Kunto nollassa, liikunnan aloittaminen pelottaa

Aloita uinnilla, kävelyllä tai pyöräilyllä, noiden kanssa kunto nousee ja saat varmuutta. Uintiin liittyvät ryhmäliikunnat voisivat olla parempia alkuun.

Älä aloita millään ryhmätunneilla, vaan esim kävelyllä. Kävelet joka toinen päivä hieman ja annat kunnon nousta pikkuhiljaa.

Ensinnäkin ajattele laihtumisen olevan kokonaisvaltainen elämäntapamuutos, sillä sitähän se parhaimmillaan on :) Kaiken ei tarvitse tapahtua tässä ja nyt. Kiinnitä alussa paljon huomiota ruokavalioon. Paino lähtee tippumaan jo sillä. Tee reippaita kävelylenkkejä. Kun olet saanut esim. 10 kg pois tällä tavoin, on olo jo paljon kevyempi ja kuntokin hieman parantunut. Silloin voi olla helpompi osallistua ryhmäliikuntatunneillekin :) Tsemppiä!

Mäkin ajattelin heti kävelyä, mutta 45 kg ylipainoa voi olla paha nivelille! Toki kannattaa kävellä, mutta aluksi pieniä matkoja. Uiminen on hyvä, se tukee niveliä. Ei kuitenkaan kannata uida niin, että pää on koko ajan pinnalla - siitä saa niskavaivoja! Jos uintitekniikka tuntuu liian haastavalta, vesijuoksu on tehokas tapa liikkua. Suosittelen myös pilatesta. Ryhmäliikunnassa käy paljon erilaisia ihmisiä!

Kunto nousee yllättävän nopeasti. Mä aloitin käymään pienellä salilla noin kuukausi sitten ja poljen kuntopyörää, kävelen juoksumatolla ja olen crosstrainerilla. Nyt huomasin, että jaksan juosta (!) juoksumatolla kilometrin! Kun kk sitten aloitin, juoksin aina jotain maks sadan tai parin sadan metrin pätkiä. Ylipainoa 30kg.

Itse ottaisin personal trainerin aluksi. Ei mitään nolostelua ylipainosta, sanot reilusti että tähän on tultu ja haluan elämänmuutoksen. Kunto on nolla, en oo tottunut liikuntaan ja tarvin hirveästi tsemppiä. Pari mun tuttua on laihduttanut pt:n kanssa, toinen juoksi puolen vuoden päästä puolimaratonin! Kyllä se maksaa mutta on sen arvoista takuulla.

Täällä toinen liikunnan inhoaja. En ole ylipainoinen, mutta huonokuntoinen kyllä. Viimeksi kun pyöräilin keskustaan ja takaisin (8 kilometriä), olin pyörtyä paluumatkalla. :O Tuli ihan järkyttävän huono olo. Sain tosissaan pinnistellä, että pääsin edes pyörävarastolta kotiin tajuissani. En tiedä, johtuiko olo matalasta verenpaineesta vai mistä, mutta kammo jäi... Totesin siis, että ei enää noin pitkiä lenkkejä minulle. Käyn kävelyllä lähimetsässä ja teen kotona treeniä, esim joogaan. Olen ostanut sellaisen jooga-sovelluksen, jossa on valmiita, ohjattuja joogaohjelmia. Voisi myös olla hyvä hankkia esim. kahvakuulat. Lisäksi nopeatempoista hiit-treeniä voi tehdä kotona.

Ei ole mikään pakko mennä ryhmäliikuntaan. Voit aivan hyvin touhuta yksinkin omaan tahtiin, mutta luulisin, että ryhmiä on aivan aloittelijoillekin.

Minäkin inhoan liikuntaa, mutta olen oppinnut ottamaan sen osaksi päivättäistä elämää. Vaikka inhoan itse suoritusta, hengästymistä, hikoilua ja väsyneitä lihaksia, liikunnan jälkeen tulee kuitenkin aina hyvä ja itseensä tyytyväinen voittaja-olo. 

Kuten edellä on todettu, aloita kunnonkohotus kevyestä arkiliikunnasta, ota auton sijaan jalat alle, pyri kävelemään tai pyöräilemään enemmän ja aloita vaikka kerta viikossa uinti. Kunto kohoaa oikeasti todella nopeasti! 

Kun olet saanut hieman pohjakuntoa alle, voit aloittaa vaikka säännöllisemmän kuntosalilla käynnin ja ryhmäliikunnan. Tai jos olet joukkueihmisiä, jokin pallopeli ryhmässä tai vaikka tennis kaverin kanssa voisi olla hauskaakin!

Itse vihaan erityisesti salilla käymistä, ryhmäliikuntaa ja joukkuepelejä, joten ja olen ratkaissut liikuntaongelman tekemällä joka päivä todella raskaan ja intensiivisen HIIT -harjoituksen, joka on kuitenkin 15min ohi. Siinä täytyy olla jo melko hyvä peruskunto pohjalla, sillä ideana on vetää itsensä aivan piippuun ja harjoitella maksimaalisilla tehoilla. Tämän lisäksi harrastan arkiliikuntaa, teen pitkiä kävelylenkkejä ja pyöräilen kesät talvet joka paikkaan (töihin, kauppaan jne.).

Tsemppiä!

Kävelemään omaan tahtiin, vaikka tosi hitaastikin, kunhan kävelet. Kuuntele vaikka äänikirjaa musiikin sijaan, ei tule mentyä liian kovaa. Kyllä se jo parissa viikossa muuttuu mukavammaksi.

Itse aloitin kuntoilun crosstrainerilla kotona, olin tosi rapakunnossa. 5 minuuttia tuntui kauhealta rääkiltä ja meinasi oksennus tulla. Kahden viikon päästä tein 40 minuutin crossaripätkän ja se oli rankaa, mutta myös jo ihanaa :)

Mä aloitin youtuben liikuntavideoiden avulla. Niistä kannattaa etsiä aloittelijoille suunnattuja, ja vielä niistäkin seuloa kommenttien perusteella sellaisia, jotka mainitaan helpoiksi. Jos ei jaksa koko videon mukana, niin sitten pitää pitempiä taukoja. Ensimmäinen tavoite voi olla juuri jonkin videon tekeminen täydellä teholla alusta loppuun.

Se alkuvaihe on ihan kamala, kun huonon kunnon lisäksi ei ole kauheasti koordinaatiokykyä ja kaikki liikkeet ovat uusia. Mutta pikku hiljaa kehitys lähtee käyntiin ja pelkän kunnon kohoamisen lisäksi myös siihen liikkumiseen ja kehonhallintaan oppii ja pienen hengästymiseen tottuu, eikä se tunnu enää yhtä pahalta.

Siihen liikunnan aiheuttamaan inhottavaan oloon pitää vaan hissukseen totutella. Ei se hikoilu ja hengästyminen tai sydämen hulluna takominen ole vaarallista muuten terveelle ihmiselle.

Kokeile vaikka kuntopyörällä aluksi ihan lyhyitä pätkiä, ei tarvitse sotkea kymmentä kilsaa heti kättelyssä. Aloita vaikka viidestä minuutista.

Terv. itsekin liikunnan nollasta aloittanut entinen 120-kiloinen

Tsemppiä ap! Tässä minun vinkit:

- aloita blogi. Joko julkinen, jolloin saat bonuksena vuorovaikutuksen muiden ihmisten kanssa, tai sitten vaikka kirjoittelen kotona omaan vihkoosi. Ensinnäkin on hauska lukea omia fiiliksiä puolen vuoden takaa. Toisekseen, kun kirjaat ylös mitä olet tehnyt esim. viikon aikana, haluat saada jotain kirjoitettavaa, ja tulet tehneeksi asioita elämäsi eteen.

- älä lannistu. Takapakkia tulee. Älä heitä rukkasia naulaan, vaan totea että tänään oli tällainen päivä, huomenna on parempi. Jos tuli haettua pizza, vaikka piti syödä kevyesti, syö pizzasta vain muutama pala, ja syö sitä pala kerrallaan lounaana töissä, iltapalana yms.

- Muista, että sinun ei tarvitse olla kuin muut. Huomaat monissa asioissa, ettei lehtien/ammattilaisten/kavereiden neuvot sovi juuri sinulle. Se ei haittaa. Sinusta ei tarvitse tulla maailman parasta, riittää että sinusta tulee parempi kuin olet nyt. Jos joku homma ei toimi juuri sinulla, lopetat sen vaikka paras ystävättäresi vannoisi sen nimeen.

- tee pieniä asioita. Vaikka tuntuisi että on ihan sama vaikka jättäisi yhden kakunpalan ottamatta, jos sinulle tulee mieleen ettei sitä tarvitse ottaa, tee niin. Tee kotona punnerruksia ja jalkakyykkyjä kun odotat kahvintippumista. Jos puhut usein puhelimessa, nouse tuolista ylös ja ala kävellä ympäriinsä asunnossasi. Jos töissä on aikaa, nosta kädet suorina kohti kattoa, ja pitele niitä siinä minuutti.

- älä osta uusia välineitä. Välineet eivät voi tehdä mitään sinun puolestasi. Sinä ihan itse joudut liikuttamaan kehoasi ja estämään itseäsi ostamasta sitä sipsipussia tai jäätelöpakkausta.

Mä aloitin rapakuntoisena liikunnanvihaajana kiertoharjoittelutunnilla, jossa sai tehdä omaan tahtiin. Kunto ja voimat kasvoivat kuin huomaamatta. Ryhmässä tekeminen tsemppasi, kun oli pakko yrittää eikä voinut lyödä ihan läskiksi, mutta kukaan ei kuitenkaan kytännyt, montako toistoa tein ja millä vastuksilla. Kun tunsin olevani valmis, siirryin haastavimmille tunneille ja lopulta aloitin itsenäisen salitreenin.

Kyllä se siitä, oikeasti. Oma lähtötasoni oli valehtelematta nolla. Ylipainoa ei ollut, mutta ei mitään liikuntataustaa, olin jopa lintsannut kaikki mahdolliset liikuntatunnit, koska vihasin liikkumisen aiheuttamaa oloa.

Kiitos viesteistä ja kannustuksesta, tuli paljon parempi mieli. Kyllä minä kävelen ja töissä olen jaloillani monta tuntia päivässä, eli ei nyt sentään ihan sohvan pohjalta lähdetä :) Joogaankin monta kertaa viikossa, mutta nimen omaan tuo hengästyminen ja hikoilu on aina ollut mielestäni inhottavaa, eli tosi kevyellä liikunnalla olen yrittänyt selvitä. Ryhmäliikunta kiinnostaisi sen takia että silloin tulisi otettua itsestä enemmän irti, yksinään ollessa sitä jättää vähän puolitiehen hommat, vaikka kunnon kohoaminen vaatisi vähän enemmän tekemistä.

Millä paikkakunnalla olet, ap? Mulla sama tilanne ja mietin, että olisiko liikunnan aloittamisen kynnys matalampi, jos voisi mennä lenkille tai jumppaan yhdessä toisten pylleröiden kanssa...

t. n31v tre 110kg

Moikka, minullakin liikunta jäi lapsen syntymän jälkeen useaksi vuodeksi, ja herkuttelua ym. ylipainoa reilusti. Törmäsin kesällä tämmöiseen palveluun kuin www.treenaakotona.com ja olen nyt ollut käyttäjä useamman kuukauden ja toimii omalla kohdallani loistavasti! Lisäksi olen lisännyt reippaita kävelylenkkejä ja vähän katsonut mitä suuhun pistän ;) Onneksi minulla on ollut tukena myös mieheni, joka myös innostunut elämäntaparemontista.

Muista, että laihtumisen kannalta syömisillä on suurempi merkitys, kuin liikunnalla. Eli himoliikkuminen ei ole välttämätöntä laihtumisen vuoksi. Toki liikunta on terveellistä kropalle ja mielellä monin tavoin! Itselläni liikunta myös motivoi syömisen suhteen. Liikkuminen myös parantaa ryhtiä ja ulko-olemusta.

Kunto paranee oikeasti todella nopeasti! Itse aloitin kävelyillä. Lähelläni on mäkinen pururatareitti, jonka kieppi on vajaa 5km pitkä. Alussa kävelin sen noin joka toinen ilta läpi. Koko ajan ylämäkien nouseminen helpotti ja matkaan menevä aika väheni. Minä inhoan juoksua ja hölkkää, joten menen vain reippaasti kävelemällä.

Kun aloitin lihaskuntoharjoittelun, en saanut kuin pari miesten punnerrusta tehtyä. Nopeasti niidenkin määrä nousi ja painot kasvoivat. Harjoittelen taloyhtiön salilla ihan muutamalla liikkeellä pari kertaa viikossa. Alussa kyykyt tekivät kipeäksi ilman painoja, mutta nyt voin tehdä kyykkyjä jo niin, että tangossa on kolmasosa omasta painostani. Teen salilla muutaman asian ja kotona teen esimerkiksi punnerruksia ja vatsalihaksia jumppapallon kanssa. Puoli tuntia tehokasta voimaharjoittelua kerrallaan on antanut minulle jo hurjan paljon onnistumisen kokemuksia ja kiinteyttänyt esimerkiksi olkavarsia mukavasti. Eli minä suosittelen tuollaista kokonaisvaltaista voimaharjoittelua :)

Kyllä se tietokoneella istuminen tai sohvalla makoilu olisi monesti mieluisampaa, kuin liikkumaan lähteminen. Siihenkin on vain sitouduttava, että pakottaa itsensä liikkeelle. Jo puoli tuntia on parempi kuin ei mitään. Se hyvä olo tulee myöhemmin siitä, kun on saanut itsestään jotain irti. Tulokset motivoivat jatkamaan.

Ryhmäliikuntaa suosittelen vain, jos siitä oikeasti tykkäät ja ajattelet, että siitä voisi tulla sinulle pysyvä tapa. Ei sinne kannata itseään väkisin pakottaa.

Uinti on tosi hyvä siinä mielessä jos hikoilu ja hengästyminen pelottaa/ahdistaa, vedessä kun kumpaakaan ei oikeastaan huomaa. Reilusti ylipainoisilla on myös yksi valtava etu liikunnan suhteen, nimittäin voimakkaat alaraajat! Kun painoa alkaa tippumaan, kävely, juoksu ja oikeastaan kaikki jalkavoimaa vaativa liikunta muuttuu hyvin nopeasti miellyttävämmäksi ja kehityksen huomaa äkkiä.

Jos haluat mukaan ryhmäliikuntaan, aloita kehonhuolto- ja pilatestyyppisestä liikunnasta, ja mene aina oman kehosi ehdoilla. Myös tanssitunnit on usein hyviä, eikä niissä tarvitse olla taitava. Ohjaajasta riippuen huonokin tanssija (kuten minä) pysyy riittävän hyvin mukana.