Lue keskustelun säännöt.
Kamalin koulu, jossa olet ollut
15.10.2016 |
Peruskoulu, lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulu? Kertokaa!
Minä aloitan: Oulunkylän yhteiskoulu, Helsinki, 2000-luvun alkupuolella. Kiusaamista oli ja näkyi päivittäin, mutta koululla ei ollut kiinnostusta puuttua mihinkään. Kaikissa juhlapuheissa yms. painotettiin, miten meidän koulussa on kiusaamiselle nollatoleranssi ja meidän koulussa ei ketään kiusata. Yök mikä paikka.
Kommentit (326)
Ihme, ettei kukaan ole vielä maininnut Vantaankosken koulua. Parhaiten tunnettu kenties tapauksista, joista toinen liittyi kalapuikkoon ja toinen aseen malliseen sytkäriin. Joku veijari taisi myös tässä viime aikoina iskeä koulukaveriaan haarukalla päähän. Meno kuin viidakossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nousiaisten Henrikin koulu - kolme vuotta fyysistä ja henkistä rankkaa kiusaamista, johon ei kukaan uskaltanut puuttua! Ei opettajat, ei rehtori, ei terkkari... vieläkin murtunut sormi vinossa, koska ei päässyt hoitoon (ei voi olla noin kipeä...), samoin viiltovammat käsivarressa (työnnettiin ala-aulan lasien läpi), pitkät hiukseni sytytettiin stendarilla takaa tuleen välitunnilla, puhumattakaan kirjojen repimisestä, varastamisesta, koululaukun tunkemista vessanpönttöön ja tämä on vielä pientä. Pahempaa oli jatkuva ivailu ja pilkka aivan kaikesta. Viimeisen vuoden lintsasin n. 200 h ja lähdin omatoimisesti toiseen ihanan rauhalliseen kouluun, pidin pari välivuotta ja aikuislukiosta yo:ksi! Valmistuin yliopistosta ja haluaisin (no ehkä en) kertoa tuolloisille kiusaajilleni pari valittua sanaa. Heillä taitaa vaan mennä siellä aika huonosti. Ah, karma!
Oletko tyttö vai poika? Olen tuolta kotoisin, paljon sekopäitä jotka kuvittelee että voivat tehdä mitä vain koska ovat ns kylän kermaa. Veikkaan tosin että kaikilla pikkupaikkakunnilla on samanlaista.
Huh, masentavin ketju pitkään aikaan.
"Suomessa on maailman paras koulu" hokema ei taida pitää paikkansa.
Ei ihme että täällä on niin paljon itsemurhia, masentuneita, työpaikkakiusaamista, unettomuuta.....
Vierailija kirjoitti:
Turun Suomalainen Yhteiskoulu, joka 1970-luvun lopun sosialistiaikaan oli nimetty Tuureporin Lukioksi.
Turun koko tuleva eliitti oli siellä lukiossa.
Metsästystä harrastanut rehtori oli metsästyskoiransa kanssa samassa linja-autossa kuin itse koulumatkallani ,
hänkin ilmeisesti bussissa matkalla metsästyspaikalleen.
Tämän välähdyksenomaisesti muistan.
________________
Turun eliittilukion rehtori unohti lähettää ylioppilaskokeiden tulokset yo-tutkintolautakunnalle:
tiedon saatuaan ampui hirvikiväärillä suoraan suuhunsa, ja kuoli välittömästi.
Kertakaikkisen järkyttävää. Minä vuonna tämä tragedia tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aleksis Kiven koulu Helsingissä. Kiusaamista ja raakaa väkivaltaa. Päästään vialla ollut rehtori, joka oli entinen poliisi. Kävi käsiksi oppilaisiinkin.
Milloin?? Ketkä kiusas ja ketä?
80-luvun alku ja luokkatoverit kiusasi luokkatovereita ja rinnakkaisluokkatovereita ja muitakin miten ehtivät. Hakkaamista, tönimistä, kaatamista, potkimista, sylkemistä, v1ttuiIua, kiristämistä jne. Yksi tyttö joutui sairaalaankin kun joku potkaisi polvella vatsaan, oli käydä aika pahastikin. Väkivalt@ jatkui koulun ulkopuolellakin, tuli poliisiIIe hommia useammankin kerran. Kaverin olivat hakanneet steissin nurkilla porukalla, tyyliin 5 yhtä vastaan. Toista kaveria yrittivät mutta se loppui siihen kun sanoi niille että jos ei lopu, hakee himasta @5een ja @mpuu sitä naamaan.
Eräs tyyppi sekaantui murtovarkauksiin ja @seisiin, jäi onneksi kiinni. Koulun irtaimistoakin tuhottiin ja kerran oli meinannut teknisen työn luokista lähteä hitsauskonettakin viikonloppuna.. oli jäänyt uloskäynnin luo ja maikka ihmetellyt töihin tullessaan että mitähän heIvettiä? Yritti kysellä oppilailtakin että jos joku tietäisi.
Reksi oli 2-metrinen ex-kyttä, joka ei pelännyt ottaa oppilasta rinnuksista kiinni, nostaa ilmaan ja heittää huoneen poikki kaappeja päin kun oli ensin karjunut naama punaisena. Koko koulu katsoi sitä showta välitunnilla ikkunan kautta. Tykkäsi syyttää, tuomita ja teIoitt@@ ensin ja sitten kysellä jälkeenpäin, jos edes sitäkään. Maikat eivät tehneet millekään mitään. Se oli maanpäällinen heIvetti.
Sori korvauskirjaimet, mutta tiedämmehän mitä "Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen." tarkoittaa..
Tämähän alkaa muistuttaa Murhainfoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin oli armeija, toiseksi pahin Padasjoen yläaste. Kummassakin kiusaamista, mutta peruskoulusta pääsi sentään illaksi kotiin ja olosuhteet olivat muuten inhimilliset (lukuunottamatta niitä ahtaita, törkyisiä pulpetteja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalevankankaan yläaste Mikkelissä, 90-luvulla. Kouluun oli ahdettu lähes tuplasti enemmän oppilaita kuin mitä sinne oikeasti olisi mahtunut. Osa meistä joutui tämän takia käymään koko kolmen vuoden ajan esimerkiksi käsityö- ja kotsantunnit kaupungin toisella laidalla toisessa koulussa.
Koulujen välillä siirtyily oli kuitenkin pikkuharmi verrattuna siihen, miten jatkuva kaoottinen tungos kiristi yleisesti tunnelmaa. Koulun pikkuteinien keskuudessa "uusnatsius" oli kovasti muotia, ja koulussa partioikin surkuhupaisia - mutta silti usein jopa opettajakunnassa pelkoa herättäviä - metallikärkimaihari-pilottitakki-siilitukkajengejä. Koska pikkukaupungissa ei ollut tuohon aikaan juuri tummaihoisia joita nämä teinit olisivat voineet päiviensä ratoksi rotupuhdistella, tarttuivat nämä törkysankarit vaihtoehtoon b ja rupesivat kiusaamaan ja pahoinpitelemään muita oppilaita tasapuolisella satunnaisotannalla. Olin yksi heidän hampaisiinsa joutuneista.
Vuosi tai pari minun aikaani ennen oli yksi koulun oppilaista hirttäytynyt koulun vieressä olevaan metsikköön. Meille implikoitiin, että kyseinen poika päätyi valintaansa nimenomaan koulussa tapahtuneen rankan kiusaamisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Lahden ammattikorkeakoulu LAMK
Olen ollut pääasiassa kivoissa kouluissa, joten tämä niistä kai huonoin. Opiskelin siis reilun vuoden ja lopetin. Ei nyt mikään läpeensä paska mesta ja opettajista about 90% oli mukavia ja osaavia (inssipuolella).
Tehdyt säästöt huomasi, erityisesti matikan/fysiikan puolella, ja miljoona eri kampusta eivät toimineet yhdessä, kun kaikille tunneille ei millään voinut ehtiä ilman autoa (plus tekun rakennus läpeensä homeessa). Nykyäänhän kampukset on Niemessä/Mukkulassa lähes vierekkäin, mutta samassa koulussa yhä opiskelevat kaverini sanovat, että meno ei ole juurikaan selkeentynyt ja tilat liian ahtaita koko koululle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouvolan yhteiskoulu. Siinä oli siis yläastelaisia ja lukiolaisia. Itse kävin vain yläasteen siellä, sillä kolme vuotta sitä koulua huh huh, ei tehnyt mieli hakea samaan p*skaan lukioon! Kiusaamista, ylimielisiä ihmisiä, opettajilla selkeät suosikit yms. Se vahingonilo, kun koko koulu paloi maan tasalle!
Yläasteesta en tiedä, mutta lukion puolella ei ollut kyllä mitään ongelmaa. Sääli, että Kouvolan paras lukio paloi, lopetettiin ja yhdistettiin lyskaan. Lämmöllä muistelen lukioaikoja.
Kaakamon koulu, Torniossa. Ala-aste oli ihan helvettiä, pahimmat kiusaajat olivat nämä ns. parhaimmista perheistä tulevia. Kiusaaminen alkoi heti, kun tulin kesken vuoden tähän kouluun (isommasta koulusta): minulla oli koko toppapuku, kun taas muilla oli kaksiosaiset puvut! Pienessä maalaiskoulussa oltiin paljon "muotitietoisempia" kuin isomman kaupungin koulussa... Naurettavaa.
Kiusaaminen jatkui vielä hieman ala-asteen jälkeen, kun siirryimme Raumon yläasteelle. Onneksi siellä sekoitettiin oppilaita ja pääsi toisiin luokkiin.
Sen mitä olen kuullut, kiusaaminen jatkuu edelleen, erityisesti heitä kohtaan jotka eivät ole syntyjään kaakamolaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turun Suomalainen Yhteiskoulu, joka 1970-luvun lopun sosialistiaikaan oli nimetty Tuureporin Lukioksi.
Turun koko tuleva eliitti oli siellä lukiossa.
Metsästystä harrastanut rehtori oli metsästyskoiransa kanssa samassa linja-autossa kuin itse koulumatkallani ,
hänkin ilmeisesti bussissa matkalla metsästyspaikalleen.
Tämän välähdyksenomaisesti muistan.
________________
Turun eliittilukion rehtori unohti lähettää ylioppilaskokeiden tulokset yo-tutkintolautakunnalle:
tiedon saatuaan ampui hirvikiväärillä suoraan suuhunsa, ja kuoli välittömästi.
Ai kamala! Olen itse turkulainen, mutta en ole kuullutkaan tästä tragediasta. Todella surullista.
Vierailija kirjoitti:
Turun Suomalainen Yhteiskoulu, joka 1970-luvun lopun sosialistiaikaan oli nimetty Tuureporin Lukioksi.
Turun koko tuleva eliitti oli siellä lukiossa.
Metsästystä harrastanut rehtori oli metsästyskoiransa kanssa samassa linja-autossa kuin itse koulumatkallani ,
hänkin ilmeisesti bussissa matkalla metsästyspaikalleen.
Tämän välähdyksenomaisesti muistan.
________________
Turun eliittilukion rehtori unohti lähettää ylioppilaskokeiden tulokset yo-tutkintolautakunnalle:
tiedon saatuaan ampui hirvikiväärillä suoraan suuhunsa, ja kuoli välittömästi.
Minäkään en ole kuullut tästä. Ei sentään
tappanut muita.
Kilpisen yläaste, Jkl. Just saying..
- häiriintynyttä nuorisoa, osalla päihdeongelmia jo teininä. Suht iso osa näistä nykyään kuollut, vankilassa, edelleen päihdeongelmaisia tai muuten vaan elämäm hallinnan menettäneitä tapauksia.
- todella rankkaa kiusaamista ja väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua oppilaiden kesken. Tavaroita varastettiin, rikottiin, ja arempia kiristettiin/uhkailtiin
- masentava vankilan malliin suunniteltu koulu
- välinpitämättömät opettajat, ei määrärahoja
- asbestia, hometta, osa tunneista pidettiin ulkona parakeissa
- koulu tuhopoltettiin ja opetus senkun jatkui palaneissa tiloissa. Vaatteet, reput ym haisi savulle puolisen vuotta
Oli todellakin maanpäällinen helvetti 90-luvun lopulla. Toivottavasti MISSÄÄN muualla ei ollut läheskään samanlaista.
- Käpylän peruskoulu, syksystä 2006 kevääseen 2007
Vaihdoin tähän kouluun yhden lukuvuoden ajaksi ala-asteella muuton takia. Luokallani oli yhteensä 30 oppilasta ja kaikki oli ihan hirveitä kermaperseitä. Kiusaajina olivat sekä oppilaat että opettajat. Kukaan ei Käpylän peruskoulussa puuttunut kiusaamiseen.
Lopulta kerroin keväällä opettajalleni, että mulla on paha olla, mua kiusataan ja en halua olla tässä koulussa. En ymmärrä, miksi kaikista ihmisistä kerroin asiasta juuri tälle omalle opettajalleni, joka itsekin oli omalla tavallaan kiusaamisessa mukana, mutta laitetaan nyt vaikka sen piikkiin että olin vielä lapsi ja tajusin myös opettajani olleen yksi kiusaajista vasta vuosia myöhemmin. Näin opettajan katseesta, että häntä ei kiinnostanut pätkääkään.
Sitten kerroin asiasta äidilleni. Äitini tietenkin soitti ensimmäiseksi luokanopettajalleni, että mikäs on homman nimi. Opettajan vastaus oli tyrmistyttävä: "Nyt on aika huono hetki alkaa puimaan mitään kiusaamista, kun mun pitää alkaa kirjoittaa kevättodistuksia". Äitini raivostui opettajalle, löi lopulta luurin tälle korvaan ja soitti samantien vanhaan kouluuni, että pääsenkö takaisin ja sille vanhalle luokalleni. Vanha kouluni ei onneksi ollut liian kaukana, noin 20min bussimatkan päässä. Ja onneksi pääsin, ja syksyn koitettua alkoikin ehkä elämäni paras kouluvuosi koskaan, tuttujen luokkakavereiden kanssa.
- Stadin ammattiopisto, Roihuvuori, 2012-2015
Tässä koulussa opiskelin ravintola-alaa.
Luokallani oli pelkkiä tyttöjä, olen siis itsekin. Kaikki muut luokkalaiseni olivat sellaisia joka viikonloppu ryyppääviä pissaliisoja, jotka puhuivat jatkuvasti paskaa muista ihmisistä. Koulukiusaajia, sanoisin. Yksi tytöistä jopa kehuskeli olleensa koulukiusaaja yläasteella. Minä olin yksi heidän kohteistaan, enhän ollut lainkaan samanlainen kuin he. Olin hiljainen, mutta ystävällinen ja ehkä liiankin empaattinen. Enkä ollut ulkonäöltäni yhtä kaunis kuin he.
Pahiten on jäänyt mieleen pari tapausta. Ensimmäinen se, että eräänä toukokuisena päivänä laitoin kouluun päälleni mielestäni nätin mekon. Tultuani kouluun luokkalaiseni olivat pihalla tupakalla. Pari sekuntia he tuijottivat mua ihmeissään, sitten räjähtivät nauruun ja alkoivat sormella osoittelemaan mekkoani. Naurun seasta kuulin mm. lauseen "Kattokaa mitä tolla on päällä!". Mulle tuli niin paska mieli, että totesin mielessäni "fuck it", käännyin takaisin ja menin kotiin. Itkuhan siinä tuli. Meni monta vuotta, ennenkuin uskalsin käyttää minkäänlaista mekkoa.
Ulkonäön haukkuminen oli muutenkin lähes jatkuvaa, erityisesti erään tietyn tytön toimesta. Hiukseni ovat ruman väriset, hiusteni malli on ruma, naamani on ruma, en osaa meikkaa, mulla ei oo tissejä (tämä on totta, olen kyllä todella pienirintainen mutta ei siitä nyt olisi tarvinnut erikseen muistuttaa), vaatteeni on rumat, kenkäni on rumat, poikaystäväni on ruma, ja vaikka mitä muuta. Pahin oli kyllä tuo tissittömyyskommentti. Istuin käytävällä odottamassa tunnin alkua ja yksi luokkalaisistani huutaa "Missä sun tissit on!?" niin kovaa, että koko käytävä kuuli ja kääntyi katsomaan. Ei siinä, etteikö mulla olisi ollut jo valmiiksi huono itsetunto lähes olemattomien rintojeni takia, kadehdin kaikkia joilla oli edes selkeät rinnat olemassa. Nykyään olen sinut asian kanssa.
Rinnakkaisluokkalaiseni tyttö, jota luulin kaverikseni, olikin todellisuudessa kaksinaamainen selkäänpuukottaja. Tämä paljastui, kun kerroin tytölle poikaystäväni hakkaavan mua (kyllä, jo 16-17-vuotiaat pojat osaavat hakata tyttöystäviään. Mutta se on toinen tarina, liian pitkä tänne kerrottavaksi). Pyysin, että hän ei kertoisi kenellekään, ja niin hän lupasi. Noh, meni valehtelematta alle 5 minuuttia, niin koko luokkani tiesi asiasta.
Opettajanihan ei siis välittänyt asiasta ollenkaan, vaikka näki ja kuuli kyllä, mitä tapahtuu. Sanoin jopa opettajalleni, että mulla on paha olla, koska mun luokkalaiseni ovat mulle ilkeitä ja oon aina yksin koulussa, mulla ei oo kavereita. Opettaja vain levitteli käsiään ja totesi, että "voi voi, mitäs oot tollanen hiljainen ihminen". Vanhemmilleni en uskaltanut kiusaamisesta kertoa, esitin vaan että kaikki on hyvin. En kertonut myöskään siitä, että poikaystävä hakkaa.
Sitten koulussa ihmeteltiin, että miksi olin jatkuvasti poissa. Saatoin olla useitakin viikkoja käymättä koulua. Todellista poissaolojen määrää en tiedä, kun en koskaan käynyt sen 3 vuoden aikana niitä kuittaamassa. Mutta voin sen sanoa, että useita satoja tunteja.
Olisi vaikka mitä muutakin kerrottavaa. Mutta eiköhän nämä riitä kertomaan, millaista mulla oli olla tuossa koulussa.
Itsemurhaakin harkitsin noina aikoina. Sen lisäksi että koulussa oli paha olla, poikaystäväkin oli väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti. Kaikki päivät, kun en ollut koulussa, meni nukkuen, pilveä ja alkoholia käyttäen, videopelejä pelaten ja nyrkkeilysäkkinä toimien.
Luokkalaiseni tytöt, opettajat, silloinen poikaystäväni. Haistakaa kaikki v*ttu. En halua nähdä tai kuulla teistä enää koskaan.
Paulaharjun ala-aste ja Merikosken yläaste (Oulu), 80-luvun loppu ja ysäri. Pelottavaa aikaa, liian paljon lapsia luokilla ja sekaan sattui liikaa kiusaajia, tolloja ja muuten vain ilotonta sakkia. Joku aikaisemmin osuvasti kommentoikin, että tämä aika oli ilotonta ja jatkuvasti piti olla varuillaan. Ihan mikä tahansa saattoi laukaista kiusaajien älämölön ja huutelemisen. Väkivallan uhkaa ja kivillä/muilla heittelyä, pelottelua, joukkoon kuulumisen painetta, näkymättömäksi itsensä tekemistä. Tampereen Hervannan kommentoija sanoikin osuvasti, että tämä aika opetti kuitenkin pitämään omaa ja toisten puolia ja nykyään aikuisena voi todellakin valita (työelämää lukuunottamatta) minkälaisten ihmisten parissa haluaa aikaansa viettää. Muuten kyllä pidin uusien asioiden oppimisesta, mutta lapsena selviytymiskeinoina oli usein miellyttäminen ja se vei helvetisti voimia. Vahva nainen- ja Bosslady-asenteet ovat ihanteita, mutta ehkä näistä ajoista on jäänyt sellainen "seinäruusuna parempi"-mentaliteetti jollain tasolla. Tätä vastaan kamppailen joka päivä. Suomi onnellisin maa? Pieruperseen sanoin, "Millä vitulla?"
Kateellisen puhetta.