En tajua - juttu vähävaraisen perheen arjesta

Up

Minä en tajua sitä, että lapsella on niin kuluneet ja paikatut vaatteet, että kiusataan koulussa. Juuri katsoin meidän tyylikästä 12v poikaa, jolla: Merkkichinot 6€ ja merkkineule 5€. Kummatkin kirpparilta uuden veroisina ostettu.

Nykyisin kirpparitarjontaa on niin paljon, että hyviä vaatteita saa muutamalla eurolla. Eikä niitä vaatteita tarvitse paljon, kun pesukoneella pesee nopeasti.

Toppahousut (uudenveroiset Everestit) maksoivat kirpparilla kympin.

T. Vuositulot 60 000€

Joo itse mietin myös. Lapsuuteni oli köyhä. Äiti Yh-sairaseläkeläinen. Muistan että talvivaatteeita saatiin joskus sossusta. Mutta pääsin jopa harrastamaan ja uusia vaatteitakin ostettiin. Mutta äiti oli tarkka rahankäyttäjä.

Katsoi tarkasti kaikki tarjoukset, ei polttanut, juonut, käynyt ravintoloissa. Jos jotain isompaa tarvittiin, säästi joka kuukausi vähän. Aina oli myös säästettynä "hätävara" just jos sattuisi joku kodinkone hajoamaan.

Yksi kaverini kulki huonoissa vaatteissa ja ei päässyt koskaan mihinkään. Molemmat vanhemmat kävi töissä, mutta viikonloput meni ravintoloissa ja molemmat poltti. Elämä on myös valintoja.

Mulle ei noi köyhyystarinat aiheuta säälin tuntemuksia, kun tiedän että hyvin pienelläkin tulee toimeen jos vain osaa suunnitella huolellisesti rahankäytön.

Ja lopuksi, tehdään lisää vielä lapsia kun ennestään tiukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua sitä, että lapsella on niin kuluneet ja paikatut vaatteet, että kiusataan koulussa. Juuri katsoin meidän tyylikästä 12v poikaa, jolla: Merkkichinot 6€ ja merkkineule 5€. Kummatkin kirpparilta uuden veroisina ostettu.

Nykyisin kirpparitarjontaa on niin paljon, että hyviä vaatteita saa muutamalla eurolla. Eikä niitä vaatteita tarvitse paljon, kun pesukoneella pesee nopeasti.

Toppahousut (uudenveroiset Everestit) maksoivat kirpparilla kympin.

T. Vuositulot 60 000€

Tätä ajattelin itsekin, kun ainakin Helsingissä saa vaikka kuinka paljon kalliita ja tosi hyvälaatuisia lastenvaatteita kirppiksiltä, joista ei mitenkään arvaisi mistä (ja millä hinnalla ne on ostettu).

Kuinkahan paljon tässä on eroa paikkakuntien välillä ja aikakauden? Tässähän puhuttiin ajasta noin 10 vuotta sitten, kun ei ollut samalla tavalla esimerkiksi FB-kirppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Joo itse mietin myös. Lapsuuteni oli köyhä. Äiti Yh-sairaseläkeläinen. Muistan että talvivaatteeita saatiin joskus sossusta. Mutta pääsin jopa harrastamaan ja uusia vaatteitakin ostettiin. Mutta äiti oli tarkka rahankäyttäjä.

Katsoi tarkasti kaikki tarjoukset, ei polttanut, juonut, käynyt ravintoloissa. Jos jotain isompaa tarvittiin, säästi joka kuukausi vähän. Aina oli myös säästettynä "hätävara" just jos sattuisi joku kodinkone hajoamaan.

Yksi kaverini kulki huonoissa vaatteissa ja ei päässyt koskaan mihinkään. Molemmat vanhemmat kävi töissä, mutta viikonloput meni ravintoloissa ja molemmat poltti. Elämä on myös valintoja.

Mulle ei noi köyhyystarinat aiheuta säälin tuntemuksia, kun tiedän että hyvin pienelläkin tulee toimeen jos vain osaa suunnitella huolellisesti rahankäytön.

Ja lopuksi, tehdään lisää vielä lapsia kun ennestään tiukkaa?

Mediassa oli pari vuotta sitten juttu, jossa seurakuntien diakoniatyöntekijät kertoivat, että hyvin usein tapaavat perheitä jotka hankkivat lisää lapsia rahan takia, eli kun rahallinen tilanne on heikko, niin lasketaan että uuden lapsen avulla saadaan lisää tukia ja hetkellisesti rahatilanne paremmaksi.

Idässä ja pohjoisessa on myls selkeästi ihan normaalia naisen jäädä kotiäidiksi jopa yhden lapsen kanssa. Se on siis normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Helsingissä kysellään suunnilleen viikon vanhan lapsen äidiltä milloin hän aikoo palata töihin.

Itse olin myymässä kirppiksellä lapsen vaatteita ja halvalla meni hyviä vaatteita. Merkkitakkeja myin 10 eurolla. Lähes uuden veroisia farkkuja ei kukaan edes katsellut. Osa vaatteista oli ulkomailta ostettuja, jopa trendikkäitä ja porukka tinki niitä muutaman euron hintaan. Eli mielestäni tänä päivänä kirpputoreja kiertävä voi hyvällä onnella saada todella halvalla lapselleen hyviä vaatteita. Ei tarvitse reikäisissä liikkua jos käytetyt kelpaa.

Jotkut ei vaan osaa käyttää rahaa, yksi tuttu yh-äiti esim. olimme joskus kaupassa samaan aikaan, ja hän osti todella kalliita juttuja, esim. pari rasiaa valmista makaroonilaatikkoa, vesimelonilohkon joka maksoi n.3e (ei ollut sesonkiaika) ym.

Samoin esim. Kukkaronherraksi ohjelmassa usein ihmisiä joiden ongelma ei niinkään olleet tulot vaan menot.

Tuossa AP:n jutussa iski silmään se, etten koskaan ole ostanut 70e toppahousuja edes itselleni, alennusmyynneistä kun ostaa saa halvalla, myös ns. laadukkaita toppavaatteita. Itselleni ei tarvitse olla vedenpitävää (niin kuin pienille lapsille) joten viime vuonna ostin 10e toppahousut Citymarketista.

Aika lyhytnäköistä hankkia lapsia sen takia että saa tukia! Teineihin kuluu rahaa paljon ja tuskin tuet yksistään siihen riittää. Ellei kasvata lapsiaan niin että alkavat teineinä jo työllistää itseään. Tätä olenkin epäillyt, muutaman asiakas perheen kohdalla. Lapsia hankitaan, vaikka toisella vanhemmalla ei ole töitä ja ollaan sossun asiakkaina. elämänhallinta ihan hakusessa. Lapsilla kaikenlaisia ongelmia ja tietenkin vanhemmilla.

Kun olin teini, erään saman ikäisen kaverini työtön äiti patisti kaveriani kesätöihin ja valitti sitten, että kaverini palkka on liian pieni eikä riitä molempien elämiseen.

Haluaisin joskus lukea pienituloisesta perheestä, joka ei ole itse tavalla tai toisella sössinyt asioitaan. Vähän ikävä todeta, mutta toisinaan tuntuu ettei ihmisten ensisijainen ongelma ole köyhyys vaan se ettei haluta ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus lukea pienituloisesta perheestä, joka ei ole itse tavalla tai toisella sössinyt asioitaan. Vähän ikävä todeta, mutta toisinaan tuntuu ettei ihmisten ensisijainen ongelma ole köyhyys vaan se ettei haluta ajatella.

Sairaita pariskuntia on paljon. Samoin työttömiä yksineläjiä ja pienellä eläkkeellä sinnitteleviä vanhuksia. Mutta ei niistä saa oikein raflaavia lehtijuttuja.