Kamalin koulu, jossa olet ollut

Kyllä se länsisuomalaisen kirkonkylän yläaste oli melko hirveä paikka vuosina 1990-1993.

Mulle jäi sellainen olo, että teinit olivat aivan oman onnensa nojassa, mitään tunnekasvatusta tai edes keskusteluyhteyttä aikuisten taholta ei ollut. Alaikäiset ryyppäsivät kuin sienet kaikki viikonloput, koulussa oli törkeää kiusaamista johon kukaan ei millään lailla todellisuudessa puuttunut. Vanhemmat eivät tienneet yhtään, missä mentiin, koska ei ollut wilmaa, ei mitään luokanvalvojan tapaamisia tms. Syksyllä joku yksi vanhempainilta, jossa oli joku mannerheimin lastensuojeluliiton täti puhumassa huumeista, enkä edes tainnut omille vanhemmilleni kertoa siitä. 

Omat lapseni ovat nyt yläkoulussa ja se on aivan kuin eri maailma! Vanhemmat pidetään todella hyvin kartalla koulun tapahtumista, on vanhempainiltaa, oppimiskeskustelua, vanhempainyhdistyksen toimintaa ja ties mitä tapahtumaa. Koulussa on kouluvalmentajat, jotka ohjaavat ja kuuntelevat nuoria koko ajan, ovat vähän kuin nuorisotyöntekijöitä koulussa. Opettajat vaikuttavat suurimmaksi osaksi tosi innostuneilta ja ammattitaitoisilta. Omat lapseni viihtyvät koulussa tosi hyvin, toisin kuin minä aikanaan. Yläaste oli itselleni niin kamalaa selviytymistaistelua, että hyvä kun muistan siitä edes mitään. 

kellokosken koulu

Ei enää vaaraa EKY:stä, sillä itse rakennuskin on nyt 2024 joulukuussa purettu. Itse raahustin siellä yläasteen 1978-82 sekä lukion 1982-85. Ei se varmaan Helsingin nimekkäintä glamouria edustanut, mutta ponnistin minä sieltä yliopistoon asti, kuten muutama kaverikin. Noihin aikoihin Kannelmäessä oli varhaisteinien ikäluokkaa melkoisen paljon ja meno siksi levotonta. Koko Kannelmäki ukkoutui ja mummoutui 1990-luvun mittaan nuorten aikuistuessa ja muuttaessa alueelta pois.

Kamalimmat joulut, joita olen käynyt ovat olleet ala-aste ja sitten toisena yläaste eli siis peruskoulu. Yläasteella oli toki paljon rennompaa kuin ala-asteella kun yläasteella sai tai oikeastaan piti käyttää kenkiä ja välitunneilla ei tarvinnut mennä ulos, vaan siirtyä luokasta toiseen, ei tarvinnut nousta seisomaan kun opettaja saapui luokkaan, oppilaita ei alistettu samalla tavalla kuin ala-asteella tai auktoriteettiin ei samalla tavalla pakotettu oppilaita alistumaan. Yläasteella sai syödä kouluruokaa tai olla syömättä, ei ollut pakko, kuten ala-asteella. Kamalaa opettajaakaan ei tarvinnut sietää koko aikaa kun joka aineessa oli eri opettaja. Kokemuksena yläaste ei siis suinkaan ollut niin paha kuin ala-aste. Toki oli pelottavaa siirtyä ala-asteelta yläasteelle, mutta nyt kun ajattelee niin sehän oli kuin vankilasta olisi siirtynyt koevapauteen.

Vasta peruskoulun jälkeen kuitenkin oikeasti kiinnostuin koulusta ja opiskeluista. Lukio ja opiskelut AMK:ssa sujuivat itselläni paljon peruskoulua paremmin, koska ilmapiiri oli toisenlainen. En nyt mainitse kouluja, joita kävin kun ajattelen näin yleisellä tasolla. Tuskin kokemukseni olisi ollut erilainen, vaikka joitakin toisia kouluja olisin käynyt.

Mannerheimintien yläaste 80-luvulla. Kuka muistaa liki lahkolaisen julman uskonnonopettajan, kommunistisen ja/tai juoppohullun teknisten opettajan ja syrjivän/puolueellisen ruotsin opettajan? Siihen päälle kiusaamista tottakai, hieno elämä heillä edelleen kuulemma. Tunnin jälki-istunto ei siis varsinaisesti haitannut.

Pitäjänmäen ala-aste, välitunnilla kiusaamista ja turpaan 70-luvulla, pihalla valvojana vanha akka joka käänsi selän kun alkoi lätty lätistä. Yhtä tyhjän kanssa. Oma luokanvalvoja puolueellinen ja syrjivä, kenties kärsi mt-pulmista vaikkei vissiin selitä työkyvyttömyyttä. Reksi omituinen juipelo joka luuli kai liikoja. 

Maunulan yhteiskoulussa episodi, jossa koulun oppilaat koottiin jumppasalin kuuntelemaan huumelapsen äidin paasaamista. Hyvällä kaverillani pitkät hiukset jota tuo kukkahattu osoitti että tuo näyttää huumeiden käyttäjältä. Koko koulun edessä. Jollen olisi tuolloin ollut semmonen vässykkä ja vätys olisin noussut ylös ja haastanut oikeuteen. Itse ei kiinnostanut kaitsea kersaansa ajallaan eikä kenenkään toisen hiukset liity hänen heitteille jättämiseen tai laiminlyömiseen! Perkele!