Lue keskustelun säännöt.
Olen oikeasti surullinen, että olin oikeassa :(. Minusta on tuntunut, että kukaan ei välitä minusta ja tein testin, että kuinka moni ottaa omatoimisesti yhteyttä minuun. Tänää tuli tasan 3 kk siitä, kun aloitin tämän testin ja nyt kerron tuloksen...
14.10.2016 |
Kukaan ei ole millää tavalla heinäkuun 14- lokakuun 14 välillä, ottanut minuun minkäänlaista yhteyttä. Ei vanhemmat, ei sukulaiset eikä vanhat tutut/ vanhat kaverit.
Ainoat viestit jota olen 3 kk saannut ovat joko mainos tai työviestejä. Yksi puhelu tuli ja se oli vääränumero.
Eli ennen itse yritin pitää yhteyttä aktiivisesti ja jtn siitä tulikin, mutta musta on aina tuntunut, että ihmiset ovat tekemisissä pakon edessä mun kanssa.
Ja oikeassa olin. Oon ainoastaan töissä oleillut ja jutellut parin paremman työkaverin kanssa.
Eli olisin voinnu olla täällä asunossa kolme kuukautta kuolleena tämän ajan eikä kukaan kaipaa. En ole siis antanut itsestäni minkäänlaista elon merkkiä.
Enkä ole ollut siis, kuin työkavereiden kanssa kontaktissa.
Testini tarkoitus oli katsoa kuinka kauan kestää että joku ottaa omatoimisesti yhteyttä minuun, mutta tänään tajuttuani tulleen 3 kk täyteen iski epätoivo :😧😧😧😧😧
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt samanlaisen testin vuosia sitten, aikana jolloin kaveripiirillä ei ollut perhettä, aikana ennen facebookia yms. Ja kuten arvelin, ei yhteyksiä kavereihin ollut. Eikä ole ollut sittemminkään, edelleen olen se joka kutsutaan viimeisenä vaihtoehtona jos ollenkaan, ohareita sovituista menoista säännöllisesti yms. Tuntuu kyllä pahalta, mutta ilmeisesti en ole minkään arvoinen, kenellekään. Viimeisimmät oharit tuntui jo niin pahalle, että päätin perheen riittävän omaan sosiaaliseen elämääni, enkä tarvitse elämääni ihmisiä joista tulee paha olo. Harmi, kyseessä lapsuuden ystävät. Jotka olisi mulle tärkeitä, mutta annan olla. Täälläkin vastaajien mukaan se on ihan oma syy, että minussa olisi jotain vikaa. Sovitaan sitten niin, tekee itsetunnolle oikein hyvää.
Ohareita ilman hyvää syytä en ymmärrä minäkään. En kuitenkaan tiedä, olenko ensimmäinen vai viimeinen, jota mukaan kysytään. Eivätkä tiedä omat kaverinikaan, kysynkö heitä mukaani ensimmäiseksi vai viimeiseksi. Minusta tuollainen "monesko vaihtoehto olen" -ajattelu on aikuisella ihmisellä aika lapsellista. Ei aikuisen pidä laittaa ystäviään ja kavereitaan mihinkään tärkeysjärjestykseen.
Totta!
Itse en ainakaan kysy ihmisiä missään tärkeysjärjestyksessä mukaan vaan
a) teen oletuksia siitä ehtiikö hän mukaan
b) pohdin kiinnostaako ehdottamani tekeminen häntäJuuri nyt kaikkein rakkaimmat 2 ystävääni elävät erittäin kiireistä elämää ja näemme harvoin, mutta ei se tarkoita etten kokisi heitä läheisiksi.
Mutta jatkuvat oharit on eri juttu! Sitä en itsekään hyväksy.
Mulla nuo samat kaksi asiaa, jotka vaikuttavat. Joskus on aikoja, jolloin vietän lähes kaiken kavereille varaamani ajan yhden ja saman kaverin kanssa. Mulla on yksi ystävä, jonka kanssa meillä on lähes identtiset kiinnostuksen kohteet ja siitä seuraa, että kun jotain molempia kiinnostavia tapahtumia tms on usein, niin myös tavataan usein. Silloin muiden kanssa tulee oltua tekemisissä vähemmän. Tämä ystäväni tekee tietokoneella töitä kuten minäkin ja lähes joka päivä vaihdamme muutaman sanan Skypen kautta. En edes muista, milloin olisimme viimeksi soitelleet.... varmaan joskus 4-5 vuotta sitten, mutta soittamiselle ei ole tarvetta, kun kuulumiset voi kertoa lyhyesti Skypessäkin ja samalla sopia, milloin taas nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten surullista. Mä oon vähän samassa tilanteessa, että mulla ei ole ystäviä. Joitain on, mutta ei sellaisia jotka usein soittelee. En tiedä mistä se johtuu...
Nykyään ei ole enää tapana soittaa vaan suurin osa ainakin alle viiskymppisten yhteydenpidosta on tekstiä, ja erilaisina pikaviesteinä.
Pätee hyvin usein myös meidän yli viiskymppisten kohdalla. 20 vuotta sitten oli muutama ystävä, joiden kanssa soiteltiin usein. Harvemmin tuli soiteltua serkuille tai sedille ja tädeille, jos ei ollut kyse jostain suvun suurempiin juhliin liittyvistä asioista. Facebook on räjäyttänyt tilanteen ja nyt pidetään sen kautta yhteyttä kymmeniin ihmisiin, joita ei ole edes nähty vuosikausiin tai kenties vuosikymmeniin. Soittelulle jää yhä vähemmän aikaa, kun yhteydenpitotapa on muuttunut ja ihmisiä, joihin haluat pitää yhteyttä, on kymmen- tai satakertainen määrä aiempaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ajatusmalleja täällä. Ystävien pitää tehdä sitä ja tätä että kelpaavat ystäviksi. Jos ystävät eivät täytä MINUN vaatimuksiani, he ovat surkeita ystäviä eivätkä lainkaan MINUN arvoisiani. Tehkää kaikille palvelus ja tehkää lista kaikesta mitä vaaditte ystävältä ja pyytäkää siihen allekirjoitus, että ystäväehdokas varmasti ymmärtää mihin on sitoutumassa.
Vaadin ystävältä vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta. Voi kamala miten olenkaan itsekäs ja vaativa!
Nämä "muut saa hoitaa yhteydenpidon" tyypithän ne vaativia on - jos ystävä ei jaksa yhdensuuntaista vuorovaikutusta, ystävyys loppuu koska toinen ei jaksa sitä yhteyttä ikinä ottaa. Kummallista ajatella että tämä olisi sen syy, joka siihen asti on yhteydenpidosta huolehtinut! Ei suinkaan sen, joka vaan odottaa muilta toimia, että itse pääsisi ilahtumaan.
Minulla tämä koe on kestänyt noin puoli vuotta. Ei ole ruuhkaa ei perhettä eikä rahaa (raha on tärkeää että voisi edes ehdottaa jotain tekemistä). Ei työtä eikä työkavereita. Onkohan nämä kodin seinät elämän tarkoitus. M57.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ajatusmalleja täällä. Ystävien pitää tehdä sitä ja tätä että kelpaavat ystäviksi. Jos ystävät eivät täytä MINUN vaatimuksiani, he ovat surkeita ystäviä eivätkä lainkaan MINUN arvoisiani. Tehkää kaikille palvelus ja tehkää lista kaikesta mitä vaaditte ystävältä ja pyytäkää siihen allekirjoitus, että ystäväehdokas varmasti ymmärtää mihin on sitoutumassa.
Vaadin ystävältä vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta. Voi kamala miten olenkaan itsekäs ja vaativa!
Nämä "muut saa hoitaa yhteydenpidon" tyypithän ne vaativia on - jos ystävä ei jaksa yhdensuuntaista vuorovaikutusta, ystävyys loppuu koska toinen ei jaksa sitä yhteyttä ikinä ottaa. Kummallista ajatella että tämä olisi sen syy, joka siihen asti on yhteydenpidosta huolehtinut! Ei suinkaan sen, joka vaan odottaa muilta toimia, että itse pääsisi ilahtumaan.
No vaadi sinä ystävältä ihan mitä haluat, minä en vaadi ystävältä mitään. Jos ystävyys ei sitten tyydytä molempia osapuolia, niin eihän sitä ole pakko olla ystävä.
Minä en vaadi ystävältä sitä yhteydenottoakaan, koska niinkuin aiemmin sanoin, minun ystävyyteni ei ole maksullista. Jos ystävyys sitten loppuu, se ei ollut sen arvoista, eikä minun silmissäni todellista ystävyyttäkään. Kaveruutta ehkä. Milloin edes määrittelet ustävyyden loppuneen? Pisimillään minulla meni 6 vuotta ilman mitään kontaktia erään ystäväni kanssa. Ei se ystävyys siitä mihinkään kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ajatusmalleja täällä. Ystävien pitää tehdä sitä ja tätä että kelpaavat ystäviksi. Jos ystävät eivät täytä MINUN vaatimuksiani, he ovat surkeita ystäviä eivätkä lainkaan MINUN arvoisiani. Tehkää kaikille palvelus ja tehkää lista kaikesta mitä vaaditte ystävältä ja pyytäkää siihen allekirjoitus, että ystäväehdokas varmasti ymmärtää mihin on sitoutumassa.
Vaadin ystävältä vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta. Voi kamala miten olenkaan itsekäs ja vaativa!
Nämä "muut saa hoitaa yhteydenpidon" tyypithän ne vaativia on - jos ystävä ei jaksa yhdensuuntaista vuorovaikutusta, ystävyys loppuu koska toinen ei jaksa sitä yhteyttä ikinä ottaa. Kummallista ajatella että tämä olisi sen syy, joka siihen asti on yhteydenpidosta huolehtinut! Ei suinkaan sen, joka vaan odottaa muilta toimia, että itse pääsisi ilahtumaan.
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Mä en vaadi ystäviltäni yhtään mitään. He saavat olla juuri sellaisia kuin ovat eikä heidän tarvitse muuttua sellaisiksi kuin minä olen. Jos joku ystävistäni vaatii minua olemaan sellainen kuin hän itse on - edes tässä yhteydenpitoasiassa - niin hän voi aivan vapaasti tiputtaa minut pois ystävistään. Mulla on paljon ystäviä ja kavereita ja heidän lisäkseen myös muita ihmissuhteita, joten on oikeastaan molempien kannalta vain hyvä, jos vaatijat lakkaavat pitämästä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei koskaan soita ja saattaa kiukutella itsekseen jos en soita. Kerran oli vähän pidempi väli soitossa ja äiti tästä närkästyneenä huomautti. Sanoin että kyllä hänkin voi soittaa mutta kuulemma kyllä se on niin että lapset soittaa vanhemmilleen.
Mulla kanssa äiti on useamman kerran maininnut, kun en soita "ikinä". Mainitsin, että mullekin voi soittaa, numero on ollut sama X vuotta. Vastais oli "nojoo, hänellä on niin kovasti kiireitä". Jep, pelaa tietokoneella pasianssia, katsoo kaikki dekkarisarjat töllöstä ja käy ainakin kahdesti viikossa Prismassa... eläkkeellä pn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei koskaan soita ja saattaa kiukutella itsekseen jos en soita. Kerran oli vähän pidempi väli soitossa ja äiti tästä närkästyneenä huomautti. Sanoin että kyllä hänkin voi soittaa mutta kuulemma kyllä se on niin että lapset soittaa vanhemmilleen.
Onpa epämiellyttävä äiti. Kyllä se molempien asia on.
Mulla varmaan suurin osa tutuista voisi olla yli puoli vuotta kämpässään raatona, ennen kuin juuri minä keksisin ottaa heihin yhteyttä. Lähiperhettä lukuunottamatta. Jopa lähimpiä ystäviä on sen verran monta ja oma arki sen verran kiireistä, että väkisinkin tulee kuukauden pausseja, ennen kuin ehtii ottaa näihin yhteyttä. Itse taas olen täysin tyytyväinen, ettei kaikki tutut ole koko aika ottamassa minuun yhteyttä. Menee hermot, jos joku tulee esim. Facebookissa jatkuvasti jauhamaan paskaa, vaikkei oltaisi kovin läheisiä ystäviä. Nykyään saan onneksi olla suht. rauhassa.
Jos asuisin yksin niin vanhemmat varmaan ekana huomaisivat, jos heittäisin veivini ja eläinteni hyvinvoinnin osalta olisi aika oleellista, että joku kävisi hakemassa ne sieltä hoitoon. Etteivät joutuisi kuukausia elämään minun raatoani syöden. Tosin en asu yksin ja luulisin, että mieheni huomaisi, jos delaisin.
Siinä kohtaa, jos omat vanhemmat eivät ota oma-aloitteisesti kolmeen kuukauteen yhteyttä, minulla herää kyllä kysymys, että millä tapaa noin yleensä ottaen kohtelet ihmisiä ympärilläsi? Millainen suhde sinulla on vanhempiisi, ap?
Kavereistakin mietin, että puhut "vanhoista kavereista", eikö sinulla ole nykyisiä? Milloin olet viimeksi tutustunut uusiin ihmisiin? Itselläni ainakin tahtoo käydä elämässä niin, että tuttavapiiri laajenee ja muuttuu vuosien varrella.
Oletko Facebookissa? Itselläni varmaan 90% sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu sitä kautta - myös perheen kanssa. Ystäviin, jotka eivät Facebookissa ole, on jotenkin vaikeampaa ottaa yhteyttä. Soittaminen ja kasvotusten näkeminen tuntuu luontevalta ihmisten kanssa, joiden kanssa harva se päivä juttelee jotain Facebookin chatissa. Pari ystävääni, jotka eivät periaatesyistä käytä Facebookia, tuntuvat välillä hyvin etäisiltä ja toisen kanssa yhteydenpito on jäänyt viime vuosina todella vähäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millanen työ sulla on, jos kukaan ei kolmeen kuukauteen kaipaisi?
Luehan se aloitus
Aloituksessa oli "Eli olisin voinnu olla täällä asunossa kolme kuukautta kuolleena tämän ajan eikä kukaan kaipaa". Kuitenkin aloituksen mukaan ap käy töissä. Joten millainen työ on, jos kukaan työpaikallakaan ei kaipaa, vaikka ap olisi kolme kuukautta kuolleena kotona?
Luvaton poissaolo katsotaan irtisanomisen perusteeksi. Laput lähetetään kotiin, that's it.
Onko kukaan jäänyt yksin narsistin levittämien valheiden vuoksi? Minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaiset arvot. Moni äiti puhuu ruuhkavuosista mutta yhteydenotot ovat vain itsestä kiinni.
Itselläni on tiivis työpäivä, sillä en vie töitä kotiin, mutta itse kuskaan lasta 2 krt vkossa harjoituksiin ja odottelen siellä tunnin.
Aika helppoa.Lisäksi työmatka kestää 30 min suunta, helppo naputella pari viestiä.
Kun työpäivän jälkeen olen vain perheelle ja kodille.
Meillä ei ole varaa siivojaan, joten kotityöt on tehtävä, lapsien läksyjä auttaa ja kuljettamme puoliksi harrastuksiin.Tyttöjen iltoja on n joka toinen kk, eri porukoita.
Nyt ollaan lentokoneessa matkalla syyslomalle. Lapset pelaavat, hyvin on aikaa olla itsekin netissä.
Monessa työssä joutuu nykyään ottamaan töitä kotiin tai ainakin käyttämään työmatkat työviesteihin, jos ei halua olla ekana lähdössä lun yt:t tulee.
Moni luulee näin ja esittää "kiireistä". Tosiasiassa moni nykypomo katsoo tällaisen työntekijän olevan hidas ja huono kun ei kykene hoitamaan hommiaan työaikana. Ylin johto ja esimiehet ovat sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millanen työ sulla on, jos kukaan ei kolmeen kuukauteen kaipaisi?
Luehan se aloitus
Aloituksessa oli "Eli olisin voinnu olla täällä asunossa kolme kuukautta kuolleena tämän ajan eikä kukaan kaipaa". Kuitenkin aloituksen mukaan ap käy töissä. Joten millainen työ on, jos kukaan työpaikallakaan ei kaipaa, vaikka ap olisi kolme kuukautta kuolleena kotona?
Luvaton poissaolo katsotaan irtisanomisen perusteeksi. Laput lähetetään kotiin, that's it.
Okei. En ole koskaan ollut tuollaisessa työpaikassa, jossa lähetetään vain lappu kotiin, jos työntekijä ei tule töihin. Joskus olen nukkunut pommiin ja herännyt puhelimen soimiseen, kun töistä on jo soitettu, että missä viivyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia ajatusmalleja täällä. Ystävien pitää tehdä sitä ja tätä että kelpaavat ystäviksi. Jos ystävät eivät täytä MINUN vaatimuksiani, he ovat surkeita ystäviä eivätkä lainkaan MINUN arvoisiani. Tehkää kaikille palvelus ja tehkää lista kaikesta mitä vaaditte ystävältä ja pyytäkää siihen allekirjoitus, että ystäväehdokas varmasti ymmärtää mihin on sitoutumassa.
Vaadin ystävältä vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta. Voi kamala miten olenkaan itsekäs ja vaativa!
Nämä "muut saa hoitaa yhteydenpidon" tyypithän ne vaativia on - jos ystävä ei jaksa yhdensuuntaista vuorovaikutusta, ystävyys loppuu koska toinen ei jaksa sitä yhteyttä ikinä ottaa. Kummallista ajatella että tämä olisi sen syy, joka siihen asti on yhteydenpidosta huolehtinut! Ei suinkaan sen, joka vaan odottaa muilta toimia, että itse pääsisi ilahtumaan.
Mulla on pari ystävää, joille olen heidän ainoa ystävänsä. On aika loogista, että heillä on enemmän aikaa pitää yhteyttä minuun kuin minulla heihin. Lähes aina käy niin, että ennnenkuin ehdin ottaa heihin yhteyttä, he ovat jo ottaneet minuun yhteyttä. Heidän näkökulmastaan yhteydenpito onkin varmasti yksipuolista, mutta en voi mitään sille, että he ehtivät ensin.
viestini vastaaja kirjoitti kirjoitti:
Oliko nämä ap:lle ongelma? Ei aloituksesta sellaista kuvaa saanut. Minulta ainakin sujuu kaikki tuo ihan nou problem. Ja olen aktiivinen. Ei se auta siihen, että puhelimeen soittaisi muut kuin äiti kahdesti vuodessa ja lehtimyyjät useammin.
Tällä palstalla on aika suuri määrä vakio-valittajia, siitä ei ole yhtään epäselvää.
Kirjoitin vaihteeksi muutaman rivin vain nähdäkseni reaktion.
Jäänyt vähän yksipuoleiseksi tämä ketju, kun ap ei enää vastaa mitään. D:
Eniten kiinnostaisi, onko hän Facebookissa, koska siellä suurin osa sosiaalisesta elämästä on nykyään.
Olen oikeastaan vähän ilahtunut, että en ole ainoa, joka tuntee pitävänsä yksipuoleisesti yhteyttä ystäviinsä. En tunne itseäni enää aivan niin huonoksi ihmiseksi. Tämän viikon Annassa oli oheinen Laura Honkasalon kolumni, joka sivuaa aihetta.
http://anna.fi/kolumnit/laura-honkasalon-kolumni-ystavabanksit-satuttav…
Vähän ärsyttää toiset kommentit, joissa takerrutaan siihen ,että joku kehtaa vaatia ystävyydeltä tasapuolisuutta. Minusta se on aika tervettä, vaatia sanana kuulostaa vaan siltä, että sitä nyrkit tanassa jalkaa polkien ystävyyttä vaatisi. Kyse on siitä, että kokee asian epäoikeudenmukaiseksi. Näin minä se ymmärrän.
Olen varmaan urpå, mutta en oikein käsitä ystävyyttä, jossa kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen "aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin".
Meillä kaikilla on arvo ihmisinä, sitä ei voi kukaan ottaa pois. Toisista välittäminen ja huolehtiminen, niistä ystävistä juurikin, tuntuu jääneen jonnekin historiaan. Pieni tekstari ei paljoa vaadi, mutta ilahduttaisi itseäni ainakin kovasti.
Mietipä nyt kuinka pitkään olet itse ollut ottamatta muihin kontaktia. Kuinka moni tuntemasi ihminen on ollut pitempään kuin 3kk saamatta sinulta viestin viestiä?
Eikö tuo pointti kuitenkin ole, että olet käynyt töissä? Jos olisit vaikka kuollut, työpaikalta olisi soitettu. Usein ruumis alkaa mätänemään ja haisemaan jo muutamassa päivässä, helteellä nopeammin.
Huom. Olet todennäköisesti vaihtanut ajatuksia tälläkin palstalla. Tiedätkö, on paljon yksinäisiä ym vanhempia ihmisiä, joilla ei ole mitään nettiä ollenkaan. Odotetaan jos kodinhoitaja käy kääntymässä, kaikilla ei kukaan.
Vielä 20 sitten, ei tämänlaisia palstoja ollut. Väitän ettei alle 40-vuotiaat voi tietää täydestä yksinäisyydestä mitään, kun kuitenkin laitetta räplätään.
Voit halutessasi mennä vaikka mihin ryhmiin ja harrastuksiin, vain kuninkaalliset ja kuolleet noudetaan kotoa.
Mulla kaverit on kaikki jääneet jonnekin. Itsellä vastaava testi jäi sitten pysyväksi tilaksi. :( Käytännössä yhteydenottoja tulee usein äidiltä, joitakin kertoja vuodessa parilta muulta sukulaiselta, yhdeltä ainoalta kaverilta ja yhdeltä työkaverilta.