä tietää mitä on valmis maksamaan, eivät jätä hyvää hakijaa haastattelemat siksi että palkkatoive puuttuu. Todellinen tehtävänkuva ja palkkaus tulee kuitenkin ilmi vasta haastattelussa.

Hain matemattisten aineiden opettajan paikkaa.

Sain paikan koska olen miespuolinen.

Ihan keskinkertaiset paperit ja kolmen lukuvuoden työkokemus.

18 hakijaa, kaikki päteviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijamäärät ovat jo nyt noin suuria. Voi vaan arvailla kuinka suuriksi ne muuttuvat, jos hallituksen suunnitelmat kaikkien työttömien haastattelemisesta (kuulustelemisesta) 3 kuukauden välein toteutetaan.

Jos työttömän pitää joka kerta osoittaa olleensa hyvin aktiivinen työnhaussa, joutuu hakemaan kaikenlaisiin "turhiinkin" paikkoihin, siis sellaisiin johon oma koulutus ja työkokemus ei anna minkäänlaista pätevyyttä. Työllistyvien määrä ei lisäänny, koska nykyäänkin on jo tarpeeksi hakijoita, mutta työnantajat voivat hukkua hakemuksiin.

Olin yllättynyt ettei Suomessa ole tiukempia sääntöjä. Tiedän käytäntöjä muualta Euroopasta jossa toimistolla on käytävä kahden viikon välein näyttämässä todisteet minne on hakenut ja miten edistynyt. Kolme kuukautta on tosi pitkä aika.

Vielä 1980-luvulla Suomessakin piti ilmoittautua työkkäriin joka kuukausi. 90-luvulla tahti oli jo harventunut. Jokainen tajuaa, että kun työttömiä on paljon, ei sama henkilökunta mitenkään pysty tapaamaan kaikkia. Toki, jos työkkäreihin palkataan lisää henkilökuntaa, niin siellähän voisi käydä vaikka viikottain. Vastustan syvästi ko. palvelun ulkoistamista vuokatyöfirmoille.

Itse tein 90-luvun lopussa osa-aikaisia töitä. Kerran kuukaudessa jouduin asioimaan työkkärissä työni puitteissa ja samalla reissulla kävin henk.koht. asioillani virkailijan juttusilla. Kerran yksi virkailija tiuskaisi minulle, että ei täällä tarvitse noin usein rampata. Kävin kuitenkin, asiakkaiden tapaaminen kuului silloinkin heidän hommiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti tässä ketjussa joku kertoo millaisia hakemuksia ei pidä tehdä, mutta jättää kertomatta, että minkälainen olisi hyvä.

Itse en tarvitse töitä, mutta voisitko sinä, rekrytoinnin ammattilainen, kertoa ihan tarkasti, että miten se hakemus pitää aloittaa. Ap varmasti haluaa tietää, mikä sitten on se oleellinen tapa jne. jos oman itsen esittely ei ole ok.

En ole rekryämisen ammattilainen mutta rekryjä hoitanut, vastaan silti. 😃

Riippuu tietysti alasta ja paikkakunnasta, mutta ei meille ole hyviä hakijoita koskaan liikaa ollut.

Ensisijaisesti joukosta karsitaan ne, joilla ei ole alan koulutusta. Ihan hirvittävä määrä hakemuksia tulee ihmisiltä, jotka ilmeisesti vain koettavat kepillä jäätä. Siis ihmisiä jotka omaavat jonkun samanhenkisen koulutuksen tai jopa kysyvät, että voisivatko tulla töihin kun ovat nopeita oppimaan. Joka kerta. Tämän kokemukseni perusteella en kehottaisi masentumaan isosta hakijamääristä, sillä niistä puolet voi olla hupihakijoita.

Toiseksi karsitaan joukosta ne, joilla ei ole tuoretta kokemusta alalta. Varmaan voi olla hyvä tyyppi joku 9 viimeistä vuotta lasten kanssa kotona ollut tyyppi, mutta ei ole mitään intoa kokeilla jos tarjolla on joku vuoden sisällä töissä ollut.

Kolmanneksi katsotaan työkokemusta. Ne joilla on sitä yli viisi vuotta, ovat parempia hakijoita kuin vähemmän kokemusta omaavat.

Neljänneksi tyyppi saisi olla ns. normaali ja mieluiten vielä hyvä tyyppi. Saa olla vanha tai läski, mutta pitäisi olla siistin ja fiksun näköinen - ei suttainen, likainen tai homssuinen. Pitää siis näyttää siltä että voi näyttää asiakkaille ja puheäänen sellainen että voi päästää puhelimeen vastaamaan (sellainen viinan polttama viskibassoääni tai venäläinen aksentti ei vaan oikein sovi imagoon). Sellainen tyyppi joka osaa tavattaessa katsoa silmiin, jutella järkeviä ja käyttäytyä järkevästi ja tilanteeseen sopivasti. Saa jännittää, ne on aina parastaan yrittäviä, leuhkemman oloiset rapean palkkatoiveet esittäjät tietää aina ongelmia.

Hyvä työhakemus on ennemmin lyhyehkö kuin liian pitkä. Jos on koulutuksia ja kursseja pitkästi niin toki ne kannattaa listata. Mieluusti hakemuksesta selviää yhdellä silmäyksellä milloin on valmistunut ja mistä (ja mihin) ja se, missä juuri nyt työskentelee. Ei sillä rekryn kannalta ole ainakaan meille väliä, onko lapsia vai ei tms. Harrastuksia voi mainita jos ne jotenkin tukevat työtä, mutta en ole sellaiseen törmännyt. Lähinnä kokemukseni mukaan sillä liibalaaballa koetetaan täyttää hakemusta kun ei ole mitään oikeaa hakemukseen kirjoitettavaa.

Miten ihmeessä sinä kehtaat nimittää osaa hakijoita hupihakijoiksi? Ihan tosissaan he hakevat, mutta eivät välttämättä omasta halustaan. Jos työvoimatoimiston virkailija on suuressa viisaudessaan päättänyt, että sinun täytyy hakea tätä paikkaa, vaikka koulutus ja työkokemus ei ole sinne päinkään, niin sitä on pakko hakea. Olet sinä kyllä ylimielinen.

Olen pahoillani, jos vaikutan ylimieliseltä tai aiheutan huonoa mieltä.

Hupihakijoilta sellaiset hakijat kuitenkin vaikuttavat. Jos haetaan vaikkapa muuraria itsenäiseen työhön, mitä ihmeen iloa on hakijasta joka on käynyt maalarikoulun? Lisäksi on muurarin paikan hakijoita, jotka kertovat käyneensä alun toista vuotta maalarilinjaa. Lisäksi muurarin paikkaa hakee ihmisiä, jotka ovat valmistuneet vuonna 1998 maalariksi ja olleet sen jälkeen lasten kanssa kotona. Muutama voi myös ilmoittautua muurariksi ihan peruskoulupohjalta ja jopa ehdottaa oppisopimuskoulutusta, jossa työnantaja maksaisi palkkaa alan opiskelusta.

Eihän tuollaisia hakijoita voi mitenkään palkata töihin, joista heillä ei ole mitään hajuakaan. Ymmärrän hyvin, että tämän voi kokea loukkaavana, mutta minusta em. kaltaisten hakemusten kirjo on nimenomaan hupaisaa ja kertoo nimenomaan siitä mitä sanotkin, ettei hakija todella edes halua siirtyä (takaisin) työelämään.

T. 46

Esitä tuo kysymys sille te-toimiston virkailijalle, joka on lähettänyt työ"tarjoukset" niille maalareille. Joku on perustavanlaatuisesti pielessä työvoima"palveluissa", jos heille todella ihan kuka tahansa rakennusalan ihminen on periaatteessa sopiva muurariksi.

Loukkaavaa se on myös niille maalareille, jotka ovat sen työtarjouksen saaneet. He tietävät, että pienimmän riesan tie on tehdä hupihakemus, kun toinen vaihtoehto on tapella karenssista työkkärin kanssa.

Edelleen olen täysin ulkona työkkärin kuvioista ja täysin vailla sen puolen osaamista, kommentoin edelleen silti 😎. Mutta totta kai työkkärin virkailijoitten täytyy yrittää aktivoida pitkäaikaistyöttömiä, vaikka sitten vain pakottamalla hakemaan. Tehokkaampi tapa olisi tietysti työkokeilu, kurssit tai uuden ammatin opiskelu - kaikki nämä konstit, jotka tällä palstalla päivittäin leimataan orjatyöksi ja riistojen riistoksi.

Jos vuoden 1998 maalarikoululla ei työllisty maalariksi eikä muurariksi eikä suostu kurssille, työkokeiluun tai uudelle alalle - ehkä sitten pitäisi jo vähän mennä itseensä eikä suuttua paskalle hallitukselle ja niille, jotka nauravat hupihakemuksille?

T. 46

Älä viitsi olla ihmisperse. Mulla on 3 korkeakoulututkintoa, joista yksi tohtorintutkinto. Englannintaitoni on täydellinen. Muuta osaamista en nyt ala tässä luetella tunnistamisvaaran vuoksi. Mutta: pitkäaikaistyöttömyyden raja tuli juuri täyteen. Vakipaikkoja ei ole; luentokeikkoja on jonkin verran mutta niitä ei arvosteta hakuprosesseissa, kun ovat "vain" opetusta. En todellakaan tarvitse lisäkoulutusta, vaan ihan kunnon tilaisuuden hyödyntää erikoisasiantuntijuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijamäärät ovat jo nyt noin suuria. Voi vaan arvailla kuinka suuriksi ne muuttuvat, jos hallituksen suunnitelmat kaikkien työttömien haastattelemisesta (kuulustelemisesta) 3 kuukauden välein toteutetaan.

Jos työttömän pitää joka kerta osoittaa olleensa hyvin aktiivinen työnhaussa, joutuu hakemaan kaikenlaisiin "turhiinkin" paikkoihin, siis sellaisiin johon oma koulutus ja työkokemus ei anna minkäänlaista pätevyyttä. Työllistyvien määrä ei lisäänny, koska nykyäänkin on jo tarpeeksi hakijoita, mutta työnantajat voivat hukkua hakemuksiin.

Olin yllättynyt ettei Suomessa ole tiukempia sääntöjä. Tiedän käytäntöjä muualta Euroopasta jossa toimistolla on käytävä kahden viikon välein näyttämässä todisteet minne on hakenut ja miten edistynyt. Kolme kuukautta on tosi pitkä aika.

Vielä 1980-luvulla Suomessakin piti ilmoittautua työkkäriin joka kuukausi. 90-luvulla tahti oli jo harventunut. Jokainen tajuaa, että kun työttömiä on paljon, ei sama henkilökunta mitenkään pysty tapaamaan kaikkia. Toki, jos työkkäreihin palkataan lisää henkilökuntaa, niin siellähän voisi käydä vaikka viikottain. Vastustan syvästi ko. palvelun ulkoistamista vuokatyöfirmoille.

Itse tein 90-luvun lopussa osa-aikaisia töitä. Kerran kuukaudessa jouduin asioimaan työkkärissä työni puitteissa ja samalla reissulla kävin henk.koht. asioillani virkailijan juttusilla. Kerran yksi virkailija tiuskaisi minulle, että ei täällä tarvitse noin usein rampata. Kävin kuitenkin, asiakkaiden tapaaminen kuului silloinkin heidän hommiinsa.

Kiitos. Lisää tällaista järkevää ja perusteltua pohdintaa.

Asiallinen kommentti ilahduttaa ja laittaa miettimään asioita rakentavalla tavalla.

Kiitos yhdeltä palstalaiselta Sinulle.

Juuri teidänlaistenne takia tätä palstaa on mahtava lukea.

Miten nopeasti olette saaneet tuon viestin? Itse hain erääseen kuntaan töihin ja en saanut koskaan edes tuota kiitos, mutta ei kiitos -viestiä. Antaa hiukan tylyn kuvan mielestäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijamäärät ovat jo nyt noin suuria. Voi vaan arvailla kuinka suuriksi ne muuttuvat, jos hallituksen suunnitelmat kaikkien työttömien haastattelemisesta (kuulustelemisesta) 3 kuukauden välein toteutetaan.

Jos työttömän pitää joka kerta osoittaa olleensa hyvin aktiivinen työnhaussa, joutuu hakemaan kaikenlaisiin "turhiinkin" paikkoihin, siis sellaisiin johon oma koulutus ja työkokemus ei anna minkäänlaista pätevyyttä. Työllistyvien määrä ei lisäänny, koska nykyäänkin on jo tarpeeksi hakijoita, mutta työnantajat voivat hukkua hakemuksiin.

Olin yllättynyt ettei Suomessa ole tiukempia sääntöjä. Tiedän käytäntöjä muualta Euroopasta jossa toimistolla on käytävä kahden viikon välein näyttämässä todisteet minne on hakenut ja miten edistynyt. Kolme kuukautta on tosi pitkä aika.

Vielä 1980-luvulla Suomessakin piti ilmoittautua työkkäriin joka kuukausi. 90-luvulla tahti oli jo harventunut. Jokainen tajuaa, että kun työttömiä on paljon, ei sama henkilökunta mitenkään pysty tapaamaan kaikkia. Toki, jos työkkäreihin palkataan lisää henkilökuntaa, niin siellähän voisi käydä vaikka viikottain. Vastustan syvästi ko. palvelun ulkoistamista vuokatyöfirmoille.

Itse tein 90-luvun lopussa osa-aikaisia töitä. Kerran kuukaudessa jouduin asioimaan työkkärissä työni puitteissa ja samalla reissulla kävin henk.koht. asioillani virkailijan juttusilla. Kerran yksi virkailija tiuskaisi minulle, että ei täällä tarvitse noin usein rampata. Kävin kuitenkin, asiakkaiden tapaaminen kuului silloinkin heidän hommiinsa.

Nuo tapaamiset hoituisivat ainakin osittain sähköpostilla ja puhelimitse. Kaksi kertaa kuussa olisi varmaan silti liikaa Suomessa, mutta sitä en ymmärrä miksi kolmesta kuukaudesta kitistään. Kai sinä aikana jotain varteenotettavia paikkoja tulee auki/saa lähetettyä muutaman avoimen hakemuksen, jos ei nyt ihan korvessa asu.

Vierailija kirjoitti:

Miten nopeasti olette saaneet tuon viestin? Itse hain erääseen kuntaan töihin ja en saanut koskaan edes tuota kiitos, mutta ei kiitos -viestiä. Antaa hiukan tylyn kuvan mielestäni!

Totta. Se on tosi tylyä. Antaa huonon kuvan firmasta. Massaviestin lähettäminen on hyvin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nopeasti olette saaneet tuon viestin? Itse hain erääseen kuntaan töihin ja en saanut koskaan edes tuota kiitos, mutta ei kiitos -viestiä. Antaa hiukan tylyn kuvan mielestäni!

Totta. Se on tosi tylyä. Antaa huonon kuvan firmasta. Massaviestin lähettäminen on hyvin helppoa.

Toivoisin itsekin tätä viestiä. Tuntuu niin tylyltä ja kelvottomalta, kun ei vaivauduta edes vastaamaan.

Kerran hain (palkatonta) harjoittelupaikkaa yhdestä yrityksestä, eikä sieltä vastattu kyselyyni mitään. Myöhemmin yritin tilata tuotteita tämän yrityksen kautta ja lähetin tarjouspyynnön, eikä siihenkään koskaan vastattu mitään! Jäi kyllä paha maku suuhun ja tämän jälkeen olen kaikille muistanut puhua pahaa koko lafkasta, pitäköön tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nopeasti olette saaneet tuon viestin? Itse hain erääseen kuntaan töihin ja en saanut koskaan edes tuota kiitos, mutta ei kiitos -viestiä. Antaa hiukan tylyn kuvan mielestäni!

Totta. Se on tosi tylyä. Antaa huonon kuvan firmasta. Massaviestin lähettäminen on hyvin helppoa.

Toivoisin itsekin tätä viestiä. Tuntuu niin tylyltä ja kelvottomalta, kun ei vaivauduta edes vastaamaan.

Kerran hain (palkatonta) harjoittelupaikkaa yhdestä yrityksestä, eikä sieltä vastattu kyselyyni mitään. Myöhemmin yritin tilata tuotteita tämän yrityksen kautta ja lähetin tarjouspyynnön, eikä siihenkään koskaan vastattu mitään! Jäi kyllä paha maku suuhun ja tämän jälkeen olen kaikille muistanut puhua pahaa koko lafkasta, pitäköön tunkkinsa.

Ilman muuta pitää vastata.

Haussa vaaditaan vaikka mitä "innovatiivisuutta" ja yli-inhimillisiä ominaisuuksia työnhakijalta "loistopaikkaan" muttei loppupeleissä arvosteta ihmistä sen vertaa että ilmoitettaisiin edes  "valinta ei kohdistunut sinuun" fraasia. Ei hyvä duunipaikka tuollainen.