Onko kukaan päässyt eroon kroonisesta myöhästelystä?

Vierailija kirjoitti:

Pidän siis eri tärkeydessä eri tapahtumia ja asioita.

Aivan. Ystäviäsi et pidä arvossa. Lentokonetta kyllä.

Oletko siis tuo sama tyyppi, joka kirjoitti "Mä en enää jaksa välittää"? Voit yrittää noita lauseitasi vähätellä, mutta kyllä ne sinusta kaiken kertovat. Voisi olla aika tunnustaa tämä läheisillesi ihan suoraan.

En tajua miten jotkut voivat olla aina myöhässä. Ei silloin aamulla aleta tekemään viiden tähden aamiaisia, kasvohoitoja, enkelikiharia sun muita jos aikaa on vähän. Ja jos joku jää rempalleen aamulla niin sitten jää, jos olet muutenkin jo myöhässä niin ketään muuta ei jaksa sinun kotiisi jäänyt sekasorto kiinnostaa.

Kyse ei ole sinun ajastasi vaan muiden ajasta. Et arvosta muita jos olet myöhässä. Jos olet myöhässä hammaslääkäriltä tuhlaat muiden aikaa, veronmaksajien rahaa, myöhästytät muidenkin aikoja - ja jotkut vielä ihmettelee miksi terveyskeskuksissa tms. saa aina odottaa. Jos jokainen on sen kaksi-kolme minuuttia myöhässä ajastaan niin siinä huvikseen laskette kuinka paljon viimeiselle potilaalle tulee odotusaikaa.

Kaikilla meillä on menoja, kiirettä ja aikatauluja joissa on pakko olla. Ei se myöhästelijän aika ole kaikista tärkein.

Minä kyllä voin aamuisin rauhassa käydä suihkussa, meikata, laittaa aamupalan, viedä lapsen hoitoon ja olen silti ajoissa töissä. Jännää eikö totta?

Mä olen onnistunut aika hyvin pääsemään eroon myöhästelystä. En ikinä torkuta herätyskelloa, jos olen menossa johonkin, se on kaiken pahan alku ja juuri. Jos on oikeasti tiukka aamu tulossa, teen kaiken illalla valmiiksi: laitan kahvin keittimeen, katson aamupalan valmiiksi, vaatteet valmiiksi, pakkaan tavarat, laitan kaikki aamulla tarvittavat asiat esille (esim meikit pöydälle, ettei tarvitse alkaa kaivella niitä laukusta aamulla).

Laitan usein musiikkia soimaan aamulla, se auttaa pitämään ajantajun tallella. Yksi biisi on noin 3-4 minuuttia. Käyttää vaikkapa pari kolme biisiä meikkaamiseen, saman aamupalaan. Näin ei tule käytettyä liikaa aikaa johonkin osioon.

Tärkein: lähden aina ajoissa bussipysäkille. Pysäkki on taloni vieressä, mutta lähden aina 5 minuuttia aiemmin. Näin en myöhästy bussista, vaikka se tulisikin pari minuuttia etuajassa. Kun en myöhästy bussista, olen ajoissa töissä. Hankalinta on, jos on menossa autolla, kävellen tai pyörällä, koska silloin ajattelee aina että kyllä mä nyt ehdin vielä vaikka lähtisinkin vasta kohta, voin ottaa minuutit kiinni matkalla... ja sitten onkin jo myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten jotkut voivat olla aina myöhässä. Ei silloin aamulla aleta tekemään viiden tähden aamiaisia, kasvohoitoja, enkelikiharia sun muita jos aikaa on vähän. Ja jos joku jää rempalleen aamulla niin sitten jää, jos olet muutenkin jo myöhässä niin ketään muuta ei jaksa sinun kotiisi jäänyt sekasorto kiinnostaa.

Kyse ei ole sinun ajastasi vaan muiden ajasta. Et arvosta muita jos olet myöhässä. Jos olet myöhässä hammaslääkäriltä tuhlaat muiden aikaa, veronmaksajien rahaa, myöhästytät muidenkin aikoja - ja jotkut vielä ihmettelee miksi terveyskeskuksissa tms. saa aina odottaa. Jos jokainen on sen kaksi-kolme minuuttia myöhässä ajastaan niin siinä huvikseen laskette kuinka paljon viimeiselle potilaalle tulee odotusaikaa.

Kaikilla meillä on menoja, kiirettä ja aikatauluja joissa on pakko olla. Ei se myöhästelijän aika ole kaikista tärkein.

Minä kyllä voin aamuisin rauhassa käydä suihkussa, meikata, laittaa aamupalan, viedä lapsen hoitoon ja olen silti ajoissa töissä. Jännää eikö totta?

Kyse ei ole siitä, että myöhästelijä olisi tahallaan myöhässä tai ei kunnioittaisi muita. Esimerkiksi itselläni on heikko hahmotuskyky, jonka takia en tajua ajan kulumista. Joudun tosi tarkkaan suunnittelemaan, miten paljon aikaa minulla menee mihinkin asiaan, muuten olen varmasti myöhässä. Tätä on vaikea ymmärtää, jos osaa itse lähteä aamulla ilman kiirettä ja olla aina ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen onnistunut aika hyvin pääsemään eroon myöhästelystä. En ikinä torkuta herätyskelloa, jos olen menossa johonkin, se on kaiken pahan alku ja juuri. Jos on oikeasti tiukka aamu tulossa, teen kaiken illalla valmiiksi: laitan kahvin keittimeen, katson aamupalan valmiiksi, vaatteet valmiiksi, pakkaan tavarat, laitan kaikki aamulla tarvittavat asiat esille (esim meikit pöydälle, ettei tarvitse alkaa kaivella niitä laukusta aamulla).

Laitan usein musiikkia soimaan aamulla, se auttaa pitämään ajantajun tallella. Yksi biisi on noin 3-4 minuuttia. Käyttää vaikkapa pari kolme biisiä meikkaamiseen, saman aamupalaan. Näin ei tule käytettyä liikaa aikaa johonkin osioon.

Tärkein: lähden aina ajoissa bussipysäkille. Pysäkki on taloni vieressä, mutta lähden aina 5 minuuttia aiemmin. Näin en myöhästy bussista, vaikka se tulisikin pari minuuttia etuajassa. Kun en myöhästy bussista, olen ajoissa töissä. Hankalinta on, jos on menossa autolla, kävellen tai pyörällä, koska silloin ajattelee aina että kyllä mä nyt ehdin vielä vaikka lähtisinkin vasta kohta, voin ottaa minuutit kiinni matkalla... ja sitten onkin jo myöhässä.

Lisätään vielä: ystävien tapaamiset. Älä ikinä sovi mitään "noin kahdentoista aikaan" tapaamisia, vaan minuutilleen tarkka kellonaika. Mulle kahdentoista aikaan voi tarkoittaa vaikka varttia vaille yksi, mutta kaverille se voi olla tasan 12. Tästä on saatu parit riidat aikaiseksi... Eri asia tietysti, jos kaveri on itsekin myöhästelijä, silloin kannattaa ennen kotoa lähtöä varmistaa, että kaveri on myös lähdössä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen on sen kaksi-kolme minuuttia myöhässä ajastaan niin siinä huvikseen laskette kuinka paljon viimeiselle potilaalle tulee odotusaikaa.

Ei ollenkaan.

Huhhuh, miten tuomitsevaa porukkaa täällä kommenttejansa nakkelee. Itselläni on ADD, ja voin kertoa, että yhtenä monista oireista ajoissa oleminen vaatii huomattavasti suurempaa ponnistelua kuin ns "normaaleilta" ihmisiltä. Älkää jaksako olla noin negatiivisiä, vaan auttakaa mieluummin avun pyytäjää, kun hän selkeästi haluaa asialle tehdä jotain! Mutta AP:lle tiedoksi, entisenä kroonisena myöhästelijänä siitäkin oppii pois :) Itselläni oli pelastus se, kun sanoin työhaastattelussa rehellisesti heikkouksia kysyttäessä, että myöhästely on heikkouteni (vaikka harvoin on edes viittä minuuttia) ja haastattelija ymmärsi, mutta teki harvinaisen selväksi ettei hyväksy myöhästelyä. En myöhästynyt sen kesän aikana kertaakaan. Arkiaamuina tietyt rutiinit auttaa paljon. Ja herään aina 2 tuntia aikaisemmin vaikka tuntikin periaatteessa riittäisi jos tekee kaikki asiat määrätietoisesti. Itsellänikin taipumus jäädä haaveilemaan aamuisin. 

Mutta hei, ihan tosissaan, positiivisuuden kautta tällasiin asioihin pystytään vaikuttamaan. Uskokaa, ettei nuo negatiiviset kommentit auta yhtäkään myöhästelijää. Ellei sitten ole tarkoitus vain päteä paremmuudellanne.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia vastauksia! Eiköhän todennäköisin selitys ole ADD.

Sanoisitteko esim. lihavalle tai masentuneellekin, että heillä ei vain ole itsekuria tai selkärankaa? Entäs päihderiippuvaiset?

Masennus on sairaus, mutta siinäkin pitää sitten osata etsiä apua. Lihavuus ja viinan juonti ovat omia valintoja. Ja jatkuva myöhästely on suoraa vittuilua muille ihmisille.

Mun mies pääsi eroon sillä, että minä ja kaverit lakattiin odottamasta (miehen pyynnöstä itseasiassa). Jos mies ei ollut valmiina lähtöön sovitulla hetkellä mä lähdin yksin ja kaveriporukka meni menojaan ja mies sai soitella perään et missä baarissa ollaan ja etsiä meitä ja käydä syömässä yksin tai olla nälässä jos oltiin jo ehditty syödä

Äitini on parantumaton myöhästelijä. On (oli) kyse sitten koulun vanhempainillasta, kevät-/joulujuhlasta, sukulaisten juhlista jne. On muuten noloa olla mukana siinä seurueessa joka saapuu häihin siinä vaiheessa, kun hääpari on tulossa jo ulos kirkosta.

Varmaankin kyse on organisaatiokyvyttömyydestä, kunnioituksenpuutteesta muita ihmisiä kohtaan ja narsistinen "kaikki ovat jo tulleet, voin näkyvästi purjehtia paikalle ja tehdä asiasta numeron". Hän kun on muutenkin  "minä, minun asiani ja mitä minä teen, olen tehnyt ja tulen tekemään". Ei häntä OIKEASTI hävetä myöhästely vaikka niin sanookin, koska ei edes yritä muuttaa käyttäytymistään.

Aika ennen lähtemistä menee tyhjänpäiväisyyksiin, siivoamiseen, järjestelyyn - hänen asioihinsa. Nekin ovat siis tärkeämpiä kuin vaikkapa syntymäpäiviään juhliva mummo. Äitiä ei haittaa, vaikka juhla olisi aikataulutettu, hän tulee "sitten kun pääsee lähtemään".

Olen koko ikäni joutunut häpeämään sitä, koska alaikäisenä jouduin luonnollisesti menemään aikuisten tahtiin. Nykyisin olenkin aina etuajassa, myöhästely ei ole vaihtoehto. Liian suuri häpeä odotuttaa muita.

ette voi olla tosissanne kirjoitti:

Huhhuh, miten tuomitsevaa porukkaa täällä kommenttejansa nakkelee. Itselläni on ADD, ja voin kertoa, että yhtenä monista oireista ajoissa oleminen vaatii huomattavasti suurempaa ponnistelua kuin ns "normaaleilta" ihmisiltä. Älkää jaksako olla noin negatiivisiä, vaan auttakaa mieluummin avun pyytäjää, kun hän selkeästi haluaa asialle tehdä jotain! Mutta AP:lle tiedoksi, entisenä kroonisena myöhästelijänä siitäkin oppii pois :) Itselläni oli pelastus se, kun sanoin työhaastattelussa rehellisesti heikkouksia kysyttäessä, että myöhästely on heikkouteni (vaikka harvoin on edes viittä minuuttia) ja haastattelija ymmärsi, mutta teki harvinaisen selväksi ettei hyväksy myöhästelyä. En myöhästynyt sen kesän aikana kertaakaan. Arkiaamuina tietyt rutiinit auttaa paljon. Ja herään aina 2 tuntia aikaisemmin vaikka tuntikin periaatteessa riittäisi jos tekee kaikki asiat määrätietoisesti. Itsellänikin taipumus jäädä haaveilemaan aamuisin. 

Mutta hei, ihan tosissaan, positiivisuuden kautta tällasiin asioihin pystytään vaikuttamaan. Uskokaa, ettei nuo negatiiviset kommentit auta yhtäkään myöhästelijää. Ellei sitten ole tarkoitus vain päteä paremmuudellanne.

Sama täällä, minullakin ADD. Kirjoitin tähän ketjuun jo pari viestiä. En tajua, ap kysyy neuvoa myöhästelystä eroon pääsemiseen ja puolet kommenteista on jotain "oletpa p*ska ihminen kun myöhästelet, et yhtään kunnioita toisia" - tämmöinen varmaan auttaakin ap:ta pääsemään eroon myöhästelystä? Minkä takia pitää tulla v*ttuilemaan ja pätemään omalla paremmuudellaan? Tosi kiva jos te osaatte olla aina ajoissa joka paikassa, kaikille se ei ole niin helppoa.

Ja tosiaan ap ja hänen lapsensa kuulostavat molemmat myös ADD-tapauksilta. Siihen liittyy vahvasti tuo jumittamaan jääminen, myöhästely yhtenä oireena. Siitä voi kyllä oppia pois, mutta vaatii vahvoja rutiineja ja aamun kellottamista.

Tää on sama kun kaikkitietävä ihminen ajattelee, että työuupumus on vain laiskuutta, kunnes saa itse burn outin. Tiedän parikin tälläistä tapausta.

On niin helppo arvostella toisen elämää - kaikilla vain ei ole samanlaiset elämät, elämäntilanteet, lapsuus yms. Monet käyttäytymismallit opitaan jo lapsuudessa. Esimerkiksi itse elänyt lähes ilman aikuisen huolehtimista ekasta luokasta lähtien, niin siihen nähden olen mielestäni pärjännyt erinomaisesti.

Olen tehnyt paljon myöhästelystä eroon pääsyn eteen ja nykyään olenkin usein tasan sovittuna aikana paikan päällä, joskus jopa etuajassa. Mutta toisinaan myös vielä saatan myöhästyä 10 minuuttiakin. Tämä aiheuttaa minulle aivan suunnattoman stressin, enkä todellakaan voi kompata sitä että olisi välinpitämättömyyttä. Jotenkin ei aina pysy ajatukset kasassa, että mitä pitäisi olla tekemässä, kun on esimerkiksi valmistelemassa lähtöä töihin tai muuhun sovittuun tapaamiseen - vaan saattaa unohtua tekemään jotain hommaa pidempään kun oli tarkoitus ja silloin onkin aikataulutus sekaisin. Itsellä ainakin väsymys kärjistää tätä myöhästymisongelmaa - toimiminen hitaampaa ja jää helpommin tekemään jotain toissijaista. Noita ADD:n tms. piirteitäkin useasti miettinyt itsellä, sekä tyttärelläni...