Gradujumista eteenpäin?

Käy puhumassa ohjaajalle ja kirjoita mitä sattuu ylös, ehdit muokata sen järkeväksi myöhemmin.

Älä feidaa kavereitasi

Olen jo aiemmin puhunut asiasta, enkä ole päässyt eteenpäin. Tämä on aivan hirveä tilanne, ei ole koskaan aiemmin käynyt näin. Ulkoiset aikataulut puristavat niin paljon, että olisi pakko saada nyt heti aikaiseksi asioita tähän liittyen. Viimeistään viikonloppuna.

Mikä siinä tökkii? Oletko epävarma rajauksesta, etkö löydä lähteitä, mietitkö lähestymistapaa, onko rakenteessa ongelmia, onko sisällössä  ristiriitoja?  

Ehkä minulle on ilmaantunut aivovaurio. En käsitä, miten kaikki muut pääsevät asiassa eteenpäin, mutta itse olen junnannut paikoillani yli viikon. Kohta kuukauden, sitten vuoden. Apua. En keksi ratkaisua. En saa yhdisteltyä asioita. En tajua, miksi aivot eivät toimi. Kaikilla muilla näyttää sujuvan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii? Oletko epävarma rajauksesta, etkö löydä lähteitä, mietitkö lähestymistapaa, onko rakenteessa ongelmia, onko sisällössä  ristiriitoja?  

Jo lähtökohdat tökkivät. Kaikki mitä mietin, vaikuttaa jossain määrin typerältä tai liian huonosti rajatulta tai liian ei-järkevältä tai jos joku ajatus vaikuttaa hyvältä, se sama ajatus on juuri koluttu ja tutkittu ja julkaistu. 

Paljonko olet tehnyt ja missä vaiheessa olet?

Niele häpeän tunne ja anna teksti joko ohjaajallesi tai opiskelukaverille luettavaksi ja pyydä palautetta. Kun istut alas ulkopuolisen kanssa ja puit asiaa, niin homma nytkähtää taas liikkeelle. Usko pois, kokeneetkin tutkijat kärsivät samasta vaivasta, sitä vain oppii vuosien saatossa käsittelemään paremmin. Pahinta mitä voit nyt tehdä on jäädä yksin asian kanssa.

T: tohtori ja ammattitutkija

Tehty gradu, oli se kuinka huono tahansa, on parempi kuin tekemätön gradu. Useimmille gradun arvosanalla ei ole väliä esim. työllistymisen kannalta, vaan maisterinpaperit painavat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Niele häpeän tunne ja anna teksti joko ohjaajallesi tai opiskelukaverille luettavaksi ja pyydä palautetta. Kun istut alas ulkopuolisen kanssa ja puit asiaa, niin homma nytkähtää taas liikkeelle. Usko pois, kokeneetkin tutkijat kärsivät samasta vaivasta, sitä vain oppii vuosien saatossa käsittelemään paremmin. Pahinta mitä voit nyt tehdä on jäädä yksin asian kanssa.

T: tohtori ja ammattitutkija

Ongelma on se, että en saa mitään aikaiseksi. En edes hyviä lähtökohtia. Uskoisin pääseväni työntekoon kiinni, jos vain pääsisin tästä vaiheesta yli.

Tohtori jatkaa. Jos et siis ole kirjoittanut vielä mitään, niin kirjoita yksi A4 nimellä gradun ideapaperi. Eikö tällaista tehdä (enää) graduseminaareissa muutenkin? Eli kirjoitat lyhyesti ydinajatukset: tausta, tutkimuskysymykset, menetelmät, odotetut tulokset/johtopäätökset ja vielä aikataulun. Ei haittaa jos osa kohdista on tyhjiä. Tätä työstämällä muiden kanssa pääsen eteenpäin varmasti.

Etkö ole graduseminaarissa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Tehty gradu, oli se kuinka huono tahansa, on parempi kuin tekemätön gradu. Useimmille gradun arvosanalla ei ole väliä esim. työllistymisen kannalta, vaan maisterinpaperit painavat enemmän.

En voi tehdä huonoa gradua, on oltava hyvä tai kiitettävä. Elän tämän asian kanssa loppuikäni kuolemaani asti, en voi ottaa huonoa gradua taakaksi.

Samaa ongelmaa täällä. Kyse väitöskirjasta. Olen ajautunut niin eri linjoille ohjaajani ja tutkimusryhmäni kanssa, että en voi enää kommunikoida heidän kanssaan ilman riskiä, että he tajuavat, miten kaukana olen. Pitää kirjoittaa koko paska uudestaan ja yrittää toivoa, että ohjaaja ja tiedekuntaneuvosto päästävät läpi. On täysin varmaa, että en tule työllistymään alani tutkijana täällä (enkä kyllä muuallakaan, koska en aio lähteä maasta).

Vierailija kirjoitti:

Tohtori jatkaa. Jos et siis ole kirjoittanut vielä mitään, niin kirjoita yksi A4 nimellä gradun ideapaperi. Eikö tällaista tehdä (enää) graduseminaareissa muutenkin? Eli kirjoitat lyhyesti ydinajatukset: tausta, tutkimuskysymykset, menetelmät, odotetut tulokset/johtopäätökset ja vielä aikataulun. Ei haittaa jos osa kohdista on tyhjiä. Tätä työstämällä muiden kanssa pääsen eteenpäin varmasti.

Miten saan kirjoitettua, kun kaikki ajatukset ihan oikeasti ovat huonoja? En saa tehtyä mitään, kun kaikki ajatukset ovat huonoja tai jo käsiteltyjä.

Vierailija kirjoitti:

Etkö ole graduseminaarissa ollenkaan?

Kyllä, mutta ei se poista tätä ongelmaa.

Lue joku graduopas, niistä saa ihan konkreettisia vinkkejä aiheen valitsemiseen, kirjoittamiseen jne. Ainakin Juha T. Hakalan Uusi graduopas on hyvä - viihdyttävä, mutta hyödyllinen. 

Muista: gradun ei todellakaan tarvitse olla mikään uniikki ja uskomattoman kekseliäs. Suurin osa graduista hautautuu kirjastoihin tai yliopistojen tietokantoihin, niitä lukee yleensä ohjaajan ja ehkä vanhempien lisäksi vain muut graduilijat, jotka etsivät epätoivoisesti lähteitä omiin töihinsä :D

Lue joku tosi huono gradu, niin oma tekele alkaa heti vaikuttaa paremmalta.

En voi tehdä huonoa gradua, on oltava hyvä tai kiitettävä. Elän tämän asian kanssa loppuikäni kuolemaani asti, en voi ottaa huonoa gradua taakaksi.

Harkitse vielä :) Itsehän tein erinomaisen gradun, jota palkittiin ja jonka perusteella minut rekrytoitiin tutkijaksi. Sitä on jopa plagioitu. Nytpä vain minä olen pitkäaikaistyötön ja N:n graduja tehneet ihmiset hyväpalkkaisissa töissä. Hiljattain tein hakuja google scholarissa ja huomasin, että eräs hyvissä töissä oleva nainen oli tehnyt gradunsa omani pohjalta kopioiden. Sai varmaan palkankorotuksen.

T. 14

Vierailija kirjoitti:

Samaa ongelmaa täällä. Kyse väitöskirjasta. Olen ajautunut niin eri linjoille ohjaajani ja tutkimusryhmäni kanssa, että en voi enää kommunikoida heidän kanssaan ilman riskiä, että he tajuavat, miten kaukana olen. Pitää kirjoittaa koko paska uudestaan ja yrittää toivoa, että ohjaaja ja tiedekuntaneuvosto päästävät läpi. On täysin varmaa, että en tule työllistymään alani tutkijana täällä (enkä kyllä muuallakaan, koska en aio lähteä maasta).

Eikö kannattaisi kommunikoida kuitenkin nyt?

Eikö kannattaisi kommunikoida kuitenkin nyt?

Kannattaisi, mutta ei onnistu. Kun olen aavistuksenkin vihjannut, mitä olen tekemässä, niin ilmeet ovat olleet kuin myrkkyä nielleillä.