Voisitko jättää erossa lapsesi isälleen, jos tapaisit ihanan miehen?
Edessä olisi muutto toiselle paikkakunnalle, lapset jäisivät isälleen koulunkäynnin takia.
Kommentit (35)
En todellakaan voisi jättää. Enkä riistä lapsilta isää. Asutaan mahd lähellä, jotta arki sujuu. Mikään uusi kumppani ei mene lasten edelle. Aikuinen voi säätää tunteitaan ja ikäväänsä, lapset ei. Todella itsekästä laittaa lapsi kärsimään.
Siinä ei ihanat miehet enää auta, kun saa lopun elämäänsä rukoilla neurooseista, traumoista ja itsetuhoisesta käytöksestä kärsivien lastensa puolesta!!!
Vastuunkantoa, kiitos!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ihanat miehet enää auta, kun saa lopun elämäänsä rukoilla neurooseista, traumoista ja itsetuhoisesta käytöksestä kärsivien lastensa puolesta!!!
Vastuunkantoa, kiitos!!!!!
Jaa että lapset isällä ---> traumaattiset lapset?
Miten Pyhä Vulva voikaan olla kaikkivoipa ja korvaamaton?
Narsisteja te taidatte olla.
En. En voisi edes ajatella tuollaista vaihtoehtoa.
Mun mies on parempi vanhempi kuin minä että jos ero tulisi niin mies saisi lapset :)
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme ettei miehet saa koskaan kunnolla huoltajuuksia kun naiset kokevat olevansa niin korvaamattomia ja vielä kun viranomaiset näkevät naisen ainoana kelpaavana vanhempana.
Naisilla nyt kasvun paikka, uskokaa vain että miehelle voi lapset jättää eikä niitä aina tarvitse heiltä pois repiä.
Ei ole kyse siitä. Tiedän, että lasteni isä on mainio isä. Minä vain en halua, että lapseni joutuisivat elämään ilman äitiään tai minä ilman lapsiani. Onneksi tällaisia valintoja ei ole pakko tehdä. Toistaiseksi eletään onnellista ydinperhe-elämää ja jos se asiantila joskus muuttuu, niin aina voidaan valita asua lähellä toisiamme, jotta lapset voivat kulkea helposti vanhemman luota toiselle. Henkilökohtaisesti en vain tajua, että joku valitsee uuden puolison ennemmin kuin lapsensa, olipa sitten äiti tai isä.
No periaatteessa voisin. Tekeväthän miehetkin jatkuvasti näitä tällaisia itsekkäitä päätöksiä. En sitten tiedä käytännössä. Mutta teoriassa haluaisin tehdä joskus asioita oma etu edellä ja nähdä, millainen paskamyrsky siitä syntyisi sukulaisten ja ystäväpiirin kesken.
En todellakaan. Se on pahin pelkoni että lapseni katoaisi elämästäni.
Pojan voisin jättää isälleen, tyttöä en. Tietenkin riippuen lapsen luonteenpiirteistä, nutta noin yleensä.
Olen henkilökohtaisesti nähnyt, miten ongelmat eskaloituvat etenkin murrosiässä, kun isän ja tyttären ja äidin ja pojan välillä ei ole niin minkäänlaista yhteistä tarttumapintaa. Etenkin äitien voi olla tätä vaikea hyväksyä, mutta monesti isät ymmärtävät poikien maailmaa paremmin. Ei tietenkään aina.
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Miksi tämä on ehdoton nou nou naisille? Miksi ette ajattele, että lapsillanne on niin hyvä isä, että lapset voi jättää huoletta heille? Mun lapsilla on.
Huoletta jättää? Ja hyvä isä. Ok.
Mutta isä ei ole äiti eikä äiti ole isä.
Kyllä se vastuu pitäisi kantaa. Hylkääminenhän se on, jos lapset vaan jättää.
Mun lapsilla on hyvä isä. Mun lapsilla on hyvä äiti. Ja mun mielestä mun lapset tarvitsee ne molemmat....jos vain mahdollista on. Molemmat elää.
Eikä mun lapsilta isä tai äiti suostuisi jättämään lapsiaan muun rakkauden takia.
Lapsi on lapsi. Lapsesta on vastuu. Ei lapsi ole joku palikka, joka vaan siirrellään tai jätetään ja kuitataan, että kyllä joku muu hoitaa.
Aikuiset voi liikkua ihastustensa perässä...se muulta paikkakunnalta tän aaapeen luokse. Muuttaa vaikka lähemmäs. Jos ei käy, niin ei se sitten ole oikea rakkaus.
Lapset on tärkeimmät. Ne vaan on. Ne on LAPSIA.
En. En rikkoisi perhettäni vain ihastumisen vuoksi. Jos suhteessa ei ole mitään vakavasti vialla, pidän hirvittävänä rikoksena lapsia kohtaan erota ja rikkoa lasten maailma - vain koska yolo.
En! Niin ihanaa miestä tai upeaa työpaikkaa tai mitään muutakaan ei tässä maailmassa ole että muuttaisin eri kaupunkiin kuin lapseni.
En elä lapsilleni mutta rakastan heitä enemmän kuin ketään muuta ja heidän onnensa ja hyvinvointinsa on mun ykkösprioriteetti, sen ole heille velkaa kun olen itse heidät tänne maailmaan tuonut.
Kyllä voi. On kokemusta näin miehen näkökulmasta. Eron ollessa käsillä eksä alkoi höpötellä, että lapset jää mun luo ja hän lähtee pois. Liekö eksä katsonut jo jonkin miehen valmiiksi ennen eroa tai sitten kuvitteli pääsevänsä nauttimaan "Sinkkuelämää" -elämästä. Olin kuitenkin ainoa rahaa tienaava meidän taloudessa, joten totesin ykskantaan ettei onnistu, koska se olisi ollut kaikille osapuolille huono ratkaisu (olin vielä niin naiivi että jaksoin ajatella eksänkin etua). Tämän jälkeen eksä ilmeisesti laski yhteen 1+1 ja lopetti puheet lasten jättämisestä.
En voisi kuvitella lapselleni parempaa isää kuin mieheni ja jos minulla niin pahasti päässä viiraisi, että lähtisin jonkun toisen miehen matkaan, ilman muuta lapsi voisi jäädä isän luokse. Hän käy nyt joka tapauksessa lukiota toisella paikkakunnalla ja käy kotona vain joka toinen viikonloppu. Palaa sitten asumaan kotiin kun siirtyy korkeakouluopintoihin.
Eipä ihme ettei miehet saa koskaan kunnolla huoltajuuksia kun naiset kokevat olevansa niin korvaamattomia ja vielä kun viranomaiset näkevät naisen ainoana kelpaavana vanhempana.
Naisilla nyt kasvun paikka, uskokaa vain että miehelle voi lapset jättää eikä niitä aina tarvitse heiltä pois repiä.