Tuntia häiriköivä oppilas ei suostu poistumaan - mitä teet?

Vierailija kirjoitti:

Ne kasiluokkalaiset on ihan aikuisen miehen kokoisia jo. Millä naisope heittää ulos jonkun satakiloisen järkäleen? Ja jos semmoinen heittäytyy maahan ja siellä maassa haluaa pysyä niin ei häntä kyllä ylsi ihminen ylös saa. Siksi ne maahan heittäytyykin.

Mikä on oikeasti vialla noinkin vanhan pennun kaalissa, että pitää ihan heittäytyä maahan makaamaan kuin joku uhmaikäinen? Eipä kyllä tullut omassa koulussa moista vastaan, johan sille olisi nauranut kaikki. Selkeästi jotain syvempiä ongelmia, jos tuollaista pitää tehdä.

Kuule ei se niin vain käy! Ei niitä laitospaikkoja kaikille riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kasiluokkalaiset on ihan aikuisen miehen kokoisia jo. Millä naisope heittää ulos jonkun satakiloisen järkäleen? Ja jos semmoinen heittäytyy maahan ja siellä maassa haluaa pysyä niin ei häntä kyllä ylsi ihminen ylös saa. Siksi ne maahan heittäytyykin.

Mikä on oikeasti vialla noinkin vanhan pennun kaalissa, että pitää ihan heittäytyä maahan makaamaan kuin joku uhmaikäinen? Eipä kyllä tullut omassa koulussa moista vastaan, johan sille olisi nauranut kaikki. Selkeästi jotain syvempiä ongelmia, jos tuollaista pitää tehdä.

En tiedä mutta ihan yleistä on. Kun olin opetusharjoittelussa, sitä sattui molemmissa kouluissa. Ja siis siellä takana istuu parhaimmillaan parikymmentä auskuakin eikä noita tyyppejä hävetä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kasiluokkalaiset on ihan aikuisen miehen kokoisia jo. Millä naisope heittää ulos jonkun satakiloisen järkäleen? Ja jos semmoinen heittäytyy maahan ja siellä maassa haluaa pysyä niin ei häntä kyllä ylsi ihminen ylös saa. Siksi ne maahan heittäytyykin.

Mikä on oikeasti vialla noinkin vanhan pennun kaalissa, että pitää ihan heittäytyä maahan makaamaan kuin joku uhmaikäinen? Eipä kyllä tullut omassa koulussa moista vastaan, johan sille olisi nauranut kaikki. Selkeästi jotain syvempiä ongelmia, jos tuollaista pitää tehdä.

Ei nauru haavaa tee. Vain ensimmäinen kerta kirpaisee.

Länttäisin apinaa turpaan ja lopettaisin opettajan hommat. 

Pyytäisin kahta miesopettajaa (tai miesrehtoria ja toista opettajaa) nappaamaan pojan käsikynkkään ja viemään pois. Haistakoon vittu joku fyysinen koskemattomuus. Elämä on banaani johon apinat eivät yletä.

Jos makaisi lattialla niin kävisin hakemassa vesilasin kätöseeni, siemailisin vähän vettä janooni ja lähtisin kävelemään kohti poikaa. Pyytäisin asiallisesti nousemaan ylös. Jos ei tottelisi, niin kompastuisin ja kaataisin vedet pojan päälle. Pyytäisin anteeksi vieno hymy naamalla ja jatkaisin oppintuntia kiinnittämättä mitään huomiota kyseiseen sankariin. Mölytkööt muut mahan täydeltä, vetäisin tunnin loppuun. Jos melu kävisi yltymättömäksi, antaisin loput läksyksi ja istuttaisin persukseni tuolille. Tekisin tekemättömiä tehtäviä tai lukisin uutisia.

Pakottaisi jonnen käytävään!

En alkaisi valtataisteluun vaan kohtelisin häntä siten kuin käyttäytyy. Kumartuisin huolestuneena viereen ja kysyisin, onko pienellä kaikki hyvin ja että uhmakohtaukset kuuluvat yleensä päiväkotiin, joten pitäisikö soittaa terveydenhoitaja tai ehkä kuraattori tai psykologi paikalle. Soittaisin myös vanhemmille ihan siinä paikan päällä ja työntäisin luuria (kaiuttimella tottakai) siihen suun eteen, että kerropas nyt kultapieni mikä on vialla, että voidaan hakea oikeaa apua. Jos vieläkin pokkaa riittäisi, niin kyselisin niiltä hännystelijöiltä, onko kaverilla jokin lääkitys ja selittäisin kuin vähä-älyiselle, että pitää tutkia laukku ja takintaskut etsimällä lääkkeitä ja että ambulanssikin varmaan olisi syytä hermoromahduksen saaneelle hankkia. Kavereilta ohimennen kyselisin, tapahtuuko näin useinkin ja onko kaveri heistä ihan normaalin tuntuinen ja että otan heiltä myöhemmin lausuntoa psykologia/lääkäriä varten.

Kun oppilas sitten lopulta nousisi, jatkaisin erittäin huolestuneen esittämistä, lässyttäisin ja höösäisin, että älä nyt vaan uudestaan sitä hermoromahdusta saa ja että pitäisikö silti mennä lääkärille ihan varmuuden vuoksi toteamaan, että kykenet käymään koulua. Kehottaisin toki muita oppilaita käyttäytymään tätä kaveria kohtaan normaalisti, koska hän ei varmaankaan voi näille kohtauksilleen mitään ja ymmärtämään, että kotona joutuu tekemään töitä enemmän, kun tunnit menevät tämän sairaan kaverin paapomiseen. Oletan, että ryhmäpaine saa typerän käytöksen loppumaan tai ainakin niin, että kukaan ei sitä enää tue.

Olen huomannut, että kun tällaista show-miestä kohtelee kuin heikkoa ja haurasta lasiesinettä, se harmittaa eniten eikä tuollaiset hölmöilyt enää pidemmän päälle kiinnosta.