Lue keskustelun säännöt.
Kamalat isovanhemmat
14.10.2016 |
Olen aloittamassa korkeakouluopinnot tammikuussa. Asun tällä hetkellä isovanhempieni luona, sillä lapsuudenkodissani on koira, jolle olen allerginen. Omaa asuntoa minulla ei ole, sillä luen nyt täyspäiväisesti pääsykokeisiin ja jäin työttömäksi infektiokierteeni takia. Sairastin työttömyyden ja sairastelun vuoksi masennuksen.
Ongelmana on, että isovanhempani ovat aivan kamalia, muuttaisin sieltä ulos niin nopeasti kuin suikin mahdollista, jos voisin. He lyttäävät minua, haukkuvat, mollaavat lukiosuoritustani (kirjoitin C:n paperit), suuttuvat jos herään aamu 10 jälkeen, haukkuvat laiskaksi (käyn salilla 5 kertaa viikossa), luen pääsykokeisiin joka päivä, en saisi bilettää (mitä en teekkään), kuitenkin heidän mukaansa minun pitäisi nyt elää elämäni parasta aikaa, miten? Nythän mun kuuluu lukea pääsykokeisiin. Heille ei riitä mikään, he ovat ylimielisiä, moukkamaisia nousukkaita. Mitä tekisit mun tilanteessani? Sietäisitkö heidän käytöstään? Yrittäisitkö tehdä heidän kanssaan enemmän kaikeka? Yritän tällä hetkellä vain päästä elämässäni eteenpäin ja saada sen korkeakoulupaikan. En halua avautua elämästäni heille, en halua kutsua kavereitani sinne kylään.
Kommentit (15)
Miksi olet siellä kuormittamassa heitä? Hommaa oma kämppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a.) Juttele isovanhemmille ja kerro, että tekee pahaa kuunnella mollaamista
b.) Hanki oma asunto
Olen laittanut kämppähakemuksia jo 4 kk sitten mm. nuorisosäätiölle, nuorisoasuntoliitolle, kaupungille, ja moneen muuhun paikkaan, mistään ei ole kuulunut. Järkevintä on varmasti saada opiskelupaikka, minkä jälkeen saan opiskelija-asunnon. Tämän tilanteen piti olla väliaikainen. Kannattaisiko mun nyt kuitenkin pyytää heitä kirjoittamaan itselleni häätö, jolloin saisin kaupungilta asunnon nopeasti? AP.
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut kämppähakemuksia jo 4 kk sitten mm. nuorisosäätiölle, nuorisoasuntoliitolle, kaupungille, ja moneen muuhun paikkaan, mistään ei ole kuulunut. Järkevintä on varmasti saada opiskelupaikka, minkä jälkeen saan opiskelija-asunnon. Tämän tilanteen piti olla väliaikainen. Kannattaisiko mun nyt kuitenkin pyytää heitä kirjoittamaan itselleni häätö, jolloin saisin kaupungilta asunnon nopeasti? AP.
Häätö voisi toimia. Siirrät siis ainakin osoitteesi johonkin postin luukkuun ja ilmoitat hakemuksissa olevasi koditon, vaikka todellisuudessa satut yöpymään isovanhempiesi luona. Luulisi heidän suostuvan tuohon, että saavat sinut pois nurkista.
Siis: ET ole aloittamassa opintoja tammikuussa, jos nyt vasta luet pääsykokeisiin. MAHDOLLISESTI aloitat opinnot tammikuussa. Heräät aamuisin kympin jälkeen, käyt salilla ja luet kokeisiin. Mitäs sä sen asunnon eteen teet missä asut tällä hetkellä? Osallistutko kaupassakäyntiin, ruuan laittoon, siivoamiseen tms? Jos tosiaan et mitään, ei ihme, että mumolla ja vaarilla on palanut hiha. Kyllä palaisi mullakin. Kaikille parempi kun muutat pois, mielummin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se nyt ihme ettei lapsuudenkotisi pistä koiraa pihalle, ennemmin koira isovanhemmille... Kauheeta jos mun tarttis ottaa lapsenlapsi nurkkiini maleksimaan...
Mikä ahkeruuden osoitus se salilla käyminen on? Sehän kuuluu lähinnä huvitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsisin itselleni huoneen samanhenkisestä yhteisöstä. Tulisi edullisemmaksi kuin yksiö-kaksio.
Kysele aktiivisesti asunnonhakujen perään ja tosiaan kai aikuisena teet kotitöitä vähintään yhtä paljon kuin isovanhempasi? Tsemppiä opiskelupaikan hakuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ahkeruuden osoitus se salilla käyminen on? Sehän kuuluu lähinnä huvitteluun.
No on se vanhemmille ihmisille osoitus siitä, että on määrätietoinen ja itsestään huolehtiva, jolla ei ainakaan alkoholiongelmaa yms. Luulisi, että opinnotkin saa päätökseen. Ja jos salilla käynti on huvittelua, niin ei taida olla siitä mitään hyötyä.
Ja eikös isovanhemmat ole itse suostuneet, vai menikö ap väkisin heille? Ei tuon tarvitse pysyvä olomuoto olla, kyllä nyt omaa sukulaista voi tuon verran auttaa, jos omat ruokansa maksaa ja jotain korvaa elämisestään, vaikka siivoaa kerran viikossa.
Kuulostaa tosi ikävältä etenkin tuo kaksinaamainen syyttely että pitäisi jotenkin elää just nyt jotain parasta aikaa vaikka omasta kokemuksesta tiedän mitä on se aika kun kaikki on täysin avoinna vielä ja ainut mahdollisuus päästä eteenpäin on se kiivas pääsykokeeseen luku joka ei ole mitään helppoa jos vielä sukulaiset samaan aikaan hönkii niskaan ja luo lisää paineita.
Ei nuo vanhukset enää kertakaikkiaan tajua mitä on nykypäivänä nuoren elämä! Se on kaukana niistä ajoista kun töitä sai kun vain sormia napsautti. Sinuna ottaisin yhteyttä vanhempiisi ja selittäisit ettei pääsykokeisiin luvusta tule mitään noiden ymmärtämättömien vanhusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun sairaus parantunut? Mihin haet opiskeleen? Muuta vaikka jonnekin leirintäalueelle asuntovaunuun. Käytettyjä saa aika halvallakin ja jotkut asuu vaunussa ihan ympäri vuoden. Kausipaikka vuodeksi maksaa muutaman satasen. Valkkaat alueen, minne saa sähkön vaunuun ja jossa huoltorakennus ja siellä wc ja suihku. Voisiko sun masennus johtua osin isovanhemmista ja tuosta moittimisesta ja siitä, että et ole omillasi? Mun neuvo: äkkiä omillesi sieltä!
Hieman ihmettelen omaa kotiasi, joka ei voinut luopua allergiasi takia koirasta. Mutta mollaamasi iso-vanhemmat ottivat sinut asumaan kotiinsa. Se että on kylässä toisen luona on eri asia kuin että asuu toisen luona.
Kerroit listan päivän tekemisistä, mutta siinä ei lukenut, että teet oman osuutesi kotitöistä. Mieti, miten voisit auttaa heitä ja ala tekemään oma osuutesi.
Et ole enää kylässä.
Juttele iso-vanhempiesi kanssa. He ovat syntyneet eri aikakautena, ja eivät välttämättä ymmärrä hakuvaatimuksia korkeakouluun. Ja mieti, miten vousit auttaa heitä. Se, että käyt 5 kertaa viikossa salilla ei tee sinusta ahkeraa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin uskomatonta kutsua isovanhempiaan moukkamaisiksi nousukkaiksi... Kuvastaa aika hyvin asennettasi. Jos kuulisimme isovanhempiesi version tilanteesta, saisimme kuulla itsekeskeisestä, ylimielisestä hyväksikäyttäjästä, joka ei nosta sormeaankaan auttaakseen isovanhempiaan päivittäisissä askareissa, vaan huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan. He osaavat lisäksi varmaan nähdä tilanteen vähän pidemmälle. Mitä jos et saa opiskelupaikkaa? Jäätkö heille loisimaan samalla asenteella lukien taas seuraaviin pääsykokeisiin. Tai jos saatkin opiskelupaikan, mutta et löydä kämppää? Hanki työpaikka ja lue pääsykokeisiin siinä sivussa. Niin muutkin tekee.
Kannattais varmaan hommata oma asunto.