Gradujumista eteenpäin?

Mulla gradujumi oli niin paha, että en lopulta saanut gradua tehtyä ikinä. Opinnot oli muuten valmiit, mutta gradua en saanut vaan puserrettua, siitä tuli valtava henkinen mörkö. Vuoden yritin, ja aloin jopa alkoholisoitua sinä aikana, koska ahdisti niin paljon jumitus että join stressiin. 

Alani on onneksi sellainen, että töihin pääsee ilman papereitakin, joten lähdin sitten työelämään. Sielläkin kyllä sitten ensimmäiset vuodet kummitteli valtava uusien haastavien tehtävien ja jumiintumisen pelko. Harrastin töissänikin, joka on vaativaa asiantuntijatyötä, välttelemistä niin että lykkäsin ja lykkäsin aloittamista silkan epäonnistumisen pelon takia, kunnes sitten deadline-paine lopulta pakotti vasta tekemään. Olisihan tuo ongelma ollut hyvä ratkaista jo gradua tehdessä, mutta en osannut. No, onneksi opin sitten elämään pelkoni kanssa myöhemmin sentään. Eikä paperittomuudesta ole itselleni ollut haittaa.

Sä et nyt ymmärrä, miksi sun asenne on väärä. Jos sun ainoa tavoite on vitosen gradu, se lamauttaa sut jo lähtökuopissa. SIKSI sä jumitat! Et pysty päättämään edes aihetta, koska et ole varma, onko se "täydellinen" tai saako siitä "ennen näkemättömiä" tutkimustuloksia.

Sun pitäis päättää nyt vain tehdä gradu, hitot siitä minkälainen, kunhan se kiinnostaa sua. Sen jälkeen kun homma sujuu, rupeat hiomaan siitä sen sun tavoitteen mukaista. Tosiasia on, että ihan mistä tahansa aiheesta voi tehdä kiitettävän gradun, koska kyse ei ole aiheesta, vaan siitä, kuinka perusteellisesti, tieteellisesti pätevästi sitä käsitellään.

Ja oikeasti, maisterin papereitten saamisen jälkeen ketään ei kiinnosta se gradu tai sen arvosana.

Täällä on sullle jo annettu muitakin fiksuja neuvoja, lue ne nyt ihan ajatuksella läpi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Sun gradun arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä, koska:

1) se, että gradun saa väännettyä on ainoa painava seikka, paitsi

2) jos haluaa tutkijaksi ja siihen hommaan en suosittele ryhtymään kun gradukin on myrkkyä.

Et ole paska, et ole turha, mutta asenteesi on huono. Gradun ei ole tarkoitus olla mitään uutta. Mikä aiheesi muuten on?

Hierakkakasvien muuttuva lisääntymisstrategia tulvivan rantavesistön olosuhteissa ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden.

Asenteeni on huono, koska en halua tehdä huonoa gradua, vaan hyvän tai kiitettävän? Asenteeni on huono, koska en keksi hyvää lähestymistapaa tai halua plagioida? Asenteeni on huono, koska minulla on nimetty tavoite, mutta se on eri tavoite kuin sinulla? Asenteeni on huono, koska arvotan asian eri tavalla kuin sinä enkä halua samaa kuin sinä? Asenteeni on huono, koska en halua heti taipua alaspäin asiassa, jota kunnioitan ja joka on tärkeä minulle? Asenteeni on huono, koska stressaantuneena haluan purkaa turhautumista kirjoittamalla? Asenteeni on huono, koska kysyn neuvoja tai kokemuksia tai haluan keskustella? Asenteeni on huono, koska en kaunistele asiaa? Asenteeni on huono, koska tunnen itseni hetkittäin huonoksi ja kerron sen? Asenteeni on huono, koska en jaksa nettipalstalla teeskennellä yltiöpositiivista ihmistä tuntiessani oloni kurjaksi?

Jos sanon, etten voi elää huonon arvosanan (1-2) kanssa, en tarkoita että tekisin itselleni jotain fyysisesti jos sellainen lopputulos tulisi. Tarkoitan sitä, että olisin pettynyt itseeni ja lähipiiriin verrattuna olisin huono, ja se vaikuttaisi myös käsitykseeni itsestäni. En halua sulke pois mitään mahdollisuuksien ovia. Ja kyllä, minulta on pyydetty ja katsottu papereita työhaastattelussa.

Onko sinulla näyttöä siitä, että olisit parempi, mitä tämä gradujumi nyt antaa ymmärtää? Ehkä et ole tuon kummempi - vielä. Kannattaa aloittaa siltä tasolta, missä on. Miten voisit kehittyä graduntekijänä muuten kuin tekemällä sen. Tee sen jälkeen toinen, parempi, jos ensimmäisen arvosana jää korpemaan.

TYönantajista ja paperienkysymisestä: jos olisin työnantaja, pyytäisin aina nähdä graduarvosanan ja jopa itse gradun, ellei muita kirjallisia töitä ole tarjota esiteltäviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sä et nyt ymmärrä, miksi sun asenne on väärä. Jos sun ainoa tavoite on vitosen gradu, se lamauttaa sut jo lähtökuopissa. SIKSI sä jumitat! Et pysty päättämään edes aihetta, koska et ole varma, onko se "täydellinen" tai saako siitä "ennen näkemättömiä" tutkimustuloksia.

Sun pitäis päättää nyt vain tehdä gradu, hitot siitä minkälainen, kunhan se kiinnostaa sua. Sen jälkeen kun homma sujuu, rupeat hiomaan siitä sen sun tavoitteen mukaista. Tosiasia on, että ihan mistä tahansa aiheesta voi tehdä kiitettävän gradun, koska kyse ei ole aiheesta, vaan siitä, kuinka perusteellisesti, tieteellisesti pätevästi sitä käsitellään.

Ja oikeasti, maisterin papereitten saamisen jälkeen ketään ei kiinnosta se gradu tai sen arvosana.

Täällä on sullle jo annettu muitakin fiksuja neuvoja, lue ne nyt ihan ajatuksella läpi.

Yritän kyllä vääntää tuosta aiheesta. Missähän kohtaa muuten olen sanonut, että ainoa tavoitteeni on vitosen gradu...? En tietääkseni missään kohtaa, koska sellaiseksi rajattua tavoitetta ei ole missään vaiheessa ollutkaan. Olen sanonut, että en halua tehdä huonoa gradua, vaan hyvän tai kiitettävän. Sopiva asteikko on  kolmosesta vitoseen, joten en tuota ajatusta ihan tavattoman perfektionistisena pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Sun gradun arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä, koska:

1) se, että gradun saa väännettyä on ainoa painava seikka, paitsi

2) jos haluaa tutkijaksi ja siihen hommaan en suosittele ryhtymään kun gradukin on myrkkyä.

Et ole paska, et ole turha, mutta asenteesi on huono. Gradun ei ole tarkoitus olla mitään uutta. Mikä aiheesi muuten on?

Hierakkakasvien muuttuva lisääntymisstrategia tulvivan rantavesistön olosuhteissa ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden.

Asenteeni on huono, koska en halua tehdä huonoa gradua, vaan hyvän tai kiitettävän? Asenteeni on huono, koska en keksi hyvää lähestymistapaa tai halua plagioida? Asenteeni on huono, koska minulla on nimetty tavoite, mutta se on eri tavoite kuin sinulla? Asenteeni on huono, koska arvotan asian eri tavalla kuin sinä enkä halua samaa kuin sinä? Asenteeni on huono, koska en halua heti taipua alaspäin asiassa, jota kunnioitan ja joka on tärkeä minulle? Asenteeni on huono, koska stressaantuneena haluan purkaa turhautumista kirjoittamalla? Asenteeni on huono, koska kysyn neuvoja tai kokemuksia tai haluan keskustella? Asenteeni on huono, koska en kaunistele asiaa? Asenteeni on huono, koska tunnen itseni hetkittäin huonoksi ja kerron sen? Asenteeni on huono, koska en jaksa nettipalstalla teeskennellä yltiöpositiivista ihmistä tuntiessani oloni kurjaksi?

Jos sanon, etten voi elää huonon arvosanan (1-2) kanssa, en tarkoita että tekisin itselleni jotain fyysisesti jos sellainen lopputulos tulisi. Tarkoitan sitä, että olisin pettynyt itseeni ja lähipiiriin verrattuna olisin huono, ja se vaikuttaisi myös käsitykseeni itsestäni. En halua sulke pois mitään mahdollisuuksien ovia. Ja kyllä, minulta on pyydetty ja katsottu papereita työhaastattelussa.

Onko sinulla näyttöä siitä, että olisit parempi, mitä tämä gradujumi nyt antaa ymmärtää? Ehkä et ole tuon kummempi - vielä. Kannattaa aloittaa siltä tasolta, missä on. Miten voisit kehittyä graduntekijänä muuten kuin tekemällä sen. Tee sen jälkeen toinen, parempi, jos ensimmäisen arvosana jää korpemaan.

TYönantajista ja paperienkysymisestä: jos olisin työnantaja, pyytäisin aina nähdä graduarvosanan ja jopa itse gradun, ellei muita kirjallisia töitä ole tarjota esiteltäviksi. 

Ei varmaan, ehkä ei. Ehkä tämä tuli liian aikaisin.

Joko gradusuoni on alkanut sykkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii? Oletko epävarma rajauksesta, etkö löydä lähteitä, mietitkö lähestymistapaa, onko rakenteessa ongelmia, onko sisällössä  ristiriitoja?  

Jo lähtökohdat tökkivät. Kaikki mitä mietin, vaikuttaa jossain määrin typerältä tai liian huonosti rajatulta tai liian ei-järkevältä tai jos joku ajatus vaikuttaa hyvältä, se sama ajatus on juuri koluttu ja tutkittu ja julkaistu. 

Mitä minä olen kuullut, niin toisten töistä tapahtuva kopiointi on varsin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo aiemmin puhunut asiasta, enkä ole päässyt eteenpäin. Tämä on aivan hirveä tilanne, ei ole koskaan aiemmin käynyt näin. Ulkoiset aikataulut puristavat niin paljon, että olisi pakko saada nyt heti aikaiseksi asioita tähän liittyen. Viimeistään viikonloppuna.

Itsellä oli sama juttu. Silloin proffa ei edes halunnut alkaa "auttamaan lopputyön teossa" millään lailla. Aika outoa! Eikös se olisi ollut jopa hänen työnsä. Eikö siitä makseta hänelle, että tekisi työnsä. Itse en koskaan päässyt yli siitä, etten pystynyt mitään kirjoittaan tai siis kirjoitin lähes 100 sivua, mutta siinä tekstissä ei ollut mitään häntää. Siitä ei saanut lopputyötä. En koskaan saanut sitä fiksattua oikeanlaiseksi tekstiksi. En olisi uskonut, että noin voi käydä. Elettiin silloin opintoviikkojen aikaa. Nyt kuitenkin aina, kun olen tarvinnut todistuksia, niin korostan kuitenkin sitä, että olen suorittanut kaikki tutkintoon vaadittavat tentit vaikkakin puuttuu lopputyö. Kumpa olisi antaa joku vinkki, miten päästä yli, mutta itse en sitä keksinyt enkä apua mistään saanut. Nyt on liian myöhäistä ja olen vaihtanut kokonaan tekemiseni suunnan ja viihdyn tässä nykyisessä hommassani. Sanon vain, että siihen ei välttämättä ole ratkaisua, jos proffat/ohjaajat kääntävät selkänsä eikä ole ketään, joka sitä ilmaiseksi esim. isosisko/veli katsoisi.