Opettaja-tapuakseen liittyen: miksi jotkut opettajat inhoavat sellaisia hiljaisia, hyviä oppilaita ja ottavat

Muilla kokemuksia tästä ilmiöstä, vai onko se vain lastemme junttikoulun ilmiö?

Minulla eskariope otti ujon kuopuksen hampaisiinsa. Oli muutenkin täysin sopimayon työhönsä.

Tuttua juttua. Sekä omasta että lasteni koulusta. Ei saa olla ujo ja hiljainen.

Pitää riehua ja kiusata muita, sillä lailla

ollaan sosiaalisia.

Kyllä jotkut ottavat hiljaisen hampaisiinsa. Meillä opettaja teki niin. Ei oikein voinut tehdä mitään kun ei juuri mitään näyttöä.

Muutenkin tykkäsi vain kympin tytöistä (itsekin varmaan ollut kympin tyttö), mutta niitähän ei tarvitse edes opettaa...

Jotkut opet tykkää niistä hirveistä rääväsuista, jotka ei osaa pitää edes turpaansa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua juttua. Sekä omasta että lasteni koulusta. Ei saa olla ujo ja hiljainen.

Pitää riehua ja kiusata muita, sillä lailla

ollaan sosiaalisia.

On muuten ihan normaalia olla hiljainen ja ujohko.

Se on hirveetä kun joku apina luokassa pitää meteliä ja esittää idioottimielipiteitä.

Pojan luokan pahimpien mölyapinoiden vanhempien vanhempien ammatit olivat: rehtori, opettaja, kirurgi ja DI.

Yksi opettajatuttuni sanoi, että teinit on ihania. Hänen oma poikansa on aivan huonokäytöksinen ja lellitty.

Yksi ope tuttuni nauroi koulunsa tapahtumille. Joku oppilas oli näyttänyt paljasta persettä koulussa. Tämä opettajaa kovasti nauratti. Mitä v?

Meillä tuo huomattu jo eskari aikana, en jaksa edes luetella on niin uskomattomia juttuja.

Nyt koulussa tuntuu sama jatkuvan, opettaja juttelee ja kyselee kuulumisia niiltä riehujilta. Hiljaisen paikkaa vaihdetaan luokassa, niiden villien väliin vähän väliä yms. rauhoitaamaan kuokkaa, niinkuin olisi joku esine.

Minäkin huomasin yläaste- ja lukioaikoina, että kiltit ja mukavat oppilaat päätyivät välillä opettajien hampaisiin.

Purkivat kai näihin - tai oikeastaan MEIHIN - paineitaan, kun eivät niihin häiriköihin uskaltaneet. Toinen vaihtoehto saattoi olla se, että huomasivat kyseistä oppilasta muutenkin kiusattavan, ja yrittivät ehkä kasvattaa pisteitään näiden kiusaajien silmissä.

Minä olin  hirmu hiljainen ja ujo ja satunnaisesti törmäsin juuri tuollaisiin opettajiin. Ei heitä nyt monta ollut, ehkä 10 % kaikista. Se oli mm. sellaista nälvimistä "etkö nyt osaa kovempaa puhua" tai "ai en ole edes huomannut että sinäkin olet tällä luokalla" . Tietysti antoivat myös osaamisen tasoon nähden huonoja numeroita, esim. yhdessä aineessa kokeiden keskiarvo oli 9,5 ja sain kasin. Aina oli läksyt tehty ja tein kaiken muunkin tunnollisesti mutta en sitten vissiin ollut riittävästi äänessä.

Niin sitä saa mitä tilaa opettajat. Itsehän haukutte niitä hiljaisia oppilaita ja tykkäätte niistä "ulospäin suuntauneista, rohkeista" rääväsuista, joten turha valittaa nyt.

Siksi, koska ujous ja hiljaisuus rinnastetaan jostain syystä passiivisuuteen ja laiskuuteen, vaikka todellisuudessa asia ei ole yhtään näin. Itsekin olen tästä asenteesta kärsinyt aikanaan hyvin arkana ja hiljaisena oppilaana. Aina kuitenkin opiskelin tunnollisesti ja keskityin opetukseen, en vain kokenut luokan kuullen puhumista lainkaan luontaisena. En koe vieläkään. Minusta on tosi väärin, että introverttilapset saavat jo hyvin varhain koulussa sen viestin, että heidän persoonallisuudessaan on vikaa ja heidän pitää muuttua kelvatakseen. Miksi ihmeessä äänessä oleminen on jokin aktiivisuuden mittari? Eihän se kerro, ajatteleeko oppilas oikeasti tunnin aihetta sen syvällisemmin. Hiljainen pohdiskelija voi paneutua opetuksen aiheisiin paljon syvällisemmin kuin aktiivisena pidetty hölösuu. Ei puhuminen kerro kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin huomasin yläaste- ja lukioaikoina, että kiltit ja mukavat oppilaat päätyivät välillä opettajien hampaisiin.

Purkivat kai näihin - tai oikeastaan MEIHIN - paineitaan, kun eivät niihin häiriköihin uskaltaneet. Toinen vaihtoehto saattoi olla se, että huomasivat kyseistä oppilasta muutenkin kiusattavan, ja yrittivät ehkä kasvattaa pisteitään näiden kiusaajien silmissä.

Niiin tyypillistä ja raukkamaista toimintaa yläkoulun opettajilta tuollainen! Turha vinkua sympatiaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin  hirmu hiljainen ja ujo ja satunnaisesti törmäsin juuri tuollaisiin opettajiin. Ei heitä nyt monta ollut, ehkä 10 % kaikista. Se oli mm. sellaista nälvimistä "etkö nyt osaa kovempaa puhua" tai "ai en ole edes huomannut että sinäkin olet tällä luokalla" . Tietysti antoivat myös osaamisen tasoon nähden huonoja numeroita, esim. yhdessä aineessa kokeiden keskiarvo oli 9,5 ja sain kasin. Aina oli läksyt tehty ja tein kaiken muunkin tunnollisesti mutta en sitten vissiin ollut riittävästi äänessä.

Aika veemäinen ope.

Miksei Opetushallitus tee mitään tarkkaa ohjeistusta? Ei se riitä, että jannica-Peterille sanoo, että "olisitko ystävä rakas hiukan hiljempaa kun minun pitäisi opettaa".

Koulu on opettajien työpaikka ja oppilaalla on velvollisuus opiskella.

Käsittääkseni käytöstavat on helppo oppia, mutta jos on idiootti niin silloin pitäisi kyllä voida siirtää apukouluun.

Meidän pojan luokalla on huonotapaisia oppilaita, mutta lastensuojelu on otettu mukaan auttamaan perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin  hirmu hiljainen ja ujo ja satunnaisesti törmäsin juuri tuollaisiin opettajiin. Ei heitä nyt monta ollut, ehkä 10 % kaikista. Se oli mm. sellaista nälvimistä "etkö nyt osaa kovempaa puhua" tai "ai en ole edes huomannut että sinäkin olet tällä luokalla" . Tietysti antoivat myös osaamisen tasoon nähden huonoja numeroita, esim. yhdessä aineessa kokeiden keskiarvo oli 9,5 ja sain kasin. Aina oli läksyt tehty ja tein kaiken muunkin tunnollisesti mutta en sitten vissiin ollut riittävästi äänessä.

Tytöllämme oli pari tuollaista opettajaa yläkoulussa, yrittivät kaikkensa romuttaakseen hiljaisen oppilaan itsetunnon.

Vanhin poikamme joutui hiljaisena despoottiopettajan hampaisiin. Ope oli vielä huono pitämään kuria.

Pojalle jäi osaksi open toimista huono itsetunto. Sai joskus hyviä numeroita, mutta todistuksessa tämä ei näkynyt.

Häntä pidettiin siis idioottina kun oli hiljainen. Enkun ope antoi ysin, mutta oma ope antoi numeroa huonomman kuin kokeista saadut.

Ei ole ihme, että oppilaat eivät osaa käyttäytyä. Sellaiselle lapselle ei pidetä kotona rajoja ja rajat juuri on rakkautta. Ei se, ettei viitsi pitää rajoja.

Pojan luokalla oli yksi mölisijätyttö. Juttelin tytön äidin kanssa ja selvästi huomasi, että äiti oli ihan hampaaton kasvattaja. Ei pystynyt pitämään yhtään rajoja tytölleen.

Jotenkin säälitti tämä äiti kun oli vanhemmuutensa kanssa ihan hukassa eikä edes tajunnut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua juttua. Sekä omasta että lasteni koulusta. Ei saa olla ujo ja hiljainen.

Pitää riehua ja kiusata muita, sillä lailla

ollaan sosiaalisia.

Tästä on kokemusta ihan 1980-luvulta asti.

No sitähän se temperamenttitutkija Keltikangaskin joskus kommentoi että kun opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoilta kysytään että minkälainen oppilas on ongelma luokassa, niin nää vastaa että se ujo ja hiljainen joka saa hyviä numeroita mutta ei osallistu opetukseen kuin pakon edessä. Siihen Keltikangas totesi että really, tämäkö se on se ongelmalapsi.

Tuttua minullekin. Omilta kouluajoilta ja myös lasteni päiväkoti- ja koulupalautteissa.

Pitäisi olla aktiivisempi!

En ymmärrä mikä siinä niin ärsyttää opettajaa jos oppilas oppii parhaiten kuuntelemalla hiljaa ja pohtien mielessään kuulemaansa.

Minulle kävi niin, että kun kilttinä tyttönä tottelin sitä aktiivisuus-vaatimusta, niin en pystynyt enää seuraamaan opetusta yhtä hyvin kuin aiemmalla taktiikalla (siis hiljaa kuuntelemalla ja pohtimalla). Oma "aktiivisuuteni" siis häiritsi oppimiseen keskittymistä, vaikka aika rauhallinen olin vielä silloinkin.

Ymmärrän tietysti, että opettajasta on kiva jos oppilaat kysyvät ja keskustelevat. Olin ilmeisen epäkelpo ja huono oppilaaksi, sillä pystyin esittämään kysymyksiä vasta kun olin sisäistänyt opetettavan asian, mikä yleensä tapahtui kunnolla vasta koulupäivän jälkeen. Varmaan olisi ollut parasta jos olisin lukenut aina etukäteen tunnin asiat ja yrittänyt ymmärtää lukemani perusteella, niin sitten ehkä olisin pystynyt osoittamaan todellista aktiivisuutta sen sijaan että vain esitin aktiivista opettajien pyynnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua minullekin. Omilta kouluajoilta ja myös lasteni päiväkoti- ja koulupalautteissa.

Pitäisi olla aktiivisempi!

En ymmärrä mikä siinä niin ärsyttää opettajaa jos oppilas oppii parhaiten kuuntelemalla hiljaa ja pohtien mielessään kuulemaansa.

Minulle kävi niin, että kun kilttinä tyttönä tottelin sitä aktiivisuus-vaatimusta, niin en pystynyt enää seuraamaan opetusta yhtä hyvin kuin aiemmalla taktiikalla (siis hiljaa kuuntelemalla ja pohtimalla). Oma "aktiivisuuteni" siis häiritsi oppimiseen keskittymistä, vaikka aika rauhallinen olin vielä silloinkin.

Ymmärrän tietysti, että opettajasta on kiva jos oppilaat kysyvät ja keskustelevat. Olin ilmeisen epäkelpo ja huono oppilaaksi, sillä pystyin esittämään kysymyksiä vasta kun olin sisäistänyt opetettavan asian, mikä yleensä tapahtui kunnolla vasta koulupäivän jälkeen. Varmaan olisi ollut parasta jos olisin lukenut aina etukäteen tunnin asiat ja yrittänyt ymmärtää lukemani perusteella, niin sitten ehkä olisin pystynyt osoittamaan todellista aktiivisuutta sen sijaan että vain esitin aktiivista opettajien pyynnöstä.

Tutulta kuulostaa. Olenkin miettinyt että ovatko oppilaat koulussa opettajaa varten, vai toisin päin? Ei ole mielestäni hedelmällinen lähtökohta että oppilaan pitäisi miellyttää opettajaa tai muuten...